Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[CuJo#31]

Olen nyt katsonut jonkun tunnin verran elokuvaa nimeltä X-men: Viimeinen kohtaaminen. Aivan järkyttävän surkea tekele kyllä.

Vaihda kanava Subille. Ei se ainakaan huonommaksi muutu. Kai.

 

[Roger Moore]

Kaikki nuo supersankarileffat ovat, poislukien Burtonin Batmanit ja Yön Ritari.

Batman Begins on parempi kuin Yön Ritari.

 

[ace]

Batman Begins on parempi kuin Yön Ritari.

Mielipiteitä on monia, kunnioitan sinun väärää.

 

[Czescku]

Tässä unohdetaan koko alkuperäiset Teräsmiehet. Varsin eka Christtoffer Reeven on paras supersankarileffa ikinä.

 

[Valapatto]

Vaihda kanava Subille. Ei se ainakaan huonommaksi muutu. Kai.

Telkkarin jo suljin, mutta areenasta menee nyt norjalaisen bläkkiksen historiasta kertova dokkarisarja. Areenasta löytyy myös muuten Death of Stalin elokuva. Se on mainio.

 

[Roger Moore]

Mielipiteitä on monia, kunnioitan sinun väärää.

Minä. Olen. Mielipide.

Tokihan Yön ritarissa on ehkä se ikonisin Batmanin roisto ei siinä mitään, mutta joku Beginsin tarinassa iskee enemmän. Toisaalta kun muistelee minkälaista ripulia ne pari edeltävää Batmanin leffaa olivat niin ehkä se nostaa Beginsin arvoa omissa silmissäni. :)

Tykkään kyllä itse Burtonin Batmaneista eniten.

 

[Iisoppi]

Täytekakku on valmis ja pullaakin leivoin eilen... Vielä pitäisi tehdä ja laittaa lohi- ja jauhelihakiusaukset uuniin niin alkaa olla talkoiden ruokahuolto hallussa. Salaatinkin voisi vielä pilkkkoa ennen kuin talkooporukkaan alkaa tulla. Vielä ei ainakaan sada... :-)

 

[Surukuku]

Täytekakku on valmis ja pullaakin leivoin eilen... Vielä pitäisi tehdä ja laittaa lohi- ja jauhelihakiusaukset uuniin niin alkaa olla talkoiden ruokahuolto hallussa. Salaatinkin voisi vielä pilkkkoa ennen kuin talkooporukkaan alkaa tulla. Vielä ei ainakaan sada... :-)

Mitkähän talkoot ovat kysymyksessä..... jos saa näin epähienosti udella....

Talkoista puheenollen, kerran yhtenä perjantai-iltana, oman talon rakennusvaiheessa, jolloin itsekin talkoita järjestelin, olin käväisemässä lähikaupassa ja näin, kun kaksi nippa-nappa täysikäisyyden mitat täyttänyttä koltiaista lastasi hihnalle yhteensä neljä koria keskiketterää. Totesin siihen rakentajan tietäväisellä rintaäänellä:
- Taitaa pojilla olla talkoot tiedossa?
Toinen mulkaisi minua ja tokaisi:
- Joo, kaljanjuonti....

Niin - kattauksesta päätellen teillä on ainakin herkuttelutalkoot....

 

[Milles Mortenson]

Olen niin pitkään kuin muistan ollut sellainen, että vaivun sellaiseen erikoiseen kierteeseen, jossa menen syvälle itsekritiikkiin, jopa sellaiseen itseinhoon. Tunnistan yleensä, kun se kierre lähtee liikkeelle, mutta harvoin pystyn pysäyttämään sitä. Pahimmillaan se menee itsemurhan kanssa flirttailuun, mutta ei ikinä sille tasolle, että se konkretisoituisi. Olen aina pitänyt tätä luonteenpiirteenäni ja sanon olevani aika stressaava luonne. Ikinä en ole kenelläkään puhunut noista tuntemuksistani tarkemmin.

Mutta sitten kun tapasin tulevan vaimoni ( marraskuussa naimisiin), niin hän aina näki minusta, kun menin sinne syvyyksiin. Olen hyvä peittämään pahaa oloani, mutta en onnistunut siinä häneltä. Hän näkee sen kuulemma silmistäni. Olemme sitten asiasta usein puhunut ja olen alkanut ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään luonteenpiirre, vaan mieleni ei vaan voi kovin hyvin. Tätä asiaa puoltaa myös se, että elän elämäni onnellisinta aikaa ja silti huomaan välillä pohtivani päiväni päättämistä.

Meille on tulossa ensi vuonna lapsi ja neuvolassa vaan päätin, että kerron näistä tuntemuksistani siellä suoraan. Neuvolassa otettiin asia hienosti vastaan ja annettiin numero, johon olla yhteydessä. Puolisoni kertoi hänen olevan ylpeä minusta, kun uskalsin ottaa asian puheeksi.

Neuvolassa saatu numero olisi vaatinut pitkää jonotusta julkisella, mutta selvitin asiaa työterveyden kautta ja sain ajan työterveyslääkärin kanssa. Juttelin melkein tunnin päälle 60-vuotiaan mieslääkärin kanssa mielestäni ja hän laittoi minulle lähetteen psykologille ja sanoi minun todennäköisesti sitä kautta aloittavan terapian. Oli todella rohkaisevat sanat lääkäriltä hänen sanoessaan, että ihmisen ei kuulu tuntea tuolla tavalla ja tulen siitä paranemaan. Sanoi sen ottavan aikaa, mutta minusta tulisi muuttunut mies.

