Ketju eettisesti ja moraalisesti monimuotoisille kysymyksille abortista eutanasiaan

[Musta Nuoli]

Monessa eri ketjussa on vuosien varressa ruodittu pohdintojen sivutuotteena hyvinkin haastavia, monimuotoisia ja vaikeitakin eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Aiheet ovat mielenkiintoisia, mutta monesti ne ovat vieneet keskustelua sivuraiteille ketjujen varsinaisista aiheista.

Joten pistetään pystyyn ketju pelkästään eettisesti ja moraalisesti kiistanalaisille kysymyksille: abortti, eutanasia, ihmisarvojen ja -oikeuksien määritelmät, aatteet ja ideat jotka oikeuttavat eri tekoihin (vai oikeuttavatko) ja niin edelleen. Sopii tänne varmasti myös liuta rotu- ja tasa-arvo/sukupuolisuusaiheitakin sekä pohdintaa tieteen eettisistä näkökannoista kuten geenimuuntelusta, kantasolututkimuksista ja kloonauksistakin.

A niin kuin abortti, eli alkuun vladin ja minun pohdintaa abortista, joka oli alun perin Yhdysvaltain pressanvaalit 2012 -ketjussa.

 

[Musta Nuoli]

Minunkin on todella vaikea ymmärtää sitä ajatuksenjuoksua jonka perusteella abortit pitäisi kieltää tai jossa ehkäisyy suhtaudutaan kielteisesti. En myöskään antaisi ääntäni ehdokkaalle, joka on aborttia kuin myös ehkäisyä vastaan.

Abortin kieltämisen takana oleva ajatusmaailma ei ole aina niin mustavalkoista kuin annetaan ymmärtää.

En minäkään kieltäisi abortteja kokonaan, mutta ensinnäkin niiden saamisperusteita tulisi tarvittaessa rajoittaa tai sitten esim. steriloida sarja-abortoijat, jotka ovat osoittaneet olevansa kykenemättömiä harrastamaan vastuullista seksiä.

Toiseksi tulisi tehdä kaikki mahdollinen aborttien määrän vähentämiseen lisäämällä vaikka sitten ilmaisia ehkäisymahdollisuuksia nuorille ja tarjoamalla parempia mahdollisuuksia lasten hoitamiseen tai lasten luovuttamiseen lapsettomille aviopareille, jotka eivät omaa lasta saa.

Kolmanneksi tulisi puhua asioista suoraan niiden oikeilla nimillä. Alkuviikkojen aikana tapahtuva alkion/sikiön lähdetys on oma lukunsa, mutta pidemmälle kehittyneiden sikiöiden kohdalla ei tulisi turhaan käyttää kaunistelevia kiertoilmaisuja vaan puhua suoraan laillistetusta tappamisesta.

Juurihan oli Suomessakin juttua, kuinka jatkossa halutaan varmistaa abortoidun sikiön syntyminen kuolleena siten, että sikiöön ruiskutetaan myrkkyruiske. Nykyisinhän on tilanteita, joissa sikiö syntyy elävänä, toisin sanoen siis elävänä ihmisenä, jonka jälkeen sen annetaan kuolla. Myös keskosikäisiä sikiöitä on välillä abortoitu, toisin sanoen sellaisia, joiden eteen tehdään toisessa salissa kaikki jotta keskonen jäisi eloon ja toisessa salissa etsitään jätesäkkiä ja roskista.

Samalla voitaisiin keskustella myös muiden ihmisten tappamisesta ja tappamisen oikeutuksesta lääketieteellisin keinoin. Jos lääkärillä on oikeus tai jopa velvollisuus tappaa mahdollisesti elinkelpoinen wannabe-lapsi sillä perusteella, että wannabe-lasta ei vain haluta tai se koetaan taakaksi, niin miksei sitten samalla lääkärillä voisi olla oikeutta tappaa vanhuksia, syntymävammaisia, onnettomuuksissa vammautuneita ja muita ihmisryhmiä? Tai saman tien sitten myrkkyruiske normaalisti syntyneeseen vauvaan, jos äiti päättääkin tässä vaiheessa, ettei haluakaan lasta ja että olipas ylipäätään paska juttu, kun taas kerran unohtui se kortsu.

Tai jos kerran annetaan hengittävälle, elävälle wannabe-lapselle Suomessakin pian myrkkyruisketta, niin miksi sitten esimerkiksi kovan luokan rikollisille ei anneta samanlaisia ruiskeita ja turvauduta kuolemantuomioon? Miksi mahdollisesti elinkelpoisen ihmisyksilön voi tappaa, mutta yhteiskunnalle rahallisesti ja kärsimyksen määrässä paljon maksavaa murhamiestä ei?

Kuten sanottua, en aborttia olisi kieltämässä, mutta Suomessakin ns. sosiaalisista syistä ("ei vain huvita") tehdään yli 90% aborteista, ja tämä prosenttilukema on ihan liian suuri. Raiskausten, insestin, varhaisteiniraskauden yms. tuloksena alkunsa saaneet raskaudet voi abortoida, samoin varhaisessa vaiheessa havaitut vammaiset sikiöt yms. Muissa tapauksissa pitäisi vähintäänkin tiedostaa, että tarkoituksellisesta tappamisestahan abortissa on tietyn viikkomäärän jälkeen kyse, ja silloin ei ole mitenkään ihmeellistä vaan täysin ymmärrettävää, että osa ihmisistä vastustaa tarkoituksellista tappamista.

Jeesukset ja muut uskonnot tulisi sinänsä pitää tästä kysymyksestä kaukana ja pohtia sitä siltä kannalta, että missä olosuhteissa ja minkälaisen ihmisen elämän saa yhteiskunnan toimesta lopettaa, oli kyse sitten elinkelpoisuuden rajoilla olevasta sikiöstä, eutanasian tarpeessa olevasta sairaasta ihmisestä, "liikaa kuluja" aiheuttavasta vanhuksesta tai väkivaltarikollisesta.

Ehkäisyn ja abortin kytkemistä yhteen en ymmärrä, ehkäisyä tulisi jokaisen kannattaa sataprosenttisesti ja turvata ehkäisymahdollisuudet mahdollisimman hyvin, niin ei tarvitsisi aborttiaiheestakaan keskustella kun sosiaalisten syiden aborttimäärät vähenisivät.

Mitä jenkkien vaaleihin tulee, niin Obamaa äänestäisin. Republikaanien äärioikeistosiipi on niin sekopäistä Herran Jeesuksen, köyhien alistamisvimman ja ulkopoliittisen tietämättömyyden sekoittamaa yhdistelmää, että missään nimessä en tukisi miljoonatulojensa veroja kiertävää mormoni-Romneyta, jossa kristinuskoakin typerämmät uskonnolliset opit yhdistyvät häikäilemättömään liikemiesketkuiluun. Joten Obama olisi ainoa valinta, vaikka jenkkilän demokraattipuolue sinänsä on suomalaisnäkökulmasta katsottuna kovan linjan oikeistopuolue.

