Ketju eettisesti ja moraalisesti monimuotoisille kysymyksille abortista eutanasiaan

[Musta Nuoli]

Abortista pitäisi mielestäni tehdä jos mahdollista nykyistäkin helpompaa. Ei toivottu raskaus harvemmin johtaa onnelliseen lapsuuteen, joten siinä säästyisi naapurosto potentiaaliselta ongelmanuorelta ja jopa yhteiskunnalle kertyisi sitä kuuluisaa säästöä. Puhumattakaan EVVK-vanhempien hermoista. Onhan se nyt ihan luonnollista, että jos lasta ei haluta, niin se kasvava solumöykky kannattaa naarata pois ja vetää vaikka viemäriin. Toki jonkun ylimääräisen maksun voisi asettaa vielä niille, jotka eivät ole tajunneet jälkiehkäisyä käyttää.

Ehdoton kyllä siis abortille täältä, olipa se jonkun mielestä ehkäisyä tai ei. Pääasia on se, että se viimeistään toimii vahingon käydessä kohdalle.

Ennemmin kannattaisi steriloida sellaiset vanhemmat, joiden elintavat, elinolosuhteet ja asenteet ovat pitkällä aikavälillä täysin holtittomia ja välinpitämättömiä. Ei tietysti mistään kertaluonteisesta vahingosta nyt vielä pitäisi munanjohtimia katkoa, mutta Suomessakin on jonkin verran ns. sarja-abortoijia sekä niitä päihdevammaisia äitejä, jotka vetävät viinaa/kamaa raskauden aikana ja synnyttävät vammaisia lapsia. Nips naps vain suvunjatkamiskyky tiehensä, sekä naiselta että tarvittaessa mieheltäkin.

Yhteiskunnan säästösyyt ovat sinänsä varmasti yksi perustelu aborteille, ja onhan se niinkin, että ongelmaperheisiin ei olisi hyvä saada ongelmalapsia. Oletettavasti samat syyt toimivat sitten muidenkin kohderyhmien kohdalla? Eli eutanasia, kuolemantuomio, kenties laajempikin eliminointi? Vai mitkä ovat näkemyksesi näistä? Tämä ei siis ole mikään provo tai kärjistys, vaan ketjun otsikon mukainen pohdinta mahdollisista syistä ja motiiveista erilaisille teoille ja ajatusmalleille.

Syntyvyyden kontrollointi lienee joka tapauksessa maapallolla ja länsimaissakin edessä lähivuosikymmeninä. Eri asia, miten se toteutetaan. Kiinan tiukka malli olisi varsin hyvä, tosin siitä pitäisi karsia sikäläinen poikalasten painotus.

Oma linjani on, että ihmisiä pitäisi erityisesti kehitysmaissa kannustaa synnyttämään vähemmän lapsia tukemalla ehkäisyä siellä ja steriloimalla (ainakin aluksi vapaaehtoisesti) ihmisiä sen jälkeen kun tietty lapsiluku on täynnä. Siis myös miehiä - jos on siittänyt 2-3 lasta, niin leikkuri iskeköön eikä mikään klaanipäällikkö pääse siittämään viittäkymmentä uutta klaanisoturia.

Syntyvyyteen liittyy tietysti myös se ongelma, että mitä alhaisempi koulutus- ja älykkyystaso, sitä enemmän syntyy lapsia. Suomessakin korkeasti koulutetuissa perheissä lapsiluku on pienempi kuin matalammin koulutetuissa, maahanmuuttajien hunnutetuista synnytyskoneista sekä uskovaislahkolaisista puhumattakaan. Tämän johdosta syntyy yhä enemmän väkeä joko ns. huoltosuhteen tuolle puolen tai sitten taikauskoisilla äärilinjan opeilla pilattuja lapsia, joista herkästi kasvaa samanlaisia hörhöjä.

Joillain keinoilla pitäisi siis saada sekä kontrolloitua syntyvyyden määrää että tietyiltä osin myös syntyvyyden laatua. Toki ÄO85-vanhemmillekin voi syntyä huippuälykäs lapsi, mutta kuten opiskelijavalinnatkin osoittavat, niin monesti esim. lääkärivanhempien lapsi menee lääkikseen ja niin edelleen, eikä syynä ole (pelkästään) vanhempien parempi tulotaso. Rotua ei tarvitse jalostaa, mutta henkistä perimää ja kiinnostusta uuden oppimiseen voisi vähän yrittää nostattaa.

 

[Kisapuisto]

Tietysti myös eri hedelmöityshoitoihin yms. halutaan yksinäisille naisille ja lesbopareille tukea ja keskinäisiä adoptointeja.

Mä en kyllä (enää) ymmärrä hedelmöityshoitojen oikeutusta kenellekään, ja olen nykyään sitä mieltä että ne pitäisi kieltää kaikilta. Lapsella on oikeus molempiin, rakastaviin vanhempiin. Mutta mikä oikeus yhdelläkään aikuisella on saada lapsi?

Samaan aikaan kun maailmassa on aivan liikaa ihmisiä, niin siitä huolimatta ihmisiä autetaan lääketieteen avulla tekemään entistä enemmän lapsia. En myöskään ymmärrä, miksi ihmisellä pitäisi olla joku oikeus jatkaa geenejään. Hyvin, hyvin, hyvin harvassa ovat ne ihmiset, joiden geenien jatkaminen seuraavalle sukupolvelle (ihmiselle) olisi hyödyllistä tai tarpeellista. En myöskään ymmärrä sitä tarvetta, että kasvattamani lapsen pitäisi olla nimenomaan minusta lähtöisin. Mikä lisäarvo se kenellekään vanhemmalle on?

Maailmassa olisi paljon lapsia, jotka tarvitsisivat adoption. Ilmeisesti adoptioprosessin hankaluus on monille este ryhtyä siihen, joten sitä pitäisi helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti. Ja siis helpottaa nimenomaan sen lapsen kannalta, tulevien vanhempien taustojen ym. tarkka selvittäminen on pelkästään hyvä asia.

Eettisissä keskusteluissa nousevat usein esille esim. homoparien vaatimukset adoptoinneista, hedelmöityshoidoista ja vastaavista. Pidän näitäkin ongelmallisina, koska niin kauan kuin yksinäinen heteromies ei vastaavia etuja (=lasta) voi saada näillä metodeilla, niin lasta ei tarvitse myöskään myöntää adoption tai hedelmöityshoitojen kautta homopareillekaan, ei ainakaan valtion kustantamana. Pitäisin myös nurinkurisena ajatusta siitä, että lakimuutoksien yms. jälkeen kahden homomiehen "aviopari" voisi adoptoida lapsia, mutta yksinäinen heteromies ei voisi, tai ei ainakaan lasta koskaan saisi.