On ollut todella vapauttava tunne, kun asiasta on pystynyt puhumaan ja oma motivaatio on todella korkea. Tietyt asiat tosin pelottavat jo etukäteen, joista varmasti joutuu jossain vaiheessa puhumaan.

Raskainta tässä on ollut tarttua puhelimeen ja sanoa, että tarvitsisin apua tällaiseen asiaan. Asiaa ei mitenkään helpottanut työterveyden ruuhkautunut aspa. Kun vihdoin päätti, että nyt soitan, niin homma tyssäsi jonoon. Voin vain kuvitella niiden ihmisten fiilistä, jotka ovat julkisen jonossa.

Rohkaisen kaikkia pyytämään apua, joista tuntuu, että ei voi hyvin. Olen varmasti vasta aivan alussa, mutta tunnen jo selvästi miten asiat tuntuvat paremmilta. Samat ajatukset ovat olemassa, mutta nyt ymmärrän niiden olevan turhia.

 

[Iisoppi]

Mitkähän talkoot ovat kysymyksessä.....

Ihan vain perinteiset pihatalkoot meitin omakotitalon pihalla. Kompostin tyhjennystä, kasvimaan kääntöä, tavaroiden kantelua talvisäilöön ja ainahan voi haravoida. Lähinnä on tarkoitus tehdä ulkona jotain yhdessä, syödä hyvin (sisällä), saunoa ja nauttia mukavasta seurasta. Kyllähän täällä talkookaljaakin on... Se on tärkeää miehelleni (siis että on tarjolla kaljaa ja muutakin juotavaa (esim. lonkeroa, limua, vissyä) eikä siis niinkään juominen). Minä taas huolehdin ruokahuollosta. Sen minä osaan... Siis en minä väitä mikään gourmet-kokki olevani vaan väännän sellaista (tylsää) kotiruokaa ja "vanhanaikaisia" leivonnaisia. Joo, kannatti olla mummon opissa... ;-)

 

[vetti]

Taisi olla ensimmäinen kerta kun tuntemistani jatkislaisista eri joukkueiden fanit tapasivat kahdessa jäähallissa samana päivänä. LPR toki suunniteltu juttu etukäteen, mutta nordiksen tapaamiseen annoin sykkeen kertomalla toiselle että toinen on siellä, joten käy moikkaamassa jos löydät. Ja löysi, ja kävi moikkaamassa. Ja näitä toisensa tuntevia minun tuntemiani palstalaisia ei todellakaan ole kovinkaan montaa (ehkä 10?).

Täh? Mäkin olin eilen Nordiksella, miksei kukaan kertonut? Ketkä missasin?

 

[Kuubextra]

Spoileri

Tuntuu siltä että en enää kuin valita ongelmistani. Kirjoitteluni niin täällä kuin myös Facebookissa on muuttunut viime aikoina aika negatiivissävytteiseksi. Toisaalta, ne negatiiviset viestit nyt korostuu entisestään koska elämäni on muuten aika seis tällä hetkellä. Kun olen sairauslomalla niin eipä tässä paljoa tapahdu meikäläisen elämässä, kohokohtia ovat pikaiset kaupassa käynnit ja urheilun katselu.

Ja toisaalta, en omasta mielestäni ihan pienistä asioista valita. Ja ole huolissani ollut. Tässä on nyt syyskuusta alkaen taas kaksi isompaa ongelmaa kuitenkin uusiutunut ja tullut takaisin elämääni. Ja, minä pidän hyvänä asiana sitä että uskallan olla avoin enkä murehdi asioita vain oman pääni sisällä. Toinen ongelmistani on tämä peliongelmani ja toinen on nämä jalkapohjakivut jotka ovat syynä olleet myös sairauslomaani.

Ajattelin olla myös tänne ketjuun rehellinen vihdoin peliongelmastani. Olen puhunut siitä muutamalle taholle aika avoimesti ja kun en ole saanut vastareaktiona ihan täystyrmäystä vaan lähinnä tsemppaussanomaa ja on pidetty hyvänä asiana sitä että olen hakemassa apua kuitenkin suht nopeasti. Uskallan kirjoittaa tännekin sitten aika rehellisesti kerrankin peliongelmastani. Vaikka se aiheuttaisikin vähän myös suuttumusta.

Eli syyskuussa valitettavasti repsahdin peleihin varsin pahalla tavalla. Kaikki alkoi pienestä ärsyyntyneisyydestä pelihimoja kohtaan syyskuun alussa ja menin taas typeränä kokeilemaan pelaamista ensin parilla kympillä. Niin kuin yleensä, niin nytkään tuota kokeilua ei olisi kannattanut tietenkään tehdä. Tästä alkoi minulla pelikierre joka johti tähän asti jopa elämäni kovimpaan repsahdukseen pelien kanssa.