 

[ms.qvist]

Laitan nyt tämän oman lyhyen vastineeni myös tähän ketjuun ja palajan sitten myöhemmin illalla syvällisemmin aiheen pariin. Viesti siis Yhdysvaltojen presidentinvaali -ketjusta Kierrätyskeskuksen puolelta.

Abortin kieltämisen takana oleva ajatusmaailma ei ole aina niin mustavalkoista kuin annetaan ymmärtää.

En minäkään väitä, että abortin kieltämisen takana piilevä ajatusmaailma olisi niin mustavalkoinen kuin annetaan ymmärtää, mutta tarkoituksellisesti en tässä ketjussa ryhtynyt ruotimaan abortointia pidemmälle, koska se olisi voinut ajaa keskustelun toisaalle liiankin kauas itse pääteemasta, vaikka Yhdysvalloissa suhtautuminen aborttiin on tietyssä, hyvinkin vaikutusvaltaisessa piirissä hyvin tiukka ja ahdasmielinen ja väritetty uskonoon liittyvin teemoin - tai oikeammin uskonnolla on merkityksellinen rooli siihen miksi aborttia vastustetaan.

Oma aborttikantani on hyvin salliva ja olen sitä mieltä, että tiettyyn rajaan (raskausviikot) saakka äidillä on täysi valta päättää siitä mitä sille sikiölle oikein tehdään, haluaako hän synnyttää sen vai abortoidaanko se. Toki jos kyse on perheestä, niin eteen voi tulla moraalisia kysymyksiä jos lapsen (oletettu) isä haluaisi pitää lapsen ja äiti taas on sitä mieltä, että lapsi abortoidaan. Mutta tässäkin tapauksessa suurimmalla todennäköisyydellä kääntyisin sen puoleen, että äidin on oikeus tehdä lopullinen päätös koska kyse on hänen kehosta, jossa se sikiö kasvaa.

Nostit viestissäsi esille teemoja joihin olisi herkullista puuttua tai joista voisin viedä keskustelua eteenpäin mutta en todellakaan tiedä onko tämä oikea ketju edes viitata niihin teemoihin kovinkaan syvällisesti ja toisaalta onko järkeä vain sivumennen todeta oma kantansa asiaan, koska kyseessä on hyvin monimutkainen asia ja oma kantani tiettyihin kysymyksiin koskien abortointia on kenties poikkeava. Mainitsen esimerkkinä todella vaikeasti vammaiset lapset, sellaiset joiden elinajan odotus on hyvin lyhyt ja joiden tiedetään kärsivän elinaikanaan hyvin paljon, jolloin elämä ei minun mittapuuni mukaan ole ihmisarvoista, tulisi abortoida yhteiskunnan myötävaikutuksella hyvinkin myöhäisessä iässä, sellaisessa jossa eloonjäämismahdollisuus keskosella on hyvin suuri.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Minäkin kyllä abortoisin hyvin vaikeasti vammaiset lapset myöhäisessä vaiheessa, koska minäkin lähden siitä asetelmasta, että ihmiselämä ei ole mikään itseisarvo ilman ihmisarvoa eikä "elämä", joka koostuu pelkästä jatkuvasta kärsimyksestä ilman mitään toivoa paremmasta ole mitään elämää.

Sama pätee tietysti elämän loppupäässä, eli ennemmin eutanasia kuin yhä paheneva kärsimys, nöyryytys ja kipu kuolemaa odotellessa. Mikään uskonnollinen horina tyyliin "kyllä kärsimys kirkastaa ja Jeesus käskee kitumaan" ei ole mikään perustelu, sillä olemassaolon pitkittäminen ei aina ole elämisen arvoista elämää.

Yhtä kaikki tulisi kuitenkin tässäkin tapauksessa tiedostaa se tosiasia, että tämäkin prosessi olisi ja on yhteiskunnan suorittamaa harkittua tappamista, vaikka sitä siis itse kannatankin. Sen jälkeen pitäisikin siis määrittää, millä ehdoin ja missä olosuhteissa yhteiskunnalla on oikeus kansalaiseltaan tai kansalaisen mahdolliselta lapselta viedä tämän elämä, ja mikä on kansalaisen (pääasiassa siis lasta odottava äiti) oikeus vaatia yhteiskuntaa tekemään tämän toimenpiteen eli hengenriiston.

Olen hieman eri mieltä siitä, että naisella olisi kaikissa tapauksissa sataprosenttisen täysi oikeus päättää abortista. Naisella on toki oikeus omaan kehoonsa, totta - mutta sikiämässä oleva lapsi ei ole osa naisen kehoa vaan naisen kehon sisällä kasvava oma yksilönsä, jolla on oma kehonsa ja jonka geeneistä puolet ovat toiselta ihmiseltä peräisin, lapsen isältä. Veriryhmäkin voi olla täysin eri. Kyse ei ole siis enää naisen kehosta per se.

Totta kai syntymätön lapsi on äitinsä sisällä riippuvainen tästä, mutta niin on yleensä myös syntynyt lapsi, joka ei selviäisi kovin pitkälle ilman huolenpitoa.

Myös isän oikeuksista tulee voida keskustella. Pidemmälle kehittyneen sikiön kohdalla on kyse itsenäisestä yksilöstä, joka kuitenkin on myös isän jälkeläinen ja isän siittämispäätöksen tuloksena alkunsa saanut. Valitettavasti yhteiskunnassamme avioeroissakin lapset tuomitaan pääsääntöisesti äidille oletusarvoisesti, ja aborttitapauksissa äiti saa oletusarvoisesti tappaa isänkin puolesta yhteisen lapsen. Vähän turhan synkkiä oletusarvoja minun mielestäni.

Totta kai tässäkin asiassa on oltava ns. järki kädessä, eli on huomioitava lapsen alullepanemisen olosuhteet. Jos lapsen isä on äidin oma isä (insesti), raiskaaja tms, kyseessä on varhaisteiniäiti tai lapsesta on tulossa vaikeasti vammainen, niin silloin ei tietystikään tarvitse huomioida kuin äidin lähtökohdat ja yleisen kärsimyksen vähentäminen.

Mutta "päätän omasta kehostani"-lähtökohta pätee mielestäni vain silloin kun on kyse oikeastikin vain omasta kehosta, ei jonkun toisen kehosta eli riittävän pitkälle kehittyneestä sikiöstä. Muutenhan voisi sallia yhtä hyvin senkin, että äiti tappaisi vauvansa tämän synnyttyä koska äiti haluaisi "päättää omasta elämästään" päättämällä jonkun toisen elämän. Näinhän joskus käykin, ja siitä seuraa linnatuomio, mutta jos saman prosessin tekee paria kolmea kuukautta aikaisemmin, niin se on vain "oma päätös", vaikka päätöksen lopputuloksena toimenpidepöydällä olisi itsekseen hengittävä sikiö, joka sätkii kuin kala kuivalla maalla kunnes lopulta menehtyy.

 

[Andrew]

Abortista olen kyllä jyrkästi sitä mieltä, että naisella on oikeus päättää, mutta on selvä, että on hirveätä, jos abortti tehdään niin myöhäisessä vaiheessa, että sikiö on jo kehittynyt.

