Jotenkin hämärä olo tällä hetkellä. Heräsin noin kuudelta aamulla todella huonosti nukutun yön jälkeen, jotta ehdin ajoissa aamukasin hammaslääkäriin. Ollessani operoitavana meinasin nukahtaa niille sijoilleni, joten paluumatka kotio on aika epäselvänä muistissani. Pääsin kotio ja sammuin sänkyyn parin tunnin ajaksi. Nyt on päivä ehtinyt näin pitkälle ja tuntuu siltä kuin olisin vieläkin unessa.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Kanadan Spengler Cup -joukkueessa Liigasta ja NHL:stä tuttuja nimiäLue lisää »
-
Nuoret Leijonat kohtaa harjoitusottelussa Slovakian – Konsta Helenius sivussa kokoonpanostaLue lisää »
-
HIFK:n Melart ja SaiPan Nikkanen suihkuun ja kurinpitoon päähän kohdistuneista taklauksistaLue lisää »
-
Ilves mursi Ranteen ja kotipelikirouksensa Auroraliigassa − "Etukäteen ei voi pelejä pelata"Lue lisää »
-
Ilves osoitti kuuluvansa parhaaseen A-ryhmään – HIFK kaatui huippuottelussaLue lisää »
-
Jokereita viime kaudella edustanut Olavi Vauhkonen ripustaa hokkarit naulaanLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 638 175
- 67 750
Jomppa_Koo
Jäsen
Täällä Etelä-Kurjalassa ei ole tänään aurinko paistanut. Eilen paistoi nätisti, se oli tosi nätti päivä se eilinen ja vieläpä maaliskuun alkajaisiksi. Synttärit olisi tuossa 21 päivä jolloin täytän 31 vuotta.
Koronaeristyksestä olen viime aikoina taas melko paljon kirjoitellut. Eikä toisaalta ihme, sillä kyllähän tilanne on nyt se että tämän eristyksen ympärillä elämä nyt pyörii. Ja nousee kysymyksiä ilmaan kuten millä voisin jaksaa paremmin? Miten viihdyttää itseään? Miten tämän voi kestää? Ja sun muuta.
Ei tämä todellakaan mikään helppo paikka ole. THL on kuulemma linjannut että jos on korona niin riittää viisi päivää eristyksissä. No täällä ei riitä, vaan pitää jaksaa olla peräti kymmenen päivää eristyksessä. Se on helkkarin pitkä aika. Ei tämä nyt fyysisesti juttu eikä mikään ole, mutta kyllä mieliala alkaa olemaan jo aika väsynyt, rietunut suorastaan. Sellainen että tekisi mieli heittäytyä makuuasentoon lattialle ja kädet ristiin sekä rukoilla vaan voimaa ja apua.
Tämä on niin helvetin tylsää. Ainoa iso lohtu on kyllä tosiaan tänä älypuhelin jonka avulla voi katsella lätkämatseja, televisiolähetyksiä, suoratoisto-ohjelmat, kuunnella Spotifysta musiikkia. Mutta kun se kiinnostus. Tämä eristys on niin kuluttava ja epätoivoinen pahimmillaan että vaikea keskittyä. Ei vain ole oikein sellaista intoa keskittyä vaan odottelee vaan vain että olisipa se seuraava ruoka-aika jo ja vuorokautta olisi kulunut lisää. Sitten tulee uusi ja uusi ruoka-aika, lopuksi vielä iltapala jonka jälkeen lopulta nukkumaan ja se vuorokausi alkaa olemaan taputeltu.
Tämä eristys on kyllä paha paikka minulle. Vielä viime viikolla kaipasin sitä omaa rauhaakin. Nyt sitä ei todellakaan ole tarjolla, vaan kaksi muuta miespotilasta on samassa helvetin pienessä potilashuoneessa kanssani. Tämä eristyksissä olo on niin kuluttavaa mielen kannalta. Vielä kun tämä huone on niin helvetin kolkko ja väritön, ei täällä viihdy. Mutta pakko on vaan hampaat välillä irvessäkin kestää. Mun elämä milloin siitä tuli näin hirveä?
Olen toiminnallinen mies. Tykkään tehdä kaiken laista ja inhoan jos täytyy olla tylsyydessä. En kestä paikallaan oloa, tylsyyttä ja just niitä on pahimmillaan nyt paljon tarjolla. Kirjoittelenkin nyt sitten melko paljon että saan aikaani kulutetuksi, mielekästä tekemistähän se minulle on kuitenkin.
