Just olin viikonlopun mökillä, jossa oli Verisure. Että ainakin yksi käyttäjä on.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Tampereen paikalliskamppailun jälkihöyryt työllistivät poliisia runsain mitoinLue lisää »
-
Lukas Svejkovsky laukoi heti kaksi maalia Ilvekselle – "Alan hiljalleen ymmärtää, mitä tänään tapahtui"Lue lisää »
-
Kärpät nollasi JukuritLue lisää »
-
Šimon Stránskýn ja Ilveksen sopimus on purettuLue lisää »
-
Dominik Pavlát ohittamaton Tampereen paikallisessaLue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPa teki seurahistoriaa, Ilves tasoitti Tampereen derbytLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 593 846
- 68 311
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Mäkin tunnen yhden. Appiukko hommas pari vuotta sitten.
Näitä kahta voidaan kutsua jo käyttäjäkunnaksi
Tulin juuri parin tunnin metsähiihdolta. Ihan ns. metsäsuksilla menin jotka voi kiinnittää saappaisiin. Aurinko paistaa ja kymmenisen astetta pakkasta... Hyvä oli keli hiihdellä metsikössä. Muita ei näkynyt mutta paljon oli jänön jälkiä. Mukavan rento fiilis ja tuntee jotain tehneensä. Nyt voi hyvillä mielillä lämmittää mausteista kalakeittoa ja mennä nojatuoliin katselemaan jotain tallennusta.
Sama taktiikka kuin John McAfeella?
Liitteet
Onnittelut! Itsellä vaihtuu eri numero myöhemmin tänä vuonna.
Ykkösestä kakkoseen (hih) ei ollut järkyttävä muutos, mutta kakkosesta kolmoseen jo tuntui hivenen jossain.
Tänään alkoi taas uusi työviikko. Oli ihan mukava työpäivä, vaikka tämä työpaikan uusin tulokaskin oli kyllä nyt töissä. Mutta ei se tänään niin paljoa ärsyttänyt. En tiedä mikä se varsinkin perjantai oli kun joka paikassa oli äänessä ja lähes pätemässä. Silloin se ärsytti mutta nyt tänään niitä huonoja puolia ei niin paljoa nähty, tai niitä ärsyttäviä puolia.
En nyt jaksaisi jatkuvasti analysoida ja keskittyä pelkästään tämän uuden tulokkaan työsuorituksiin. Ettei tule fiilistä että jauhan ja ajattelen vain nykyään tämän työsuorituksia ja luonteen piirteitä. Kyllä niitä huonoja puolia kyllä nähtiin ja hitautta sekä kankeutta sun muuta mutta se että kun ei välitä niistä niin ei ne niinkään ärsytä ja mene ihon alle. Ärsytykseen tarvitaan sitten jotain aivan muuta, kuten just pätemistä ja puuttumista joka asiaan. Joku joka osaa hyvin hommansa niin ei hänen päteminenkään välttämättä niin ärsytä mutta tuollainen keltanokka jonka omassakin työskentelyssä on puutteita niin se ärsyttää ja vähän huolestuttaakin.
Ihan erilaiset fiiliksetkin on nyt kyllä tänään kotonakin kuin perjantaina. Perjantaina jaksoin käydä vielä kotonakin kierroksilla ja kirjoittelin tännekin vähän tuohtuneemman viestin mutta tänään, olen hyvätuulinen ja rauhallinen. No joo, menisi tämä työnteko ja elämä vähän turhan vaikeaksikin jos kaikki päivät olisivat kuin kopiot viime viikon perjantaista.
Oma työskentely oli tänään ihan hyvää. En minäkään täydellinen ole enkä niin ajattelekaan. Ja mielelläni olisin väärässä tämän uuden tulokkaankin suhteen ja näkisin mielelläni että hän lopulta onnistuisi nappaamaan tuolta paikan pelaavasta kokoonpanosta. Kun joka tapauksessa tuonne pitää joki hommata ja rasitehan se on monelta kantilta katsoa noita epäonnistumisia treideissä.
Ei tässä ole mitään sellaista taustalla että tänne ei uusia tyyppejä haluta ja otetaan tikun nokkaan uudet hankinnat. Kun kuitenkin toinen uusi hankinta joka tuli joulukuussa taloon niin ei ole ärsyttänyt minua tippaakaan vaan päinvastoin. Hän on onnistunut sisääntulossaan hyvin.
Koitan ajatella näistä uusistakin työntekijöistä kuitenkin mahdollisimman puolueettomasti. Täytyy tunnustaa sen verran että olen aikoinani tehnyt harrastehommana kriitikonkin hommia ja niissä hommissa opin tekemään analyysini neutraalisti ja jättämään tunteet sivuun.
Ja onhan se niinkin, että kaikille tulee huonoja päiviä joskus.
