Tänään tai oikeastaan juuri äsken tuli televisiosta dokumentti CP-vammaisesta suomalaisnaisesta Heljästä, joka ei pysty edes sängystä nousemaan ylös omin avuin, mutta joka tekee kotonaan ns. keikkaa prostituoituna ja joka on jo 13-vuotiaana treenaillut suihinottoa mieheltä. Dokumentti löytynee varmaan YLEn areenaltakin, tässä kertaukseksi
Iltalehden juttua aiheesta.
- Perheeni ei ole kanssani juuri missään tekemisissä. Paikkaan prostituutiolla myös läheisyyden ja ihmissuhteiden puutetta, Heljä sanoo Peter Walleniuksen ohjaamassa dokumentissa.
Se onkin yksi syy, miksi Wallenius on ylipäätään lähtenyt kertomaan Heljän tarinaa. Hän haluaa nostaa julkiseen keskusteluun ne vammaiset, joilta Heljän tavoin puuttuu elintärkeä tukiverkko.
- Suurimmalla osalla näistä ihmisistä on turvanaan lähimmäisiä ja perhettä, ja useimmilla meistä on joku, johon nojata, kun omat voimat loppuvat. Mutta mitä sitten, kun läheisten tukiverkko puuttuu eikä ole ketään, joka lohduttaisi, Wallenius kysyy.
Minusta tämä tapaus kuuluu selvästi ketjuun eettisesti ja moraalisesti monimuotoisille kysymyksille. Hieman hämmentäväähän se on lukea CP-vammaisesta, joka ei pääse edes vessaan ilman avustajiaan mutta jota käyvät äijät panemassa säännöllisesti rahasta, ja joka selittää prostituutiotaan sekä rahan tarpeella että myös läheisyyden kaipuulla.
Useinhan se menee toisin päin, eli osa prostituoiduista pitää prostituutiota myös eräänlaisena lähipalveluna sellaisille miehille, jotka eivät muuten seksiä tai laajemmin toisen ihmisen kosketusta koskaan saisi, vammaisista ja ns. fyysisesti vajavaisista henkisesti vajavaisempiin tapauksiin. Mutta näin päin asia taitaa olla aika lailla harvinaisempaa.
Tähän voi ottaa monta näkökulmaa.
Heljän näkökulma ja sen perustelut: haluaako Heljän mieltää aktiiviseksi toimijaksi ja oman tilanteensa (köyhyys, läheisyyden kaipuu) ratkaisijaksi? Perinteinen femakkolinjahan olisi toki, että Heljä olisi patriarkaalisen sovinistiyhteiskunnan uhri. Tai sitten voi ajatella että Heljä olisi henkisesti jotenkin niin rikki ja solmussa, että hän olisi turvautunut tähän toimintaan.
Sitten on Heljän asiakkaiden näkökulma. Kokeeko joku heistä olevansa auttaja, joka antaa Heljälle sekä tämän kaipaamaa ihmiskontaktia että mahdollisuuksia elää parempaa elämää? Vai katsookohan kukaan peiliin ja näkee siellä perverssin, joka saa kinkit kiksinsä siitä, että panee CP-vammaista joka ei karkuunkaan pääse? Tunteekohan joku syyllisyyttä - ja palaa silti?
Halutessaan voi nähdä myös sukupuolien välisen epätasa-arvon räikeän kärjistymän - nimittäin miehiin kohdistuvan epätasa-arvon, joka heijastuu muutenkin parisuhdemarkkinoilla kun alemman markkina-arvon miehet ovat yhä enemmän pulassa eivätkä saa normaalia naista, koska norminaiset ovat "Because I'm Worth it"-minäkuvansa pauloissa ja haikailevat ylemmän markkina-arvon miehiä.
Peruslähtökohtahan on monessa tapauksessa se, että kuka tahansa nainen saa halutessaan seksiä, vaikka ei juuri siltä mieheltä jota eniten haluaa, kun taas kuka tahansa mies ei saa seksiä vaikka miten sitä haluaisi. Naisilla on myyjän markkinat, miehillä ostajan markkinat ja markkinoilla on jatkuva epäsuhta, mikä johtaa sekä sinkkujen määrän kovaan lisääntymiseen että muun muassa seksin sääntelyyn parisuhteissakin eli tutummin pihtaamiseen, jolla voi käydä kauppaa eri asioista ja jota voi käyttää vipuvartena.
Tästä näkökulmastahan CP-vammaisella naisella ovat asiat selvästi paremmin kuin mitä CP-vammaisella miehellä. CP-vammainenkin nainen voi myydä itseään ja/tai saada seksiä miehiltä, kun taas CP-vammainen mies joko ei saa seksiä ikinä tai joutuu ostamaan sitä.
Tuskin tulee koskaan dokumenttia läheisyyttä kaipaavasta ja köyhästä CP-vammaisesta miehestä joka pysyy köyhänä ja vailla ihmisen kosketusta, koska ei hänelle kukaan seksistä maksa. Korkeintaan hän voi maksaa jos saa jostain perintörahaa ja jos eivät demaritantat kiellä koko prostituutiota Suomesta siihen mennessä.
Minä en tarjoa mitään vastauksia, ylläolevat ovat vain näkökulmia. Heljällä on täysi oikeus seksiä myydä ja ottaa niin paljon poskeen rahasta kuin vain jaksaa, mutta tietysti sitä toivoisi, että vammaiset ihmiset, sekä miehet että naiset, saisivat tarpeitaan tyydytettyä sekä riittävästi rahaa inhimilliseen elämään muutenkin. Tai ihan kaikki ihmiset: seksin ja tarkemmin ottaen inhimillisen kontaktin ja kosketuksen puute aiheuttaa Suomessakin melkoisesti vitutusta, masennusta, katkeruutta ja vieraantumista yhteiskunnan oravanpyörästä. Lisäinfoa Naisasiat-ketjun 600+ sivusta.
Sen verran voin sanoa omakohtaisesti, että minusta ei kyllä olisi nussimaan sängyssä avuttomana makaavaa CP-vammaista rahasta. Ajatuskin tuntuisi hyvin, hyvin ilkeältä ja hyväksikäytöltä siitä huolimatta, että olisin maksava osapuoli. Mutta lähtisikö joku Heljän asiakkaaksi?
