Minkälainen paska on oravalla?Sen verran maistu oravan paska suussa, että oli pakko pari lonkeroa hakee.
Ei oo muistikuvia.Minkälainen paska on oravalla?
Kyllähän nyt fyysisen levyn laittaminen stereoihin ja volumepotikan kääntäminen aiheuttaa henkilön päähän huomattavasti isompia mielihyvän väristyksiä kun joku hikinen Spotify, joka leikkaa taajuuksistakin suuren osan pois. Ei tietokoneen kautta kuule samaa kuin levyltä kuulee. Syvyysvaikutelma pienenee merkittävästi. Musiikissa kun tärkeää on se mitä kuulee, mutta myös se mitä ei kuule. Levyltä kuulee mitä ei kuule, digipaskoista ei.Sen verran alkaa tämä tavaroiden järjestely puuduttaa, että oli minunkin pakko hakea muutama lonkero. Kirjoja ja levyjä on ihan törkeästi, mutta kun ei niistä halua luopuakaan. Kirjoista olen suurimman osan lukenut ja levyissäkin on melko vähän sellaisia, joita ei Spotifystä löydy, mutta jotenkin niiden kirjojen ja levyjen pitää vain olla näkyvillä. Sen olen kuitenkin havainnut, että ilman noita tavaroita muuttaminen olisi selvästi helpompaa. Ehkä en nyt sitten muutamaan vuoteen muuta. Vaikka eihän se asuntolaina ole ennenkään minua paikallaan pitänyt.
Tuommoinen saapi hävetä. Oliko edes Venom-juliste seinällä?Tästä on jo useampi vuosi, kun poikkesin nuoremman työkamun kämpillä, joka oli hevari ja kova musamies. Ihmettelin että missä stereot ja levyt...
Vähän eri mieltä, kuten Uimaharjun vanhan jäärän kanssa kuuluukin olla. Minäkin olen monissa asioissa traditionalisti. Yritin viimeiseen asti pitää kiinni fyysisten levyjen merkityksestä, mutta kyllä myös helppous ratkaisee. Ja monihan on sanonut, että se äänenlaatu menetettiin jo cd:ssä, vinyyli on se oikea. Ja kyllähän vinyyli kuulostaa parhaalta. Siitä olen toki samaa mieltä, että tietokoneiden kaiuttimet ovat ihan paskoja, mutta se ongelmahan voitetaan hyvillä kuulokkeilla. Ja digitaalista musiikkiahan on montaa eri laatua, ei kaikki ole sitä paskaa metallista puuroa.Kyllähän nyt fyysisen levyn laittaminen stereoihin ja volumepotikan kääntäminen aiheuttaa henkilön päähän huomattavasti isompia mielihyvän väristyksiä kun joku hikinen Spotify, joka leikkaa taajuuksistakin suuren osan pois. Ei tietokoneen kautta kuule samaa kuin levyltä kuulee. Syvyysvaikutelma pienenee merkittävästi. Musiikissa kun tärkeää on se mitä kuulee, mutta myös se mitä ei kuule. Levyltä kuulee mitä ei kuule, digipaskoista ei.
Ajoin tänään fillarilla Prismaan. Vähän ennen Prismaa on suht iso tie ja liikennevalot joka suuntaan. Oli ilta ja melko hiljasta jo, mulle oli punaiset, pari autoa seisoi valoissa. Toisella puolella tietä konttaa joku. Ajoin suojatien yli punaisia päin siihen konttaajan luo. Vanha mies, maski naamalla ja kankainen kauppakassi kädessä. Nostin miehen ylös ja kyselin vointia. Vanhus pyyhki polviaan ja kertoi, ettei yleensä kaadu. Olin huolissani, ehkä vähän lukossa, kysyin uudestaan vointia. Kysyin mihin hän oli matkalla. Prismalle oli menossa, vieläkin puristi mua kädestä tämä vanhus. Jatkoi perkele matkaansa siitä sitten kättään heilutellen. Huusin perään sille, että hyvää uutta vuotta.
Melkein unohdin näinkin tänään käyneen, vaikka aikaa siitä ei ole kuin muutamia tunteja. Tuli tarve kertoa tästä nyt kun se tuli mieleen. Elämä lipuu jotenkin ohi.
