TosiFani kirjoitti:
Väität, ettet ole vapaa-ajattelija, kiihkosi näissä keskusteluissa kertoo muuta.
Aloitetaan tästä. Sanoin aikaisemmin, että ole ystävällinen, äläkä sotke minua vapaa-ajattelijoiden jäseneksi tai muuten ko. yhdistystä lähellä olevaksi. En ole jäsen enkä ole koskaan ollut missään tekemissä ko. yhdistyksen kanssa. Tänne päin näyttää siltä, että yrität tietoisesti yhdistellä negatiivisia konnotaatioita ko. järjestöön ja sitten vaan leima heilumaan. Olet kiihkossa, joten olet vapaa-ajattelija, jotka ovat sama asia kuin ääriuskovaiset. Jos haluat bäshätä ko. poppoota, niin ole hyvä vaan, mutta jätä minut pois siitä yhtälöstä.
TosiFani kirjoitti:
Sinä et usko peruskoulun OPS:a, et koulussa työtä tekeviä, mitä sinä mahtaisit uskoa?
Kokemukseni mukaan valtaosa peruskoulun opettajista on uskonnon suhteen varsin neutraaleja ihmisiä, jotka noudattavat opetussuunnitelmaa, eivät opeta "taika-uskoa". Vähemmistöstä löytyy myös uskonnollisia, kuten muustakin yhteiskunnasta.
Mitä tarkoitat sillä, etten usko opetussuunnitelmia?
Olen sanonut suurinpiirtein niin, että ev. lut. pops on aika kivasti selkeästi tunnustuksellisista piirteistä (mitä se sitten tarkoittaakin) siivoiltu. Olen myös sanonut samassa yhteydessä, että sieltä selvästi tunnustuksellisuuteen viittaavaa kamaa löytyy.
Yleisesti uskontoa koskevista kohdista esimerkiksi se, mitä "omaan uskontoon perehdyttäminen" tai "ainesten saaminen oman identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen" tarkoittaa jätetään vaille mitään selitystä selitystä. Entä "uskonnon eettisen ulottovuuden ymmärtäminen ja eettisyyteen kasvattaminen"? Näihin kysymyksiin saa valaistusta vastauksia mm. eri uskontojen omia opetussuunnitelmia ihmettelemällä ja läräämällä lisäksi kuntien omia tarkempia opetussuunnitelmia.
KESKEISET SISÄLLÖT
Luottamus ja turvallisuus
- Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan
huolenpidosta
Eettisyyteen kasvaminen
- ihmisen arvo erityisesti luomisen näkökulmasta
- kultainen sääntö, rakkauden kaksoiskäsky ja kymmenen käskyä
Nämä poimintoina ev.lut. materiaalista. Mitään tarkempaa selitystä näille ei ole, mutta kyllähän nuo silmään paistelevat aika reippaasti noiden yläotsikoiden ansiosta, vaikka nuo kristinuskoon kuuluvina teemoina ja käsitteina yleissivistykseen kuuluvatkin. Muiden uskontojen puolelta löytyy vielä selvempää tekstiä. Alleviivailin satunnaisesti joitakin kohtia.
"Uskonnon opetuksessa on keskeistä herättää ja vaalia kristillisiä arvoja elämää kantavina voimina luonnossa, ihmisten kesken ja yksityisen ihmisen elämänkaaressa. Opetuksen tehtävänä on luoda myös elävä yhteys opetukseen osallistuvien oppilaiden, heidän vanhempiensa, koulun ja seurakunnan välille."
"Uskonnonopetuksessa pyritään kasvattamaan lapsista hyvin käyttäytyviä, toiset huomioonottavia, auttavaisia ja lähimmäisiään rakastavia persoonia, jotka arvostavat kotia ja perhettä suomalaisen yhteiskunnan perusyksikkönä ja toimivat aktiivisina kirkon ja oman seurakuntansa jäseninä ja oppivat noudattamaan maan lakeja"
"Islamin opetuksen ydintehtävänä vuosiluokilla 1–5 on tietojen, taitojen ja kokemusten kautta aineksien tarjoaminen oppilaan oman maailmankatsomuksen rakentumiseksi."
