Väärin opetettu. Pronomiinilla se viitataan yleensä edellisen lauseen subjektiin (mutta myös muita mahdollisuuksia on). Mutta tässä keskustelun alla olevassa jutussa ko. pronomiini viittaa vain ja ainoastaan HIFK:hon.
Rauman perjantai-illassa kohtaavat Lukko sekä Tappara.
Minä olen oppinut käyttämään sekä-sanaa kahdella tavalla, sekä-että -sanaparin osana ja pidemmän luettelon jäsentäjänä. Lainatussa lauseessa sana kuulostaa lähinnä tönköltä ja teennäiseltä, vaikka ei se toki kieliopillisesti väärin taida olla (?).
Minä olen taas opetellut kirjoittaman "sekä-että-sanapari". Välilyöntisi on virheellinen. Erittäin yleinen virhe.
Nyt astun tuntematomalle ja vaaralliselle maaperälle, kielioppi ei tosiaankaan ole vahvuuksiani. Minulla on sellainen käsitys. että Vintsukka olisi oikeassa. Olen sellaisessa käsityksessä, että jos ajatusviivan edellä on sekä-että tyyppinen sanapari tms., välilyönti on oikea valinta.
Suuri osa ihmisistä näyttää kuvittelevan, että aina kun ranskankielistä nimeä taivutetaan, pitää johonkin väliin tunkea heittomerkki.
On sitten aivan kokonaan toisen ketjun asia onko suositeltu lyhennys yhtä helppotajuinen kuin käyttämäni. Avaa äänestys jos asia noin paljon kiinnostaa. Eli kuudentoista pitää lyhentää 16:n, mutta käsi ylös, joka ei ymmärrä lyhennystä 16:sta.
Mitä mieltä olette. Olisiko "helppotajuisuuden" edistämiseksi suomen kielessä syytä käyttää tällaisia taivutusmuotoja:...
Vai olenko kujalla?
Voihan se olla, että yksi 16:sta ymmärtää.Repesin tuolle. Kyllähän tuon kiviseinän lyhennyksen ymmärtää, mutta ei siten miten hän sen olisi tarkoittanut. Ei tuosta kyllä saa millään muotoa sanaa kuudentoista. Vai tarkoittikohan hän muotoa kuusitoistasta?
Parasta kuitenkin oli, kun joku jonne tms. riensi tuolla neuvomaan, että kirjoitusasun kyseenalaistaneen nimimerkin pitäisi palata äidinkielen tunneille.
Eikö "16 parhaan joukkoon" ole (myös) oikein kirjoitettu, kun sana "parhaan" paljastaa mitä taivutusmuotoa pitää käyttää luettaessa tekstiä?
Eli siis eikö "16 parhaan joukkoon" ole parempi valinta kuin "16:n parhaan joukkoon"?
Vai olenko kujalla?
Tämän päivän Aamulehdessä kerrotaan, että Tampere-talo on saanut "Chaîne des Rôtisseurs'n" eli Paistinkääntäjien järjestön myöntämän kilven. Kyseessä on melko yleinen virhe. Esim. Esko Seppänen twiittaili taannoin Nykin-reissultaan "Stephane Matteau'n" legendaarisesta jatkoaikamaalista. Suuri osa ihmisistä näyttää kuvittelevan, että aina kun ranskankielistä nimeä taivutetaan, pitää johonkin väliin tunkea heittomerkki.
Nimenomaan näin. Tietyissä asiayhteyksissä on toki mahdollisuus kirjoittaa teksti esim. muotoon "Chaîne des Rôtisseurs -järjestön".Lainaan melko vanhaa viestiä, mutta eipä tähän ole kukaan tarttunut.
Eikö "Chaîne des Rôtisseurs'n" ole nimenomaan oikein? Heittomerkki laitetaan taivutuspäätteen eteen silloin, kun vierasperäinen sana päättyy konsonanttiin mutta lausutaan vokaalina, jolloin ilman heittomerkkiä kirjoitettaessa tulisi suomen kieleen kummallisen näköinen kirjainyhdistelmä; tässä tapauksessa siis "Rôtisseursn" joka ei kyllä näytä pätkääkään oikelta.
Seppäsellä puolestaan oli twiitissä selkeä virhe, sillä Matteau loppuu niin kirjoitetussa kuin puhutussakin kielessä vokaaliin, jolloin n olisi pitänyt kirjoittaa sen perään ihan ilman heittomerkkejä.