Syyskuun aikana minulla upposi peleihin jopa noin tuhat euroa. Ja pieni osa tästä summasta on yhä maksamatta koska sorruin sitten pelihimoissani ja rahattomana kokeilemaan myös muita maksukeinoja kuin vain pankkisiirtoa. Eli tämä toinen maksukeino oli Siru, jonka avulla puhelimitse sain myös jonkin satasen verran yhteensä siirrettyä rahaa pelitililleni. Ja nämä rahat maksan vasta tulevaisuudessa muun puhelinlaskuni yhteydessä.

Ja rahoitin valitettavasti syyskuun aikana pelaamistani jopa myös muilla rahoilla kuin vain palkallani. Eli otin pikalainoja, en vain sen satasen verran vaan yhteensä 1100 euroa kahdesta eri paikasta. Kaikki lainarahoista ei mennyt pelaamiseen mutta osa meni, noin 300-400 euroa.

Juu, tuossa varmaan tännekin kirjoitettuna tuo olennaisin tieto pelaamisestani syyskuussa. Ymmärrätte tekin että en varmaan ihan aiheetta huolestunut omasta pelaamisestani ja peliongelmastani. Vaan kyseessä on tällä hetkellä aika iso ongelma.

Mutta pidän itsekin tärkeänä ja minulle on myös eri tahoilta todettu sitä että hyvä että olen itse aktiivisesti hakemassa apua. Ja melko nopeasti kuitenkin. Ennen kuin ongelma karkaa ihan käsistä. Nopeamminkin minulla olisi ollut mahdollisuus hakea apua mutta hyvä että edes nyt. Meillä pelaajilla on kai vähän sitä ongelmaa että yritämme ensin voittaa rahoja takaisin ennen kuin myönnämme edes itsellemme että nyt on ongelma kyseessä ja tarvitsen apua.

Hyvä asia tässä on nyt se että varsinkin kun olen töissä käyvä ihminen ainakin vielä vuoden loppuun asti niin laskujeni mukaan taloudellisesti handlaan vielä tämän tilanteen. Ei tässä lokakuussa paljoa nyt käydä missään tapahtumissa kyllä kun haluan että esimerkiksi kohta olevan joulun vieton vuoksi rahaa jää jonkin verran jopa säästöönkin.

Mutta se on hyvä ja tärkeä asia että ongelmiensa kanssa ei tarvitse olla yksin. Ja minulla on luottavainen fiilis sen suhteen että tälläkin kertaa tämä peliongelma on taas voitettavissa. Olen ollut yhteydessä erilaisiin auttaviin tahoihin (A-klinikka, takuusäätiö, välitystilin hoitaja, Klubitalo, läheiset, ja nyt vielä se vertaistukihenkilö) ja heidän viestinsä on tosiaan ollut ensisijaisesti se että hyvä että haen apua kuitenkin suht nopeasti ja hyvä että olen tajunnut itse tarvitsevani apua, sekä sitäkin esimerkiksi Takuusäätiöstä pidettiin hyvänä asiana että onnekseni en ole kuitenkaan tuon enempää lainaa ehtinyt ottamaan. Ja sieltä suositeltiin myös ottamaan vapaaehtoista luottokieltoa.

Juu, tässä nyt asiaa tännekin ketjuun kirjoitettuna rehellisesti tästä peliongelmastani. Aiempi kovin repsahdus oli ollut noin 800 euron luokkaa viime vuoden kesän lopulla mutta nyt meni vielä huonommin. Muuten repsahdukseni ovat kuitenkin olleet maltillisia, korkeintaan 300 euron tasoa per kuukausi.

Ja sitten on vielä nämä Jalkaongelmat jotka estävät tällä hetkellä työn teonkin. Tai jos olisi valmis tekemään töitä kärsien samalla noin kovista kivuista niin pahassa paikassa vielä kuin jalkapohjassa, jolloin kipu tuntuu lähes aina niin ei ne sitten työntekoa estäisi. Mutta minä en ole siihen pystynyt. Koska ovat ne kivut niin pirulliset.

Mutta usko on luja että täältä vielä tullaan taas. Vaikka jälleen tuntui siltä että koko taivas tippuu niskaan kun kaksi isompaa ongelmaa tosiaan muodostui taas ongelmiksi samoihin aikoihin. Mutta minä en lannistu, minä en anna periksi. Perkele!

Laita Exceliin (tai ilmaiseen Google Sheets -taulukkolaskentasovellukseen) joka päivä omalle riville:

päivä|pelikohde|sijoitukset|voitot|tulos
1.1.2022 | Keno | 40 € | 10€ | -30€
2.1.2022 |hedelmäpeli|100€ | 0€ | -100€

Yhteensä:
Sijoitukset 140 €
Voitot 10€
TULOS -130€

Luulisi että alkaa aivot hylkimään automaattisesti kaikenlaista rahapelaamista?

e. Lisäisin vielä, että miten vain teetkin niin kannattaa päivittäin kirjata ylös KAIKKI menot. Näin on siis käytännössä pakko tehdä jos aiot pitää hallinnassa pelaamiset ja rahan käytön. Tarvitsee vähän nähdä vaivaa että pääsee ongelmista eroon. Tsemppiä @vilperi !

