Sanotaan, että suomalainen mies ei juttele, muuta kuin kaljapäissään. Kyllä tuossa totuuden siemen saattaa ollakin, ainakin karjalan ulkopuolella? Poikkeuksena on kyllä se, että kalavesien äärellä tarinaa riittää loputtomiin tuiki tuntemattomienkin kanssa. Tänään tuli itse juteltua varmaan lähes tunti täysin ennalta tuntemattoman kanssa kalastajan kanssa. Käytiin Lappeen lähialueiden kalapaikat läpi ja kuinka uittaa perhoa juurikin sen kiven vierustasta virran reunaa pitkin. Ja missä olikaan se mehevä akanvirta, jossa siiat odottavat vesiperhosia... Esiteltiin omia otti perhoja... Toki oltiin molemmat puheliaita Lappeelaisia. Vaikka Imatra ei kovin kaukana ole, mutta hieman erilaisia ovat he. Kyllä heidät erottaa Lappeelaisista kohtuu helposti.