Ei ole onneksi työporukan, vaan yhen toisen porukan. Todennäköisesti käyn vain syömässä ja juomassa. Sitten kavereiden kanssa jonnekin kylille.
Ei ole onneksi työporukan, vaan yhen toisen porukan. Todennäköisesti käyn vain syömässä ja juomassa. Sitten kavereiden kanssa jonnekin kylille.Tähän pitää tarttua. Pikkujoulut.
Onko mitään turhempaa?
Jos kaveriporukka dokaa keskenään, ei ne tarvitse siihen mitään tällaista keinotekoista syytä. Ne dokailee vaan. Jos ystäväsi kutsuvat yhteistä illanviettoanne pikkujouluksi, pitäisi hälytyskellojen soida. Ne tekee tämän vain tavan vuoksi, ei ne oikeasti halua olla ystäviäsi.
Vielä vittumaisempi konsepti on työpaikan pikkujoulu. Kaveriporukan kanssa yleensä on ainakin aluksi joku yhdistävä tekijä tai useampia. Työkavereiden kanssa ei ole. Silti pitää järjestää väkinäinen juhla porukalla, joiden tylsiä naamoja tuijottaa jo muutenkin ihan liikaa. Kukaan ei pidä samasta musiikista, kukaan ei pidä edes toisistaan. Silti pitää yhdessä ”juhlia”, koska se nyt on joku tapa. Pirjo istuu sitten hiprakassa kopiokoneen päälle ja monistaa persettään. Kaikilla on niin saatanan hauskaa.
Vittu tuo pikkujoulupaska pitäisi lailla kieltää.
Käsmän kanssa ollaan täällä Oulussa nähty moninaisissa paikoissa. Joidenkin kanssa vaan juttu luistaa. Vanhemmista tunnetuista hahmoista Käsmä ja kirjailija Simo Hämäläinen ovat ihmisiä, joiden kanssa on kummallisen sama taajuus.Tappiollisen pelin jälkeen pitää vielä litkiä nuo loput katkeroituneet oluset. Tahtia antaa Zero Nine Itrigue levyllään. Se väärällä aikakaudella soittanut suomi orkesteri.
Kirjailija Simo Hämäläinen on muuten ollut äitini kanssa samalla luokalla kansakoulussa.Käsmän kanssa ollaan täällä Oulussa nähty moninaisissa paikoissa. Joidenkin kanssa vaan juttu luistaa. Vanhemmista tunnetuista hahmoista Käsmä ja kirjailija Simo Hämäläinen ovat ihmisiä, joiden kanssa on kummallisen sama taajuus.
Tästä vahva erimielisyys. Aikanaan saanut vietellä työn kautta pikkujouluja monienkin hassujenkin hahmojen kanssa, joihin ei tässä elämässä muuten olis mitenkään voinut törmätä. Kyseessä erinnäisiä hahmoja niin viihteen kuin urheilunkin saralta. Noita aikoja jopa toisinaa kaipaan. Varsin antoisia oli keskustelut urheilusta ja hupaisia tyyliin Wolke Festin kanssa käydyt turinat ilmasilla vodka tarjonnoilla.Vielä vittumaisempi konsepti on työpaikan pikkujoulu. Kaveriporukan kanssa yleensä on ainakin aluksi joku yhdistävä tekijä tai useampia. Työkavereiden kanssa ei ole. Silti pitää järjestää väkinäinen juhla porukalla, joiden tylsiä naamoja tuijottaa jo muutenkin ihan liikaa. Kukaan ei pidä samasta musiikista, kukaan ei pidä edes toisistaan. Silti pitää yhdessä ”juhlia”, koska se nyt on joku tapa. Pirjo istuu sitten hiprakassa kopiokoneen päälle ja monistaa persettään. Kaikilla on niin saatanan hauskaa.
