Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[Varis]

Siinä sitten klassisen musiikin soidessa taustalla innostuttiin katselemaan valokuva-albumeista vanhoja kuvia vuosien varrelta.

Mulla ei ole tähän muuta kommentoitavaa kuin että sen johdosta päässä alkoi soimaan Mamban Valokuvia. Eli kiitti vaan. Sietääkin kuolla pois koko perinteen. Kesääkään ei ole enää jäljellä ja se on hyvä.

 

[Ollakseni]

Limeksen approt. Aloitin noin tunti sitten. 7 paikkaa kierrettynä. Hah.

 

[Valapatto]

Ostin tuossa elokuun puolivälin paikkeilla torilta sellaisen kohtalaisen ison salamipötkön ja se on ollut jääkaapissa siitä saakka. Huomasin tuossa äsken että parasta ennen päiväys oli 25.9 eli viikko sitten. Toki ihan täysin varma olin jo ennen maistamistakin että miksikään tuo ei ole mennyt koska vähän sellaista makkaraa tuo on että ei varmaan ihan äkkiä ala huonoksi menemään.

Vähän tuossa maistelin ja leikkasin pienempiä paloja siitä. Mietin että pitäisikö tuo loppupätkä täräyttää pakastimeen vai säilyisikö tuo jääkaapissa? Ei mitään hajua miten säännöllisesti tuota syö koska sen verran suolaista ja rasvaista tavaraa tuo on. Kauankohan tuollaista kehtaa jääkaapissa säilyttää, ei se nyt varmaan ihan heti ole vanhaksi menossa mutta kuitenkin.

Veikkaisin että ainakin jonkun vuoden voi huoletta säilyttää jääkaapissa.

 

[Roger Moore]

Veikkaisin että ainakin jonkun vuoden voi huoletta säilyttää jääkaapissa.

Kyllä tuo tosiaan sellainen kanki on että tuskin ihan heti menee miksikään. Toki ehkä voisi leikata pienemmiksi paloiksi ja laittaa pakkaseen ja ottaa aina se mitä tarvitsee.

 

[Captain Slow]

Vaikka kuinka on yrittänyt perehtyä eri oluttyyppeihin ja merkkeihin, niin pakko kyllä sanoa et bulkkituotteista s-ryhmän kotimainen tumma lager on yllättävän hyvää. Samaten Fosters. Ja Lahden Sininen.

Oon pahempiakin oluita juonut jotka on maksanut tuplasti (vähintään) tuon 2.5e.

 

[Czescku]

Tässä sitä vain ollaan olemassa ja kuunnellaan Dire Straitsia. Niillä on kyllä varmaan enemmänkin biisejä kuin tämä paraikaa pyörivä "Money for Nothing" plus "Sultans of Swing", jonka olen kuunnellut vain pari kertaa. Kovaa rokkia.

Joskus 80 luvun lopussa rupesin käymään enoni kasettikokoelmaa läpi (hän on siis vain 13v minua vanhempi ja yhtä paljon äitiäni nuorempi ja asui siis lapsista pisimpään mummoni luona, jossa säännöllisesti tietenkin vierailimme). Sieltä löytyi tuo Money for Nothing (ja toki paljon muutakin kuten Rainbow, jonka keikalla pääsin viime vuonna käymään). Sitä ennen ei ollut oikein käsitystä Dire Straitsista, mutta se olikin ihan hyvää musiikkia. Walk of Life on minusta kappale, josta tulee hyvä fiilis.

 

[Useful Idiot]

Beetlejuice. Mahtava leffa.

Muistan kun muksuna katottiin tätä videolta ja tietysti kuumotti koko tunnelma Tim Burtonin rainojen tapaan. Hieman vanhempana tuli komedialliset nyanssit tuohon mukaan.

 

[Valapatto]

Musta tuntuu, että Karri Kiven potkut on kovempi paikka Ässien faneille kuin ilvesläisille.

 

[Breeze Harbour]

Ärsyttää, kun olen aina niin kilpailuhaluinen. Mitään ei pysty pelaamaan ilman suurta, suorastaan verenhimoista halua voittaa. Häviäminen näkyy siten, että sokeakin pystyisi erottamaan vitutuksen aiheuttamat piirteet kasvoilla. Pelaan Minecraftissa yhtä serveriä epäsäännöllisesti, enkä osaa nauttia enää ollenkaan yhden minipelin pelaamisesta. Jokainen tappio alkaa itää päässä myrkkykasvin lailla. Voi toki olla, että olen jo kasvanut ulos tuon pelaamisesta, mutta harmittaa se välitön pettymys, joka syntyy jokaisen tappion jälkeen.