Eristyksissä oleminen voisi olla erilaista jos olisi oikeasti kipeä. Silloin ei jaksaisi maata kuin sängyssä. Mutta ainoa oire mitä korona on minulle varsinaisesti aiheuttanut on nenän tukkoisuus. Eli sitä jaksaisi kyllä tehdä nytkin, enkä mielestäni huonon olon vuoksi tarvitsisi niin paljon lepoa. Mutta nyt on vaan oltava tänne huoneeseen aivan kuin vangittuna.
Ensimmäiset päivät vielä menivät tässä eristyksessä kun kaikki oli uuttakin ja olin vasta niin vähän ollut eristyksessä. Ei siihen ollut vielä tylsistynyt. Nyt olen jo kuitenkin peräti kuudetta päivää eristyksessä ja kyllä tämä alkaa maistumaan jo puulta, helvetin tylsältä. Ja alkaa olemaan sellainen epätoivoinen olo. En jaksa tätä? Minua ei ole ainakaan tehty maleksijaksi, kaipaan tekemistä ihan vitusti.
No onneksi on tuo älypuhelin mutta siitäkin näkee kaikki ohjelmat niin pienestä kännykän ruudusta. No, tällä hetkellä sekin tuntuu isolta jutulta. Näenhän edes pikkuruudusta. Ja illalla on Kerholla lätkämatsikin. Siinä se ilta mukavasti vierähtää. Mutta ensin pitää odottaa päivällistä, se on seuraava spektaakkeli nyt mitä odottaa. Päivälliseen on aikaa noin kaksi tuntia.
Voi kiesus. Mutta kai tämäkin tilanne on voitettavissa? Sehän tässä myös paha on kun ei se itse osastollakaan oleminen mitään herkkua ole ollut ja kun tämä eristys on ohi niin sinne sitä vain palataan. Miksi nämä osastot pitää olla näin helvetin harmaita ja värittömiäkin?
Ei tämä todellakaan mikään helppo paikka ole. THL on kuulemma linjannut että jos on korona niin riittää viisi päivää eristyksissä. No täällä ei riitä, vaan pitää jaksaa olla peräti kymmenen päivää eristyksessä. Se on helkkarin pitkä aika. Ei tämä nyt fyysisesti juttu eikä mikään ole, mutta kyllä mieliala alkaa olemaan jo aika väsynyt, rietunut suorastaan. Sellainen että tekisi mieli heittäytyä makuuasentoon lattialle ja kädet ristiin sekä rukoilla vaan voimaa ja apua.
Tämä on niin helvetin tylsää. Ainoa iso lohtu on kyllä tosiaan tänä älypuhelin jonka avulla voi katsella lätkämatseja, televisiolähetyksiä, suoratoisto-ohjelmat, kuunnella Spotifysta musiikkia. Mutta kun se kiinnostus. Tämä eristys on niin kuluttava ja epätoivoinen pahimmillaan että vaikea keskittyä. Ei vain ole oikein sellaista intoa keskittyä vaan odottelee vaan vain että olisipa se seuraava ruoka-aika jo ja vuorokautta olisi kulunut lisää. Sitten tulee uusi ja uusi ruoka-aika, lopuksi vielä iltapala jonka jälkeen lopulta nukkumaan ja se vuorokausi alkaa olemaan taputeltu.
Tämä eristys on kyllä paha paikka minulle. Vielä viime viikolla kaipasin sitä omaa rauhaakin. Nyt sitä ei todellakaan ole tarjolla, vaan kaksi muuta miespotilasta on samassa helvetin pienessä potilashuoneessa kanssani. Tämä eristyksissä olo on niin kuluttavaa mielen kannalta. Vielä kun tämä huone on niin helvetin kolkko ja väritön, ei täällä viihdy. Mutta pakko on vaan hampaat välillä irvessäkin kestää. Mun elämä milloin siitä tuli näin hirveä?
Olen toiminnallinen mies. Tykkään tehdä kaiken laista ja inhoan jos täytyy olla tylsyydessä. En kestä paikallaan oloa, tylsyyttä ja just niitä on pahimmillaan nyt paljon tarjolla. Kirjoittelenkin nyt sitten melko paljon että saan aikaani kulutetuksi, mielekästä tekemistähän se minulle on kuitenkin.