Juuri näin.

Sinänsä orpojen yms. sisäistä adoptointia tulisi Suomessa helpottaa ja kannustaa esim. raskaana olevia ennemmin synnyttämään lapsensa ja antamaan sen rakastavaan, lapsettomaan kotiin kuin terminoimaan tulevan lapsen fenoliruiskeella, jota käytettiin menestyksellä jo Saksassakin aikoinaan.

Nykyään abortti on mahdollista tehdä ennen 12. raskausviikkoa. Tai ennen 20. raskausviikkoa, jos sikiöllä on joku "vaikea poikkeavuus". (lähde: Wikipedia) Silti mielestäni kyseessä on ihmisen tappaminen jokaisessa tapauksessa. Eikä se mielestäni eroa mitenkään siitä, että joku äiti päättäisi lapsen syntymän jälkeen että en mä tätä lasta sittenkään halua enkä jaksa, ja kiikuttaisi parivuotiaan Jani-Maaritin jälkiabortoitavaksi.

Yhteiskunnan säästösyyt ovat sinänsä varmasti yksi perustelu aborteille, ja onhan se niinkin, että ongelmaperheisiin ei olisi hyvä saada ongelmalapsia. Oletettavasti samat syyt toimivat sitten muidenkin kohderyhmien kohdalla? Eli eutanasia, kuolemantuomio, kenties laajempikin eliminointi? Vai mitkä ovat näkemyksesi näistä? Tämä ei siis ole mikään provo tai kärjistys, vaan ketjun otsikon mukainen pohdinta mahdollisista syistä ja motiiveista erilaisille teoille ja ajatusmalleille.

Kuolemantuomio pitäisi ottaa ehdottomasti käyttöön. Eutanasia niin, että ihminen voisi tehdä ns. eutanasia-testamentin, jossa määritellään tilanteet, joissa hänen elämänsä voidaan päättää tietyissä tilanteissa. Vähän niin kuin hoitotestamentti nykyään, laajennettuna versiona vain.

Oma linjani on, että ihmisiä pitäisi erityisesti kehitysmaissa kannustaa synnyttämään vähemmän lapsia tukemalla ehkäisyä siellä ja steriloimalla (ainakin aluksi vapaaehtoisesti) ihmisiä sen jälkeen kun tietty lapsiluku on täynnä. Siis myös miehiä - jos on siittänyt 2-3 lasta, niin leikkuri iskeköön eikä mikään klaanipäällikkö pääse siittämään viittäkymmentä uutta klaanisoturia.

Sama myös ns. länsimaissa. Miksi kenenkään pitäisi saada nykymaailmassa synnyttää enemmän kuin kaksi lasta?

 

[Puscutractori]

Sinänsä orpojen yms. sisäistä adoptointia tulisi Suomessa helpottaa ja kannustaa esim. raskaana olevia ennemmin synnyttämään lapsensa ja antamaan sen rakastavaan, lapsettomaan kotiin kuin terminoimaan tulevan lapsen fenoliruiskeella, jota käytettiin menestyksellä jo Saksassakin aikoinaan.

Toisaalta tämä ei ole ongelmatonta. Ihannetilanne tietysti olisi se, että kaikilla orvoilla olisi mahdollista päästä rakastavaan kotiin adoption tms. järjestelyn avulla. Edes nykyisellään kaikki orvot, huostaanotetut jne. eivät kuitenkaan pääse minkäänlaiseen kotiin, eikä syynä suinkaan ole yksinomaan adoptioprosessin kankeus. Vakavasti adoptiota haluavia ja siihen kykeneviä ei yksinkertaisesti ole kovin paljon, joten jos ei-toivotuissa raskauksissa kannustettaisiin laajasti abortin sijaan antamaan lapsia adoptioon, tilanne luultavasti huonontuisi entisestään. Tällä tarkoitan siis ihan asian teknistä puolta, ottamatta kantaa siihen, olisiko ratkaisu eettisesti oikea.

Vähän samantapainen tilanne on huostaanotettujen lapsien sijoittamisessa, joka on hiljattain tapahtuneen 8-vuotiaan tytön surman vuoksi ollut melko laajasti esillä. Hieman oudoksuen olen seurannut monia keskusteluja, joissa lukemattomat ihmiset ovat korostaneet, että he kyllä olisivat mielellään auttaneet tätäkin tyttöä. Muutenkin yksityishenkilöt monella suunnalla ovat ilmaiseet huoltaan heikossa asemassa olevien lasten tilanteesta ja kertoneet auttamishalustaan. Tämä kaikki kuitenkin - kuten usein monissa muissakin asioissa - on pitkälti jäänyt pelkän puheen asteelle. Esimerkiksi sijaisperheistä on koko ajan kova pula, vaikka niitä, toisin kuin adoptioperheitä, tuetaan monin tavoin myös rahallisesti. Tiedän tämän, koska olen itse sijaisvanhempitoiminnassa mukana.

 

[Orava]

Samaan aikaan kun maailmassa on aivan liikaa ihmisiä, niin siitä huolimatta ihmisiä autetaan lääketieteen avulla tekemään entistä enemmän lapsia. En myöskään ymmärrä, miksi ihmisellä pitäisi olla joku oikeus jatkaa geenejään. Hyvin, hyvin, hyvin harvassa ovat ne ihmiset, joiden geenien jatkaminen seuraavalle sukupolvelle (ihmiselle) olisi hyödyllistä tai tarpeellista. En myöskään ymmärrä sitä tarvetta, että kasvattamani lapsen pitäisi olla nimenomaan minusta lähtöisin. Mikä lisäarvo se kenellekään vanhemmalle on!

Ennemminkin niin, että mikä oikeutus on kellään estää vanhempia saamasta lasta? Suomessa ei varsinaisesti ole liikaa ihmisiä. Minä en tunne niinkään kuuluvani mihinkään maailmanlaajuiseen ihmisrotuun vaan olen kulttuurillisesti ja varmaan geeniperimältänikin suomalainen. Ymmärrän kyllä, että autetaan huonompiosaisia, mutta ei kai meillä mitään varsinaista pakottavaa tarvetta sentään ole? Tai siis on sikäli, että muiden maiden ongelmat räjähtävät kohta myös meidän käsiimme. Etiikka on mielenkiintoinen aihe, sillä se muuttuu aina aikaa peilaavaksi.Aika utopistista ja outoa on ajatella meitä kaikkia yhtenä kansana. Se ei kovin luonnollista ole. En minä ainakaan kenenkään muun penskoja halua kasvattaa.

