Fiilisten tässä vuoden 2017 kisoja ja pakko todeta, että on varmaan karmeimmat kisat jotka oon lyhyen elämäni aikana kokenut. Vuodesta 2014 siis olen MM-kisoja seuraillut, ja nuo 2017 kisat on sellaiset jotka tulee mieleen surullisimpana. Jotain tuosta Suomen joukkueesta kertoo se, että Suomen sisäisen pistepörssin viides oli Juuso Hietanen tehoilla 2+1. Jippijee.
Suomen joukkue oli ihan todella huonosti rakennettu. Ykkössentteri oli Valtteri Filppula ja ykköslaituri Sebastian Aho yhdessä Mikko Rantasen kanssa. Siihen loppuikin ilot. Sen jälkeen kakkossentterinä löytyi milloin Antti Pihlströmiä, milloin Mika Pyörälää ja milloin Joonas Kemppaista. Ja siis toistan, sentterinä. Kiva varmaan Mikko Rantasen näkökulmasta yrittää pelata tehokasta turnausta, kun sentterinä on Antti Pihlström. Juhamatti Aaltonen ja Jesse Puljujärvi otettiin kisoihin, vaikka molemmilla oli todella vaikea kausi takana. Molemmat tekivät tasan nolla maalia turnauksessa. Puolustuksessa oli sellaisia oman pään hasardeja kuin Joonas Järvinen, Ville Lajunen ja Topi Jaakola. Jaakola oli ollut aiemmin MM-kisoissa hyvä, mutta noissa oli jo liian vanha eikä pysynyt perässä. Eikä esimerkiksi Lasse Kukkonen tai Julius Honka noissa kisoissa hirveästi luottoa herättänyt.
Maalivahtipelihän oli taas sellaista sekoilua että huhhuh. Marjamuki halusi väkisin tehdä Joonas Korpisalosta ykkösmaalivahdin. Häntä peluutettiin vaikka väkisin, vaikkei koppi tarttunut. Onneksi puolivälieräottelussa Säteri oli maalilla pelaten nollapelin. Hän kuitenkin päästi Ruotsia vastaan välierissä neljä maalia, vaikka olikin ottelussa Suomen paras pelaaja. Tämä ei kelvannut Latelle, vaan pronssiotteluun heitettiin takaisin Korpisalo joka päästi 30 minuutissa 4 maalia. Säteri maalille, ja hän päästi vain yhden.
Sekoilua sekoilun perään oli tuo turnaus. Oltiin tiukoilla Valko-Venäjää vastaan, hävittiin Ranskalle, sulattiin 3-0 johtoasemasta Tshekkiä vastaan, oltiin Sloveniaa vastaan tiukoilla 49 minuutin kohdalla, Norjan ja Sveitsin kanssa oltiin jatkoilla eikä Kanadalle ollut mitään palaa alkusarjassa. Ainoa hyvä ottelu oli tuo puolivälieräottelu, jossa voitettiin Yhdysvallat hyvän esityksen jälkeen. Sen jälkeen välierissä Ruotsin pakit tykitti miten halusivat Suomen kumoon. Pronssiottelussa 4-0 tappioasemaan Venäjää vastaan, jolloin Säteri laitettiin maaliin. No sen jälkeen Suomi nousee maalin päähän, kunnes Joonas Järvinen on Joonas Järvinen ja Venäjä tekee 5-3 maalin.
Kisojen kruunuhan on se, että ruotsalaiset vievät mestaruuden rankkareilla.
Tuollaiset paskaturnaukset vahvistaa ihmistä. Onneksi oon niin nuori, etten tiedä Masken Carlssonista, 2003 puolivälierästä tai Vancouverin välierästä mitään. Niin vahva mä en oo, että olisin voinut noi livenä katsoa.