Tänään uni maistui jo peräti seitsemään asti. Tämä oli ensimmäinen yö kun nukuin noinkin pitkään. Turhan usein viime päivinä tullut herättyä jo siinä viiden aikoihin aamulla. Tosin menin eilen illalla joskus yhdentoista aikaan maatekin mutta siitä huolimatta, mukavan pitkään nukuin jo tänään.
Äsken testasin tuon tämän uuden asuinpaikan saunankin. Sauna oli ihan hyvä ja ihan makoisat löylyt siellä sai otettua. Mielestäni oli parempi sauna kuin tuolla kuntoutuskeskuksessa aikoinaan. Siellä kiusauksena oli se kun löylyt tahtoivat jäädä turhan pliisuiksi. Täällä uudessa paikassa sai jo paremmin ja herkemmin hien pintaan, niin kuin kuuluu saadakin.
Saunassa oli vain kovin monta ohjetta miten kuuluu toimia esimerkiksi saunasta pois lähtiessä. Toivottavasti onnistuin korjaamaan jälkeni edes suht hyvin, ei tule valituksia jälkeenpäin.
Tämä ja eilinen päivä ollut kokeilemisen ja uuden aikaa. Eilen pestiin pyykit ensimmäisen kerran tämän uuden asuinpaikan yhteisellä pesukoneella. Pesuohjelma kesti ihan hiton kauan, jotain kaksi tuntia. Kun on tottunut siihen että pesu kestää sen noin 40-50 minuuttia niin oli erikoista kun tämä kone pesi yhtä koneellista noinkin kauan. Olisi kai pitänyt laittaa jokin lyhytohjelma tai pikapesu, mitä näitä nyt on.
Pettymys oli toisaalta taas se että täällä ei olekaan kuivausrumpua tai sellaista vehjettä mihin saa pesukoneen lailla tunkea vaatteet sisälle ja sitten kone kuivattaa pyykit. Täällä on sen sijaan jokin sellainen kone joka vaan puhaltaa lämmintä ilmaa ja kuivattaa siten pyykit. Pyykit pitää vain ripustaa itse narulle ennen kuivausta. Jäi mielikuva että pyykin pesu hankaloitui tuolta kuntoutuskeskuksesta pois muuttaessa kun siellä oli kuivausrumpukin ja tottui jo elämään sen kanssa.
Tänään sitten siivosin myös uuden asuntoni ensimmäisen kerran. Minullahan on siis tapana siivota asunto kerran viikossa ja nyt alkoi siivoukset tässä uudessa asunnossa.
Aika perusarkea tämä meikäläisen elämä nyt ollut. Mutta senkin saa tuntumaan jännittävältä nyt kun on uusi asunto ja uudet kujeet. Vähitellen totun asumaan täällä uudessa asunnossa mutta onhan tämä totuttelua vaatinut. Joskus pitänyt kurkata itseäni taas eteisen isosta peilistä, mutta eihän tässä uudessa asunnossa enää sellaista peiliä ole. Ja valokatkaisimia olen koittanut kronata niiltä tietämiltä missä ne vanhassa asunnossa suunnilleen oli.
Kyllähän tämä elämä tässä muuttuu nyt jonkin verran. Joskus on tuntunut oudolta kun ei täällä voikaan enää lähteä puhumaan niitä ja näitä alakertaan hoitajille ja muille asukkaille. Niin kuin tuolla kuntoutuskeskuksessa.
Kyllähän minä vielä teen vierailuita tuonne kuntoisuuskeskukseenkin. Käyn siellä järjestettävissä ryhmissä ainakin tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Mutta pyrin pienentämään rooliani tuolla. Käyn lähinnä enää vain vierailuilla mutta en ota enää vastuuta niin paljoa ideoimisesta ja aktiviteettien sekä tapahtumien järjestämlsestä. Olihan tuo varsin nautinnollista puuhaa mutta nyt on hyvä aika antaa uusienkin tuulten puhaltaa tässäkin elämässä.