Silti mielestäni kyseessä on ihmisen tappaminen jokaisessa tapauksessa. Eikä se mielestäni eroa mitenkään siitä, että joku äiti päättäisi lapsen syntymän jälkeen että en mä tätä lasta sittenkään halua enkä jaksa, ja kiikuttaisi parivuotiaan Jani-Maaritin jälkiabortoitavaksi.

Jos se lapsi pärjää sen äidin ulkopuolellakin, niin sillonhan ei enää ole kysymys osasta äitiä vaan henkilöstä. Niin kauan, kun se lapsi ei pärjää äidin ulkopuolella, niin se on silloin osa äitiä ja ei sen enempää kuin joku muukaan elin. Näin kylmästi ja suurpiirteisesti ajateltuna.

Eutanasia niin, että ihminen voisi tehdä ns. eutanasia-testamentin, jossa määritellään tilanteet, joissa hänen elämänsä voidaan päättää tietyissä tilanteissa. Vähän niin kuin hoitotestamentti nykyään, laajennettuna versiona vain.

Tästä ehdottomasti samaa mieltä.

 

[Aatos]

M

Eutanasia niin, että ihminen voisi tehdä ns. eutanasia-testamentin, jossa määritellään tilanteet, joissa hänen elämänsä voidaan päättää tietyissä tilanteissa. Vähän niin kuin hoitotestamentti nykyään, laajennettuna versiona vain.

Sitten kun noita "tiettyjä" tilanteita tulee, ratkaisu ei olekaan niin yksiselitteinen.
Esimerkkinä neurologiset sairaudet, päänsä kalauttaneet tai vaikkapa depressiiviset ihmiset.

 

[ms.qvist]

Tämän kohdan lainaanjo nyt erilleen viestistäsi, jotta huomenna töiden jälkeen - joskus illalla myöhään - palata aiheen pariin.

Ihmisen on kenties hyvin vaikea edes kuvitteellisella tasolla mieltää itseään kannibalistiksi, monen on varmasti vaikea kuvitella sellaista tilannetta, jossa laskeutuu monien kannalta niin alhaiselle tasolle, että ryhtyy syömään toisia ihmisiä. Onko se sitten alhaiselle tasolle laskeutumista vai ei? Vielä en vie pohdintaani niin pitkälle, koska aika ei siihen nyt riitä.

Palaan nyt tähän kannibalismi-teemaan vaikka päivän kuluessa on näemmä käsitelty muita hyvin mielenkiintoisia asioita.

Koetan nyt pohtia kannibalismia lähinnä omien tuntemusteni ja mielikuvien kautta. Ensinnä on tietty todettava, että en voi tai osaa sanoa olisiko minusta syömää toista ihmistä, tarvittaessa jopa tappamaan ihminen jotta voisin syödä hänet. Minusta tuskin olisi samaan johon saksalainen Armin Meiwes vuosituhannen alussa "pystyi". Hän etsi netistä itselleen vapaaehtoisen uhrin, tappoi hänet ja söi osan ruumiista ja pakasti loput. Tapaus järkytti niin Saksassa kuin myös muualla maapallolla (epäilemättä tosiasiassa läntisissä demokratioissa) ihmisiä, minua tapaus lähinnä kiinnosti sen erityislaatuisuuden vuoksi.

Mutta entäpä jos vien omalla kohdalla tarkastelun pidemmälle? Jos joudun tilanteeseen jossa enää muita vaihtoehtoja ei ole kuin kuolleen ihmisen syöminen? Kuten esim. Andien-lentoturmassa 1972, jossa eloonjääneet tai ainakin osa - (en nyt muista söivätkö kaikki eloonjääneet ihmislihaa) - heistä söi kuolleiden tovereidensa lihaa ja näin ollen varmistivat sen, että ainakin eloonjäämismahdollisuus kasvaa huomattavan paljon. Jos siis joutuisin todella erityislaatuiseen tilanteeseen niin olisiko minusta siihen, että henkenipitimiksi nauttisin ihmislihaa?

Suurimalle osalle meistä on jo opetettu hyvin voimakkaasti se, että kannibalismi on äärimmäisen tuomittavaa toimintaa, mikä varmasti tuo runsaasti estoja ja jokainen (huom: läntisistä kulttuureista puhe) joutuu käymään hyvin voimakkaan eettis-moraalisen keskustelun itsensä kanssa siitä, että voinko minä syödä ihmisen lihaa ja voidaanko minua sen jälkeen enää pitää ihmisenä jos tekoon ryhdyn, vaikka eristyislaatuisen tapahtuman takia oman eloonjäämiseni kannalta ihmislihan syöminen olisi hyvin perusteltua ja kenties ainoa todellinen vaihtoehto selvitä hengissä. Suoralta kädeltä en voi sanoa, että voisin syödä ihmisenlihaa - olla kannibalisti - mutta toisaalta vaihtoehtojen puute voi johtaa siihen tilanteeseen, että toimisin näin. Pitäisinkö itseäni sitten ali-ihmisenä ja söisin toisia ihmisiä? En, koska en pidä nytkään ihmisiä - taustasta riippumatta - ali-ihmisinä jos he turvautuvat kannibalismiin.

Suurimmalla osalla eloonjäämisenvietti on hyvin suuri ja näin ollen todella erityislaatuisessa tilanteessa voi tehdä valintoja, jotka nyt - tietokoneen äärellä - tuntuvat pöyristyttäviltä ja todella vastenmielisiltä. (Täsmennys: minusta kannibalismi ei ole vastenmielistä, kuten aiemmin kirjoittamastani varmasti voi päätellä, tai ei ainakaan ehdottoman tuomittavaa). Toki mitä enemmän ihmisen ainutlaatuisuutta opitaan arvostamaan ja ihmistä kokonaisuudessa, kynnys kannibalismiin varmasti kasvaa entisestään vrt. kulttuurit ja kansat, joissa jo ihmiarvonkäsite on toinen tai kulttuuriin jopa kuuluu tai on kuulunut olennaisena osana kannibalismi muodossa tai toisessa.

Onko Suomessa ja yleisesti läntisissä demokratioissa ihmisarvon käsite ja ihmisen ainutlaatuisuus viety jo liian pitkälle niin ajatuksissa ja puheissa? Kenties! Tähän kysymykseen minunkin on vaikea antaa yksiselitteistä ja omalta kantilta tarkasteltuna selkeää vastausta ilman suuren suuria ristiriitaisuuksia, koska tavallaan arvostan ihmishenkeä, koska en kannata kuolemantuomiota sen tähden, koska aina on olemassa teoreettinen mahdollisuus sille, että syytön tuomitaan kuolemaan, vastaavasti sitten kannatan eutanasiaa (ja toivon, että minun on mahdollista valita eutanaisia kun oma tilani on sellainen, että ajatus on konkretisoitumassa), ja äärimmilleen vietynä minua joku voi pitää jopa ihmisenä joka jollain tasolla vihaa ihmiskuntaa, joka näkee parhaimpana hyvin radikaalin väestön vähentämisen/rajoittamisen. Mutta en nyt sotke tätä asiaa tämän enempää tähän ketjuun pl. eutanasia, josta mahdollisesti vielä joitain omaan persoonaani liittyviä ajatuksia tuon myöhemmin julki.

vlad.