Eutanasia on vaikeampi kysymys. Periaatteessa kannatan eutanasiaa, jos ihmisellä on esim. parantumaton sairaus, jonka takia hänellä kauheat tuskat ja valoa tunnelin päässä ei ole. Usein toinen vaihtoehto on, että kyseinen henkilö tekee oman ratkaisun ja esimerkiksi joku aamulenkillä oleva tekee karmaisevan löydön lenkkipolulta. Näitä tapahtuu yllättävän paljon.

Eutanasia on myös lääkäreille vaikea tilanne henkisesti. Kaikki eivät pysty suorittamaan tämmöistä toimenpidettä oman elämänkatsomuksen takia tai vastaavaa. Minusta ei voi tämmöistä toimenpidettä lääkäriltä vaatiakaan.

 

[Hejony]

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=51444&highlight=eutanasia

Tuossa eutanasialle omistettu ketju.

 

[ms.qvist]

Muutamia pohdintoja tähän viestiin. Hiukan jo sivusin aihetta aiemmin mutta nyt lisää.

Toiseksi tulisi tehdä kaikki mahdollinen aborttien määrän vähentämiseen lisäämällä vaikka sitten ilmaisia ehkäisymahdollisuuksia nuorille ja tarjoamalla parempia mahdollisuuksia lasten hoitamiseen tai lasten luovuttamiseen lapsettomille aviopareille, jotka eivät omaa lasta saa.

Tämän minäkin allekirjoitan. Abortin tulisi kaikesta huolimatta olla se viimisin mahdollisuus, eikä sitä aivan holtittomasti tulisi tehdä vaikka olenkin sitä mieltä, että periaatteessa äidillä on oikeus päättää omasta kehostaan.

Abortin ei missään nimessä tulisi olla ehkäisykeino/-väline vaan sitä tulisi käyttää aivan muissa tarkoituksissa. Kun minulla ei ole omia lapsia niin en tiedä millä tasolla ehkäisyvalistus on peruskoulussa, olettaen se on kehittynyt siitä mitä se oli 70- ja 80-luvuilla, jolloin seksiopetuksessa opettajat punastellen kertoivat yksiselitteisiä luonnollisia asioita. Ehkäisyneuvonta tuskin koskaan on niin hyvällä tasolla etteikö sitä voi parantaa ja opettaa lapsille riittävän varhain mitä ehkäisy tarkoittaa.

Keskustelemisen arvoinen asia varmasti on lastenhoidon tilan parantaminen ja riittävän tehokas neuvonta ja apu neuvoloissa sekä tarpeen niin vaatiessa riittävän varhain ohjaaminen muun avun piiriin jos lapsi on syntynyt ja äiti (vanhemmat) kokevat, että eivät yksiselitteisesti jaksa hoitaa lasta, heistä ei ole vanhemmiksi.

Eräs ongelma varmasti on myös se, että Suomessa adoptointi on tehty hirvittävän raskaaksi prosessiksi ja niinpä siihen ei välttämättä edes lähde perhe, joka haluaisi tarjota kodin adoptoidulle lapselle. Tietty prosessin on oltava tiukka mutta ymmärtämäni mukaan se on monien mielestä jopa ahdistavan tiukka. Kuka tahansa joka voi saada biologisen lapsen voi sen hankkia, mutta adoptiolapsen saaminen onkin sitten toinen juttu. Jos siis abortoinnin sijaan äiti/vanhemmat voisivat luovuttaa lapsen lapsettomalle pariskunnalle tarkoittaisi tämä sitä, että myös adoptiokriteereitä tulisi kenties hiukan muokata toiseen suuntaan, koska en uskokaan, että jos abortoinnin sijaan lapset synnytetään ja adoptiokriteerit sen sijaan ovat yhtä tiukat kuin nyt, lapset saavat onnellista kotia huolehtivine vanhempineen vaan he joutuvat johonkin sijaiskotiin tai laitokseen - onko sekään sitten kenenkään etu? Lapsella voi käydä hyvätuuri ja sijaisvanhemmat ovat rakastavia ja antavat myös hänelle kodin mutta entäpä jos riskinä on joutua "kiertolaiseksi", palloteltavaksi eri tahojen välille. Onko tämä parempi vaihtoehto kuin abortointi vai ei.

Kolmanneksi tulisi puhua asioista suoraan niiden oikeilla nimillä. Alkuviikkojen aikana tapahtuva alkion/sikiön lähdetys on oma lukunsa, mutta pidemmälle kehittyneiden sikiöiden kohdalla ei tulisi turhaan käyttää kaunistelevia kiertoilmaisuja vaan puhua suoraan laillistetusta tappamisesta.

Eri ilmaisuiden käyttö on osaltaan perusteltua koska missä vaiheessa voidaan määritellä, että kyseessä on ihminen ja missä puhua vasta sikiöstä, jota ei mielletä ihmiseksi sanan varsinaisessa merkityksessä. En pidä sitä tappamisena jos vaikkapa parikymmentäviikkoinen sikiö abortoidaan. En edes sitäkään tilannetta, jossa keskosena syntynyt sikiö pidetään hengissä ja vastaavasti saman ikäinen sikiö voidaan abortoida - teoriassa tämäkin taitaa olla mahdollista myös Suomessa, kiitos hyvän terveydenhoidon.

Kiinassa tilanne on sitten toisessa ääripäässä, jossa jopa syntyneitä lapsia tapetaan kun vanhemmilla on jo ennestään yksi (tai useampia) lapsia. Se, että yhteiskunta tällaisessa tapauksessa päättää että lapsi tapetaan tuntuu hiukan arvelluttavalta toiminnalta enkä täyttä hyväksyntää sille kyllä anna. Mutta kuten kirjoitin, sikiön abortointia tietyn ikäisenä en pidä tappamisena.

Samalla voitaisiin keskustella myös muiden ihmisten tappamisesta ja tappamisen oikeutuksesta lääketieteellisin keinoin. Jos lääkärillä on oikeus tai jopa velvollisuus tappaa mahdollisesti elinkelpoinen wannabe-lapsi sillä perusteella, että wannabe-lasta ei vain haluta tai se koetaan taakaksi, niin miksei sitten samalla lääkärillä voisi olla oikeutta tappaa vanhuksia, syntymävammaisia, onnettomuuksissa vammautuneita ja muita ihmisryhmiä? Tai saman tien sitten myrkkyruiske normaalisti syntyneeseen vauvaan, jos äiti päättääkin tässä vaiheessa, ettei haluakaan lasta ja että olipas ylipäätään paska juttu, kun taas kerran unohtui se kortsu.

Viittaan omalta osaltani yllä olevaan.

Pitää määritellä tarkoin se raja jolloin voidaan puhua lapsesta tai wannabe-lapsesta. Suomessa saadaan abortoida lapsi 12. raskausviikolla ja TEO:n luvalla raskaudenkeskeytys on poikkeustapauksissa (terv.syyt) sallittua ennen 20. raskausviikkoa. Näissä tapauksissa ei minusta voida puhua lapsesta, vain ja ainoastaan sikiöstä ja tällöin terminologia on väistämättä toisenlainen ja vertaaminen syntymän jälkeen tapettuun vauvaan ei ole aivan pätevä.