 

[vilperi]

Laita Exceliin (tai ilmaiseen Google Sheets -taulukkolaskentasovellukseen) joka päivä omalle riville:

päivä|pelikohde|sijoitukset|voitot|tulos
1.1.2022 | Keno | 40 € | 10€ | -30€
2.1.2022 |hedelmäpeli|100€ | 0€ | -100€

Yhteensä:
Sijoitukset 140 €
Voitot 10€
TULOS -130€

Luulisi että alkaa aivot hylkimään automaattisesti kaikenlaista rahapelaamista?

e. Lisäisin vielä, että miten vain teetkin niin kannattaa päivittäin kirjata ylös KAIKKI menot. Näin on siis käytännössä pakko tehdä jos aiot pitää hallinnassa pelaamiset ja rahan käytön. Tarvitsee vähän nähdä vaivaa että pääsee ongelmista eroon. Tsemppiä @vilperi !

Kiitos hyvistä neuvoista. Voisihan sitä alkaa pelipäivälirjaa pitämäänkin ja siitä voisi olla hyötyä. Toisaalta, tiedän kyllä jo muutenkin että pahasti tappiollista tuo pelaaminen todella usein on. Ja sitten minulla on vielä sekin valitettavasti että ahneushan sitä iskee silloin kun on voitolla ja lopulta häviää ne mahdolliset voitotkin.

Olinhan minä kerran syyskuunkin aikana jopa sen tonnin verran voitolla yhdellä pelikerralla ja jos olisin osannut lopettaa ajoissa niin ei olisi ehkä nyt taloudessa huolia. Vaikka sama iso ongelma pelaamisen kanssa siellä olisi kuitenkin taustalla ollut, koska ei se isoin ongelma ole kuitenkaan rahat vaan se liian suuri halu pelata pelejä ja se etten osaa hallita pelaamista.

Mutta en minä osannut lopettaa tosiaan edes silloin kun olin tonnin voitolla vaan lopulta hävisin rahani. Ja minä pelaan lähinnä niitä slotteja nettikasinoilla. Se on ihme ja onnikin etten muun lisäksi ole kiinnostunut enää urheiluvedonlyönnistä. Vaikka teininä tuli paljonkin, ei kuitenkaan ongelmallisesti veikattua.

Mutta se on vaan niin perkeleen typerää ja ihmeellistä että tietää sen että se pelaaminen on usein minulla tappiollista ja rahat häviää kasinoille todella nopeasti niin silti sitä vain hakkaa niitä pelejä.

Mutta on tässä toisaalta vähän hyviäkin juttuja havaittavissa eli pystyn silloin kun saan rahaa käyttötililleni niin ostamaan tärkeitä juttuja ensin kuten lääkkeitä ja maksamaan laskuja mutta se muutama kymppi mikä on tässä kuussa jäänyt ylimääräiseksi tilille niin ei se siellä ole kauaa viihtynyt vaan peleihin se on tärkeiden menojen jälkeen uponnut.

Mutta, nyt minulla on Tex mex-pannukakku uunissa paistumassa. Maitoa oli sen verran ylimääräistä jääkaapissa että päätin tehdä pannukakkua. Makean pannarin sijaan vain suolaisempaa pannukakkua. Sitä on kiva syödä kun tässä tulee taas urheilua koko ilta. Kerhon ja Huuhkajien peliä nyt etunenässä...

Ja onhan näitä Kerhon pelejä taas mukava katsella. Koko jääkiekkoa on taas mukava seurata kun Kerhonkin kurssi näyttää vihdoin nousevalta surkean alun jälkeen.

Peliin en kuitenkaan vieläkään mennyt paikan päälle koska olen lääkärin kirjoittaman sairaustodistuksen mukaan vielä sairauslomalla vaikkei minulla tänä viikonloppuna nyt töitä olisi ollutkaan.

 

[Iisoppi]

Olen niin pitkään kuin muistan ollut sellainen, että vaivun sellaiseen erikoiseen kierteeseen, jossa menen syvälle itsekritiikkiin, jopa sellaiseen itseinhoon.

Minä tuli vähän sellainen olo että osittain samastuin kirjoitukseesi. Minulle suurin ongelma on ahdistus. Minulla on todettu ahdistuneisuushäiriö. Lääkkeet ovat sitä (ahdistuneisuus) jotenkin kyllä tasoittunut mutta ei hävittänyt. Välillä vaan iskee kamala ahdistus ja tunnen oloni äärettömän huonoksi ja haluaisin vaan nukkua ja päästä pois. Ahdistuksen voi laukaista stressi, pieni juttu joka epäonnistuu, ajatus jostain jutusta joka on edessä... ja aina ei edes tiedä lopulta mikä ahdistaa. Ja sitten usein tulee se ajatus että alkoholi helpottaisi oloa ja sitten ahdistaa kahta kauheammin. Päässä pyörii jatkuva ajatus alkoholista ja sen tuomasta näennäisestä rauhasta. Ja koska olen alkoholisti, en todellakaan voi nauttia alkoholia koska se syöksisi mutta hirvittävään kierteeseen ja entistä pahempaan ahdistukseen.

Pahimmillaan se menee itsemurhan kanssa flirttailuun, mutta ei ikinä sille tasolle, että se konkretisoituisi.