 

[Orava]

Suurimalle osalle meistä on jo opetettu hyvin voimakkaasti se, että kannibalismi on äärimmäisen tuomittavaa toimintaa, mikä varmasti tuo runsaasti estoja ja jokainen (huom: läntisistä kulttuureista puhe) joutuu käymään hyvin voimakkaan eettis-moraalisen keskustelun itsensä kanssa siitä, että voinko minä syödä ihmisen lihaa ja voidaanko minua sen jälkeen enää pitää ihmisenä jos tekoon ryhdyn, vaikka eristyislaatuisen tapahtuman takia oman eloonjäämiseni kannalta ihmislihan syöminen olisi hyvin perusteltua ja kenties ainoa todellinen vaihtoehto selvitä hengissä.

Käsittääkseni kannibalismin pelko ja tuomitseminen juontaa juurensa kristinuskoon. Kristinusko opettaa ja uskontunnustuksessakin lausutaan, että uskotaan ruumiin ylösnousemukseen. Oli kirkolle siis mahdotonta selittää ja ihmisille ymmärtää, että miten Jumala sen uskovaisen ruumiin enää voi taivaaseen nostaa, jos joku toinen on tämän syönyt. Tämän takia myös tarinat alkuasukkaiden kannibalismista ovat länsimaissa todella kauhistuttavia.

 

[ms.qvist]

Käsittääkseni kannibalismin pelko ja tuomitseminen juontaa juurensa kristinuskoon. Kristinusko opettaa ja uskontunnustuksessakin lausutaan, että uskotaan ruumiin ylösnousemukseen. Oli kirkolle siis mahdotonta selittää ja ihmisille ymmärtää, että miten Jumala sen uskovaisen ruumiin enää voi taivaaseen nostaa, jos joku toinen on tämän syönyt. Tämän takia myös tarinat alkuasukkaiden kannibalismista ovat länsimaissa todella kauhistuttavia.

Se on totta, että kristinusko on omalta huomattavalta osaltaan ollut vaikuttamassa siihen millaiseksi suhtautumisemme kannibalismia kohtaan on muodostunut, yhtälailla kuin kristinuskolla on ollut suuri vaikutus siihen kuinka moneen muuhun asiaan on suhtauduttu - kuten seksuaalisuuteen ja ihmisen omaan kehoon ja millaisena se koetaan ja tunnetaan. Toki kannibalismia ja seksuaalisuutta ei voi täysin verrata toisiinsa, ne eivät ole verrannolliset, mutta tämä esimerkkinä myös siitä millainen vaikutus kristikirkolla on ollut luonnollisina pidettyihin asioin ja kuinka kauan on kestänyt tai kestää kunnes kirkon kuristavasta otteesta ollaan pääsemässä irti - kuten seksuaalisuuden ja seksin kohdalla on käymässä.

Omalta osaltaan kristillinen kirkko ja lähetyssaarnaajat ovat olleet "tuhoamassa" kulttuureja joiden piirissä kannibalismi on muodossa tai toisessa ollut merkityksellisessä roolissa, olipa kyse uhrimenoihin kuuluvasta kannibalismista, vihollisen sotavankien tiettyjen kehonosien syöminen voitoneleenä tai jopa proteiinin hankkimisena suhteellisen säännöllisesti toimitettuna. Muitakin esimerkkejä on tietty löydettävissä mutta poimin nyt esille nämä kolme kulttuurellista piirrettä jotka ovat käytännössä kadonneet ja joiden katoamiseen ensinnä kristillisellä kirkolla on ollut suuri rooli ja toiseksi modernilla länsimaisella yhteiskunnalla jonka pirtaan kannibalismi ei sovi - tosin tämänkin asenteen muodostumiseen on kristillisyys luonut oman vaikutuksensa.

vlad.

 

[TQoFE]

En laittaisi abortille täyskieltoa, mutta en hyväksy sitä ehkäisyn tapaisena keinona. Kumminkin yhdynnän jälkeenkin on mahdollisuus käyttää jälkiehkäisyä, joten aborttiin ei ole normaalisti kenelläkään perusteltua tarvetta. Toki raiskaus ja vakava vammaisuus/lääketieteelliset syyt ovat tälläinen peruste. Mutta muuten ei aborttia.

Tiesithän, että kondomi tai yksikään hormonaalinen ehkäisy (koskee myös jälkiehkäisyä) ei ole 100-prosenttisen varma, edes oikein käytettynä? Entä jos ehkäisypillereitä tunnollisesti syövälle 16-vuotiaalle käykin se epätodennäköinen mutta mahdollinen, eli tulee raskaaksi? Onko hän oikeutettu aborttiin vai pakotettu synnyttämään ja / tai pitämään lapsen?

(...)kannustaa esim. raskaana olevia ennemmin synnyttämään lapsensa ja antamaan sen rakastavaan, lapsettomaan kotiin kuin terminoimaan tulevan lapsen fenoliruiskeella, jota käytettiin menestyksellä jo Saksassakin aikoinaan.

Helppo se on miehenä huudella. En ole kyseisessä tilanteessa ollut, mutta uskoisin sen olevan todella ikävää. Pahimmassa tapauksessa 9 kk jatkuvaa pahoinvointia, töitä haittaavia sairaspoissaoloja, jopa raskausmyrkytys. Puhumattakaan siitä, että joutuisi vastailemaan kysymyksiin siitä, miksei 9 kk jälkeen työntelekään vaunuja turuilla ja toreilla.

Tähän ei nyt kannata vetää "mitäs nussi ilman ehkäisyä" -kortteja, sillä kuten yllä on kuvattu, huolellisesta ehkäisyn käytöstä huolimatta vahinkojakin tapahtuu.

 

[Midnight Rambler]

Ennemmin kannattaisi steriloida sellaiset vanhemmat, joiden elintavat, elinolosuhteet ja asenteet ovat pitkällä aikavälillä täysin holtittomia ja välinpitämättömiä. Ei tietysti mistään kertaluonteisesta vahingosta nyt vielä pitäisi munanjohtimia katkoa, mutta Suomessakin on jonkin verran ns. sarja-abortoijia sekä niitä päihdevammaisia äitejä, jotka vetävät viinaa/kamaa raskauden aikana ja synnyttävät vammaisia lapsia. Nips naps vain suvunjatkamiskyky tiehensä, sekä naiselta että tarvittaessa mieheltäkin.

