ITSE
Sanalla on vastineita kaikissa muissa sukukielihaaroissa paitsi samojedissa, esimerkiksi karjalan itše, vatjan ize, viron ise, pohjoissaamen ieš, ersämordvan eś, mansin is 'varjo, henki' ja hantin is 'sielu, henki, elämä'. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *iće tai iśe.
Ugrilaiskielten sanavastineiden merkitys osoittaa, ettei itse alun perin ole ollut refleksiivipronomini vaan substantiivi, jonka merkitys lienee ollut 'varjo' tai 'varjosielu'. Muutos on ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että ihmisen sielun on aikoinaan uskottu asuvan hänen varjossaan, jolloin varjo on tavallaan edustanut ihmisten henkistä minää. Suomen kirjakielessä itse on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955: itse, UEW 1988 79-80; SSA 1992 itse; Jussila 1998 itse, Häkkinen 2004 itse.
Tästä voimme päätellä, että itseni mielestä -lausuma tarkoittaa "sieluni mielestä".