Työsopimukseni viimeisimmän työpaikkani kanssa päättyi eilen. Eli helmikuun viimeinen päivä. Sekin oli iso takaisku minulle sillä niin kuin olen varmaan tännekin jo joskus kirjoitellut niin viihdyin kyseisessä työpaikassa todella hyvin. Aivan viimeisten kuukausien sekasortoa lukuun ottamatta. Ne jotka ovat viestejäni paljon lukeneet niin tietävät mitä tällä sekasorrolla tarkoitan. Siitä ei toivottavasti tämän enempää, ei sen mahdollisesta todellisuudesta eikä mitään muutakaan siihen liittyvää.
Olin myös mielestäni oikeasti pidetty työkaveri ja työntekijä. Kaikkien kanssa tulin toimeen ja aina tähtäänkin töissä siihen että tulisin toimeen persoonan kuin persoonan kanssa. Ja minua on leimannut aina töissä se niin kuin jo joku taisi joskus jo kirjoittaa että pyrin liiankin täydellisyyteen. No, asenteeni työntekoa kohtaan on mielestäni aina ollut ainakin kunnossa.
Nyt ne työt sitten päättyivät tuolla paikassa tosiaan eiliseen eli helmikuun loppuun. Se on valitettavaa toisaalta että työt tuolla loppui, toisaalta ei siellä viihtyminen ollut enää lähellekään samalla tasolla noiden hiljattain pitkään paasaamieni asioiden takia. Mutta noteeraan nämä asiat nyt vain sivulauseissa mahdollisimman pienellä kun on pakko. Muuten olen lopettanut näiden asioiden käsittelyn top tykkänään, mutta joskus vain yhä nostettava näitä esille.
No, edellisin työsopimus tuolla työpaikassa loppui ja uutta ei solmittu senkään takia koska olen täällä sairaalassa. Iso takaiskuhan se oli mutta kai uuden työpaikan voi löytää jostain? Enkä minä tiedä mikä tilanteeni muuten työpaikallani on, ei tänne sairaalaan sellaisia tietoja tule ainakaan minun korviini kuultavaksi.
Vähän lohdutusta kuitenkin tuli tänään kun tajusin että sain helmikuun aikana palkkaa yhteensä vähän yli 3000 euroa. Aikamoinen summa, joka ilahduttaa ja tuo helpotuksen tunnetta varsinkin tähän hetkeen. Siellä oli jotain pitämättömiä lomia ja nekin sain rahana.
Normaalisti saisin palkkaa vain jotain 1200-1400 euroa mutta kyllähän tuollainen kolmen tonnin kuukausipalkka miellyttää. Ja tuo varsinkin sitä helpotuksen tunnetta. Minulla alkoi jäämään varmaan laskuja jo rästiinkin ja maksettavana oli isojakin laskuja sekä olin hoitanut raha-asioitanikin pitkään luokattomasti.
Nyt varmaan selviän noista ongelmista kuitenkin ja saan laskuni maksettua. Ei ne mene taas ulosottoon. Ulosotossa kun on aikoinaan ollut yli 10000 euroakin velkaa ja tietää mitä se paska on niin ei mielellään siihen velkataakkaan uudelleen ajaudu. Nyt ei varmaan sitten ole huolta eikä pelkoa tästä. Iso juttu että sain lopuksi noinkin ison palkan yhden kuukauden aikana. Sen hirttosolmukan tiukentamisen ajankohtaa voi siirtää reilusti eteenpäin.
Iso miinus siitä minulle että nostin vielä nuo edellisten viikkojen takaiset pohdintani vielä esille täällä vaikka tarkoitus oli jo haudata ne. Päästää niistä lopullisesti irti. Tämä minun tämän kertaiseni teksti ei olisi vaan auennut kunnolla ilman näiden asioiden esille nostamista sivulauseessa edes.
Tosiaan, elämä alkaa näyttämään nyt siltä että kaikki on vielä ainakin korjattavissa. Ei se Vilperin laiva vielä uppoakaan. Huolehdin niin paljon lopulta asioista että onhan se häpeä ja stressi ollut iso näitä rahahuolia kohtaan mutta nyt tämä näyttää siltä että pelastun. Tälläkin kertaa.
Ja muuten, saattaa olla sellainenkin tilanne yllättäen edessä että voipi olla rahaa tehdä joku kevätreissukin tässä kevään aikana. Sehän myös olisi varmasti hyvä irtiotto näistä vakavista tunnelmista ja piristäisi kummasti. Kun reissaamisesta kuitenkin tykkään. Kyllä oli upea sekin reissu kun tein viime kesänä sen Saimaan kierrosreissun. Yövyin niin Lappeenrannassa, Savonlinnassa kuin Mikkelissäkin. Elämä voittaa! Came on! Ja asioilla on tapana järjestyä.
Mutta minulla on vain pieni huoli tuota mahdollista naiskuviotani kohtaan. Olisihan tällainen reissukin entistä hienompi hyvässä seurassa vaikkei nyt vielä niin isoja juttuja kannatakaan miettiä, minulla vaan lähtee herkästi mielikuvitus laukalle. Olen aika luova persoona.
Mutta kun olen vetänyt niin vitun huonosti edelliset 3-4 viikkoa noissa naisasioissa. Minun olisi pitänyt olla häneen yhteydessä edes puhelimitse mutta en tiedä itse asiassa edes tämän naisen sukunimeä eikä hän näytä olevan Facebookissa että voisi stalkata. Eikä minulla vielä ole hänen puhelinnumeroakaan. Huoli on taas jonkin sortin kokoinen jos hän tuumaa etten piittaakaan hänestä ja etsii jo toisen miehen tilalle. Onhan kolme-neljä viikkoa pitkä aika olla vielä kuitenkin sinkkuna noin upealle naiselle.
Meillä kyllä mielestäni juttu on luistanut että ei nyt ihan samanlaisista harhaluuloisista ja liika innokkuudesta ole kyse kuin silloin joskus. Tullut vain fiilis että pitäisi jotain jo tehdä viimeistään nyt. Mutta olen kai vähän hävennytkin täällä osastolla olemista. Odottanut että asiat ratkeavat nopeasti ja maineeni puhdistuu. Mutta tätä ei taida ollakaan ihan lähiaikoina luvassa joten pitää alkaa toimimaan täältä osastolta käsin. Voisi ainakin soitella ja kysellä kuulumisia. Onhan minulla hänen hyvät työkaverinsa Facebookissa kavereina, että jos rohkeutta löytyy niin kyllä se puhelinnumero voisi olla helpostikin selvitettävissä.
Mutta nostetaan vielä esille se viestin tärkein pointti, elämä jatkuu ilman rahahuolia taas jatkossa! Minä selviän.