Eikö "Chaîne des Rôtisseurs'n" ole nimenomaan oikein? Heittomerkki laitetaan taivutuspäätteen eteen silloin, kun vierasperäinen sana päättyy konsonanttiin mutta lausutaan vokaalin
Tuntuu hiukan oudolta, että suomenkielisessä tekstissä voisi tehdä virheen riippuen siitä, osaako jotain tiettyä muuta kieltä vai ei. Niin ja entä ne tapaukset, joissa tuo ääntöasu vielä vaihtelee eri murteiden välillä?
Minulle opetettiin muinaisella 90-luvulla Tampereen yliopistossa, että suomenkielisessä tekstissä on aina hyväksyttävää taivuttaa vierasperäisetkin sanat sen mukaan, kuin jos ne olisivat suomalaisia sanoja.
Ehkä on parempi taivuttaa nimeä kuten se olisi suomenkielinen, jos ei ole mitään hajua siitä, miten ko. nimi äännetään. Esim. Glasgow'n kohdalla voidaan mielestäni olettaa jokaisen alle 40-vuotiaan suomalaisen tietävän, että tuon nimen äänneasu ei pääty konsonanttiin. "Glasgowin" äännettäisiin suunnilleen muodossa "glääsgouin". Siksi niin ei kirjoiteta.
Minun mielestäni molemmat tavat kirjoittaa nimen Glasgow genetiivi ymv. ovat yhtä oikein.
Eli alle 40-vuotiaiden pitää osata taivuttaa "Glasgow'n", mutta yli nelikymppisiltä hyväksyttäisiin "Glasgowin".
Jos ihminen kirjoittaa "Glasgowin", odotan siinä tapauksessa, että hän johdonmukaisuuden nimissä lausuu tuon sanan jotenkin tyyliin "glasgovin" tai "glääsgovin". Jos hän osaa lausua nimen oikeaoppisesti muodossa "glääsgoun", en ymmärrä, miksi hän lykkäisi tuohon genetiiviin mukaan I-kirjaimen, kun ei hän mitään I:tä siinä lausu.
Esim. tuolla linkkaamassasi Kotuksen ohjeistuksessa ei sanota, että "Glasgowin" on ihan yhtä oikein kuin "Glasgow'n". Minulle se on luotettavampi lähde kuin se, mitä Tampereen yliopistossa on 1990-luvulla jollain luennolla sanottu.
Mulla ei ole valtuuksia määrätä sitä, miten ihmiset saavat kirjoittaa ja miten eivät. Mutta jos 70-vuotias suomalainen kirjoittaa "Glasgowin", ajattelen, että eipä tuo ole mikään ihme, koska hänen nuoruudessaan tällaisia juttuja tuskin hirveästi Suomen kouluissa opetettiin. Jos 20-vuotias suomalainen kirjoittaa "Glasgowin", ajattelen, että tuo kaveri on nukkunut äidinkielen tunnit.
Mihin se raja sitä paitsi sitten vedetään, eli mitkä vieraskieliset sanat on osattava taivuttaa oikein heittomerkin kanssa ja mitkä ei?
Kotus lienee paras olemassaoleva lähde, mutta sielläkin esitetään vain suosituksia tähän asiaan.
Muotoa "Glasgow'n" suositellaan siksi, että se istuu tähän suomen kielen perusperiaatteeseen. Kun I-kirjainta ei lausuta, silloin on loogista, että sitä ei myöskään kirjoiteta. Samasta syystä suositellaan myös esim. käytettäväksi kirjoitusasua "Tšekki" ennemmin kuin muotoa "Tshekki". Suomen kielen rakenne pysyy loogisempana, kun meillä ei ole kahta sanaa, joissa kirjainyhdistelmä "sh" ääntyisi eri tavalla; "Tshekki" vs. "hammashoitola".Suomen kielen oikeinkirjoitus (ortografia) on pitkälti johdonmukaisesti fonologinen, eli kutakin äännettä vastaa yleensä yksi kirjain. Merkittäviä poikkeuksia ovat
- äng-äänne ŋ, jota merkitään n:llä k:n edellä (kenkä) tai kahdentuneena ng:llä (kengät)
- sandhi-ilmiöt eli sanojen rajoilla tapahtuvat äänneilmiöt, näistä etenkin niin sanottu rajageminaatio (sananrajakahdennus, loppukahdennus, alkukahdennus, jäännöslopuke).