Inhoan muutenkin persoonassani sitä seikkaa, että kaikessa olisi oltava parempi kuin kukaan muu. Tulin pohtineeksi juuri äsken, onkohan tämä ihan tervettäkään. Ei välttämättä, sanoisin. Saattaa johtua esimerkiksi hyvän itsetunnon puuttumisesta ja muutenkin itsetunnon puutteesta. Kun mikään ei saa oloa sisäisesti paremmaksi, on pakko pystyä jopa tekemään mahdottomasta mahdollista, jotta olo tulisi tyydyttyneemmäksi. Ja kun niin ei luonnollisesti tapahdu, tulee ahdistusta ja vitutusta.

Ehkei mun aivoni vain pelitä kunnolla, kun väsyttää ja valo särkee silmiä, tietokoneesta puhumattakaan. Luojan kiitos meikällä ei ole tänään ylioppilaskoetta. Kavereille isosti tsemppiä tämän päivän koitokseen. Sammun varmaan ihan pian, ellen painu petiin. Olkoot tämä siis tässä.

Hyvää yötä jatkoaikalaisille.

@Punamusta perfektionismi on kamala ominaisuus, jos se saa vallan. Mutta jos sitä pystyy hallitsemaan ja myöntämään itselleen, ettei olekaan ihan täydellinen eikä pysty ihan kaikkeen niin se voi olla positiivinen ominaisuus.

Omalla kohdalla oon jälkeenpäin huomannut, että oon ollut jo peruskoulussa jonkin asteen perfektionisti. Mulla oli yhden tytön kanssa koko yläasteen ajan kova vääntö siitä. Kumpi saa paremman todistuksen. Hirvee halu olla toista parempi. En kyllä edes muista, kumpi sitten oli useammin parempi, mutta yli ysin oppilaita kumminkin oltiin. Vuodet vieri ja Lopputulos oli sitten kunnon burnout kohta kolme vuotta sitten. Opin ainakin omat rajani joita voi sitten vältellä jos vielä joskus palaan työelämään.

En tiedä käynkö taas jollain ylikierroksilla kun ei puhettakaan, että uni tulis. Ei edes väsytä. Mutta päivälläpä sitten väsyttää senkin edestä. Nukkukaahan ihmiset hyvin kun vielä voitte.

Nyt kun yöketjun "aikaraja" kerta meni, niin lainataas teitä kahta tänne. Olin itsekin kasvaessani erittäin kilpailuhenkinen ja kärsin jonkinasteisesta perfektionismista kuten tekin; kaiken oli oltava aina täydellisesti ja jos ei lopputulos miellyttänyt omia epärealistisia odotuksia, niin pettymys ja vitutus olivat sen mukaisia. Muistan kuinka änärissä koetut tappiot tuntuivat raskailta ja vittumaisilta. Voittoputkien aikana adrenaliini ja dopamiini virtasivat ja pelaaminen oli kivaa, mutta sitten kun se RNG kääntyikin mua vastaan ja näitä voittoja seurasikin pari kirvelevää tappiota, niin ärräpäät lenteli ja tuntui että pään sisällä räjähtää.

Sama perfektionismi ja täydellisyyden tavoittelu toistui muunmuassa kompetitiivistä Mario Kart Wiitä pelatessani. Olin maalimanlaajuisissa kisoissa (Worldwide race/WW), kun vr eli versus rating jonka maksimi on 9999 oli pudonnut lähemmäs kasilla alkavaa numeroa ja todella usein homma päättyi niin että yritin nostaa pisteitäni väen väkisin kunnes lopulta tajusin etten onnistu tässä, turhaduin tilanteeseen ja vetäisin ragequitit. Sama kaava toistui lukemattomia kertoja ja joka kerta se paha, negatiivinen fiilis jatkui vielä pitkään pelaamisen lopettamisestakin.