Tai jos kerran annetaan hengittävälle, elävälle wannabe-lapselle Suomessakin pian myrkkyruisketta, niin miksi sitten esimerkiksi kovan luokan rikollisille ei anneta samanlaisia ruiskeita ja turvauduta kuolemantuomioon? Miksi mahdollisesti elinkelpoisen ihmisyksilön voi tappaa, mutta yhteiskunnalle rahallisesti ja kärsimyksen määrässä paljon maksavaa murhamiestä ei?

Omasta puolestani jälleen totean, että en pidä 12. tai 20. raskausviikolla abortoitua sikiötä ihmisenä sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on vain "kasa" soluja.

Kuolemantuomiota en kannata, koska se on peruuttamaton tuomio ja voi kohdistua sattumalta syyttömään ihmiseen - ja tässä kohdin painotan sanaa ihminen vrt. 12. tai 20. raskausviikon sikiö. En siis halua sitä, että siirrytään yhteiskuntaan, jossa mahdollisesti elinvoimainen ja täysivaltainen ihminen tapetaan syyttömänä.

Kuten sanottua, en aborttia olisi kieltämässä, mutta Suomessakin ns. sosiaalisista syistä ("ei vain huvita") tehdään yli 90% aborteista, ja tämä prosenttilukema on ihan liian suuri.

Tälle lukemalle olisi hyvä kyetä tekemään jotain, koska se on yksiselitteisesti liian suuri. Ehkäisy on olemassa, jälkiehkäisypilleriä voi käyttää tarvittaessa, joten hiukan vastuullisuutta niihin petihommiin.

vlad.

 

[sekolust]

Mitä tuohon aborttiin tulee, niin kovin on yksipuolinen valinta. Jos poikkeustapaukset jätetään pois laskuista, niin raskaus on seurausta kahden aikuisen ihmisen paneskelusta. Tosin jos nalli napsahtaa ja naisen maha alkaa kasvaa, niin päätäntävalta on täysin naisella.

Mies ei lasta saa jos nainen niin päättää. Yksipuolisella päätöksellä nainen voi estää lapsen syntymän ja mies ei sille voi mitään. Samoin jos mies ei halua missään nimessä lasta, niin huono homma jos nainen haluaa. Huonompi homma, jos elämäntilanne ei salli lasta tai erityisolosuhteiden takia avioton lapsi olisi katastrofi.

Pariin otteeseen olen miettinyt vaihtoehtoa, että lapsen isyys pidettäisiin "salassa" siihen asti, kunnes isä on lapsen tunnustanut. Jos ei isä lasta halua tunnustaa, niin hän ei olisi velvollinen maksamaan elatusapuja tai osallistumaan kasvatukseen eikä lapsella olisi perimisoikeutta. Kuulostaa ehkä karulta, mutta tuolla tavoin saataisiin naiselta pois mahdollisuus "kiristää" lapsen syntymällä. Samoin miehille saataisiin enemmän oikeuksia, vrt. naisen mahdollisuus estää lapsesta aiheutuva riesa abortilla.

 

[Musta Nuoli]

Eri ilmaisuiden käyttö on osaltaan perusteltua koska missä vaiheessa voidaan määritellä, että kyseessä on ihminen ja missä puhua vasta sikiöstä, jota ei mielletä ihmiseksi sanan varsinaisessa merkityksessä. En pidä sitä tappamisena jos vaikkapa parikymmentäviikkoinen sikiö abortoidaan. En edes sitäkään tilannetta, jossa keskosena syntynyt sikiö pidetään hengissä ja vastaavasti saman ikäinen sikiö voidaan abortoida - teoriassa tämäkin taitaa olla mahdollista myös Suomessa, kiitos hyvän terveydenhoidon.

Minä puolestani en näe teknisesti hirveästi eroa siinä, jos mahdollisesti eloon (keskosena) jäävä sikiö tapetaan äidin sisäpuolella tai äidin ulkopuolella. Lakiteknisestihän ensinmainittu on myöhäinen abortti, jälkimmäinen taas murha tai tappo.

12. raskausviikon kohdalla voidaan vielä puhua "kasasta soluja", kuten ilmaisit, mutta 20. viikon ja sen jälkeen ei voida. Suurin piirtein 24-26 viikon kohdalla se "kasa soluja" kun saadaan keskosena pelastettua, ja se sama kasa soluja saa tässä vaiheessa jo nimen ja identiteetin, ja se on elävä ihminen. Sitä se on myös äitinsä sisällä, joten kehittyneempien sikiöiden kohdalla on viime kädessä itsepetosta sanoa, että kyseessä olisi vain kasa soluja, ja että tappoprosessi olisi jotenkin erilainen.

Toki sitä voi itselleen niin uskotella, ja tämä ajattelutapahan on pohjimmiltaan se ajattelutapa, joka mahdollistaa isommankin skaalan veriteot. Jos "sitä" ei pidä enää ihmisenä, "se" on on helpompi tappaa vaikka koko etnisen ryhmän mitalla, oltiin sitten Ruandassa tai aikoinaan Saksassa ja Japanissa.

Jos on kyse vaikkapa vain "syöpäläisistä", jotka pitää kaasuttaa niin onhan se helpompaa ajatella asiaa niin kuin pohtia, että hetkinen, jokainen tuolla kaasukammiossa on oma, ainutlaatuinen persoonansa jolla oli omat toiveensa, tulevaisuutensa, haaveensa ja ajatuksensa. Pahoittelen natsikortin vetämisestä jo tässä vaiheessa, mutta tappamiseen liittyy niin paljon kiertoilmaisuja, että se osoittaa sen olevan ihmisille hankalaa, jos asiaa ei saa omassa mielessään ilmaistua jotenkin toisin: likvidointi, eliminointi, poistaminen, lähdettäminen, abortointi, eutanasiaohjelma jne jne.

Kuten sanottua, en kaikissa olosuhteissa vastusta myöhäisemmässä kehitysvaiheessa olevan sikiönkään tappamista, kuten mainitsinkin esimerkiksi vaikeasti vammaisten sikiöiden kohdalla. Mutta haluan myöskin puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja todeta, että jos sikiö saattaisi selvitä se on jo ihminen, ja että kyllä, tietyissä olosuhteissa kannatan pienten ihmisten murhaamista. Sehän on hirvittävän kuuloinen lause, mutta niin sen kuuluukin olla hirvittävä lause, joka pysäyttää ja joka saa miettimään mistä on oikein kyse. Sen jälkeen voi miettiä, miksi ja millä ehdoin näin tehdään ja miksi se voi joissain olosuhteissa olla oikein, kohtuullista tai peräti armollista näin tehdä.

Tekoa voi kannattaa, sitä voi vastustaa tai sen voi tietyin ehdoin hyväksyä, mutta se kannattaa tehdä tietoisena siitä, mistä on kyse. Kiertoilmaukset tai omat mielikuvat "kasasta soluja" helpottavat toki omaa omaatuntoa, mutta ei se viime kädessä asiaa muuta.

