Sitä tuntee itsensä vanhaksi. Ei minun ensimmäinen jääkiekkopelini osunut syyslomalle, luonnonjäillä kun ei niihin aikoihin pelailla. Ei tosin tunnettu koko syyslomaa, paitsi korkeintaan päivä joskus syys- ja lokakuun vaihteessa. Senkin jälkeen piti tuoda kouluun vähintään kymmenen litraa puhdistettuja puolukoita, jotka lähetettiin buurisodassa haavoittuneille.
Juu, kyllä sitä tuntee itsensäkin vanhaksi kun ajattelee että ensimmäisestä minunkin paikan päällä näkemästäni kiekkopelistä on aikaa kuitenkin jo 28 vuotta. Se on pitkä aika.
Ja sitten 70-vuotiasta isäänikin pidän jo aika iäkkäänä. Tai välttämättä minä en pidä mutta törmäsin männä viikollakin uutiseen jossa 70-vuotiasta pidettiin jo ikänsä puolena pappana. Se sai minun silmäni avautumaan että minun tasan saman ikäinen isänikin taitaa alkaa olemaan jo ehtoopuolella elämässään. On arvostettava sitä aikaa minkä saa vielä isänsä kanssa täällä viettää.
Uutinen oli kyllä itsessäänkin vakava kun siinä kerrottiin vielä nuorista koostuvan ryhmän hakanneen nimenomaan tuon 70-vuotiaan papan syntymäkunnassani Hattulassa. Mutta samalla tunsin myös piston sydämessäni ja uutinen sai jollain tavalla silmäni avautumaan kun siinä tosiaan kirjoitettiin 70-vuotias pappa. Kyllähän isovanhemmaksi voi päätyä jo paljon nuorempanakin, minun siskon mieskin on jo alle viiskymppisenä vaari mutta se että pidetään jo pelkästään iän puolesta pappana, se on paljon se.
Tosin itse en nykypäivänä luokitteisi vielä 70-vuotiasta papaksi, en ainakaan tahtoisi. Omakin isäni niin hyväkuntoinen kuitenkin vielä 70-vuotiaanakin että ei häntä oikein miellä papaksi sellain ikänsä vuoksi. Tosin onhan hän pappa sitten tosiaan kirjaimellisesti kun siskollani on kaksi lasta. Mutta vasta aikaisintaan 75 vuotiaasta ja mielellään 80-vuotiaasta lähtien luokittelisin miehen papaksi ikänsä perusteella.