Eristyksissä oleminen voisi olla erilaista jos olisi oikeasti kipeä. Silloin ei jaksaisi maata kuin sängyssä. Mutta ainoa oire mitä korona on minulle varsinaisesti aiheuttanut on nenän tukkoisuus. Eli sitä jaksaisi kyllä tehdä nytkin, enkä mielestäni huonon olon vuoksi tarvitsisi niin paljon lepoa. Mutta nyt on vaan oltava tänne huoneeseen aivan kuin vangittuna.
Ensimmäiset päivät vielä menivät tässä eristyksessä kun kaikki oli uuttakin ja olin vasta niin vähän ollut eristyksessä. Ei siihen ollut vielä tylsistynyt. Nyt olen jo kuitenkin peräti kuudetta päivää eristyksessä ja kyllä tämä alkaa maistumaan jo puulta, helvetin tylsältä. Ja alkaa olemaan sellainen epätoivoinen olo. En jaksa tätä? Minua ei ole ainakaan tehty maleksijaksi, kaipaan tekemistä ihan vitusti.
No onneksi on tuo älypuhelin mutta siitäkin näkee kaikki ohjelmat niin pienestä kännykän ruudusta. No, tällä hetkellä sekin tuntuu isolta jutulta. Näenhän edes pikkuruudusta. Ja illalla on Kerholla lätkämatsikin. Siinä se ilta mukavasti vierähtää. Mutta ensin pitää odottaa päivällistä, se on seuraava spektaakkeli nyt mitä odottaa. Päivälliseen on aikaa noin kaksi tuntia.
Voi kiesus. Mutta kai tämäkin tilanne on voitettavissa? Sehän tässä myös paha on kun ei se itse osastollakaan oleminen mitään herkkua ole ollut ja kun tämä eristys on ohi niin sinne sitä vain palataan. Miksi nämä osastot pitää olla näin helvetin harmaita ja värittömiäkin?
Voisikin olla mielenkiintoista jos auringolla olisi toinen tähti kumppaninaan. Saisi sitten arvuutella kumpi aurinko siellä paistaa.
Täältä koronaeristyksestä toivotan oikein hyvät huomenet. Jo seitsemäs koronaeristyspäivä on käynnistynyt täällä. Siis mitä hittoa, tätä samaa kakkaa olen siis elänyt jo kuuden päivän ajan. Se on jo saavutus, vaikka vielä tätä samaa on jäljelläkin, ainakin kolmen päivän ajan.
Joka päivä toistuu liki pitäen samat ohjelmat ja onhan se tylsää. Ainoastaan se voi tuoda päivään erilaista särmää jos vaikka nukkuukin joku päivä enemmän päiväunia. Tänään tosin ajattelin kirjoitella paljon tekstejä tänne Jatkoajan keskustelupalstalle kuin blogiinikin. Kirjoittaminen on selkeästi vahvuuteni ja tykkään todella paljon kirjoittamisesta. Miksei siis repisi iloa ja nautintoa nytkin siitä kun se on sentään mahdollista täällä eristysoloissakin.
Vituttaa kun olen hoitanut asioitani viime kuukaudet niin päin hemmettiä. Nyt vasta älysin että minulla on ollut aivan turhaan Elisa Viihde päällä kolmen kuukauden ajan ja siitä jouduin maksamaan myös 100 euroa silkkaa typeryyttäni.
No, ei pidä liikaakaan vaipua epätoivoon. Sellaista tunnetta ei lisää todellakaan kaivata tähän jo muutenkin päätä kiristävään ahdinkoon. On ymmärrettävä että elin jakson jolloin oma elämä oli jämähtänyt paikoilleen ja siksi laskujenkin huolehtiminenkin jäi retuperälle. Mutta tilanne pitäisi olla sellainen onneksi kyllä että nämä kaikki laskut saan hoidettua. Jatkossa pitää sitten taas skarpata.
Joka päivä toistuu liki pitäen samat ohjelmat ja onhan se tylsää. Ainoastaan se voi tuoda päivään erilaista särmää jos vaikka nukkuukin joku päivä enemmän päiväunia. Tänään tosin ajattelin kirjoitella paljon tekstejä tänne Jatkoajan keskustelupalstalle kuin blogiinikin. Kirjoittaminen on selkeästi vahvuuteni ja tykkään todella paljon kirjoittamisesta. Miksei siis repisi iloa ja nautintoa nytkin siitä kun se on sentään mahdollista täällä eristysoloissakin.