Tämä voi riippua työpaikan henkilöstön määrästä. Jos on 5 tai 15 tai 25 henkeä, en lähde. Jos olisin 250 hengen työporukassa, niin silloin voisin. Saisin esitellä paskaa huumorintajuani myös tuntemattomille.Tästä vahva erimielisyys. Aikanaan saanut vietellä työn kautta pikkujouluja monienkin hassujenkin hahmojen kanssa, joihin ei tässä elämässä muuten olis mitenkään voinut törmätä. Kyseessä erinnäisiä hahmoja niin viihteen kuin urheilunkin saralta. Noita aikoja jopa toisinaa kaipaan. Varsin antoisia oli keskustelut urheilusta ja hupaisia tyyliin Wolke Festin kanssa käydyt turinat ilmasilla vodka tarjonnoilla.
Wanhan Jokelan viimeisenä aukiolopäivänä 31.12.2012 istuin Simon kanssa samassa pöydässä vastakkain. Ei se tosin tainnut juoda kuin yhden oluen, muuten hörsi näöksi jotain. Minä olin silloin Jokelassa klo 13-04. Seuraavana aamuna menin erään parikymppisen neitsyen luo, joka ei lähdettyäni enää ollut. Seurasi 2,5 vuoden seurustelusuhde. Bänättiin, ja häneltä on sittemmin sairaalassa pienennetty tissit. On kuulemma onnellinen.Kirjailija Simo Hämäläinen on muuten ollut äitini kanssa samalla luokalla kansakoulussa.
Ja tästä jälkimmäistä lähentelevästä määrästähän oli kyse omalla kohdallani.Tämä voi riippua työpaikan henkilöstön määrästä. Jos on 5 tai 15 tai 25 henkeä, en lähde. Jos olisin 250 hengen työporukassa, niin silloin voisin. Saisin esitellä paskaa huumorintajuani myös tuntemattomille.
Tisseihin en ota kantaa, mutta Jokelasta mulla on lukemattomia tarinoita. Turusen Heikin kanssa tavattiin aina silloin tällöin puhua Lieksasta, sieltä kun molemmat lähtökohtaisesti ollaan. Minä kylältä, Heikki Vuonislahdesta (vaikka Juuka yrittääkin Heikkiä omia nykyisin, hyi niitä. Sen siitä saa, kun ei ole omaa kulttuuria!) Kerran sitten pääsin Heikkiä kantamaankin, kun kirjailijan kunto petti ikkunapöydän ääreen. Neljä miestä meitä tarvittiin kantamaan Heikki taksiin. Myöhemmin ilahduin. Ei se ollut vain kuollutta painoa, mies on vieläkin täynnä tarinoita!Wanhan Jokelan viimeisenä aukiolopäivänä 31.12.2012 istuin Simon kanssa samassa pöydässä vastakkain. Ei se tosin tainnut juoda kuin yhden oluen, muuten hörsi näöksi jotain. Minä olin silloin Jokelassa klo 13-04. Seuraavana aamuna menin erään parikymppisen neitsyen luo, joka ei lähdettyäni enää ollut. Seurasi 2,5 vuoden seurustelusuhde. Bänättiin, ja häneltä on sittemmin sairaalassa pienennetty tissit. On kuulemma onnellinen.
Oho. Nyt on uutta. Kyllä minä laitan jääkaappiin aina illan lopuks sen vikan kun ei jaksa enää juoda. Aamulla se on vielä hyvä jos yli 1/3 osaa jäljellä. Ei ne kuplat sieltä vielä haihdu. Lämpimät tölkinpohjat juo sitten ne jolla ei ole sitä puolikasta jääkaapissa.Ei toi avatun juoman juomatta jättäminen uutta ole. Tuhlausta se on saatana. Viime yönä avasin kaljan kaapista ja tajusin, että enhän nytten kaljaa juo niin laskin sen pöydälle ja otin vettä. Olin nynny. Tiedän. Nyttemmin suuresti vituttaa, kun se meni sittemmin viemäripeikolle ja mielelläni, erittäin miellelläni sen joisin kohta.