Yhteiskunnan säästösyyt ovat sinänsä varmasti yksi perustelu aborteille, ja onhan se niinkin, että ongelmaperheisiin ei olisi hyvä saada ongelmalapsia. Oletettavasti samat syyt toimivat sitten muidenkin kohderyhmien kohdalla? Eli eutanasia, kuolemantuomio, kenties laajempikin eliminointi? Vai mitkä ovat näkemyksesi näistä? Tämä ei siis ole mikään provo tai kärjistys, vaan ketjun otsikon mukainen pohdinta mahdollisista syistä ja motiiveista erilaisille teoille ja ajatusmalleille.

Pakkosterilisaatiosta tulee mieleen kiusallisesti dritte reich, mutta onhan se myönnettävä, että perusteluja sille on olemassa tänäkin päivänä. Juuri mainitsemasi päihdevammaiset ovat tästä hyvä esimerkki. Yksi toinen ryhmä jolle vähintään kiellon lisääntyä voisi langettaa ovat ne, joiden lapsista tulee enemmän tai vähemmän väistämättä kehareita tai muuten valmiiksi sairaita. Onhan nytkin olemassa perheitä, joilla on esimerkiksi kahdesta kolmeen kuolasuista mongoloidia tai mitä lie nurkissa valmiina(ja yhä yritetään saada se terve lapsi..), joten kyllä siinä vaiheessa pitäisi jonkun viheltää peli poikki ja sanoa että ei enää. Ihan turhaa kuormitusta ja kärsimystä kaikille osapuolille syytää maailmaan yhtään lisää vajakkeja. Mua voi syyttää itsekkääksi tai natsiksi tämän mielipiteen vuoksi, mutta aika itsekästä on sekin, että suurella tod.näköisyydellä tehdään täysin tietoisesti yhä vain uusia vammaisia lapsia muiden maksettavaksi. Monet näistä sitten lopulta päätyvät kaikenkarvaisiin laitoksiin, kun omilla vanhemmilla ei voimat ja hermot enää riitä.

 

[ms.qvist]

Ihan samanlaisia itsekehitettyjä rajoituksia ihmiset osaavat asettaa jo nyt itselleen muutenkin, toiset eivät pysty syömään mitään lihaa, toiset eivät syö söpöjen eläinten lihoja (lue limaiset kalat kyllä uppoavat mutta lehmät yms. ovat jotenkin enemmän väärin) ja kolmannet, normaalisti lihaa syövät, alkavat itkeä jos joku toinen syö koiraa (tai marsua).

Minun täytyy tunnustaa, että olen hiukan rajoittunut sen suhteen mitä pystyn syömään vaikka syönkin sekaruokaa eli liha menee vihannesten ja juuresten sun muiden oheen vallan mainiosti. En kuitenkaan halua nostaa itseäni millään muotoa korokkeelle vaikka omien kuvitelmieni mukaan pyrin katsomaan mitä suuhuni pistän, koska kyse todellakin on omista kuvielmista sen suhteen mikä on eettistä ja mikä ei - toki osaa valinnoista voidaan perustella eettisyydellä mutta en silti ryhdy suoranaisesti tuomitsemaan ihmistä jonka valinnat eroavat omistani.

Voin syödä oikein hyvin nautaa, sikaa, lammasta, broileria eri muodoissaan, kuin myös riistaa, riippuen kuitenkin pyyntimenetelmistä, mutta jos eteeni tarjoiltaisi lautanen jossa on simpanssipaistosta niin syömättä jäisi, ainakin niissä tapaukissa joissa valinnan mahdollisuus on olemassa. Sen sijaan jos tilanne on se, että syömisellä ainakin viivästytän omaa nälkäkuolemaani niin tuskin miettisin, että siinäpä popsin kädellistä naamaani vaan paistos, jos syötävältä maistuu, maistuisi minulle vallan mainiosti.

Toisaalta vaikka voin syödä monipuolisesti lihaa, pyrin tästä huolimatta eettisiin valintoihin - tai kyseessä ovat minun mielestä eettiset valinnat, mutta minun mielipide ei ole yleispätevä totuus, eli en siis tuomitse jos joku valitsee toisin. En mielelläni syö tonnikalaa missään muodossa, en edes sellaisia tonnikala lajeja jotka eivät ole uhanalaisia. En myöskään syö hairuokia, koska minusta haiden pyytäminen on suurimmassa osassa tapauksista epäeettistä, sama pätee valaisiin. En ole edes maistanut haita tai valasta, enkä maista jollei suoranainen pakko tule eteen. On toki muitakin laleja, jotka jätän mielusti väliin (tai kierrän kaukaa). Kuten koiraruokiin en aivan helpolla koske, syynä tähän valintaan taas on se, että minulla on koira ja on kasvanut koirien parissa, joten tätä myöten asenne koirien syömistä kohtaan on negatiivinen.

Mutta kuten olen todennut, nämä ovat minun valintoja, ne ovat vain henkilökohtaiselta kannalta minulle oikeita valintoja mutta ne eivät ole yleispäteviä. Joten kun joku toinen valitsee toisella tavalla, se hänelle suotakoon, voin mielessäni paheksua häntä mutta se ei tee hänestä yleisesti minua huonompaa ihmistä. Minulla on taas varmasti tapoja ja tottumuksia, joita joku toinen voi pitää kielteisinä tai jopa väärinä - kuten lihansyönti voi olla tällainen asia jonkun mielestä.

vlad.

 

[ms.qvist]

Ennemmin kannattaisi steriloida sellaiset vanhemmat, joiden elintavat, elinolosuhteet ja asenteet ovat pitkällä aikavälillä täysin holtittomia ja välinpitämättömiä.

...

Rotua ei tarvitse jalostaa, mutta henkistä perimää ja kiinnostusta uuden oppimiseen voisi vähän yrittää nostattaa.

Muutama sana omasta puolesta myös steriloinnista. Kiperä ja tunteita herättävä aihe kieltämättä, eikä historiansa vuoksi mutta kaikesta huolimatta härkää sarvista sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki.