Ulospäin minulla on elämä hyvin. Ei rahahuolia, työpaikka, ihana aviomies, hyviä ystäviä, kiinnostavia harrastuksia... Mutta vähän väliä tuntuu siltä että voi kun en olisi koskaan syntynyt. Kuolemaa en useinkaan toivo koska ajattelen että siitä on niin paljon surua läheisille. Mutta silti välillä mietin autoa ajaessa että miltä tuntuisi ajaa kovaa kallioleikkaukseen. Ja välillä ajattelen että voisin vaan sulkea pellin liian aikaisin ja kuolla häkään. Näistä olen paljon jutellut terapiassa mutta en ole oikeastaan halunnut läheisille tuollaisia puhua. Kännissä olen kyllä jotain kuolemisen ihanuudesta miehelleni höpissyt. Elämä tuntuu välillä jatkuvalta selviytymiseltä (ja taistelulta). En osaa tarkemmin nyt selittää...

Olen hyvä peittämään pahaa oloani, mutta en onnistunut siinä häneltä. Hän näkee sen kuulemma silmistäni. Olemme sitten asiasta usein puhunut ja olen alkanut ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään luonteenpiirre, vaan mieleni ei vaan voi kovin hyvin.

Minä olen kova likka ollut aina esittämään että kaikki on hyvin. Kulissit pitää pitää pystyssä. Mutta mieheni näkee lävitseni milloin minun on paha olla ja tietenkin yrittää olla läsnä, lähellä, tsempata ja piristää minua. Sekin ahdistaa... Miksi minä en voi olla sellainen iloinen, normaali Iisoppi? Miksi minun pitää aina välillä pudota johonkin ahdistuksen syvään kuoppaan ja aiheuttaa huolta miehelleni? Hän on kuitenkin minun suurin tukeni ja turvani. Ilman häntä olisin vielä pahemmin hukassa.

Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti saat sen avun mitä tarvitset. Tajuan kyllä ettei tilanteemme ole ihan sam. Toin vaan esille ajatuksia ja tuntoja jotka muutamat kohdat tekstissäsi toivat minulle mieleen.

Siis ja onnea tulevasta vauvasta!

 

[Milles Mortenson]

Minä tuli vähän sellainen olo että osittain samastuin kirjoitukseesi. Minulle suurin ongelma on ahdistus. Minulla on todettu ahdistuneisuushäiriö. Lääkkeet ovat sitä (ahdistuneisuus) jotenkin kyllä tasoittunut mutta ei hävittänyt. Välillä vaan iskee kamala ahdistus ja tunnen oloni äärettömän huonoksi ja haluaisin vaan nukkua ja päästä pois. Ahdistuksen voi laukaista stressi, pieni juttu joka epäonnistuu, ajatus jostain jutusta joka on edessä... ja aina ei edes tiedä lopulta mikä ahdistaa. Ja sitten usein tulee se ajatus että alkoholi helpottaisi oloa ja sitten ahdistaa kahta kauheammin. Päässä pyörii jatkuva ajatus alkoholista ja sen tuomasta näennäisestä rauhasta. Ja koska olen alkoholisti, en todellakaan voi nauttia alkoholia koska se syöksisi mutta hirvittävään kierteeseen ja entistä pahempaan ahdistukseen.


Ulospäin minulla on elämä hyvin. Ei rahahuolia, työpaikka, ihana aviomies, hyviä ystäviä, kiinnostavia harrastuksia... Mutta vähän väliä tuntuu siltä että voi kun en olisi koskaan syntynyt. Kuolemaa en useinkaan toivo koska ajattelen että siitä on niin paljon surua läheisille. Mutta silti välillä mietin autoa ajaessa että miltä tuntuisi ajaa kovaa kallioleikkaukseen. Ja välillä ajattelen että voisin vaan sulkea pellin liian aikaisin ja kuolla häkään. Näistä olen paljon jutellut terapiassa mutta en ole oikeastaan halunnut läheisille tuollaisia puhua. Kännissä olen kyllä jotain kuolemisen ihanuudesta miehelleni höpissyt. Elämä tuntuu välillä jatkuvalta selviytymiseltä (ja taistelulta). En osaa tarkemmin nyt selittää...


Minä olen kova likka ollut aina esittämään että kaikki on hyvin. Kulissit pitää pitää pystyssä. Mutta mieheni näkee lävitseni milloin minun on paha olla ja tietenkin yrittää olla läsnä, lähellä, tsempata ja piristää minua. Sekin ahdistaa... Miksi minä en voi olla sellainen iloinen, normaali Iisoppi? Miksi minun pitää aina välillä pudota johonkin ahdistuksen syvään kuoppaan ja aiheuttaa huolta miehelleni? Hän on kuitenkin minun suurin tukeni ja turvani. Ilman häntä olisin vielä pahemmin hukassa.

Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti saat sen avun mitä tarvitset. Tajuan kyllä ettei tilanteemme ole ihan sam. Toin vaan esille ajatuksia ja tuntoja jotka muutamat kohdat tekstissäsi toivat minulle mieleen.

Siis ja onnea tulevasta vauvasta!

Kiitos paljon tsempppauksesta ja toivon myös sinulle parempia oloja. Oletkin ongelmistasi paljon täällä kertonut ja se on hieno asia. Mitä enemmän ihmiset ongelmistaan kertovat sitä paremmin tietoisuus lisääntyy ja ihmiset hakevat apua. Voin tosin aivan suoraan tunnustaa, että kirjoittamaani viestiä en uskaltaisi kirjoittaa omalla nimelläni.