Johtuen siitä, että hyväksyn vaikkapa vaikeavammaisten, mahdollisesti elinkelpoisten mutta taatusti viattomien sikiöiden tappamisen niin olen valmis johdonmukaisuuden nimissä hyväksymään myös kiistattomasti syyllisten pahimpien murhamiesten tappamisen (kuolemantuomio), teoriassa mahdollisesti viattomien mutta käytännössä uhkan muodostavien vieraan maan kansalaisten tappamisen (tappaminen sodassa) sekä vanhusten ja parantumattomasti sairaiden tappamisen tai siinä avustamisen (eutanasia).

Jos hyväksyy yhden, niin olisi epäloogista olla hyväksymättä muitakaan siitä huolimatta, että jokaisessa tapauksessa kyse olisi poikkeustapauksesta, johon ei voisi soveltaa mitään valmista sääntöä tai automaattista käytäntöä. En esimerkiksi joka puukko-Repaa lähtisi viemään piikille, mutta kiistattomasti syyllisten monimurhaajien, andersbreivikien yms. kohdalla en näe ns. ihmisarvon olevan mikään este.

Ihmisarvoa voi kunnioittaa hoitamalla teloituksen tuomittua kunnioittaen ja kivuttomasti, ei kostona vaan oikeuden toteutumisena. Samoin ihmisarvoa kunnioittavampaa on tarjota kivuton, tuskaton kuolema omilla ehdoilla parantumattomasti sairaille sen sijaan, että heidät pakotettaisiin kärsimään pitkiä aikoja vailla toivoa. Sodassa ihmisarvoa voi noudattaa mahdolliselle vangille, jota kohdellaan Geneven sopimuksen mukaisesti, mutta vastassa olevan taistelija on syytä pysäyttää kuolettavin keinoin.

 

[Musta Nuoli]

Pariin otteeseen olen miettinyt vaihtoehtoa, että lapsen isyys pidettäisiin "salassa" siihen asti, kunnes isä on lapsen tunnustanut. Jos ei isä lasta halua tunnustaa, niin hän ei olisi velvollinen maksamaan elatusapuja tai osallistumaan kasvatukseen eikä lapsella olisi perimisoikeutta. Kuulostaa ehkä karulta, mutta tuolla tavoin saataisiin naiselta pois mahdollisuus "kiristää" lapsen syntymällä. Samoin miehille saataisiin enemmän oikeuksia, vrt. naisen mahdollisuus estää lapsesta aiheutuva riesa abortilla.

Tämä olisi hyvä ehdotus, koska miehen oikeudet ovat oman lapsen suhteen niin vähissä. Kaksi ihmistä tarvitaan lapsen alulle panemiseen ja lapsella on kummankin vanhempansa geenit, mutta vain toisella eli naisella on kaikki oikeudet päättää lapsen kohtalosta.

 

[ms.qvist]

12. raskausviikon kohdalla voidaan vielä puhua "kasasta soluja", kuten ilmaisit, mutta 20. viikon ja sen jälkeen ei voida. Suurin piirtein 24-26 viikon kohdalla se "kasa soluja" kun saadaan keskosena pelastettua, ja se sama kasa soluja saa tässä vaiheessa jo nimen ja identiteetin, ja se on elävä ihminen. Sitä se on myös äitinsä sisällä, joten kehittyneempien sikiöiden kohdalla on viime kädessä itsepetosta sanoa, että kyseessä olisi vain kasa soluja, ja että tappoprosessi olisi jotenkin erilainen.

Minusta kyseessä on kasa soluja (ehkäpä julma ilmaus, tiedän, mutta en tarkoita sitä kiertoilmauksena, koska tiedän, että kyse on sikiöstä josta kehittyy ihminen - jos on kehittyäkseen), koska minulle eräs merkiyksellinen asia ihmisyydessä on tietoisuuden kehittyminen, täten esim. viikolla 26. syntynyt keskonen on sillä rajalla voidaanko puhua ihmisestä sanan varsinaisessa merkityksessä vai onko sanan keskonen käyttö perustellumpaa. Minulle kyse on keskosesta, joka kuolisi välittömästi jollei saisi todella hyvää hoitoa elämänsä ensimmäsien kuukausien aikana. Itseasiassa niin pienenä syntynyt keskonen kaipaa hyvää hoitoa hyvin pitkään, jopa vuoden tai vuosien ajan säännöllistä tarkkailua, koska varhaisessa vaiheessa keskosenä syntynyt lapsi on alttiimpi hyvin monelle sairaudelle, joita varhainen syntymä aiheuttaa. Voidaan kenties pohtia, että onko edes järkevää pelastaa tai yrittää pelastaa todella pieniä keskosia, missä menee raja jonka jälkeen kyse on resurssien tuhlaamisesta jolloin olisi parempi antaa keskosen kuolla tai tappaa se.

Toki sitä voi itselleen niin uskotella, ja tämä ajattelutapahan on pohjimmiltaan se ajattelutapa, joka mahdollistaa isommankin skaalan veriteot. Jos "sitä" ei pidä enää ihmisenä, "se" on on helpompi tappaa vaikka koko etnisen ryhmän mitalla, oltiin sitten Ruandassa tai aikoinaan Saksassa ja Japanissa.

Jos on kyse vaikkapa vain "syöpäläisistä", jotka pitää kaasuttaa niin onhan se helpompaa ajatella asiaa niin kuin pohtia, että hetkinen, jokainen tuolla kaasukammiossa on oma, ainutlaatuinen persoonansa jolla oli omat toiveensa, tulevaisuutensa, haaveensa ja ajatuksensa. Pahoittelen natsikortin vetämisestä jo tässä vaiheessa, mutta tappamiseen liittyy niin paljon kiertoilmaisuja, että se osoittaa sen olevan ihmisille hankalaa, jos asiaa ei saa omassa mielessään ilmaistua jotenkin toisin: likvidointi, eliminointi, poistaminen, lähdettäminen, abortointi, eutanasiaohjelma jne jne.

Voidaan pohtia sitä, että mikä on ihminen, missä menee se raja jolloin "kasa soluja" on ihminen ja missä vaiheessa kyseessä on vasta jostain muusta kuin ihmisestä sanan varsinaisessa merkityksessä. Yllä jo hiukan määrittelin sitä minkä minä koen ihmisenä - itse pidän tietoisuutta eräänä ihmisyyden merkityksellisimmistä asioista. Seuraava kysymys: voidaanko vastasyntynyttä lasta pitää ihmisenä, koska sen tietoisuus on täysin kehittymätön? Katson kuitenkin, että tässä vaiheessa voidaan jo puhua ihmisestä, koska hyvällä hoidolla vauvasta kasvaa vuosien kuluessa omalla tietoisuudella varustettu ihminen, joten suhtautumiseni vastasyntyneen tappamiseen on toinen kuin sikiön abortoimiseen - tai tappamiseen, kumpaa termiä nyt halutaankaan käyttää. Minä käytän mielummin abortointia, koska sillä tehdään selväksi se, että kyseessä ei ole ihminen vaan vasta sikiö, jota voidaan pitää ihmisen esiasteena.

