Minun on nyt kyllä sanottava suoraan että tällä emännällä oli tänään vapaapäivä ja tunnelma töissä oli heti ainakin minun mielestäni huomattavasti vapaantuneempi, rennompi. Jäi tosi hyvä fiilis työpäivästä ja töistä palasin kyllä kotiinkin hymyssä suin, vaihteeksi.
Ei kuitenkaan klassista että kun pomo on poissa niin työntekijät vain lusmuilee. Töitä kyllä tehtiin ja hommat sujui. Ja ne oikeasti sujui, ilman mitään koukeroita. Ne sujui tosi suoraviivaisesti. Ei tarvinnut miettiä mitään ajatuksia että mitäköhän tuokin taas tarkoitti oikeasti vaan kaikki oli omia aitoja itsejään. Kun on tuntunut että ei se esimies ole enää aito itsensä aina.
Aivan erilainen fiilis kyllä nyt mielessäni. Oikeasti. Eikä tässä ole kyllä mitään ajatusta että esimies on aina mulkku, teki mitä teki. Tykkäsin ja arvostin kuitenkin ennen tätäkin esimiestä aidosti tosi paljon, en oikein ymmärrä miksi noin paljon on muuttunut. Ja huonompaan suuntaan.
Nyt oli tosi kivaakin tehdä töitä, tykkäsin työvuorostani jopa. Hommat sujui, yhteistyö pelasi, ei tarvinnut olla varovainen. Rapa loiskui, hommia tehtiin, virheitä tuli mutta nekin oiottiin jos oli mahdollista.
En minä välttämättä sitä esimiestä pelkääkään mutta en halua antaa sille mahdollisuutta päästä motkottamaan ja tärkeilemään tiedoillaan. Siksi olen varovainen hänen seurassaan.
Nyt tänään oli kyllä minun mielestäni ainakin paljon vapaantuneempi tunnelma töissä. Ainahan se vähän on niin kun esimies on poissa mutta kyllä tuo esimies on muuttunut nyt jostain syystä vähän turhankin tärkeäksi. Se on ollut siksikin niin raskasta minulle koska ennen arvostin häntä kuitenkin todella paljon ja pidin hänestä.
En minä ymmärrä tuota selkeää muutosta koska paikan isoin pomo on kuitenkin yhä edelleen aito ja lempeä itsensä.
Huomenna on sitten loppiainen ja minulla vapaapäivä. Perjantaina töitä ja viikonloppu vapaana. Kyllä tämä hyvältä taas maistuu. Mutta kuinka pitkään?