Aikalailla samaa mieltä kirjoituksesta, duunissa ja liikenteessä tulee kuunneltua Spotifyä, ja niissä tilanteissa se laatu on ihan riittävä asiallisilla kuulokkeilla, mutta kotistereoihin kyllä äänen toistan pääsääntöisesti cd-levyiltä. Kyllä se edelleen on parempi kuin Spotifyn paras äänenlaatu (ainakin chromecastin kautta).Ja kuka käskee kuunnella suoratoistoja koneelta kympin Logitecheilla?
Mä en uskalla tehdä vertailutestiä. Jos mä huomaan selvän eron äänenlaadussa, mun elämä menee pilalle. Toisaalta, en juuri kuuntele spottaria vahvarin kautta. Jotkut uutuudet on joskus kuunneltu, ei silti edes joka kuukausi toistuva operaatio. Toistaiseksi mennään silti CD-hyllyn valikoimalla. Etäpäivien ratoksi saattaa pyöriä kyllä koneen kajareissa (ne Logitechit! :D). Mutta se onkin vain taustameteliä. Joskus se päivä saattaa vielä tulla, että spottari alkaa soida stereoissakin.Aikalailla samaa mieltä kirjoituksesta, duunissa ja liikenteessä tulee kuunneltua Spotifyä, ja niissä tilanteissa se laatu on ihan riittävä asiallisilla kuulokkeilla, mutta kotistereoihin kyllä äänen toistan pääsääntöisesti cd-levyiltä. Kyllä se edelleen on parempi kuin Spotifyn paras äänenlaatu (ainakin chromecastin kautta).
Taitaapi olla pelkkä mainos tuo viiden minuutin pätkä. Dokkari tulee joskus myöhemmin tammikuussa kaiketi ensi-iltaan.Tänään televisiossa dokumenttien dokumentti: Kaikkien Kiekko-Jonnejen, sekä Päivi Räsäsen märkä päiväuni:
Karalahti - rehellinen dokumentti ex-jääkiekkoilijasta.
Kesto: 5 minuuttia.
Ohjelma esitetään mainosrahoitteisella kanavalla, joten todellinen totuus ja rehellisyys jäänee minuuttiin, ehkä kahteen.
Hendrix, kyllä. Marc Ribot, Robert Fripp, Johnny Marr. Keith Richards, Pete Townshend. Billy Gibbons. Malcolm Young, Tony Iommi, Jerry Garcia. John Squire, Mick Ronson, David Gilmour. Jukka Orma, Tommi Viksten, Riku Mattila. Jimmy Page, Gary Rossington, Peter Green, Carlos Santana, Paul Kossoff. Frank Zappa. Wilko Johnson, Bill Carter, Neil Young, Eddie Clarke, Nile Rodgrs. Otra Romppanen. Maailma on ja on ollut täynnään hienoja soittajia. Muutaman valinta ohi muiden on mahdoton tehtävä.✔ Red Hot Chili Peppers - Minor Thing [HQ Audio] - YouTube
John Frusciante kuuluu maailman kolmen parhaimman kitaristin joukkoon. Ever. Take my word. Vaikka en kyllä tiedä, ketä ne kaksi muuta voisivat olla. No Hendrix vissiin, toisesta en tiedä. Toinen voisi olla Verven Nick Mc Cabe.
Frusciante on maailman upein fiilissoittaja, kuten tästäkin käy ilmi. Kaverilla on ihan oma soundi. Sellainen kaunis, maalaileva, vähän venyttelevä, jopa naukuva. Kaikki Peppersiä kuunnelleet tietävät kyllä. Yksi maailman tunnistettavimpia kitaristeja.
Frusciante on myös suurin mestari siinä, että Peppers nousi ns. vanhoilla päivillään vielä kertaluokkaa kovemmaksi yhtyeeksi. Minulle siitä tuli elämäni tärkeimpiä bändejä nimenomaan Fruscianten toisen tulemisen myötä.
Peppers on siitä harvinainen bändi, että se teki kovimmat mestariteoksensa vasta ns. vanhana bändinä. Siinä suurin merkitys oli nimenomaan Fruscianten sävellyksillä, soitolla ja laululla. Monissa biiseissä Fruscianten taustalaulu jättää Kiedisin varjoonsa.
Kun Frusciante oli välillä poissa, Peppers oli pelkkä kuori. Oikeasti John Frusciante on ollut aina Red Hot Chili Peppersin sielu.