Rasittavaa tämä musiikkiformaattien jatkuva muutos. Vaikka en olekaan mikään musiikin superkuluttaja, niin aina kuitenkin musiikkia on tullut jonkun verran kuunneltua ja hankittua. C-kasetteja, ostettuja ja äänitettyjä, oli varmaan parisensataa, vinyyylejä saman verran. CD-levyjäkin on myös kertynyt jonkun verran.
Viimeisen muuton yhteydessä heitin kaikki c-kasetit tylysti roskiin ja vinyylit myin kaverille muistaakseni ihan kohtuullisella könttäsummalla, kun uuteen kämppään en enää levysoitinta halunnut raahata. Nyt tietty vituttaa vinyylilevyjen myynti, mutta kaikkea ei voi säästää, kun yksinkertaisesti tulee tilanpuute vastaan.
Varastossa on vielä kohtuullinen laatikko isävainaalta jääneitä -50 ja -60 - luvun pääasiassa sinkkuja ja onhan siellä muutama älppärikin joukossa. Noissa vois ehkä olla joissain vähän myyntiarvoakin, mutta vaatis jonkun verran vaivaa, enkä toistaseks oo vielä jaksanu hommaan ryhtyä.