Oli jännä toi taiteellinen tuska. Ihminen yrittää ilmaista, ei onnistu, tulee vihaiseksi.
Aluksi ihan konkreettista kirjoitin, lauseita ja virkkeitä. Sitten muotoa aloin rikkoa. Se oli jännää. Perspektiiviä vääristelin, valolla leikin, sääntöjä rikoin. Kukaan ei tykännyt. Sitä en kestänyt, suutuin, rikoin kielioppia vielä enemmän... En enää itsekään pitänyt. Suutuin itsellenikin. Rikoin näppiksen, löin kavereita. En saanut teksteilläni sanottua mitään, harmitti.
Minuutteja maleksin, join... Sitten poistin viestini. Nyt on tyyni taas.