Olen jollain tavalla kateellinen ihmisille jotka jaksavat työpäiviensä jälkeenkin tehdä ja puuhata vaikka mitä. Olen aina ollut ja ihaillut tällaisia ihmisiä ja heidän jaksamistaan. Jotkut ihmiset jaksavat vaikka tekevät kyllä kohtuu raskasta fyysistä työtäkin. Esimerkiksi oma siskonikin on perheensä kanssa kova menemään ja nyt esimerkiksi maanantaina he pyöräilivät poikansa kanssa tänne minun luonani käymään naapuripitäjästä, matkaa kertyi yhteensä varmaan kuitenkin yli 10 kilometriä. Ja eilen siskoni perhe oli pelaamassa frisbeegolfia, jälleen työpäivän jälkeen.
Hienoahan se on että jaksavat. Ja liikunnallista ohjelmaa kun heillä on ollut niin sehän on hyvä asia. Mutta ihailen tuota jaksamista, kun itse olen niin väsynyt aina työvuorojen jälkeen. Olen aina ollut. Oikein osaa tuota omaa väsymystä millään selittää ja avata enempää mutta tuntuu että ei minusta ole kuin harvoin tekemään jotain ylimääräistä työvuorojen lisäksi. Tänään on tosin se harva kerta kun siivoan ja tiskaan tänään kotonakin.
keskustelu.jatkoaika.com