Vituttaa kun olen hoitanut asioitani viime kuukaudet niin päin hemmettiä. Nyt vasta älysin että minulla on ollut aivan turhaan Elisa Viihde päällä kolmen kuukauden ajan ja siitä jouduin maksamaan myös 100 euroa silkkaa typeryyttäni.
No, ei pidä liikaakaan vaipua epätoivoon. Sellaista tunnetta ei lisää todellakaan kaivata tähän jo muutenkin päätä kiristävään ahdinkoon. On ymmärrettävä että elin jakson jolloin oma elämä oli jämähtänyt paikoilleen ja siksi laskujenkin huolehtiminenkin jäi retuperälle. Mutta tilanne pitäisi olla sellainen onneksi kyllä että nämä kaikki laskut saan hoidettua. Jatkossa pitää sitten taas skarpata.
Jokainen askel normaalimpaan arkeen on hyväksi paranemisellesi, @vilperi . On hyvä, että koet itsekin voivasi paremmin. On vielä parempi, että pystyt analyyttisesti käymään läpi menneet tekemisesi ja havaitsemaan omat virheesi ja lisäksi on hyvä, että pystyt tuottamaan selkeää tekstiä noinkin helponoloisesti. Tumma pilvi, joka oli peittänyt mielesi, alkaa hiljalleen haihtua ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä. Koronaeristys ei kestä ikuisesti, kuten ei myöskään osastolla oleminen. Tsemppiä tulevaan!
Käytkö sä suihkussa lompakon kanssa? Tai kuka käyttää nykyään lompakkoa?
Tai onhan mullakin lompakko tuolla laatikossa. Sisältää kasan kortteja mitä en käytännössä koskaan käytä.
banaaninviljelijä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Minä myös käytän lompakkoa.
Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Jaahas. Mun sulle hankkima DTM-vippikortti ei siis ole enää käytössä! Törkeää.
Mä käytin sen puhki 20 vuotta sitten. Jäännökset ovat kehyksissä seinällä kuvallasi varustettuna.
Kiitos, jos en jo aiemmin ole muistanut kiittää.
Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
No huh... mä jo luulin että olet hylännyt... kaiken!
Tänään olenkin tuottanut tekstiä blogiini aika reippaalla tahdilla. Tajusin tänään että aika paljon tämä koronaeristäytyminen on elämääni hetkellisesti rajannut mutta ei se sentään ole vienyt mahdollisuuttani hyödyntää yhtä minulle tärkeintä harrastustani ja nautinnon muotoani eli kirjoittamista.
Koen nyt ihan eri lailla intoakin jopa täällä eristyksessä olemisessa kun olen alkanut tuottamaan tekstiä aivan kuin liukuhihnalta. Yritän nyt todella ja surutta hyötykäyttää tuon kirjoittamisesta jopa parhaimmillaan minulle flow-tilan aiheuttaman innostuksen. Kirjoittaa kun pystyn yhä ihan vaivatta tämän älypuhelimen avulla ja paperiakin pyysin hoitajilta ja sitä myös jo sain että pystyn hieman hahmottelemaan tekstejäni ensin paperille.
Ja vaikka hullujen huoneella olenkin niin tekstien aiheethan ja uskon myös että sisällöt ovat ihan järkeviä ja fiksuja. Ensin kirjoitin vähän itse kirjoittamisesta, kuinka se voi olla jopa terapiaa ja vähän tästä koronaeristyksestä sekä äsken kirjoitin tekstin siitä mistä unelmoin. Kuvia noihin on nyt aika turhaa saada liitettyä varmaan ainakaan näissä olosuhteissa mutta kunhan tulee nyt tuotettua tekstiä ja kulutettua aikaa. Kulutettua aikaa vielä jopa nautinnollisella tavalla. Se on iso juttu tällaisessa eristyksessä.
Tietyt asiathan minulla on pitkään nyt kiellettyjen listalla. Jos niihin pitää joskus palata niin sitten mielummin sivulauseissa pienellä, vähän rivien välistä vihjaten ja hienotunteisesti.
Koen nyt ihan eri lailla intoakin jopa täällä eristyksessä olemisessa kun olen alkanut tuottamaan tekstiä aivan kuin liukuhihnalta. Yritän nyt todella ja surutta hyötykäyttää tuon kirjoittamisesta jopa parhaimmillaan minulle flow-tilan aiheuttaman innostuksen. Kirjoittaa kun pystyn yhä ihan vaivatta tämän älypuhelimen avulla ja paperiakin pyysin hoitajilta ja sitä myös jo sain että pystyn hieman hahmottelemaan tekstejäni ensin paperille.