En pitäisi laisinkaan ei-toivottuna tekona sellaista, jossa selkeällä tavalla epäkelvoiksi vanhemmiksi osoittautuneet ihmiset steriloitaisi. Jatkuva holtiton alkoholin käyttö ja lapsien teko, huumausaineiden käyttö ja lapsien teko, yhtenään tapahtuvat abortit tms. voisivat olla kenties jopa perusteltuja syitä sille miksi yhteiskunta asettaisi velvoitteen steriloinnille. Vaikka yhteiskunta maksaisi steriloinnin, se tulisi silti halvemmaksi kuin kustantaa holtittoman elämän seurauksena mahdollisesti syntyvät lapset, jotka ajautuisivat hyvin suurella todennäköisyydellä samaan kierteeseen vanhempiensa kanssa tai yhtenään toistuvat abortit, mitkä nekään eivät ole ilmaisia.

Minusta yhteiskunnan ei tule olla kaikissa asioissa loputtomasti maksumiehen roolissa vaan ihmisiltä voi vaatia vastuuntuntoa ja jos siihen ei vastaa vaan jatkaa holtitonta elämäntapaa, yhteiskunnalla tulee olla mahdollisuus puuttua siihen jopa kovalla kädellä. Painotan, aivan kuten lainaamani kirjoittajakin toi esille, että ketään ei rangaistaisi ensimmäisestä teosta, enkä minä olisi vielä rankaisemassa toisestakaan mutta toisen kohdalla tulisi sanella ehdot joiden mukaan eletään tai seurauksena on a) sterilointi b) jos siihen ei suostu, yhteiskunnan avustuksien menettäminen.

Mutta olisin valmis viemään ajatusta myös rodunjalostamisen puolelle. Nykyään varsin moni down oireyhtymäinen tai muu kehitysvammainen on steriloitu, ainakin työkokemukseni perusteella voin päätellä näin. Yhteiskunnan kannalta liene kuitenkin parasta (halvinta) jos kaikki keskiasteisesta kehitysvammasta syvään kehitysvammaan* saakka olevat ihmiset steriloidaan, jotta he eivät yksinkertaisesti kykene jatkamaan sukua. Ikävä kyllä tulevaisuudessa terveydenhoito- ja sosiaalisektorilla priorisointi tulee entistä enemmän kuvaan ja tällöin on varsin luonnollista, että säästöjen takia pyritään rajoittamaan sellaisten ihmisten syntyvyyttä joiden jälkeläisten kohdalla kehitysvammaisuus on tavanomaista selkeästi suurempi mahdollisuus -> kulut yhteiskunnalle suuremmat. Seksiä voi harrastaa vaikka lapsia ei voikaan saada.

Täsmennyksenä, erityisesti ylläoleva kappale koskee älyllisesti kehitysvammaisia ihmisiä.

vlad.

*: Tosin osalla syvästi kehitysvammaisista ihmisistä seksuaalinen elämäkin voi olla hyvin rajoittunutta tai jopa kokonaan poissa.

 

[Kisapuisto]

Helppo se on miehenä huudella. En ole kyseisessä tilanteessa ollut, mutta uskoisin sen olevan todella ikävää. Pahimmassa tapauksessa 9 kk jatkuvaa pahoinvointia, töitä haittaavia sairaspoissaoloja, jopa raskausmyrkytys. Puhumattakaan siitä, että joutuisi vastailemaan kysymyksiin siitä, miksei 9 kk jälkeen työntelekään vaunuja turuilla ja toreilla.

Tämä on toki selvä asia. Mutta kun tällä on sitten myös se toinenkin puoli, jonka nainen saa myös ihan itse päättää, mutta samalla saattaa ajaa lapsen isän todella suureen taloudelliseen ahdinkoon. Eli mitäs kun se nainen haluaa pitää lapsen, mutta mies ei haluaisi. No hyvä on, nainen pitää sen sitten, mikäs siinä. Mutta miksi mies joutuu maksamaan elatusmaksuja lapsesta, jota ei olisi koskaan edes halunnut ja joka olisi voitu abortilla poistaa? Eli siis väite siitä, että naiselle tuli nyt lisää kuluja joihin miehenkin on pakko osallistua, on hieman outo koska itse se nainen ne kulut väkisin itselleen halusi synnyttämällä lapsen, ja mies ei olisi halunnut koko lasta.

Ei tähänkään kannata vetää sitä mitäs nussit -korttia, koska huolellisesta ehkäisystä huolimatta vahinko saattaa tapahtua.

Jottei kenellekään tule mitään epäilyksiä, niin ei, en puhu omakohtaisista kokemuksista. Minulla ei ole lapsia.

 

[Eikka86]

En pitäisi laisinkaan ei-toivottuna tekona sellaista, jossa selkeällä tavalla epäkelvoiksi vanhemmiksi osoittautuneet ihmiset steriloitaisi. Jatkuva holtiton alkoholin käyttö ja lapsien teko, huumausaineiden käyttö ja lapsien teko, yhtenään tapahtuvat abortit tms. voisivat olla kenties jopa perusteltuja syitä sille miksi yhteiskunta asettaisi velvoitteen steriloinnille.

Ajatuksena hyvinkin mielenkiintoinen malli.

Mitenköhän jokin puolue saisi esitettyä eduskunnassa tämmöisen lakialoitteen niin että esittäjää ei leimattaisi natsiksi tms?

Tämmöiselle "epäkelvolle vanhemmalle" tulisi myös keksiä jonkinlainen määritelmä, esim. 5v jatkunut päihderiippuvaisuus. Saattaisi tulla aika mielenkiintoisia oikeudenkäyntejä koska käräjäoikeuden päätöksestä pitäisi pystyä myös valittamaan.

Joutuisikohan käräjäoikeudessa tuomion saanut "epäkelpo vanhempi" olemaan harrastamatta seksiä lainvoimaiseen tuomioon asti?.. Ja jos kuitenkin sattuisi seksiä harrastamaan, laitettaisiinko henkilö vankilaan vai ruvettaisiinko suorittamaan tuomion täytäntöönpanoa vaikka tuomio ei lainvoimaa olisi saanutkaan?

Uskallan veikata tämmöisten määritelmien laatimisen olevan ylivoimainen tehtävä oikeusoppineille, varsinkin nykyisen vastaajan hyväksi katsomisen epäselvissä tilanteissa.

Toisaalta katollisessa euroopassa abortin kieltäminen voi jopa mennä läpi, jolloin se voidaan kopioida myös tänne.

 

[ms.qvist]

Uskallan veikata tämmöisten määritelmien laatimisen olevan ylivoimainen tehtävä oikeusoppineille, varsinkin nykyisen vastaajan hyväksi katsomisen epäselvissä tilanteissa.

Toisaalta katollisessa euroopassa abortin kieltäminen voi jopa mennä läpi, jolloin se voidaan kopioida myös tänne.