Taidot ja kokemukset muuten käytännössä sisältävät ilmeisesti mm. rukoilun opettelua. Opettaja -lehdestä lainattua:
"Taitojen, esimerkiksi rukouksen, opettelu kuuluu kuitenkin sekä islamin että katolisen uskonnon perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Aboulfaouz kertookin näyttäneensä tunneillaan rukouksen vaiheet ja pyytäneensä myös oppilaita näyttämään, että he osaavat ne."
Yliopistojen teologisten tiedekuntien ylläpitämälle teologia.fi sivustolle kirjoittanut pitkään helsingin yliopistolla opettajia kouluttanut Jyri Komulainen asetteli sanansa näin:
"Toisaalta oman uskonnon opetuksen sisällöt niveltyvät positiivisesti uskonnolliseen traditioon, joten opetuksessa on tietty tunnustuksellinen ulottuvuus. Alakoulun evankelisluterilaisen uskonnon keskeisiin sisältöihin sisältyy opetussuunnitelman perusteiden mukaan muun muassa ”Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta”. Vastaavasti opetuksen tavoitteeksi nimetään kyky soveltaa kristillistä etiikkaa omaan eettiseen toimintaan."
Saman suuntainen tulkinta esimerkillä höystettynä em. ev.lut opetussuunnitelmasta Arto Kallioniemen opettajankoulutuslaitoksella ohjaamasta Virva Kukka Saaren pro gradu -tutkielmasta lainattuna:
"Systemaattisen teologian kannalta keskeisiä teemoja elämän ja kuoleman lisäksi ovat Jumalan hahmottaminen Isänä ja Luojana sekä Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta (POPS 2004, 132). Jumalan huolenpitoon liittyy myös ajatus siitä, että hänen puoleensa ihminen voi kääntyä pienimmissäkin asioissa. "Kun minulla on asiaa Jumalalle, voin rukoilla. Voin kertoa hänelle kaikista asioista" (Suuri kertomus 1–2, 104)."
Opetussuunnitelman mukaisista oppikirjoista löytyy muutenkin kaikkea hassua, siis kun kyse on kuulemma täysin tunnustuksettomasta opetuksesta:
"Elämä maailmassa on Jumalan luomaa. Jokainen kasvi, eläin ja ihminen on Jumalan taideteos."
"Joskus saattaa tuntua, että olet aivan yksin. Ajattelet, ettei kukaan välitä tai huolehdi sinusta. Muista silloin, että Taivaan Isä pitää huolta kaikista."
"Jumala kuulee rukoukset"
"Jumala rakastaa minua"
Helsingin OKL:n johtaja Jari Levonen otti kantaa nykymenoon opetus- ja kulttuuriministeriölle tuntijakouudistuksen yhteydessä lähettämässään erillisessä kirjeessä:
Nykyinen katsomusopetusmalli perustuu 1920-luvlla annettuun lakiin kansankoulun järjestä-misperusteista. Vaikka katsomusopetusmallia on sen jälkeen modifioitu, viimeksi uskonnonvapauslain säätämisen yhteydessä 2000-luvun alussa, niin malli perustuu edelleen pitkälti 1920-luvun lähtökohtiin. Samanaikaisesti suomalainen yhteiskunta on muuttunut lähes täydellisesti ja mallin lähtökohtana oleva ajatus oman uskonnon opettamisesta yleissivistävässä koulutuksessa on osoittautunut muuttuvassa yhteiskunnassa erittäin vaikeasti toteutettavaksi ja pedagogisesti vanhentuneeksi...
