Rekka Pinne
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Oulun Kärpät, Vancouver Canucks
Hyvä, että diagnoosi saatiin tehtyä. Tuon OCD:n voi saada hallintaan ja voit elää täysin onnellista elämää sen kanssa. Tsemppiä!
Itse olen kärsinyt pienestä pitäen liiasta murehtimisesta, yliajattelusta, peloista, ahdistuksesta ja välillä myös pakkoajatuksista. Kolme vuotta sitten
keväällä nämä tulivat vahvasti päälle, kun aloin pelätä paljon, että sairastaisin aivokasvainta. En pystynyt lopettamaan kasvavaa ahdistusta ja pelkoa. Sitten googlasin aivokasvaimen oireita ja aloin kuvittelemaan, että näen kaksoiskuvia. Siis oikeasti parin viikon ajan kuvittelin näkeväni kaksoiskuvia ja niiden takia olin tuon parin viikon ajan lähes kokoajan ahdistunut ja peloissaan ja yksin ollessa välillä jopa itkin, koska olin varma että tulen kuolemaan. Tuo pelko lopulta lähti, kun sain keskusteltua ja ahdistuksen laskiessa uusia ahdistavia ajatuksia. Kävin jopa psykologilla muutaman kerran ja silloin tajusin, että ne ovat vain ajatuksia ja tämän tajuttuani olen oppinut kontrolloimaan niitä itsekseni.
Olen myös n. puolentoista vuoden ajan kärsinyt jonkin asteisesta paniikkihäiriöstä. Joskus viime talvena koulussa vain yhtäkkiä tuli sellainen epätodellinen olo. Ikäänkuin olisin yhtäkkiä säpsähtänyt tähän todellisuuteen. Kaikki tuntui epätodelliselta, kaikki mitä näin, kuulin, tunsin ja haistoin tuntuivat siltä kuin ne eivät olisi oikeasti siinä. Tuntui siltä, kuin se olisi ollut unta, mielikuvitusta tai että en ollut varma olenko todellinen. Menin silloin paniikkiin, mutta selviydyin ne loput 15 min, jonka jälkeen koulu loppui. Siitä asti olen pelännyt tuota tunnetta sellaisissa paikoissa, joissa on paljon ihmisiä ja pitää istua. Liikkuminen jotenkin helpottaa sitä ahdistusta. Kaikki koulun juhlat ovat tuskaa. Viime vuonna sain paniikkikohtauksen kevätjuhlan parilla viimeisellä minuutilla ja oli lähellä etten vain juossut yläkatsomosta kaikkien edestä ulos salista.
Toivottavasti tämä jollain tavalla helpotti oloasi. Minulla ongelmana ovat murehtiminen ja yliajattelu ja enpä tiedä tulenko näistä koskaan pääsemään eroon. Olen kuitenkin oppinut hallitsemaan niitä ja ollut onnellisimmillaan, niistä huolimatta. Ne ovat myös opettaneet minulle optimismia ja huolettomuutta, joten kaipa voin pitää niitä ominaisuuksina, en pelkästään haittoina, sillä on niistä ollut myös paljon hyötyä.
Mukavaa kesää!
Edit. Virheen poisto.