En nyt jaksaisi jatkuvasti analysoida ja keskittyä pelkästään tämän uuden tulokkaan työsuorituksiin. Ettei tule fiilistä että jauhan ja ajattelen vain nykyään tämän työsuorituksia ja luonteen piirteitä. Kyllä niitä huonoja puolia kyllä nähtiin ja hitautta sekä kankeutta sun muuta mutta se että kun ei välitä niistä niin ei ne niinkään ärsytä ja mene ihon alle. Ärsytykseen tarvitaan sitten jotain aivan muuta, kuten just pätemistä ja puuttumista joka asiaan. Joku joka osaa hyvin hommansa niin ei hänen päteminenkään välttämättä niin ärsytä mutta tuollainen keltanokka jonka omassakin työskentelyssä on puutteita niin se ärsyttää ja vähän huolestuttaakin.
Ihan erilaiset fiiliksetkin on nyt kyllä tänään kotonakin kuin perjantaina. Perjantaina jaksoin käydä vielä kotonakin kierroksilla ja kirjoittelin tännekin vähän tuohtuneemman viestin mutta tänään, olen hyvätuulinen ja rauhallinen. No joo, menisi tämä työnteko ja elämä vähän turhan vaikeaksikin jos kaikki päivät olisivat kuin kopiot viime viikon perjantaista.
Oma työskentely oli tänään ihan hyvää. En minäkään täydellinen ole enkä niin ajattelekaan. Ja mielelläni olisin väärässä tämän uuden tulokkaankin suhteen ja näkisin mielelläni että hän lopulta onnistuisi nappaamaan tuolta paikan pelaavasta kokoonpanosta. Kun joka tapauksessa tuonne pitää joki hommata ja rasitehan se on monelta kantilta katsoa noita epäonnistumisia treideissä.
Ei tässä ole mitään sellaista taustalla että tänne ei uusia tyyppejä haluta ja otetaan tikun nokkaan uudet hankinnat. Kun kuitenkin toinen uusi hankinta joka tuli joulukuussa taloon niin ei ole ärsyttänyt minua tippaakaan vaan päinvastoin. Hän on onnistunut sisääntulossaan hyvin.
Koitan ajatella näistä uusistakin työntekijöistä kuitenkin mahdollisimman puolueettomasti. Täytyy tunnustaa sen verran että olen aikoinani tehnyt harrastehommana kriitikonkin hommia ja niissä hommissa opin tekemään analyysini neutraalisti ja jättämään tunteet sivuun.
Ja onhan se niinkin, että kaikille tulee huonoja päiviä joskus.
Jos tarkastelee ja miettii näitä työkuvioitani hieman laajemmin kuin vain kohdistuen näihin uusiin rekrytointeihin niin olen viihtynyt työpaikallani kyllä hyvin ja ollut varsin tyytyväinen työhöni ja siihen kaikkeen mitä se sitten sisältääkään, työnkuvastani vastuuseen ja muihin työkavereihini. Harmi että tuo uusin tulokas on nyt sitten aiheuttanut pään vaivaa kun muuten on mennyt hyvin. Ehkä tuokin asia ja mahdollinen ongelma voi vielä jollain tavalla korjaantua?
Nyt koitan kuitenkin olla kirjoittamatta tästä uudesta tulokkaasta. Ja kohdistaa päähuomion etenkin siihen kuitenkin ilouutiseen että allekirjoitin tosiaan tänään uuden määräaikaisen työsopimuksen työpaikkani kanssa. Sopimuksen pituus on nyt sitten lopulta yli kymmenen kuukautta ja ulottuu aina vuoden loppuun saakka. Aivan mieletön juttu, olen onnellinen.
Voi sanoa että itsehän minä olen työpaikan oikeastaan itselleni luonut. Työkokeiluista se kaikki alkoi ja kun olen hoitanut hommat näemmä ihan hyvin niin tässä on taas tulos. Jatkan kuitenkin mielelläni töissäni ja onhan se että saa jatkosopimuksen nyt aina mahtava juttu, tuo toimeentuloakin. Ja nythän kun pääsen ulosottoveloistanikin ihan just eroon lopullisesti niin pääsen kunnolla nauttimaankin myös koko palkastani. Tähän mennessä on välillä joutunut miettimään miksi edes töissä käyn kun ulosotto vie palkasta sen 600 euroa joka kuukausi mutta nyt siihenkin tulee muutos.
Ei minulla oikeastaan muuta isompaa valitettavaa ole töihini kohdistuen kuin tuo mistä olen nyt purnannut viime viesteissäni. Mutta kun tässä on kuunnellut muiden keittiöväen kommenttejakin niin varmaan jonkinlainen parannus ja muutos tuohonkin asiaan tulee ennemmin tai myöhemmin.