Minulle ei myöskään tuota tuskaa käyttää sanoja "tappaa" tai "murhata", mutta en pidä tarpeellisena käyttää niitä yhteydessä, jossa en pidä kohdetta ihmisenä sanan varsinaisessa merkityksessä vaan kyseessä on vasta sikiö, joka raskauden myötä kehittyy ihmiseksi - jos kehittyy. Sen sijaan, vastasyntyneen tappaminen on tappamista vaikka Kiinassa toimituksesta käytetään kenties toista nimeä. Käytän termiä tappaa tässä tapauksessa siksi, koska vauvasta kasvaessaan tulee ihminen omalla tietoisuudellaan varustettuna.

Eli minun tapauksessa, jos tapan ihmisen - kuuluipa hän mihin rotuun tahansa tai olipa hän millainen tahansa - kyseessä on tappaminen tai murhaaminen. Tapan tällöin ihmisen, kiertoilmaisun käyttö ei ole perusteltua. Joskus toki sellaisia tulee käytettyä, mutta tällöin on ymmärrettävä asiayhteys jossa niitä käytetään. Joskus voidaan sanoa, että "miksei heitä likvidoida" vaikka tarkoitetaan "tapeta" mutta tämä tulee ymmärtää asiayhteydestä. Joskus voidaan käyttää kirjallisia vapauksia mutta jos ryhdytään tarkoitushakuisesti aina käyttämään kiertoilmaisuja, on syytä miettiä sitä, että miksi näin toimitaan.

Toisaalta minua ei haittaa vaikka abortista käytetään termiä "tappaa" tai "murhata", etenkin jos/kun kyseessä on lähellä 20. raskausviikkoa suoritettu toimenpide. Termi "abortti" on kuitenkin yleisesti käytössä ja sitä minut opetettiin opintojen yhteydessä käyttämään, olipa kyse kiertoilmauksesta tahi ei, niin sitä pääsääntöisesti käytän. Mutta kuten olen kovin lyhyesti omaa filosofiaani käsitellyt, pidän ihmisenä vasta sellaista yksilöä, jolla on edellytykset oman tietoisuuden kehittymiselle, käytännön rajana on vastasyntynyt lapsi (tai keskonen sellaisessa tapauksessa jossa hän jää henkiin).

En siis jaottele ihmisiä rodun mukaan mutta jaottelen heidät kehitysasteen mukaan ja konkreettisin raja menee syntymän kohdalla (poikkeuksina keskoset, joita en kuitenkaan ryhtyisi tappamaan jos on edellytykset, että keskonen jää henkiin hyvin hoidon seurauksena). En myöskään usko, että minä - vaikka toisinaan kiertoilmauksia käytänkin - lähtisin tappamaan ihmisiä, jos joku ryhtyy nimittämään heitä syöpäläisiksi. Tai sitten saisi tappaa kerrasta kaikki todella pientä "valiojoukkoa" lukuunottamatta, mutta tämä taas on jo aivan toinen asia ja sitä olen käsitellyt palstalla ollessani aiemmin varsin monta kertaa, ja kantani tässä suhteessa liene selvä kaikille. Pidän ihmisiä pääsääntöisesti samanarvoisina - tai arvottomina - pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.

vlad.

 

[varjo]

12. raskausviikon kohdalla voidaan vielä puhua "kasasta soluja", kuten ilmaisit, mutta 20. viikon ja sen jälkeen ei voida. Suurin piirtein 24-26 viikon kohdalla se "kasa soluja" kun saadaan keskosena pelastettua, ja se sama kasa soluja saa tässä vaiheessa jo nimen ja identiteetin, ja se on elävä ihminen. Sitä se on myös äitinsä sisällä, joten kehittyneempien sikiöiden kohdalla on viime kädessä itsepetosta sanoa, että kyseessä olisi vain kasa soluja, ja että tappoprosessi olisi jotenkin erilainen.

Tuossa kyllä nyt oiotaan vähän mutkia. 20 viikkoinen sikiö saadaan kyllä pysymään elossa jos se laitetaan kalliin ja vuosikymmenten kehitystyön tuloksena syntyneen hoitojärjestelmän "sisään", mutta varsinaista luontaista selviytymiskykyä 20 viikkoisella ei käsittääkseni ole, se raja on luonnollisesti diffuusi mutta ymmärtääkseni kuitenkin vielä pitkän matkan päässä 20 viikosta.

Sinänsä vähän haisee kyllä tuo voimakas leimaaminen, millä lailla keskustelua edistää "tappoprosessista" puhuminen ihan kuin joku nyt täällä pyörtyisi tuollaisen termin edessä ja kokisi suurenkin oivalluksen. Abortti viittaa sikäli objektiivisemmin siihen mitä tehdään, ei teurastamollakaan oletettavastu puhuta eläinten tappamisesta vaan lopettamisesta, yhtä hyvin voi argumentoida että 20 viikkoinenkaan sikiö ei kognitiivisesti vielä täytä mitään ihmisyyden määritelmää ja siksi tällaiset ihmiskeskeiset käsitteet kuten tappo ja murha eivät ole kovinkaan järkeviä.

 

[ms.qvist]

Tuossa kyllä nyt oiotaan vähän mutkia. 20 viikkoinen sikiö saadaan kyllä pysymään elossa jos se laitetaan kalliin ja vuosikymmenten kehitystyön tuloksena syntyneen hoitojärjestelmän "sisään", mutta varsinaista luontaista selviytymiskykyä 20 viikkoisella ei käsittääkseni ole, se raja on luonnollisesti diffuusi mutta ymmärtääkseni kuitenkin vielä pitkän matkan päässä 20 viikosta.

Seuraavasta lainauksesta voi päätellä kuinka hyvin 20 viikkoinen sikiö selviäisi hengissä kohdun ulkopuolella ilman aktiivista ja hyvin pitkälle vietyä hoitoa:

"Yli 34-viikkoiset vauvat tulevat melko hyvin toimeen kohdun ulkopuolella, sillä niiden keuhkot ja aivot ovat jo kehittyneet." (lähde: http://www.nettineuvo.fi/index.asp Terveydenhoitaja Eija Maijanen, Kotkan kaupunki).

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Sinänsä vähän haisee kyllä tuo voimakas leimaaminen, millä lailla keskustelua edistää "tappoprosessista" puhuminen ihan kuin joku nyt täällä pyörtyisi tuollaisen termin edessä ja kokisi suurenkin oivalluksen. Abortti viittaa sikäli objektiivisemmin siihen mitä tehdään, ei kukaan teurastamollakaan puhu eläinten tappamisesta vaan lopettamisesta, yhtä hyvin voi argumentoida että 20 viikkoinenkaan sikiö ei kognitiivisesti vielä täytä mitään ihmisyyden määritelmää ja siksi tällaiset ihmiskeskeiset käsitteet kuten tappo ja murha eivät ole kovinkaan järkeviä.