Olen itseäni jonkun verran jo analysoinut ja tiedän aika hyvin mistä ongelmani kumpuavat. Lääkärin kanssa puhuminen vahvisti teoriaani. Ilman ammattilaista en osaa asiaa ratkaista ja siksi olen hakenut apua. Uskon selviäväni terapialla eikä millekään lääkityksille ole tarvetta.

Alkoholin kanssa ei onneksi ole minulla mitään ongelmia. Käytän ja voin käyttää ihan reippaassa humaltumismielessä. Tosin tiedostan, että saisin dokattua itselleni todella syvän masennuksen. Jollakin tapaa tiedän sen vaikka en ole sellaista koskaan kokenut. Ehkä senkin vuoksi olen aina osannut pitää homman hallussa ja jättänyt jotain mökkiviikonloppuja lukuunottamatta tasoittavat väliin jne.

Ja kiitos vauvaonnitteluista. Lapset on ehkä yksi suurimmista motivaattoreista tässä, koska haluan tarjota heille erilaisen lapsuuden kuin itselläni oli.

 

[Surukuku]

Jaksamista ja kärsivällisyyttä teille "taistelussanne", @Milles Mortenson ja @Iisoppi
Omien käyttäytymismallien, siis käytännössä oman historiansa, ymmärtämisen ja etenkin hyväksymisen kautta asiat pikkuhiljaa avautuvat ja helpottuvat. Terapia on oiva ja lähes ainoa keino lähestyä omia kipupisteitänsä ja sen avulla ajan myötä itsetuntemuksen kehittyessä alkaa löytää ja ymmärtää syitä itseinholleen ja itsetuhoisille ajatuksilleen. Tie on pitkä ja kivinen, mutta samalla palkitseva ja armahtava.

Nm. "Sillä tiellä - edelleen...."

 

[Kuubextra]

Kiitos hyvistä neuvoista. Voisihan sitä alkaa pelipäivälirjaa pitämäänkin ja siitä voisi olla hyötyä. Toisaalta, tiedän kyllä jo muutenkin että pahasti tappiollista tuo pelaaminen todella usein on. Ja sitten minulla on vielä sekin valitettavasti että ahneushan sitä iskee silloin kun on voitolla ja lopulta häviää ne mahdolliset voitotkin.

Uskallan sanoa että siitä on varmuudella hyötyä mikäli jaksat merkitä hyvinä ja huonoina päivinä, eli tasan joka päivä. Sanoisin että merkkaa viivalla päivä kun ei mene senttiäkään.

Olinhan minä kerran syyskuunkin aikana jopa sen tonnin verran voitolla yhdellä pelikerralla ja jos olisin osannut lopettaa ajoissa niin ei olisi ehkä nyt taloudessa huolia. Vaikka sama iso ongelma pelaamisen kanssa siellä olisi kuitenkin taustalla ollut, koska ei se isoin ongelma ole kuitenkaan rahat vaan se liian suuri halu pelata pelejä ja se etten osaa hallita pelaamista.

Jos oot tonnin tänään voitolla, niin tavallaan saat siinä kohden osan niistä rahoista takaisin mitä oot pelaillut joskus varmaan 90-luvulla. Ne hävityt rahat pysyy hävittynä, eikä niitä voi missään kohtaa olla huomioimatta. Sen takia häviät AINA ja joka tapauksessa kun laitat rahaa kiinni uhkapeleihin.

Mutta en minä osannut lopettaa tosiaan edes silloin kun olin tonnin voitolla vaan lopulta hävisin rahani. Ja minä pelaan lähinnä niitä slotteja nettikasinoilla. Se on ihme ja onnikin etten muun lisäksi ole kiinnostunut enää urheiluvedonlyönnistä. Vaikka teininä tuli paljonkin, ei kuitenkaan ongelmallisesti veikattua.

Ei ole mitään merkitystä mitä uhkapelejä pelaat, lopputulos on sama kaikissa. Tämän päivittäisen seuraamisen perimmäinen tarkoitus on poistaa sen mielihyvän tunteen rahapelien pelaamisesta kun alkaa aivoille hiljalleen hahmottua totuus rahapeleistä. Eräänlaista intensiivistä opiskelua tai sitä juurikin.

Mutta se on vaan niin perkeleen typerää ja ihmeellistä että tietää sen että se pelaaminen on usein minulla tappiollista ja rahat häviää kasinoille todella nopeasti niin silti sitä vain hakkaa niitä pelejä.

"usein minulla", ei vaan kyllä se on tosiaan AINA tappiollista. Jos heität noppaa niin saat jonkin lukeman todennäköisyydellä kerran kuudesta. Jos heitto maksaa euron ja osumasta saat vitosen, niin valitettavasti jäät häviölle riippumatta tuurista koska sen vitosen tienaat keskimäärin kerran kuudella eurolla. Siksi häviät aina vähintään pitkässä juoksussa ja todellisuudessa kuitenkin joka päivä.

Mutta on tässä toisaalta vähän hyviäkin juttuja havaittavissa eli pystyn silloin kun saan rahaa käyttötililleni niin ostamaan tärkeitä juttuja ensin kuten lääkkeitä ja maksamaan laskuja mutta se muutama kymppi mikä on tässä kuussa jäänyt ylimääräiseksi tilille niin ei se siellä ole kauaa viihtynyt vaan peleihin se on tärkeiden menojen jälkeen uponnut.

