Pojat! Olen vaihtanut olemukseni! Tästä lähtien, kun kaipaatte Abianoksen ajatuksia, viisaita oivalluksia, itseironisia opetuksia naisista ja rikasta hengenravintoani, kun näitä kaipaatte, niin ette enää sano "Setä-Abianos, anna meille mielesi aarre!", vaan tästä lähtien minua kutsuessanne, kaivatessanne luikautatte limaisilta huuliltanne "Lukudu Kikkel, voi missä olet? Tule jo, ja anna meille merkitys! Lukudu Kikkel, emme pärjää ilman sinua!". Näin sanokaa ja ilmestyn yhtä yllättäen kuin nastamuumion kukkakaalia lautasellenne!