Tää on varman joku Stadi vs lande juttu, joka johtuu siitä että siellä landella on tasan se yksi työpaikka, johon oma pätevyys riittää ja siellä sitten roikutaan koko aikuiselämä niiden kanssa "joiden tylsiä naamoja tuijottaa jo muutenkin ihan liikaa". Sen sijaan täällä ihmisten ilmoilla samoihin työpaikkoihin kerääntyy samanmielistä porukkaa joiden kanssa on hauskaa käydä ihan arkenakin töiden jälkeen pubissa tms.Vielä vittumaisempi konsepti on työpaikan pikkujoulu. Kaveriporukan kanssa yleensä on ainakin aluksi joku yhdistävä tekijä tai useampia. Työkavereiden kanssa ei ole. Silti pitää järjestää väkinäinen juhla porukalla, joiden tylsiä naamoja tuijottaa jo muutenkin ihan liikaa. Kukaan ei pidä samasta musiikista, kukaan ei pidä edes toisistaan. Silti pitää yhdessä ”juhlia”, koska se nyt on joku tapa. Pirjo istuu sitten hiprakassa kopiokoneen päälle ja monistaa persettään. Kaikilla on niin saatanan hauskaa.
Se varmaankin on juuri sellainen juttu. Ihmisten ilmoista olen täysin eri mieltä. Täällä ne ihmisten ilmat ovat, ei suuressa kaupungissa johon on isketty liikaa väkeä liian lähekkäin, kiirehtimään ja viettämään elämänsä ruuhkissa, ahdistumaan ja väistelemään narkkareita. Täällä on puhdasta luontoa ihan nurkan takana, raitista ilmaa, tilaa... Ihmisten ilmaa. En koskaan ikinä vaihtaisi elämääni täällä mihinkään isompaan kaupunkiin, edes Helsinkiin jolla on Lontoon itsetunto mutta Varkauden näytöt. Jos etelään päin pitäisi muuttaa, niin en pysähtyisi kunnes meri näkyy. Välimeri.Tää on varman joku Stadi vs lande juttu, joka johtuu siitä että siellä landella on tasan se yksi työpaikka, johon oma pätevyys riittää ja siellä sitten roikutaan koko aikuiselämä niiden kanssa "joiden tylsiä naamoja tuijottaa jo muutenkin ihan liikaa". Sen sijaan täällä ihmisten ilmoilla samoihin työpaikkoihin kerääntyy samanmielistä porukkaa joiden kanssa on hauskaa käydä ihan arkenakin töiden jälkeen pubissa tms.
Ihkuu että "samanmielisiä" kerääntyy hauskanpitoon. Paskan marjat: perseennuolentaa, pyrkyryyttä, "perseennuolentaa", hölmöilyä ja - perseennuolentaa - kännissä totta kai! Vitsi, vitsi.Tää on varman joku Stadi vs lande juttu, joka johtuu siitä että siellä landella on tasan se yksi työpaikka, johon oma pätevyys riittää ja siellä sitten roikutaan koko aikuiselämä niiden kanssa "joiden tylsiä naamoja tuijottaa jo muutenkin ihan liikaa". Sen sijaan täällä ihmisten ilmoilla samoihin työpaikkoihin kerääntyy samanmielistä porukkaa joiden kanssa on hauskaa käydä ihan arkenakin töiden jälkeen pubissa tms.
No siellähän tuijotat päivästä toiseen niiden toisten tylsiä naamoja... Kuulostaa kaikelta muulta kuin onnelalta.En koskaan ikinä vaihtaisi elämääni täällä mihinkään isompaan kaupunkiin, edes Helsinkiin
En usko että Tommy Lee & co tiesivät mitään Hanoi Rocksista kun bändin pykäsivät pystyyn.Heilahti sitten mieleen, että jokos joku on sinut ehtinyt tutustuttaa Hanoi Rocksiin? Se on bändi, jota ilman ei olisi Mötiköitä eikä Gunnareita. Amerikkalaisethan veti kaiken suomalaisilta.