Ei toki tarvitse pyörtyä tai kokea valaistusta, kunhan tiedostaa mitä on prosessin ytimessä eli elintoimintojen päättäminen tietoisesti. Toki tarkentavia määreitä voi aina käyttää jos haluaa, mutta ihmiskeskeiset käsitteet kuten tappo ja murha sopivat kuitenkin kun ihmisistä puhutaan. Kuten vlad totesikin, niin eipä sen keskosenkaan kognitiivinen taso vielä kaksinen ole eikä se selviäisi hetkeäkään ilman intensiivistä hoitoa. Muistaakseni 24-25-viikkoinen keskonen on jäänyt eloon ja täysi-ikäiseksi kasvanut, vaikka vasta 34 viikon kohdalla keskonen selviäisi kohdun ulkopuolella ilman intensiivihoitoa. Kuitenkin jos kävisin hoitokaapissa olevan pikku keskosen TYKSissä nirhaamassa, niin kyllä siinä vain taposta tai murhasta puhuttaisiin.

Eipä isommalla sylivauvallakaan vielä kaksista tietoisuutta ole itsestään tai ympäröivästä todellisuudesta, lähinnä vain symbioosi äitinsä kanssa. Lisäksi mitä luontaiseen selviytymiskykyyn tulee, niin sellaista ei ole ihmislapsella juurikaan ennen kuin hän on vähintään lähempänä kymmentä ikävuotta, todennäköisempi raja on teini-iän paikkeilla. Jos eri-ikäisiä lapsia jättää viidakkoon, niin ei sieltä myöhemmin löydy Tarzaneita vaan ruumiita.

Jos kognitiiviset toiminnot ovat merkittäviä kriteereitä ns. ihmiskäsitteessä, niin sittenhän sitä sopii myös miettiä, täyttääkö dementoitunut vanhus, koomassa makaava ihminen tai vaikkapa aivovammainen aikuinen ihminen ns. ihmisyyden määritelmän, ja tarvitsisiko heidän lopettamisessaan suotta käyttää ihmiskeskeisiä käsitteitä kuten tappoa tai muuta, vaan puhuttaisiinko vain elintoimintojen lopettamisesta tai elämän päättämisestä. Tai peräti lopettamisesta kuten teurastamolla, enemmänhän aivotoimintaa ja persoonallisuutta teurastamoon menevillä eläimillä tässä tapauksessa olisi.

Mitään moraalista hysteriaa puolin ja toisin en kaipaa, vaan pohdintaa siitä, miksi ja missä olosuhteissa mikäkin teko on hyväksyttävissä tai miksi se ei olisi. Kuten sanottua, en juuri näe eroa "keskosikäisen" wannabe-lapsen tai muiden, eri ikäisten ihmisten elämien tukemisen tai niiden lopettamisen välillä, koska kaikissa tapauksissa elämää on mahdollista tukea ja ylläpitää ihmisen antamalla hoidolla. Poikkeusolosuhteissa ja yksittäistapauksissa saattaisin hyväksyä hyvinkin radikaaleja ratkaisuja, vaikka en niitä tai niiden käyttöönottoa mitenkään aja tai ehdota, enkä missään nimessä niitä toteuttaisi itse.

Nojatuolifilosofiaahan tämä kaikki siinä mielessä on (tai nettifilosofiaa). En minä eläimiäkään lähtisi itsekseni teurastamaan, vaikka lihaa syönkin. Omat pohdintansa eläintenkin liha voi tietysti aiheuttaa, esimerkiksi sianliha. Sian elimet ovat fysiologisesti hyvin lähellä ihmistä, ja kunhan hylkimisreaktiota saadaan kuriin ns. transgeenisillä sioilla, niin sian elimiä yritetään ja on yritetty siirtää ihmisillekin. Luultavasti ihmisen lihan ja ihmisen elinten syöminen olisi hyvin samanlaista ja samanmakuista kuin sianlihankin syöminen. Ei ihmislihaa syyttä suotta varmaan kutsuta "pitkäksi kinkuksi "(long pork).

Tästä pääsenkin pohdintaan, että missä vaiheessa sitä itse söisi ihmislihaa ja miten se vaikuttaisi henkisesti? Jossain katastrofin keskellä lentokoneturmassa varmastikin tulisi edesmennyt toveri popsittua, mutta entäs jos maapallon väkiluku räjähtää käsiin eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin Soylent Green -vaihtoehto. Monikaan ei lähtisi teurastamaan kanssaihmistä lihaveitsellä saadakseen tästä sapuskaa, mutta mitäs jos nälänhädän keskellä kaupan hyllyille tulisi jostain Afrikasta siistissä vakuumipakkauksessa Musta Marsalkka -jauhelihaa ja lihan alkuperä olisi yhtä etäännytettyä kuin nykyisin? Keskiluokkaisen porvarillisen kannibalismin esiinmarssi saattaisi hyvinkin koittaa.

 

[Hemingway]

Joten pistetään pystyyn ketju pelkästään eettisesti ja moraalisesti kiistanalaisille kysymyksille: abortti, eutanasia, ihmisarvojen ja -oikeuksien määritelmät, aatteet ja ideat jotka oikeuttavat eri tekoihin (vai oikeuttavatko) ja niin edelleen.

Kiira Korpi on taitoluistelun Euroopan huipulla. Eilen ja tänään hän luisteli ennätyspisteensä. Se ei kuitenkaan riittänyt 14-vuotiaalle venäläiselle Julia Lipnitskajalle, joka löi Korven kirkkaasti. Vapaaohjelmassa venäläinen luisteli peräti 12 pistettä Korpea enemmän.

Onko tällainen junioritehtailu tervettä? Taitoluistelussa yhdistyy voima, kestävyys ja ilmaisu. Näiden hiominen huipputasolle vaatii aivan hirvittävän määrän toistoja, kurinalaisuutta ja tietenkin myös lahjakkuutta.

Onkohan venäläinen tyttö saanut valita vapaasti haluamansa elämäntavan vai onko hän pelkkä järjestelmän sätkynukke, jota viedään kuin pässiä narussa? Voiko lapsi ja nuori oikeasti tahtoa harjoitella sen määrän, mikä tuolle tasolle pääsemiseksi vaaditaan?

 

[ms.qvist]

Tästä pääsenkin pohdintaan, että missä vaiheessa sitä itse söisi ihmislihaa ja miten se vaikuttaisi henkisesti? Jossain katastrofin keskellä lentokoneturmassa varmastikin tulisi edesmennyt toveri popsittua,...

Tämän kohdan lainaanjo nyt erilleen viestistäsi, jotta huomenna töiden jälkeen - joskus illalla myöhään - palata aiheen pariin.

Ihmisen on kenties hyvin vaikea edes kuvitteellisella tasolla mieltää itseään kannibalistiksi, monen on varmasti vaikea kuvitella sellaista tilannetta, jossa laskeutuu monien kannalta niin alhaiselle tasolle, että ryhtyy syömään toisia ihmisiä. Onko se sitten alhaiselle tasolle laskeutumista vai ei? Vielä en vie pohdintaani niin pitkälle, koska aika ei siihen nyt riitä.