...Oman uskonnon opettaminen kuuluu oppilaiden perheille ja uskontokunnille. Uskonnonopetus voisi palvella merkittävällä tavalla esimerkiksi yhteiskunnallisen koheesion lisääjänä, jos kaikki oppilaat osallistuisivat yhden oppiaineen opetukseen. Oman uskonnon opettamisen – käsite on problemaattinen ja sen suhde uskonnonharjoittamiseen on osittain epäselvä. Nykyinen malli kiinnittää uskonnonopetuksen liiaksi omaan uskonnolliseen traditioon, eikä sen avulla voida saavuttaa kaikkia monipuolisia ja laaja-alaisia modernin uskonnonopetuksen yhteiskunnallisia tavoitteita...
Teologia.fi:n haastattelema uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi, joka on tutkinut paljon suomalaista uskonnonopetusta, pyörittelee samoja kysymyksiä:
"Uskonnollisten vähemmistöjen kannalta sekä tasa-arvoisten ihmisoikeuksien näkökulmasta nykyinen uskonnonopetusmalli on Kallioniemen mielestä hyvä, mutta eri kysymys puolestaan on, katsotaanko koululaitoksen tehtäväksi jatkossa tuottaa uskonnollisia identiteettejä tai vahvistaa niitä.
− Pidetäänkö tätä lasten kotien ja uskonnollisten yhteisöjen tehtävänä koulun toimiessa enemmän yleissivistävänä laitoksena. Entä mistä saamme toisaalta riittävästi vähemmistöuskontojen opettajia, Kallioniemi kysyy."
Opettajana tiedät varsin hyvin, että yksittäisillä kouluilla ja opettajilla on hyvin paljon tulkinnanvaraa näissä uskontojen tulkinnanvaraisissa opetussuunnitelmissa. Ymmärrät varmasti myös sen, että jos sieltä opetuksesta haluttaisiin selvästi pois kaikki uskontoon kasvattaminen / tunnustuksellisuus (mitä termejä sitten haluaakin käyttää) ts. muuttaa nykysysteemi uskontoon opettamista sisältävästä touhusta pelkästään uskonnoista opettamiseen, niin tämä oltaisiin sinne popsiinkin voitu helposti hyvin selkeäsanaisesti ja yksiselitteisesti kirjata. Nyt opetushallituksen ainoa ohje opettajille oli, että muutoksella (tunnustuksellisesta oman uskonnon opettamiseen) ei haluta vaikuttaa opetuksen sisältöihin.
Voisin jatkaa vielä hyvinkin pitkään vastaavien juttujen lainailuja. Tässä vielä nippu satunnaisia lainauksia erilaisista tutkielmista:
"Uskonnon osalta POPS näyttää ensisilmäyksellä selkeältä ja selvät ohjeet opettajalle antavalta. Tarkempi tarkastelu ja pohdinta kuitenkin osoittavat, että sille, miten opettaja tulkitsee opetussuunnitelmaa, jää varsin suuri rooli. Oman uskonnon opetus käsitteenä näyttäytyy monitulkintaisena, ja on vaikea määrittää, milloin ylitetään tunnustuksettoman opetuksen raja."
"Havaitsimme mielestämme muutamia tärkeitä seikkoja: POPS ei suoraan määrittele, mitä oman uskonnon opetus on ja miten se eroaa tunnustuksellisesta opetuksesta."
"POPS jättää opettajan painiskelemaan perinteen vaalimisen, kristillisyyden ja tunnustuksettomuuden ristituleen."
"Vaikka suomalainen uskonnon opetus on oman uskonnon opetusta, se luokitellaan kansainvälisessä tarkastelussa lähes aina tunnustukselliseksi uskonnon opetukseksi. (Vrt. Kallioniemi 2006a, 75–85.)"
Joten voisit muuten viimein määritellä, että mitä tarkoitat sillä suomalaisten koulujen uskonnonopetuksen tunnustuksettomuudella. Rohkeasti vaan, kiihkoilija.