Jospahäntä uskaltaisi sitten taas laskea itsekin törkyä palstalle.
Vähän samaa vikaa täälläkin... Kävin mä vähän kävelyllä tuossa aamupäivällä kun on tuo kaunis auringonpaiste ja pikku pakkanen. Jotain kotitöitä voisi tehdä muttei hotsita. Telkkariakaan ei viitti katsella kun ei ole mitään kovin mielenkiintoista tallennettuna. Kirjatkin on kaikki mälsiä...
Ai vitsit... sinä se sitten viitsit... ja osaat...
Oli menoa.
En seurannut. En ajattele niistä mitään. En kuuntele suosittuja artisteja, kuuntelen hyviä. Harvoin nuo adjektiivit leikkavat saman pisteen.
Suomessa ostetaan vessapaperia, kun vähänkään suurempi pandemia tai yhteiskuntaa kohtaava kriisi kolkuttaa ovelle, kun taas Jenkeissä porukka painelee ostamaan rynnäkkökivääreitä ynnä vastaavia samassa tilanteessa. Kummassakin tapauksessa voi kysyä saman kysymyksen eli mitä nuo tavarat auttavat.
Rynkyillä suojataan tietysti omaa vessapaperivarastoa.
Näin on. Idols-finalisti Anna Puustjärvi harrastaa mm. kirkkovenesoutua.
Päivitystä tähän omaan tilanteeseen. Sieltä se verkkopankin salasana vaan jostain muistin syövereistä jumpattiin esiin. Ajattelin asiaa ensin niinkin hankalasti kuin siten, että sen on pakko olla joku numeroyhdistelmä. Mutta eipäs se ollutkaan, vaan siinä oli ihan tekstiäkin mukana. Eli nyt ainakin lähtökohtaisesti pitäisi olla kaikki tarvittavat tiedot uudessa puhelimessa ja vanhan voi käydä viemässä vaihtoon operaattorille. On tämä heleppoo.
Varmaan samanlaista aivojumppaa oli täälläkin, kun puhelimeni meni rikki ja otin vanhan luurin taas käyttöön. Ai perkele, siinähän oli se lukituskuvio vai mikä se nyt onkaan. Eikä se tietenkään ollut sama kuin tässä rikki mennessä. Mutta niin se vaan sieltä muistin syövereistä löytyi vihon viimein. Piti tosin useamman kerran odottaa se puoli minuuttia, että sai yrittää uudestaan väärän kuvion jälkeen.