Ja vaikka hullujen huoneella olenkin niin tekstien aiheethan ja uskon myös että sisällöt ovat ihan järkeviä ja fiksuja. Ensin kirjoitin vähän itse kirjoittamisesta, kuinka se voi olla jopa terapiaa ja vähän tästä koronaeristyksestä sekä äsken kirjoitin tekstin siitä mistä unelmoin. Kuvia noihin on nyt aika turhaa saada liitettyä varmaan ainakaan näissä olosuhteissa mutta kunhan tulee nyt tuotettua tekstiä ja kulutettua aikaa. Kulutettua aikaa vielä jopa nautinnollisella tavalla. Se on iso juttu tällaisessa eristyksessä.
Tietyt asiathan minulla on pitkään nyt kiellettyjen listalla. Jos niihin pitää joskus palata niin sitten mielummin sivulauseissa pienellä, vähän rivien välistä vihjaten ja hienotunteisesti.
Jomppa_Koo
Jäsen
Itse ostin pari kuukautta sit Cittarista itselleni 18 euroa maksavan nahkalompakon, kun entinen lompsa alkoi olla jo todella huonossa kunnossa. Onhan se kivempaa kun on ehjä lompakko.
Gostisbehere
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia City of Brotherly Love
Havahduin siihen että saatan olla humalassa töissä.. tässä koko päivän tehnyt koneella hommia. Silloin tällöin olen myös nauttinut muutaman Bayless minipullon. Mietin että helvetti pitääkö mennä taksilla hakee muksu tarhasta
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, Utah Mammoth
Toki käytän lompakkoa. No mulla onkin cashii.
Nyt menee Ukrainan sodan jatkuva seuraaminen ennalta määräämättömäksi ajaksi poikki. Aamuisin teen tilannetsekkauksen, muutoin pyrin välttämään juttuja monestakin syystä. Ensinnäkin kuvat ja videot alueelta ovat ahdistavia, tulee vihainen ja voimaton olo, kun ei oikein voi tehdä mitään. Toiseksi juttuja, kuvia ja viestejä tulee siihen tahtiin, että jatkuva seuraaminen on aikamoinen aikarosvo. Pitää keskittyä asioihin, joihin voi itse suoraan vaikuttaa. Kolmanneksi perheen nuorimmainen on jo turhankin hyvin hajulla sodan tilanteesta ja pelkää sekä kyselee voiko levitä Suomeen. Aikaa siis omille lapsille netissä roikkumisen sijaan. Silti olen täydestä sydämestäni Ukrainan kansan puolella ja Venäjän terroria vastaan.
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, Utah Mammoth
Valitsin tietoisesti Helmikuun koittaa olla pärjäämättä ilman tupakkaa. No se meni helposti ni päätin tehdä siitä maksimaalisen suoritteen eli 31 päivää tulee tänään.
Huomenna saa sitten taas imee ihan huolella.
Huomenna saa sitten taas imee ihan huolella.
Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta kysyn kuitenkin: miksi sä huomenna aloittaisit?
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, Utah Mammoth
En mä varmaan alotakkaan. Haluan vaan lähestyä tupakoimuuttani erilailla kuin aiemmin. Koitan pärjätä ilman sen päivän kerrallaan, ja välillä vähän pitempäänkin, jonka jälkeen voin palkita itteni marlborolla.
Tyhmähän olen jos palkinto houkuttaa. Ihan vitun idiootti. Sanat ei oikeesti riitä edes kertomaan, kuinka tyhmä olen jos vielä...
Tässä on käsittääkseni nyt terveyskin isosti pelissä, mutta isoimpana ite haen sitä, että mun on vaan oikeesti selkeesti parempi olla, joka hetki ilman kun en polta. Eli kaiketi se sitten terveellistä ole ei, no ei ole. Kaikkihan sen toivottavasti nykyään tietää. KasariLapsi vaan siitä tuhkakupista rupesi omansa ottamaan, kun vaan oppi saamaan siihen Goltin sytyttimeen liekin millä sai tumpin tulille. Ja siitähän se. Onneks ei nykyään suuremmin poltella asunnoissa sisällä. Ennen oli ennen. Enkä syytä ketään taikka aikaa, vaan oma heikkous. Josko tämä tästä joskus.
Tästähän meinas tulla laulu...
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy