Uusi vuosikymmen on alkanut. Aloitin sen seisoskelemalla pihalla tien varrella rakettien pauketta kuunnellen ja värejä katsellen. Olin tuntemattomassa talossa, kaverini isä asuu siinä. Vietin aikaa muutaman läheisen ystävän kanssa. Alkuperäiseen suunnitelmaan liittyi yöpyminen talossa, mutta päädyin lopulta poistumaan paikalta kahden jätkän kanssa, yksi heistä kun odotteli jo varmana saapuvaa kyytiä. Iltapäivä meni yhteistä peliä pelatessa, ilta rakettien ampumista katsellessa ja yö lattialla mietteliäänä istuessa. Onneksi päätin poistua sillä varmalla kyydillä, nyt pääsee sänkyyn nukkumaan, talossa olisi ollut ainoana vaihtoehtona lattia ja tyynyksi kasa pyyhkeitä taikka oma takki.
Kannatti juoda vain vähän sekä hitaasti, sillä nyt ei ole tippaakaan turta olo eikä aamulla ole tiedossa kurjaa kuntoa. Kaverin valmistama booli maistui muutenkin turhan paljon mintulta, Coca-Cola oli parempaa. Juotavaa taisi jäädä reippaasti jäljelle. Siinähän jäi, niitä kun ei ostettu meikäläisen rahoilla. Pitsat ja raketit kuitenkin ostettiin.
Loppuilta kääntyi valitettavasti henkilökohtaiselta tunnelmalta valjuksi, kun joku aiemminkin häiriköinyt kaveri tuli laukomaan tahallaan paskaa YouTube-kanavalleni. Mietitte varmaan äkkiseltään meikäläisen olevan herkkänahkainen vätys, mutta kyse ei ole siitä. Kyse oli siitä, että se aiheutti tahattomia pakkoajatuksia, jotka laajentuivat ja rupesivat siten vaivaamaan. Pakko-oireinen ajattelu riivaa allekirjoittaneen arkea, ja sen kanssa on ikävää elää. Olen kuitenkin hankkinut siihen apua ja edessä on varsinainen ammattilaisen vastaanotto myöhemmin tämän kuun aikana. Todella häiritsevä asia, voin sanoa. Siihen on varmasti hankalaa samaistua ilman omaa kokemusta, mutta voin vakuuttaa, ettei ole kiva juttu, kun ajatukset paisuvat yhtäkkiä ylimitoitetuiksi vastoin omaa tahtoaan ja sen kanssa on pinnisteltävä jatkuvasti.
Löysin kuitenkin pelastajan: Michael Jacksonin. Mieliala alkaa vähitellen kohentua ja korvat saavat nauttia kaikkien aikojen sädehtivämmän tähden tuotannosta.
On siis ensimmäinen päivä tammikuuta ja lomaa on vielä viikon verran jäljellä. Kitalakeen kohoaa ikävästi boolin makua, mutta pöydällä on onneksi vettä. Ensimmäinen viesti palstalle 2020-luvun aikana. Olen täällä ilomielin antamassa näkemyksiä sekä jakamassa ajatuksia ja mielipiteitä mistä tahansa elämään ja urheiluun liittyvästä. Toivon antavani laadukkaan panoksen myös kiekkopuolelle, vaikka olenkin tätä nykyä yleisempi näky vapaan puolen virtauksilla. Tehköön myös joku toinen nimimerkki, joko uusi tai jonkin aikaa paikalla valmiiksi pyörinyt heppu läpimurtonsa palstalla. Täällähän kaivattiin persoonia vanhojen tilalle. Hoidetaan siis homma kotiin kuin Leijonat viime MM-kisansa Slovakiassa.
Hanskat jäähän ja kypärät maalin kattoon. Nyt ruvetaan tanssimaan.