Mutta Cheekin kappaletta lainaten mä tulin voittamaan, en anna minkään seistä tiellä! En edes työuransa alkutaipaleella seilaavan keltanokan. Cheekin Jippikayjei kappaletta olenkin tässä matkani varrella aika paljon kuunnellut, se on ollut vähän sellainen tsemppibiisini.
Ja olen varmaan suoritunut töissäni hyvin. Kun kerroin uutisesta muutamalle työkaverillenikin niin olivat he myös sangen iloisia. Viesti oli sellainen että tämä on päivän paras uutinen ja kun tekijä mies löydetään niin siitä ei niin vain irti päästetäkään. Kaikki kun eivät ole samanlaisia.
Vähän sellainenkin fiilis että kyllä tekevälle töitä aina löytyy.
Nyt koitan kuitenkin olla kirjoittamatta tästä uudesta tulokkaasta. Ja kohdistaa päähuomion etenkin siihen kuitenkin ilouutiseen että allekirjoitin tosiaan tänään uuden määräaikaisen työsopimuksen työpaikkani kanssa. Sopimuksen pituus on nyt sitten lopulta yli kymmenen kuukautta ja ulottuu aina vuoden loppuun saakka. Aivan mieletön juttu, olen onnellinen.
Voi sanoa että itsehän minä olen työpaikan oikeastaan itselleni luonut. Työkokeiluista se kaikki alkoi ja kun olen hoitanut hommat näemmä ihan hyvin niin tässä on taas tulos. Jatkan kuitenkin mielelläni töissäni ja onhan se että saa jatkosopimuksen nyt aina mahtava juttu, tuo toimeentuloakin. Ja nythän kun pääsen ulosottoveloistanikin ihan just eroon lopullisesti niin pääsen kunnolla nauttimaankin myös koko palkastani. Tähän mennessä on välillä joutunut miettimään miksi edes töissä käyn kun ulosotto vie palkasta sen 600 euroa joka kuukausi mutta nyt siihenkin tulee muutos.
Ei minulla oikeastaan muuta isompaa valitettavaa ole töihini kohdistuen kuin tuo mistä olen nyt purnannut viime viesteissäni. Mutta kun tässä on kuunnellut muiden keittiöväen kommenttejakin niin varmaan jonkinlainen parannus ja muutos tuohonkin asiaan tulee ennemmin tai myöhemmin.
Mutta Cheekin kappaletta lainaten mä tulin voittamaan, en anna minkään seistä tiellä! En edes työuransa alkutaipaleella seilaavan keltanokan. Cheekin Jippikayjei kappaletta olenkin tässä matkani varrella aika paljon kuunnellut, se on ollut vähän sellainen tsemppibiisini.
Ja olen varmaan suoritunut töissäni hyvin. Kun kerroin uutisesta muutamalle työkaverillenikin niin olivat he myös sangen iloisia. Viesti oli sellainen että tämä on päivän paras uutinen ja kun tekijä mies löydetään niin siitä ei niin vain irti päästetäkään. Kaikki kun eivät ole samanlaisia.
Vähän sellainenkin fiilis että kyllä tekevälle töitä aina löytyy.
Eipä oikeastaan mihinkään näistä. Jossain kisoissa/pelissä voisin käydä, muilla ei niin väliä. Töitähän mulla ei muutenkaan ole niin ei ole työporukan illanviettojakaan.
banaaninviljelijä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Minulla on suunnaton ikävä.
Kirjotin aiemmin siit naisest joka oli kiinnostunu hiukan, mut sano, et oon liian nuori.. No uus käänne oliki se, että oli mukamas menos kaverille leffaa kattoo, mut oliki toisen miehen luona. Meillä ei siis ollu mitää vireillä. No nyt selviski, että se on vieläki nuorempi kun minä.. 9vuotta nyt ja meil olis ollu n. 3. Okei, ei ehkä kuitenkaa ollu mun tyylinen, mut silti ärsyttää valehtelu. Eihän rakkaus ikää kato, mut siis... Naiset..
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Tämä on niin totta. Korona on saatanasta, kun suuri osa tärkeää elämänsisältöä on poissa. Urheilua voi tietty katsoa telkkarista, mutta ei se ole sama asia kuin olla paikan päällä. Ja oikeastaan vielä pahemmin kirpaisee tuo keikkojen puuttuminen, siinä paikallaolo on vieläkin tärkeämpää. Ja kyllä sen työyhteisönkin merkityksen on tässä huomannut, ei joku kuppainen Teamsissa jutustelu korvaa läsnäoloa.
Kai tästä koronasta seuraa jotain hyvääkin. Ainakin se, että osaa arvostaa jatkossa monia sellaisia asioita, jotka ovat tuntuneet aiemmin itsestään selviltä. Jopa sitäkin, että voi mennä työmaalle paikan päälle.
Huomenta-Päivää että pätkähti sinnekin pohjoisen suuntaan...
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy