Olen nyt kolmatta yötä ollut jo pakkohoidossa mielenterveysosastolla. Eilen lääkäri antoi lopullisen diagnoosin että minulla on vakava mielensairaus. Minut määrättiin muistaakseni jopa kahdeksi viikoksi pakkohoitoon. Eli tällaiseen hoitoon missä olen tahdosta riippumattomassa hoidossa. Minulla ei kai ole edes ulkona liikkumismahdollisuutta ettei tällainen ihmishirviö pääse karkuun.
Jokaista elettäni tarkkaillaan nyt tosi tarkkaan ja alan olemaan turhautunut. Te tiedätte sen minun nolon tapani johon joskus sorrun, taisin jäädä jopa siitäkin eilen kiinni. Voi helvetti. Tiedätte varmaan mistä puhun jätkät ja likat! Minua punastuttaa. Se on sellainen reaktio että kokee voimakasta häpeää ja sen vuoksi naamalle nousee jopa punainen väri. Nolo tapahan se on eikä kovin aikuismaista mutta se on vain jäänyt päälle lapsuudesta asti. En edes kerro suoraan mikä se tapa on, kyllä te minut tätä kautta tietävät tiedätte sen. Ja käsi naaman eteen ettei jää punastelusta tai muusta kiinni.
Suomen presidenteistä jos puhutaan niin mielestäni paras minun elinaikanani presidenttinä ollut on kyllä Sauli Niinistö. Jostain syystä pidän ja arvostan häntä tosi paljon presidenttinä. Hän puhuu asiat suoraan, on jämäkkä ja tyylikäs sekä asiallinen. Mutta eihän presidentin viralla enää niin paljon valtaa ole. Voisiko koko toimen jopa lopettaa? En tiedä.
Todella hyvin minut tuntevat ja muistavat muistavat varmaan kuinka tärkeää minulle oli aikoinaan tällä palstalla puolustaa Tarja Halonen vastaan Sauli NIinistö presidenttipelissä Tarja Halosta, sitä muumimammaa. Minä pidin hänen huumoristaan ja olin vahvasti hänen puolellaan. Silloin niskaani satoi paskaakin kun olin niin vahvasti Tavjan puolella mutta minä vain jankutin silloinkin että Tarja on ykkönen!
Voi, voi. Välillä vähän politiikkaa ja asiaakin. Sekä muistoja menneisyydestä. Hyvää huomenta teille Jatkoajan nimimerkit! Olette minulle tärkeitä.