Niin hupsulta kuin tämä saattaa ulkopuoliselle kuulostaakin, niin koen että jollain oudolla tavalla luulen, että Pokemon Go auttoi mua lopulta yllättävänkin paljon kasvamaan ulos turhasta perfektionismistäni sekä tarpeesta näyttää olevani jotain enemmän kuin olen. Kun raidit tulivat PoGoon 2017, sosiaalinen elämäni koheni kertaheitolla ja aloin oikeasti tutustumaan moniin ja yhä moniin uusiin ihmisiin. Sellaisiinkin, jotka olisivat ikänsä puolesta voineet olla omia vanhempiani.

Kuitenkin juuri tämä sosiaalisen verkoston laajentaminen oli se, mitä olin kaivannut jo iät ja ajat ja kun löysin viimein sen yhteisön, johon tunnen kuuluvani, niin hiljalleen itsetuntoni ja itsevarmuuteni alkoivat kohenemaan ja jossain kohtaa huomasin että en kilpailekaan enää muita vastaan. Enemmänkin yritän kehittää omaa itseäni ja olla joka päivä parempi kuin edellinen versio itsestäni ja ottaa opiksi mun virheistä ja toilailuista. Niitähän meille ihmisinä sattuu jatkuvasti ja ne on vain osattava ottaa oppitunteina ja yritettävä, ettei tekisi samaa virhettä kahdesti.

No niin, tässä oli minun polkuni perfektionistisesta nuoresta nykyiseen tervepäiseen aikuiseen, jolle tärkeintä ei ole enää voittaminen, vaan se että olen elämässäni onnellinen ja tiedän minne kuulun.

EDIT: Nyt kun muistelen tarkemmin, niin jossain määrin tämä perfektionistinen täydellisen lopputuloksen tavoitteleminen jatkui vielä alkuvuodelle 2018, kun panostin erääseen kouluprojektiin niin pirun lujaa ja jossain määrin painostin itseäni selvästi nuorempia ryhmätovereitakin liiassa määrin täydelliseen lopputulokseen. Lopultahan siinä kävikin niin että sain itse burnoutin ja aivossa paloi joku lanka loppuun. Elämä alkoi tuntua pelkältä suorittamiselta ja siihenhän se ei saisi koskaan mennä...

No tuosta tuli kyllä otettua opiksi ja tällä hetkellä opettelen hetkestä nauttimista ja vaikka tietysti onnistumiset saavat minut edelleen hyvälle tuulelle, niin yritän kuitenkin pitää jalat maassa ja muistaa, että minäkin olen vain ihminen ja epäonnistumiset ovat osa kasvuprosessia. Päivä kerrallaan kohti unelmia, ei niin että kaiken on oltava minulla tässä ja heti. Työ palkitsee tekijänsä ja "good things come to those who wait".

 

[pettter]

No nyt on uutta adidassleria millä kipittää. Värikin on sopivasti fägäri. Ei hitto mä rupean scholliksi. Eiku ei hitto meitsi on Forrest Gump!

Elämä on kuin kaljalaatikko, koskaan ei tiedä mistä herää.

 

[Turha Kaukalo]

Connor McDavid on pistänyt heti panokset pöytään Oilersin kauden alettua. Hieno yksilösuoritus Canucksia vastaan. Olen myös iloinen Ovetskinin maalista Bluesin verkkoon. Oli samalla Capitalsin kauden avausosuma. Voittivat lopulta jatkoajalla.

Mukavaa, että NHL on taas käynnissä. Ensi yönä pelataan varmaan kymmenkunta ottelua, eli huomisen hyppytunnilla riittää kunnolla katseltavaa.

No näinhän se on. Olen Ovien ja McDavidin miehiä, vaikken sillä lailla homosti, vaan ihan heterosti. Taasko vittuillaan! En ole hintti!

Vituttaa tuommonen.

 

[vilperi]

Torstain aamu, aamupäivä ja päivä on ollut ja on tapaamisia täynnä. Ensin suunniteltiin aamulla tänne Hämeenlinnaan uutta mielenterveyskuntoutujien asuinyksikköä. Jos tämä oli vielä salaista tietoa niin älkää sitten kertoko minun kertoneen tästä. Suunnittelutapaamisessa oli paikalla pari Klubitalon jäsentä eli minä ja yksi toinen joka asui aikoinaan samassa kuntoutuskeskuksessa minun kanssani. Klubitalon työntekijä ja kaupungin edustaja.

