Oikeastihan kirkkolakiin esittää muutoksia kirkolliskokous. Kirkolliskokouksella taas ei ole mitään tekemistä kansan enemmistön mielipiteen saati demokratian kanssa kuin välillisesti ts. yhteiskunnan paine ja toisaalta toki myös kirkkoheebojen aikojen saatossa vaihtuvat mielipiteet. Eduskunnan rooli on joko hylätä tai hyväksyä kirkolliskokouksen ehdotus. Kirkkolaista pitää itseasiassa päästä eroon perustuslakia muuttamalla. Todella syvälle muilta osin terveeseen lihaan ovat syöpäläiset kaivautuneet, mutta kyllä teistä vielä eroon päästään.
Kiitos tästä tärkeästä korjauksesta. Piti tutkia vähän tarkemmin, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Lyhyt, eri tietolähteistä kokoamani, historian katsaus on paikallaan. Autonomian aikaan Norja, Ruotsi ja Tanska olivat kansallisvaltioita ja suurin uskontokunta oli luterilaisuus. Kun olimme Ruotsin yhteydessä, meilläkin oli valtionkirkkojärjestelmä. Venäjän tarjoama autonomia synnytti Suomessa uuden tilanteen 1800-luvulla. Valtion päämies oli ortodoksi eli Venäjän tsaari.Venäjän keisari tsaari Aleksanteri I ei pakottanut suomalaisia vaihtamaan kirkkokuntaa. Kun myöskään tsaarilta ei voitu vaatia luterilaisen kirkon jäsenyyttä, lähti valtion ja kirkon kytkös purkautumaan automaattisesti. Suomeen syntyi 1800-luvun loppupuolella kirkkolaki. Juridisesti tämä tapahtui vuonna 1869, jolloin ns. Shaumanin kirkkolaki tuli voimaan. Tämä laki antoi Suomessa kirkolle erittäin laajan itsenäisyyden suhteessa valtiovaltaan. Voidaan sanoa, että Suomessa valtionkirkko purettiin jo 1800-luvun lopulla. Kun tultiin Suomen itsenäistymisvuoteen 1917, kirkon ja valtion sidos oli jo paljon löyhempi kuin muissa pohjoismaissa.
Nykyisen kirkkolain mukaan meillä on kaksi kirkkokuntaa kansankirkon asemassa, luterilainen ja ortodoksinen. Näiden kahden asema muihin kirkkokuntiin nähden on erilainen, koska kummallakin on kirkkolaki. Suomessa on luterilaisilla ja ortodokseilla suuri itsenäisyys. Kirkkolaista päättää kirkolliskokous, eikä eduskunta voi tehdä siihen omaaloitteisesti muutoksia. Eduskunta voi hylätä tai hyväksyä kirkolliskokouksen muutosesitykset kirkkolakiin. Suomen kirkolla ei ole verotusoikeutta. Jäsenmaksut kerätään verotuksen yhteydessä. Kirkko maksaa valtiolle jäsenmaksun keräämisestä miljoonien eurojen korvauksen. Yhteisöveron kanto-oikeus poistui kirkolta jo 1990-luvulla. Kirkolla ja valtiolla on sopimus, että muutaman prosentin yhteisöveron tuotosta tuloutetaan kirkolle vastineeksi hataustoimen ja väestörekisterin hoitamisesta. Yhteiskunnan maksama korvaus on pienempi kuin kirkon kulut näistä töistä.
Sitten case-Meriläinen/Krohn eduskunnassa. Tähän tutustumalla tarkemmin, selviää, mitä heidän lakialoitteensa sisälsi. Lakialoite 8.12.2005: Lakialoite uskonnollisesta yhdenvertaisuudesta. Meriläinen ja Krohn esittivät: perustuslaista kahden kirkkokunnan erityisaseman kumoamista ja kirkkolakien kumoamista; oman uskonnon mukaisen uskonnonopetuksen poistamista kouluista ja päiväkodeista; jumalanpilkkakriminalisoinnin poistamista, mutta uskonrauhan rikkomisen kriminalisoinnin säilyttämistä; hartausohjelmien virallisen aseman poistamista YLE:stä; uskontokuntien vihkimisoikeudesta luopumista ja siirtymistä yleiseen siviilivihkimiseen. Eduskunnan lähetekeskustelussa 15.2.2006 lakialoite tyrmättiin. Tarja Grongvist ja Erkki Pulliainen vihreistä, Esa Lahtela demareista ja Päivi Räsänen KD:sta mm. olivat näitä aloitteen tyrmääjiä. Käytännössä vain Irina Krohn puolusti yksinään aloitetta. Aloite meni perustuslakivaliokuntaan, jossa se hylättiin. Näin on uusin kirkkolaki punnittu ainakin jo kerran eduskunnassa ja hyväksi todettu.