Olen viime vuosina potenut huonoa omaatuntoa siitä että olen pitänyt huonosti yhteyttä kavereihini. Tosin, ainahan asioilla on kaksi puolta eli eivät ne kaveritkaan ole minuun juurikaan pitänyt yhteyttä kuin sosiaalisessa mediassa. Paras kaverini asuu nykyään pohjoisessa joten se on yksi selitys mutta muuten näille tavallaan tauoille kaveruuksissa ei ole ollut syitä ja selityksiä. Emme ole vain nähneet livenä.
Emme ole kuitenkaan kasvaneet eri suuntiin sillä aina kun joskus harvoin näemme niin juttu ja huumori luistaa kuin ei olisi taukoja ollutkaan. Se ei ole yhtään hakemista, vaivaannuttavaa vaan juttelu on niin sulavaa. Aivan niin kuin ennenkin.
Kirjoitin keväällä että tämä yksi kaverini aloitti työt hoitajana minun kanssa samassa työpaikassa. Lopulta minulle selkeni että hän tekee vain kuitenkin sijaisuuksia tuolla. Noh, tänään kuitenkin sitten vihdoin tapasimme toisemme tuolla työpaikallakin ja tuli tunne että harvoin tässä ollaan viime vuosina toisiamme tavattu mutta ei sitä mitenkään huomaa. Ainakaan siinä kuinka lennokkaasti juttu taas tosiaan luistaa. Ja olisi juttu kulkenut varmaan vieläkin paremmin mikäli tällä hoitsukaverillani ei olisi siinä ollut talon asukkaita hoidettavana. Joille piti siinä tilanteessa antaa huomiota.
Mutta eivät nämä asiat kaveruussuhteissa tosiaan välttämättä niin huonostikaan ole kuin olen antanut itselleni ymmärtää. Toisenkin kaverini näin pitkästä aikaa myös maanantaina lenkkipolun varrella. Ja tämä paras kaverini ehdotti jo että lähtisin kesälomallani sinne pohjoiseen myös ja tavattaisiin vihdoin siellä. Mutta tämä taitaa nyt vielä valitettavasti kaatua ennen kaikkea rahatilanteeseeni. Joka ei kai vielä salli matkustamista noin pohjoiseen. Ehkä ensi suvena sitten kun saan entistä paremmin varmaan rahaa säästettyäkin.
Hyviä kavereita minulla ei montaa tosiaan ole koskaan ollut mutta olisi ikävää ollut jos olisi joutunut heittämään noin hienot kaverisuhteet romukoppaan. Kun mitään muuta erityistä syytä en huonoille yhteydenpidoille omalta puoleltani näe kuin ehkä kuntoutumisjaksoni aikana heikentyneen itsetuntoni ja sellaisen alentuneen arvostukseni itseäni kohtaan. Joiltain kuntoutujilta sain myös kuulla kokemuksia kuinka kaverit ovat jättäneet sairauksien vuoksi mutta ei minun kohdallani kyse ole ollut siitäkään.
Hyviä tuttuja minulla on sitten kyllä enemmänkin ja näitä olen jo saanut lisää nykyiseltä työpaikaltani. Ehkä syntyy ajan kanssa myös uusia kaveruussuhteitakin jos varsinkaan itse ei ole liian suvaitsematon esimerkiksi taas sukupuolta ja ikääkin kohtaan.
