Oletteko koskaan käyneet maailman reunalla? Minä kävin tänään. Pulmankijärvi, eli Suomen pohjoisin järvi, piilotettu täysin käsittämättömään paikkaan Nuorgamin taakse. Seisoessani täysin yksin suuren ja sanalla sanoen aavemaisen järven kivisellä rannalla ja katsellessa toisella puolella kohoavaa tummaa seinämää tuli tosi vaikuttavasti sellainen tunne, että tämän pisteen jälkeen ei ole enää mitään. Tuolla takana maailma ja itse aika vain loppuvat. Jo pelkästään ajomatka järvelle nostattaa tunnelmaa, koska noin 20km matkalla ennen järvelle tuloa ei ole mitään. Ei yksinkertaisesti mitään, maisema oli kertakaikkiaan tyhjä, kuin suoraan Terminator leffoista tutun judgement dayn jälkeisestä dystopiasta, järvi vain ilmestyy näkyviin keskelle tyhjyyttä. Kirsikkana kakussa oli päivän käsittämättömän harmaa sää, ei satanut tai sellaista, oli vain täysin harmaata. Taivas oli täysin paikoillaan harmaana massana, ja kaikki sääilmiöt tuntuivat ikään kuin täysin kadonneen (paitsi tuuli). Kokemus oli huikea, ikään kuin eläisi hetkeä jolloin vedettävästä kellosta se veto vain olisi juuri loppumassa..
Olin hyvin vaikuttunut paikasta