Tilillehän voi jättää rahaa, pankkiin voi luottaa. Heh heh. Nyt vaan päivittäistä työtä että pääset kaikesta pelailuista eroon!

 

[-FNM-]

Tuulipuvun tuolla puolen.

 

[vetti]

Täh? Mäkin olin eilen Nordiksella, miksei kukaan kertonut? Ketkä missasin?

No tietenkin. Prkl.

 

[Czescku]

No tietenkin. Prkl.

Aha, tiedät nyt. Hienoa. En viitsinyt itse kertoa tänne ja tämä päivä sen verran hulinaa ettei tullut edes mieleen, että voinhan minä tuon sinulle muillakin viestintätavoilla kertoa. (katso facepäivitykseni, se mini ei aiheuttanut hulinaa vaan isosiskot).

 

[vetti]

Aha, tiedät nyt. Hienoa. En viitsinyt itse kertoa tänne ja tämä päivä sen verran hulinaa ettei tullut edes mieleen, että voinhan minä tuon sinulle muillakin viestintätavoilla kertoa. (katso facepäivitykseni, se mini ei aiheuttanut hulinaa vaan isosiskot).

Somella on kummallinen voima. Ei tarvinnut kauaa ihmetellä niin vastaus saapui. Harmittaa etten tiennyt että olivat hekin paikalla. Erittäin mielelläni olisin jälleen tavannut.

No, ens kerralla.

Ne isosiskot on usein ne hulinan aiheuttajat.

 

[vilperi]

Kiitos paljon tsempppauksesta ja toivon myös sinulle parempia oloja. Oletkin ongelmistasi paljon täällä kertonut ja se on hieno asia. Mitä enemmän ihmiset ongelmistaan kertovat sitä paremmin tietoisuus lisääntyy ja ihmiset hakevat apua. Voin tosin aivan suoraan tunnustaa, että kirjoittamaani viestiä en uskaltaisi kirjoittaa omalla nimelläni.

Tämä on minunkin mielestäni juuri näin. Sen vuoksi minäkin yritän olla mahdollisimman avoin jos minulla on joitain ongelmia ja koitan puhua ja kirjoittaa niistä. Se yleensä jo auttaa että saa jakaa ongelmansa jonkun kanssa. Koska yleensä ne ongelmat vaan paisuvat moninkertaisiksi kun niitä pähkäilee vain oman päänsä sisällä.

ja kun ainakin kirjoittaa ongelmistaan muiden luettavaksi niin saa hyvin usein joko ainakin rohkaisevaa tsemppausta tai sitten suoranaista apua. Tai sitten ohjausta siihen mistä sitä apua voisi saada.

Näiden syiden vuoksi esimerkiksi on hyvä jakaa ongelmansa muiden kanssa. Ja siksi minäkin aika nopeasti kirjoittelen ongelmistani tänne. Tämä palsta on toisaalta osoittautunut monien käyttövuosieni aikana hyväksi paikaksi kirjoittaa ongelmistaan koska täällä on monenlaista porukkaa ja tietoa löytyy siksi hyvin monesta eri asiasta. Toisaalta, täällä porukalla on erittäin hyvä muisti. Heh. Joskus olen kironnut sitä kun olen tuostakin asiasta tänne kirjoittanut koska vieläkin nimimerkki jopa josta en ole ennen kuullutkaan muistaa kyseisen asiani.

Mutta pääosin tämä on hyvä palsta kirjoittaa nimimerkin takaa ongelmistaan. Toisaalta sitten minullakin on aika monta nimimerkkiä jotka tuntevat minut nimimerkkini takaa monienkin eri syiden takia että enpä tänne itse voi enää niin kasvottomana kirjoitella.

Mutta, meillä ihmisillä on näemmä myös erilaiset näkemykset sen suhteen mitä kehtaa sitten sosiaaliseenkin mediaan kirjoittaa omalla nimellään. Esimerkiksi siitä oli viime syksynä vertaistukiryhmässä puhetta että kuinka moni on kehdannut kirjoittaa avoimesti Facebookkiin kärsivänsä peliongelmista. Jotkut kuten minä olin kehdannut ja jotkut taas ei.

Mutta eipä tuo minua vastaan ole vielä toistaiseksi kääntynyt että olen peliongelmistani kirjoittanut myös avoimesti omalla nimelläni. En rohkaise muita tietenkään tekemään näin mutta me ihmiset olemme kai erilaisia senkin suhteen kai missä menee se kohtaamisen raja. Minullekin tuosta avoimuudesta on lähinnä aiheutunut vain tsemppausviestejä niin Facebookissa kuin ihan livenäkin. Ja joskus jopa vinkkejä siihen mitä kannattaisi tehdä. Alkuaikoina tädin ja siskon neuvot olivat lähinnä tyyliin vain älä pelaa niitä pelejä. Mutta kai se ymmärrys sairautta kohtaan on sielläkin niin paljon jo kasvanut että enää ei ole tuollaisia viestejä tullut.