Onnela on ihmisen päästä kiinni. Toiset tarvitsee koko ajan uutta, säpinää, häslinkiä. Toiset ei tarvitse. Minulle tylsyys on onnea. 46 vuotta olen elänyt tässä maailmassa, ja niistä 20 oli hirvittävää sähläystä, päivästä toiseen selviytymistä, hautajaisia, viinaa, nukkumista keräyspaperilaatikoissa, vaihtuvia ihmissuhteita, vaihtuvia kämppiä... Viimeiset vuodet ovat olleet rauhallisia. Eikä kukaan osaa arvostaa niin paljoa rauhallisuutta kuin ihminen, joka on herännyt siltarummusta ilman mitään muistikuvaa edeltävästä kahdesta kuukaudesta.No siellähän tuijotat päivästä toiseen niiden toisten tylsiä naamoja... Kuulostaa kaikelta muulta kuin onnelalta.
Eikä Hectorkaan ollut kuullut mistään Bob Dylanista.En usko että Tommy Lee & co tiesivät mitään Hanoi Rocksista kun bändin pykäsivät pystyyn.
Sanotaanko että ei kuulosta uskottavalta. Enkä oikeasti usko että Hector olisi tuollaista edes väittänyt. Onhan teoriassa mahdollista että vaikka Vince Neil oli vaihto-oppilaana Suomessa ja vei Hanoin debyytin Kaliforniaan. Mutta ei siitä mitään todisteita ole.Eikä Hectorkaan ollut kuullut mistään Bob Dylanista.
Miten teille ylimielisille helsinkiläisille saa aina selittää kaiken ihan kädestä pitäen... Voi toki olla, että joku Mötley Crue oli olemassa jossain muodossa jo ennen Hanoita. Mutta kyllä ne varsinaisen olemassaolonsa tarkoituksen rippasi ihan suoraan. Ja tappoivat rumpalin. Paska bändi, vastenmielisimpiä ikinä. Tienaavat toisten kuolemalla. Nimimerkki Vince Neil olisi ansainnut sen kymmenen vuotta ehdotonta, vähintään. Mitä se sai? Sakot saatana, ajoi ihmisen kännissä kuoliaaksi. Häpeä.Sanotaanko että ei kuulosta uskottavalta. Enkä oikeasti usko että Hector olisi tuollaista edes väittänyt. Onhan teoriassa mahdollista että vaikka Vince Neil oli vaihto-oppilaana Suomessa ja vei Hanoin debyytin Kaliforniaan. Mutta ei siitä mitään todisteita ole.
Todennäköisempää on että olet tämän keksinyt ihan omassa päässäsi.Voi toki olla, että joku Mötley Crue oli olemassa jossain muodossa jo ennen Hanoita. Mutta kyllä ne varsinaisen olemassaolonsa tarkoituksen rippasi ihan suoraan
Sovitaan niin. Olet oikeassa.Todennäköisempää on että olet tämän keksinyt ihan omassa päässäsi.
Lopetettiin jo. Mie olin kuin se vertauksen kasvi, joka taipuu tarvittaessa ja siksi ei katkea.Lopettakaa nyt isot miehet toi kinastelu, ei se johda mihinkään.
Hyvää yötä!
Se on. Se on ollut minulle tärkein asia, jos nyt perhettäni ei lasketa, jo vuodesta 1981. Silloin hankin ensimmäiset levyni ja kasettini. Niitä oli Duran Duranin eka, Hassisen Koneen Rumat Sävelet, Motörheadin No Sleep ’til Hammersmith, AC/DC:n Let There Be Rock ja Adam & The Antsin Kings of the Wild Frontier. Useimmat noista on edelleen ihan vitun kovia. Oikeastaan kaikki on.. Mutta musiikista kinastellaan aina. Se on tärkeä asia.