Tapaaminen oli ihan kiinnostava vaikka ei nyt kovin paljoa lopulta saatu ideoida mitään. Mitä nyt kerroin esimerkiksi että visailuryhmää pitäessäni tuolla toisessa kuntoutuskeskuksessa olen kaivannut enemmän mahdollisuutta hyödyntää tietotekniikkaa. Olisi esimerkiksi sellaiset vehkeet käytössä millä heijastaa seinälle erilaisia visoja ja kysymyksiä. Tämä olisi hyvä ja helpottaisi visailuryhmän järjestämistä. Ja olisi varmaan muissakin ryhmissä hyvä jos tietotekniikkaa voisi hyödyntää yhä enemmän.

Sitten kehuin sitä että se on ollut hyvä kun on saanut niin paljon järjestää aktiviteettia ja tapahtumia sekä olla monessa mukana. Aktiivinen toiminta on vain hyvästä kuntoutuksessa ja ehkä tästä uudestakin talosta kannattaa tehdä sellainen että asukkailla olisi mahdollisuus aktiiviseen toimintaan talon sisällä. Sehän se kuntouttaa.

No siinä niitä varmaan isoimpia aiheita mistä minä siellä puhuin. Tämän tapaamisen jälkeen sitten tapasin kaupungin sosiaalityöntekijän ja välitystilin hoitajan. Puhuttiin vähän raha-asioistani mutta ei niihin oikein muutoksia ole tulossa. Se ei oikein kai ole mahdollistakaan? Ja jatkossa minä maksan vuokraa ja sähköä lukuunottamatta kaikki laskuni minun hallinnoimalta tililtäni. Käymässä kai jopa niin päin että kohta saan maksaa sähkölaskutkin itse.

Tietenkin olisi edunvalvontamahdollisuuskin mutta siihen nyt en menisi kuin ihan sitten pakon sanelemana. Siitähän joutuu jo maksaankin tietyn summan kuukausittain kun välitystili on vielä ilmainen.

Tuon tapaamisen jälkeen kävin pitsalla, koska joskus on vain saatava pitsaakin. Ja olihan se taas hyvää.

Nyt olen sitten odottamassa tapaamista A-klinikalla. Joudun noin 45 minuuttia vielä odottamaan täällä terveyskeskuksen kahviossa tai muualla mutta kun en viitsinyt tässä välissä kotiinkaan mennä. Kun ei sielläkään olisi ehtinyt olla kuin hetken.

Tässähän tämä päivä sitten kivasti menee. Kotiin pääsyä odottelen, silloin katselen vähän lätkää tallenteena ja sen jälkeen urheilun livelähetyksiä.

Yöllä piti kyllä katsella jo suorana lähetyksinä NHL-kiekkoilua mutta olin muutaman minuutin ylhäällä, näin NHL-kauden avausmaalin suorana ja sitten totesin että tämän enempää en jaksa valvoa ja painuin maate. Aamulla sitten nukuinkin jo viiden sijasta jopa kuuteen asti. Ehkä se nukkuminenkin vielä tästä...

 

[HPL76]

Kyllä mä veikkaan että tuo sun nukkumises tuosta paranee kunhan saat nyt rauhoituttua tuon muuttohärdellin jälkeen. Välillä sitä itse kukin stressaa asioista ihan alitajuisesti, ja siinäpä ne helposti lähtee yöunetkin. Itellä ollut välillä vähän pelko perseessä duunien suhteen, ja kyllä sen on sitten huomannutkin - vaikka ne asiat eivät ihan koko ajan mielessä pyöri, ovat ne siellä jossain taustalla kuitenkin ja nukkumiseenhan se vaikuttaa. Ainakin itsellä.

Mitä nyt näitä sun juttuja täältä lukenut niin aikamoista muutostahan sulla nyt on ollut menossa. Muutokset vaikuttaa ihmisiin erilailla, ja tämä nukkumisongelma on varmaan aika yleinen. Ei mulla mitään tutkimuksia ole tähän asiaan esittää, eli ihan oman psykologian pohjilta näitä heittelen. Tsemppiä nyt kuitenkin!

