Yö vietetty äidin asunnolla ja kunhan peli on ohi sekä vähän löylytelty saunassa, menen takaisin viettämään toisenkin yön. Musiikin opettaja ehdotti soittamaan rumpuja luokalle viimeisellä oppitunnilla, sellaisen muutaman kappaleen setin, ja suostun kyllä, mutta jännitys on hirmuinen. Ihmettelen tätä vitutusta, kun en ymmärrä mikä nyt oikein pännii. Ainakaan en sortunut ostamaan alkoholia päivän kauppareissulla, vaan ne eurot menivät sokerilimuihin.
Vaikka kuinka tekisikin mieli joskus vaikka pistää itseäni veitsellä, en suostu juomaan päätä pullolleen sen vuoksi. Silloin olen päästänyt jo kolme maalia omaan verkkoon. Parempi pysyä yhden kuin kolmen maalin tappioasemassa. Helpompi nousta tasoihinkin sitten siinä vaiheessa.
Ässät ja Lukko aloittelevat pian Raumalla, luultavasti täyden tuvan seuratessa. No niin Ässät, pistäkää show pystyyn ja raumalaiset alas. Ei minulla muuta siitä pelistä.
Paitsi että siitä ei ole avattu otteluketjua. Mitä merkillistä? Ei otteluketjua Satakunnan paikallisesta Jatkoajassa? Menty mielenkiintoiseen suuntaan.
Paljon saan kasvaa vielä henkisesti eteenpäin. En edelleenkään koe antavani tänne enää juuri mitään, viimeistään otteluketjufoorumin suosion romahtamisen myötä. Kirjoittelen joskus, jos tekee mieli, jos jaksaa, jos ei tee mieli työntää sitä puukkoa rintaan, jos nyt vaan on tarpeeksi latinkia kielenpäässä.
Hyvää viikonloppua, loppupäivää ja tammikuuta kaikille.
Älä ota sitä niin vakavasti. Elämä on yleensä aika perseestä, mutta kunhan sille vähän kohottaa kulmakarvaa ja sanoo jotta "ime parsaa", tuntuu jo vähän paremmalta.
Et sä tätä palstaa voi vastustaa, ja meillehän sun on tultava avautumaan kun jotain jännää tapahtuu. Eikö?