Näin varmasti olisikin ja siksipä tällainen kuvitteellinen malli, jonka toin esille ei tule toteutumaan läntisessä demokratiassa nimeltä Suomi. Toisinaan kuitenkin tulee mieleen, että jollain tavalla pitäisi kyetä rajoittamaan kuvailemieni ihmisten eloa ja etenkin lisääntymistä. Mikä se keino sitten on? Se on ongelmallisempi toteutettavaksi, kuten viestissäsi viittasit.

Vaikka seuraava esimerkki on yksittäistapauksesta niin jotain se kertoo asenteesta ja "vanhemmuudesta". On kuitenkin olemassa tapaus - itseasiassa tapauksia - jossa "äiti" hankkiutuu raskaaksi ja seurauksena on se, että syntynyt lapsi likipitäen välittömästi otetaan huostaan koska "äiti" ei yksinkertaisesti ole kykenevä vanhemmuuteen. Minusta kenenkään edun mukaista ei ole se, että äiti pystyy hankkiutumaan raskaaksi yhtenään ja tekemään lapsia joita hän ei kykene millää tasolla hoitamaan ja kasvattamaan. Ikävä kyllä tämä systeemi tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle ja leimattiinpa minut natsiksi tai ei, niin kannattaisin systeemiä jossa tällainen nainen steriloitaisi ja jos hänellä on pysyvä mieskumppani, joka on kaikella tavalla samaa tasoa niin sama hänellekin.

Ja painotan, yhdestä tai kahdesta mokasta ketään ei tuomittaisi mutta jos ei näidenkään jälkeen kykene osoittamaan vastuullisuutta omassa elämässään niin en itke vaikka suvunjatkokyky vietäisi lopullisesti. Oltiin läntisessä demokratiassa tai ei.

vlad.

 

[Stonewall]

Tiesithän, että kondomi tai yksikään hormonaalinen ehkäisy (koskee myös jälkiehkäisyä) ei ole 100-prosenttisen varma, edes oikein käytettynä? Entä jos ehkäisypillereitä tunnollisesti syövälle 16-vuotiaalle käykin se epätodennäköinen mutta mahdollinen, eli tulee raskaaksi? Onko hän oikeutettu aborttiin vai pakotettu synnyttämään ja / tai pitämään lapsen?

Minä kyllä olen "mitäs nussit-kortin" käyttäjä. Kyse on tietenkin arvovalinnoista. Pidän elämää sen verran korkeassa arvossa, että en pidä aborttia perusteltuna vain siksi, että ihmisen pitää saada panna. Onhan se karua, jos tuo kuitenkin jonkin verran harvinainen ehkäisyn pettäminen sattuu nuorena kohdalle, ja tunnen toki sympatiaa tälläiseen tilanteeseen joutunutta kohtaan. Mutta itse vain katson, ettei tuosta aiheutuva mielipaha ja mahdolliset vaikeudet kuitenkaan oikeuta sikiön tappamista. Luovuttamaton oikeus elämään painaa siis vaakakupissani enemmän.

 

[TQoFE]

Minä kyllä olen "mitäs nussit-kortin" käyttäjä. Kyse on tietenkin arvovalinnoista. Pidän elämää sen verran korkeassa arvossa, että en pidä aborttia perusteltuna vain siksi, että ihmisen pitää saada panna. Onhan se karua, jos tuo kuitenkin jonkin verran harvinainen ehkäisyn pettäminen sattuu nuorena kohdalle, ja tunnen toki sympatiaa tälläiseen tilanteeseen joutunutta kohtaan. Mutta itse vain katson, ettei tuosta aiheutuva mielipaha ja mahdolliset vaikeudet kuitenkaan oikeuta sikiön tappamista. Luovuttamaton oikeus elämään painaa siis vaakakupissani enemmän.

Jokaisella on oikeus arvoihinsa ja mielipiteisiinsä.

Haluaisin kuitenkin vielä tietää, mikä on mielestäsi siittäjän vastuu noissa tilanteissa? Kuinka paljon hän on velvollinen huolehtimaan lapsesta niin ajallisesti kuin rahallisestikin? Onko vastuu sama, vaikka kyseessä olisi vain yhden illan juttu? Täytyylö pariskunnan esim. muuttaa yhteen ja asua yhdessä, kunnes lapsi muuttaa kotoa?

Korostan, että puhutaan tilanteesta, jossa ehkäisy pettää. Ei nyt siis lasketa tähän niitä tilanteita, joissa mies "huijataan" siittäjäksi puhkomalla kumeja tai "unohtamalla" pillerit.

 

[sampio]

Vaikka yhteiskunta maksaisi steriloinnin, se tulisi silti halvemmaksi kuin kustantaa holtittoman elämän seurauksena mahdollisesti syntyvät lapset, jotka ajautuisivat hyvin suurella todennäköisyydellä samaan kierteeseen vanhempiensa kanssa tai yhtenään toistuvat abortit, mitkä nekään eivät ole ilmaisia.

Tähän voi lisätä myös tilanteeseen syyttömien lasten kokemukset päihdeperheissä. Taloudelliselta puolelta tietenkin vähenisi älyttömästi erinäiset sosiaalikulut.

 

[Aunt Wang]

Olen tässä miettinyt sellaista, että onko oikein kasvattaa lapsensa siten, että maailmanlaajuisen sodan/katastrofin osuessa he pystyisivät selviytymään. Mielessäni on pyörinyt sellaista, että omista tarpeistaan pitäisi olla välittämättä, ja sen sijaan keskittyä siihen mikä olisi lapsille parasta. Vaikkapa vaimoa etsiessä pitäisi kiinnittää ulkonäköä enemmän huomiota siihen, minkälaista äiti-materiaalia hän on. Lapsien pitäisi sivistyä ihan alusta asti, heille pitäisi opettaa miten puhumisen lahjaa käytetään oikein ja heidän pitäisi kunnioittaa toisiaan enemmän kuin ketään muuta. Toiveena on neljä poikaa, joille olisin sekä auktoriteetti että isä, mitä monet nykypäivän vässykät eivät ole. Mutta onko se sitten laitonta, että laittaa lapset karaistumaan? Vaikka siten, että hankkii kaksi kuula-asetta, pitää toisen itsellään ja antaa toisen vanhimmalle lapselle; tämän jälkeen nuorin lapsi laitetaan keskiöön ja sanotaan tylysti että isoveljinä velvollisuutenne on suojella pienempiänne, jolloin loogisesti ajatellen vanhin kantaa asetta ensimmäisenä. Tavoitteena on tietenkin se, että jos tilanne sitä vaatii, yksi voi uhrautua ja muut hyväksyvät sen ilman vastaväitteitä. Tässä tapauksessa se siis tarkoittaisi sitä, että vanhin veljes ottaa aseen ja koittaa saada kuopuksen pois tulilinjalta, vaikka häneen itseensä sattuisi. Mutta ampuessani omaa lastani en ajattelisi hänen parastaan, vaan satuttaisin häntä. Toisaalta taasen riittävän monesti toistettuna veljen suojelemisesta voisi tulla ikäänkuin refleksi, joka sitten olisi kaikille veljeksille parempi. Eli koulutanko lapsistani oikeamielisiä kovanaamoja satuttaen heitä, vai annanko heistä tulla keskinkertaisia sohvaperunoita jolloin tavallaan satutan heitä myös.