 

[pettter]

Jäätteks te kans välillä junasta jollain random-pysäkillä kittaamaan kaljaa. Junat kun kuitenkin menee 5 min välein. Joo ei ruuhka-aikaan aina viitsi kun on paljon nynnyn oloista porukkaa. Illalla sitten. Huomaatteks te mä huomioin muut matkustajat. Mä oon empaattinen. Kaikki exät te olitte väärässä!

 

[Turha Kaukalo]

Joo ei ruuhka-aikaan aina viitsi kun on paljon nynnyn oloista porukkaa.

miks ne on nynnyn olosta porukkaa?

 

[Hera80]

Jäätteks te kans välillä junasta jollain random-pysäkillä kittaamaan kaljaa. Junat kun kuitenkin menee 5 min välein. Joo ei ruuhka-aikaan aina viitsi kun on paljon nynnyn oloista porukkaa. Illalla sitten. Huomaatteks te mä huomioin muut matkustajat. Mä oon empaattinen. Kaikki exät te olitte väärässä!

En liiku junalla, joten en jää. Käytä resiinaa, niin ei tarvii nynnyjen takia kesken matkaa jäädä pois ja saat samalla raitista ulkoilmaa.

 

[Useful Idiot]

Elämä on kuin kaljalaatikko, koskaan ei tiedä mistä herää.

Mun kissat muuten herää monesti juurikin kaljalaatikosta, tosin tyhjästä sellaisesta. Rakastavat pahvia ja erilaisia laatikoita, siksi olen säästänyt niille pediksi sellaisen sinisen nobelarin laatikon, tiedät kyllä. Joskus kun dokailee, niin tarkoituksella hakee uuden laatikon pahveineen, koska vanha alkaa muutenkin olemaan jo tallottu ja epämääräinen läpyskä.

Win-win: Mä saan kaljaa, kissat uuden pedin ja kaikkia naurattaa.

 

[Turha Kaukalo]

Se tässä elämässä on ollut hyvää, ettei ole saanut juuri mitään ilmaiseksi. Rahallisesti ei ole tullut perintöä, lottovoittoa eikä ole löytynyt kultasuonta, joten sanoisin etten ainakaan kaikilta osin ole nynny. Köyhyys on ollut lähes jatkuvaa.

 

[pettter]

miks ne on nynnyn olosta porukkaa?

Niistä näkee. Ringissä on eri habitus.

 

[Turha Kaukalo]

Niistä näkee. Ringissä on eri habitus.

Mikä sitten tekee nynnyn? Tämä on tärkeä kysymys.

 

[Johnny B. Goode]

Mikä sitten tekee nynnyn? Tämä on tärkeä kysymys.

Se on se elämänasenne. Tässä veljessä ei nynnyverta virtaa.

Linkin takana kuva rinkiläisestä.

 

[vetti]

Se on se elämänasenne. Tässä veljessä ei nynnyverta virtaa.

Linkin takana kuva rinkiläisestä.

Onko?

 

[Johnny B. Goode]

Onko?

Votvot voot...? Kyä tääläpäässä näkyy...

 

[vetti]

Votvot voot...? Kyä tääläpäässä näkyy...

No, täällä ei. Tuskin mitään menetin, ehkä. Saattaa johtua Espoolaisuudestani. Tai siitä että olet Tapparan kannattaja.

 

[ace]

Mun kissat muuten herää monesti juurikin kaljalaatikosta, tosin tyhjästä sellaisesta. Rakastavat pahvia ja erilaisia laatikoita, siksi olen säästänyt niille pediksi sellaisen sinisen nobelarin laatikon, tiedät kyllä. Joskus kun dokailee, niin tarkoituksella hakee uuden laatikon pahveineen, koska vanha alkaa muutenkin olemaan jo tallottu ja epämääräinen läpyskä.

Win-win: Mä saan kaljaa, kissat uuden pedin ja kaikkia naurattaa.

Kissat ja laatikko, yksi maailman ikuisista mysteereistä. Hitto että onkin ikävä omaa kattia, onneksi tiedän että sillä on kaikki hyvin hoitotädin luona Suomessa.

Tulikin mieleen että @pettter mitä tykkäät lemmikkieläimistä? Oletko enemmän kissa- vai koiraihmisiä? Kultakala, kilpikonna vai kärmes? Vai onko kaikki sittenkin ehdoton no no?