Joillakin ei ole ymmärrystä peliongelman suhteen ja sanovat joskus tämän suoraan. Esimerkiksi isäni on sanonut peliongelmistani että ei hän oikein niistä ymmärrä kun ei ole oikein koskaan itse pelannut mitään rahapelejä. Mutta kiukun jälkeen on ymmärtänyt lopulta kuinka iso ongelma riippuvaisuus on. Isälläni on kyllä ymmärrystä varsin, liian hyvin riippuvaisuuksien suhteen sitten taas kun hänen kaksi veljeään olivat aikamoisia alkoholisteja. Ja lähinnä sen takia lepäävät nyt haudoissa.

Mutta juu, minulla se kynnys mitä kehtaa tehdä on aika matalalla. Ja liian usein jätän miettimättä kannattaako tuosta tai tästä kirjoittaa minnekään julkisesti. Sekä luotan turhankin paljon muihin ihmisiin. Kaikki ei kuitenkaan välttämättä ole sitä miltä näyttää.

Suurimmaksi osaksi siitä avoimuudesta olen kuitenkin kokenut olevan lähinnä vain apua. Koska se ainakin hyvin usein moninkertaistaa ongelmat että pähkäilee niitä vain oman päänsä sisällä.

 

[vilperi]

Mitä ongelmiin tulee niin peliongelma ei suinkaan valitettavasti ole ainoa ongelma joka minulla taas tällä hetkellä on vaan toinen ongelma on tosiaan nuo jalkapohjakivut.

Jalkapohjakivut on etenkin töissä ollut minun riesana aina siitä asti kun pitkähkön tauon jälkeen palasin työelämään talvella 2019. En muista tehneeni tuon tauon jälkeen yhtään täysin kivutonta työvuoroa. Ja pahimmillaan nuo kivut ovat nimenomaan töissä kun täytyy olla paljon kovalla lattialla jalkojen päällä.

Tuolla ammattikoulun keittiöllä noihin kipuihin ei vielä puututtu muuten kuin vähän puheen tasolla, sitten työt tuolla loppuivat työkokeilun päätyttyä maaliskuussa 2019. Tuli pieni tauko taas työelämästä kunnes aloitin työt nykyisessä työpaikassani lokakuussa 2019. Pieni viikon-kahden tauko ei yleensä vielä ole kyllä riittänyt siihen että jalkakivut hellittävät mutta kyllä sitten viime vuoden kesälomalla ja tuon tauon aikana mikä tuli tuohon väliin kunnes löysin uuden työpaikan niin kivut lähes poistuivat vähäksi aikaa.

Olen itse sanonut että kipu on vielä niin vittumaisessa paikassa että se on aina läsnä. Kun kipu on jalkapohjissa niin tietenkin se tuntuu aina liikkuessa ja myös silloin kun lepuuttaakin jalkoja mutta etenkin jos seisoo kuitenkin jalkojensa päällä. Pahimmillaan kipu on sellaista kuumottavankin tuntuista ja todella kivuliasta. Aika leimaavaa on oikeasti minun tapauksessani se että olen niitä harvemmin valittavia töissäkin ja menin tuossa keväällä ja kesällä kipujenkin kanssa kun ei ne olleet silloin niin pahoja mutta nyt viime viikkoina kivut ovat taas pahentuneet.

Onhan jaloissani todettu olevan yhtä ja toista vikaa itse asiassa tässä parin vuoden aikana. Etenkin sitä luupiikkiä ja pitkittäisholvin madaltumista. Ja on tässä jo tehty yhtä ja toista toimenpidettä, joitakin hyödyttöminä kuitenkin. On hankittu varta vasten tehdyt tukipohjalliset, on hankittu uusia työkenkiä, on käyty monta kertaa jo lääkäreillä, on oltu jalkahoidossa, fysioterapialla jne... Mutta kun mikään ei näy tuovan nopeaa tulosta. Toisaalta, saattaa olla että tässä ongelmassa ei nopeaa ratkaisua olekaan.

Ja oikein tiedä mitä tässä itse seuraavaksi pitäisi tehdä. Millaiset kengät ostaa. Ja vähän on fiilistä ettei kehtaa enää käydä tarvittaessakaan hakemassa lisää sairauslomaa ja käydä uudelleen taas lääkärillä. Toisaalta, kipu on niin paha että pakko se olisi saada parannettua sillä tulee aika vaikeaksi jos tässä täytyy tehdä loput 30 vuotta töitä näiden kipujen kanssa.

Toivon itse paljon että kun huomenna palaan töihin taas niin en ole mikään yhden vuoron "vieraileva tähti" vaan pystyisin tekemään pidemmänkin työputken ja kivut olisi sen verran ainakin lieventyneet jo että pärjään niiden kanssa marraskuun alkuun jolloin minulla on vuorossa se jalkaterapeuttikäynti.

Niin ja voihan noihin jalkaoohjakipuihin olla montaa eri syytä. Huonot työkengät, kova lattia, tuollainen työ jossa ollaan paljon jalkojen päällä ja valitettavasti myös liikaihavuus.

 

[pettter]

Pitäiskö kirjoittaa joku kirja, tai ruveta personal traineriksi. Neljä päivää kun vetää vaan 17 kaljaa niin tulee freesi olo. Jos vaikka on joku työhaastattelu ja haluaa olla skarppina. No just nyt en ole tolla dieetillä.

 

[pettter]

Poliisit kun vetää lakanaa ympärille niin yleensä on tiukka paikka.