 

[Stonewall]

Haluaisin kuitenkin vielä tietää, mikä on mielestäsi siittäjän vastuu noissa tilanteissa? Kuinka paljon hän on velvollinen huolehtimaan lapsesta niin ajallisesti kuin rahallisestikin? Onko vastuu sama, vaikka kyseessä olisi vain yhden illan juttu? Täytyylö pariskunnan esim. muuttaa yhteen ja asua yhdessä, kunnes lapsi muuttaa kotoa?

Olis kai absurdia vaatia, että pariskunnan on pakko pysyä yhdessä. Toki aina parempi, mikäli lapsen vanhemmat asuisivat yhdessä, mutta pakko ei kuitenkaan toimisi. Kyllä minusta miehen kuitenkin pitäisi jokatapauksessa laittaa niin aikaansa kuin rahaansakin jälkeläiseensä, eli puhutaan edelleen "mitäs nussit"-tilanteesta. Mutta vaikeaa sanoa, mihin raja pitäisi vetää. Sanotaan, että mitä suuremmat vaatimukset sitä suuremmat velvollisuudet.

 

[seeyou@jäähalli]

Vaikeita kysymyksiä nämä ovat. En tiedä miten mielestäni säädösten pitäisi mennä esim. tilanteessa, jossa yhteisellä päätöksellä on nussittu ja ehkäisy on pettänyt.

Nykyisten säädösten mukaan naisella on yksin päätösvalta siitä, tehdäänkö abortti. Ideaalisessa maailmassa, jos toinen osapuolista haluaisi pitää lapsen ja toinen ei, lapsi saisi syntyä, ja sillä kumpi ei halua, ei olisi mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia lapseen.

Todellisuudessa tuo toimisi vain, jos nainen haluaa pitää lapsen ja mies ei. Miehen olisi helppo sanoa: "Tack och adjö!" Päinvastaisessa tilanteessa nainen joutuisi käymään läpi raskauden ja synnytyksen, ja sen jälkeen luovuttamaan lapsen miehelle. Lisäksi tuo malli poistaisi miehiltä tarpeen raskaudenehkäisyyn - sukupuolitautien ehkäisemiseksi tosin kannattaisi käyttää kumia - satunnaisissa seksisuhteissa.

Kuitenkaan mielestäni ei ole oikein sekään, että nainen yksin saa päättää, ettei miehestä tule (ainakaan tällä kertaa) isä.

 

[sampio]

Tänne kai tämä parhaiten kuuluu sen lisäksi, että siihen surullisuusketjuun voisi yhtä hyvin linkata: Tanskalaisnaiset matkustavat Ruotsiin abortoimaan väärää sukupuolta olevan sikiön | Yle Uutiset | yle.fi

Ymmärrän joissain tapauksissa abortin, mutta tämä nyt lähinnä kuvottaa. Jotenkin uskomatonta, että joidenkin moraali venyy valkkaamaan sukupuolta abortin avulla, siis täysin terveistä lapsista. Shakespiere oli aivan oikeassa.

 

[Musta Nuoli]

Tänne kai tämä parhaiten kuuluu sen lisäksi, että siihen surullisuusketjuun voisi yhtä hyvin linkata: Tanskalaisnaiset matkustavat Ruotsiin abortoimaan väärää sukupuolta olevan sikiön | Yle Uutiset | yle.fi

Ymmärrän joissain tapauksissa abortin, mutta tämä nyt lähinnä kuvottaa. Jotenkin uskomatonta, että joidenkin moraali venyy valkkaamaan sukupuolta abortin avulla, siis täysin terveistä lapsista. Shakespiere oli aivan oikeassa.

Tämä uutinen ei tosiaan suoranaisesti muuta kantaani nykyisistä aborttikäytännöistä. Kaikkia abortteja ei tule kieltää missään nimessä, mutta noin 90% aborteista tehdään "sosiaalisista syistä", ja ne tulisi mahdollisuuksien mukaan saada estettyä tai ainakin niiden määrää radikaalisti vähennettyä.

Tuota uutista voisi muuten luultavasti täydentää seuraavanlaiseksi: "Tanskan passin omistavat musliminaiset menevät abortoimaan naispuolisia sikiöitä", sillä siitähän pitkälti on kyse. Tuskin poikalapsia abortoidaan, mutta tiettyjen ihmisten sekä uskonnollis-kulttuuristen ryhmien naisvihamielisyys on niin syvään juurtunutta, että tyttöjä halutaan tappaa jo sikiövaiheessa, sillä ovathan tyttölapset hyödyttömiä suvulle.

On synkän ironista, että kovan linjan feministien mouhotus aborteista "naisten valintana, johon ei saa puuttua" toimii koko naissukupuolen vastaisena koneistona, jossa vähennetään naisten määrää jopa tappamalla "väärää sukupuolta" edustavia wannabe-tyttölapsia.

Toisaalta kaipa tämä on vain looginen lopputulos "suvaitsevaisten", länsimaista ns. valkoista miestä inhoavien äärifeministien ja konservatiivi-islamistien yhteisistä intresseistä, omaa kulttuurista ja yhteiskunnallista (ja näköjään myös kirjaimellista) hautaansahan siinä aktivistit itselleen kaivavat. No, jos Suomesta joskus tulee Suomen islamistinen sulttaanikunta, niin eipä toisaalta tarvitse silloin enää haaskata veronmaksajien rahoja nais/sukupuolentutkimuksen kaltaiseen poliittiseen propagandaan.

 

[sampio]

Voi joukossa olla muslimeja, miksei vaikkapa kinuskejakin, mutta tuossa uutisessa viitattiin myös koulutetumpaan väestönosaan, minkä minä ymmärtäisin kuitenkin skiggeböinä. Ei sillä, etteikö muslimi tai kiinalainen voisi olla koulutettu, vaan rivien välistä niinku lukaisin.

 

[ernestipotsi]

Mitä aborttiin tulee, niin en ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt sitä, että aborttia vastustetaan demonisoimalla sitä murhaksi ym, mutta toisaalta sitten hyväksytään sen tekeminen mikäli taustalla on raiskaus.

Mihin se lapsimurha-argumentti tässä vaiheessa katoaa?