Töissä huvitti tieto siitä että yksi talon asukas on tehnyt myös tilin Facebookiin. Joo, sinänsähän tuo on ihan nykyaikaa, tai oli ainakin vielä muutama vuosi sitten. Mutta nyt kannattaa muistaa se paikka missä olen töissä eli olen töissä vanhainkotiin verrattavassa paikassa.
Ihan hyvällä tavalla tuo huvitti ja onhan tuo omalla tavallaan suloistakin. Ja onhan tämä asukas yksi paikan terävimpiä asukkaita kuitenkin. Mutta sitten kuitenkin, pistää tuo vähän hymyilyttämään mutta kuitenkin ennen kaikkea hyväntahtoisesti.
No oli miten oli, niin aika yksimielisiä olimme me työntekijät että häntä emme kuitenkaan mahdollisesti hyväksyisi omalle kaverilistalle. Tai oikeastaan tämä olisi hyvä linjata ja päättää koko talon taholta yhteisesti ja esimieslähtöisesti. Mutta en tiedä onko tuolla tällaista osattu edes ajatellakaan ennen?
Mutta siellä mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskeskuksessakin missä aikoinaan asuin niin oli selkeästi määritelty ja jopa kielletty työntekijöitä olemaan just kavereita Facebookissa asukkaiden kanssa. Tätä voi perustella monellakin hyvällä syyllä mutta kyllä ensisijaisesti lähtisin perustelemaan itse asiaa sillä että haluan pitää työasiat ja vapaa-ajan asiat erillään toisistaan. Työkaverit nyt vielä menee kaverilistalla mutta johonkin pitää vetää ja on hyvä vetää rajat. Ja toinen on just valitettavasti minullakin se että työminä on jonkin verran erilaisempi kuin siviiliminä. Töissä nyt on vielä oltava hyvää pataa asukkaiden kanssa mutta ei pidä liikaa kaverustua.
Minä olen itse ollut tässä asiassa nyt sitten kummallakin puolella. Se asukas joka ei saanut liikaa kaverustua hoitajien kanssa ja nyt näemmä se työntekijä jonka on myös hyvä miettiä tätä asiaa toiseltakin kannalta. Sillä ei nyt ihan mahdoton ajatus ole että sieltä tulisi minullekin kaveripyyntö.
Kyllähän se asukkaana välillä pisti vituttaan kun hoitajina oli myös oikeasti hyviäkin tyyppejä ja joiden kanssa olisi ollut mielellään hyvää pataa myös muutenkin mutta pelisäännöt estivät. Pari poikkeusta kuitenkin on tässäkin asiassa joita ei oikein voi estääkään kai. Eli siskon mies veti kerran yhden hoitovuoron samalla osastolla jossa olin itse hoidettavana. Ja hoitajiani on sitten myös pidempään ollut siskon ystävä ja siskon tyttären kummitätikin. Tunnettiin toisemme siis mekin hyvin jo ennen kuin muutin asumaan tuonne kuntoutuskeskukseen mutta sovimme tämänkin hoitajan kanssa ettemme puhu muille että tunnemme jo entuudestaan toisemme.