Ihan tulee mieleen kouluajoilta yks Mauno yhdestä palsta hahmosta. Mauno sen kaheksan vuotta, mitä samoja kouluja kävimme, kyttäsi aina tilaisuutta päästä valitsemiansa koululaiskollegoita kiusimaan. Haukku ja räksytti millon mitenkin, kuralammikkoihin kaateli, lumipesuja anteli jne. Alkuun oli taustansakin kunnossa, mutta lopulta siellä tais olla se yks Roope joka sen selän takana hihitteli ja tuumaili mielessään pienessä, että on se vaan kova jätkä toi Mauno. Toimiinsa kyllästyneet ja opettajat itse rehtorin voimin kuitenkin saivat tosiaan edes Maunon taustajoukot harvenemaan. No Roope jäi. Maunollehhan ei kukaan mitään voinut.Ei edes Mauno itse. Mauno on Mauno. Ja Roope sitä tykkäilee komppailla yhä. Lapsia on vaan surullisen helppo kiusia, mutta onneks tuotakin saatiin rajoitettua aikanaan.
Onneks aikuistuneena olemma edes sen verta viisaampia, ja otamme moisista PalstaMaunoista opiksemme, ettemme enään provosoidu provosoitumisen jälkeen. Maunokin saattaisi muuttaa toimintaansa, sikäli kun tajuaisi että hänelle lähinnä nykyään hihitellään. Itkujen tuottamat kyyneleet ovat vaihtaneet muotoaan.
Nimiä ei ole muutettu. En arvele kyseisten henkilöiden palstalle kirjoittavan, muttenpa yllättyisi vaikka niin tekisivätkin.
Vastaan tähän että olin kiusattu ja olin kiusaaja. Nyt kun miettii niin toivoo anteeksipyyntöä ja pyytäisin anteeksi. Ehkä 90-luvulla homma ei mennyt kuten media nyt revittelee kiusaamisesta. Kyllä siellä pärjäsi, samoin armeijassa. En tiedä, nykyisin kaikki on raadollisempaa. Mutta kiusaamista vastustan yli kaiken, se tappaa monet nuoret nerot, kuten myös kiusaajat.