Tuli maanantaina heitettyä talven ensimmäiset flibat. Hämärässä valaistuksessa vaikutti hyvältä idealta lähteä kiertämään isohkoa vesilätäkköä "nurmikon" puolelta, mutta siinähän olikin sitten helvetin liukasta ja epätasaista. Riittävän varovaisella kävelytyylillä kyllä pystyy yleensä korjaamaan eteen- tai taaksepäin horjahduksia pahassakin paikassa, mutta sivusuunta on vaikeampi.
Oikea jalka lähti luistamaan oikealle ja kun koitin korjata vasemmalla, se lähti luistamaan vasemmalle. No, kun en nuorempanakaan spagaattiin taipunut, katsoin että on parasta heittää polvilleen mahdollisimman hallitusti. Päädyin sitten siihen vetiselle jäälle jonkinlaiseen perhostyylin maalivahdin torjunta-asentoon ja vielä perse maassa, niin oli mukava kävellä loppumatka (onneksi vain muutamia satoja metrejä) likomärissä housuissa. Olisihan se vesilätäkön yli käveleminen varsin hyvin vettä pitävissä kengissä ollut paljon pahempi nakki.
Heti ei tuntunut kummenpaa kipua, mutta ilmeisesti sen verran kivasti repäisi nivusissa, että oli ma-ti-yönä vähän vaikeuksia nukahtaa ja tiistaina kävely etenkin portaissa vaivalloista, mutta ihmeen nopeasti tuo kuitenkin parani, eikä tarvinnut katkaista elokuusta 2020 alkanutta askelmittarin minimitavoitteen täyttymisputkea.
Päättäisi nyt, onko vesi- vai pakkaskeli. Muutaman viikon sisään on ollut useana päivänä harvinaisen ärsyttävät kävelykelit.
yle.fi