Tosiasia on kuitenkin se, että poikkeusoloissa ihminen on syönyt toisia ihmisiä, eikä kukaan välttämättä ennalta ole kyennyt päättämään sitä, että en koskaan tule syömään ihmistä. Dokumentoituja tapauksia esim. itärintamalta on vaikka kuinka tapauksista joissa ihmislihaa on syöty. Leningradin piirityksen aikaan myös hautuumailla käytiin hakemassa lihaa syötäväksi. Kannibalismi oli kiellettyä mutta vain jokunen ihminen teloitettiin sen takia. Ihmiset alentuivat monien mielestä moraalittomiksi syödessään ihmislihaa, mutta kumman valitset, hitaan nälkäkuoleman sodan keskellä vai epätoivoisena turvautumisen ihmisenlihaan.

Samoin Kiinassa Maon suuren harppauksen ja nälänhätien aikana ihmisiä syötiin hyvinkin runsaasti. Lapsia yksinkertaisesti katosi parempiin suihin. Sama pätee Pohjois-Koreaan maan nälänhätien aikaan, kannibalismi oli kiellettyä mutta ilmeisesti sitä harjoitettiin ainakin pienessä määrin. Jokunen ihminen teloitettiin kannibalismista mutta tämä ei tietty vielä riitä todisteeksi suuntaan tai toiseen kun Pohjois-Koreasta on kyse. Ja syötiinhän sitä ihmisenlihaa Andeillakin tämän kuuluisan lentoturman jälkimainingeissa. Puhumattakaan sitten heimoista joiden perinteeseen kannibalismi on yleisesti kuulunut joko ihmisuhrien myötä tai jopa säännöllisenä proteiinien lähteenä.

vlad.

 

[varjo]

Tästä pääsenkin pohdintaan, että missä vaiheessa sitä itse söisi ihmislihaa ja miten se vaikuttaisi henkisesti?

Tuollainenkin henkinen rajoittuneisuus on ihan vain itseaiheutettua, proteiini mikä proteiini, jos vaihtoehtona on kuolla tai syödä kuollut kaveri niin en näe tuossa kovinkaan suuria eettismoraalisia ongelmia.

Ihan samanlaisia itsekehitettyjä rajoituksia ihmiset osaavat asettaa jo nyt itselleen muutenkin, toiset eivät pysty syömään mitään lihaa, toiset eivät syö söpöjen eläinten lihoja (lue limaiset kalat kyllä uppoavat mutta lehmät yms. ovat jotenkin enemmän väärin) ja kolmannet, normaalisti lihaa syövät, alkavat itkeä jos joku toinen syö koiraa (tai marsua).
Kannibalismi on ihmisyhteisöissä kuitenkin ihan useammassakin paikassa havaittu tapa, eikä siinä sinänsä ole mitään kummempaa paitsi että länsimaissa asiasta on toki uskonnon sävyttämänä tehty jotenkin varsin suuri tabu.

 

[Toejoen Veikko]

Toiseksi tulisi tehdä kaikki mahdollinen aborttien määrän vähentämiseen lisäämällä vaikka sitten ilmaisia ehkäisymahdollisuuksia nuorille ja tarjoamalla parempia mahdollisuuksia lasten hoitamiseen tai lasten luovuttamiseen lapsettomille aviopareille, jotka eivät omaa lasta saa.

Ilmainen ehkäisymenetelmä on jo olemassa, niin sanottu haarat kiinni-menetelmä.

Yhteiskunnan kustantamia, mutta käyttäjille maksuttomia ehkäisymenetelmiä en lähtisi lisäämään. "Voin tehdä mitä vaan, ja vastuu muille"-trendi on mennyt jo muutenkin liian pitkälle. Siihen on saatava mielestäni muutos.

Jos raskaus on seurausta raiskauksesta tai mikäli kantaa vammaista sikiötä, on raskauden keskeyttäminen mielestäni perusteltua.

Yksi fiksu ja välittävä aikuinen on lapsen kehitykselle parempi kuin kaksi vastuutonta diletanttia. Siksi adoptiojonoja voisi lyhentää tällä keinoin nopeamminkin ja adoptiovanhemmaksi kelpaa mielestäni myös yhden aikuisen talous.

 

[Puscutractori]

Jos raskaus on seurausta raiskauksesta tai mikäli kantaa vammaista sikiötä, on raskauden keskeyttäminen mielestäni perusteltua.

Tästä olen samaa mieltä, mutta joskus olen miettinyt, kuinka paljon tällaisia tapauksia oikeasti on. Mitään tarkemmin tietämättä veikkaisin, että raiskauksista aiheutuneita raskauksia ei voi olla enempää kuin muutamia vuodessa.

Yksi fiksu ja välittävä aikuinen on lapsen kehitykselle parempi kuin kaksi vastuutonta diletanttia. Siksi adoptiojonoja voisi lyhentää tällä keinoin nopeamminkin ja adoptiovanhemmaksi kelpaa mielestäni myös yhden aikuisen talous.

Tästäkin olen samaa mieltä, mutta käsittääkseni yksinelävät voivat nykyisinkin saada adoptiolapsen.

 

[Toejoen Veikko]

Tästäkin olen samaa mieltä, mutta käsittääkseni yksinelävät voivat nykyisinkin saada adoptiolapsen.

Käsittääkseni adoptiojonot ovat aika pitkiä ja avioparit kiilaavat kohtalaisen helposti yksinelävien edelle.

 

[Stonewall]

En laittaisi abortille täyskieltoa, mutta en hyväksy sitä ehkäisyn tapaisena keinona. Kumminkin yhdynnän jälkeenkin on mahdollisuus käyttää jälkiehkäisyä, joten aborttiin ei ole normaalisti kenelläkään perusteltua tarvetta. Toki raiskaus ja vakava vammaisuus/lääketieteelliset syyt ovat tälläinen peruste. Mutta muuten ei aborttia.
Lisäksi en hyväksy itsekästä individualistista näkökantaa, että naisella muka pitäisi olla yksin oikeus päättää raskauden keskeyttämisestä. Lapsi on kuitenkin puoleksi miehen geenien kantaja, eikä naisen pitäisi voida noin vain päättää yksinään sikiön tappamisesta. Tämä vallalla oleva käsitys tosiasiassa polkee niin syntymättömän lapsen kuin isänkin oikeuksia. Tämä siis silloin kun yhdyntään on ryhdytty yksissä tuumin ilman pakottamisia.

 

[Midnight Rambler]

Abortista pitäisi mielestäni tehdä jos mahdollista nykyistäkin helpompaa. Ei toivottu raskaus harvemmin johtaa onnelliseen lapsuuteen, joten siinä säästyisi naapurosto potentiaaliselta ongelmanuorelta ja jopa yhteiskunnalle kertyisi sitä kuuluisaa säästöä. Puhumattakaan EVVK-vanhempien hermoista. Onhan se nyt ihan luonnollista, että jos lasta ei haluta, niin se kasvava solumöykky kannattaa naarata pois ja vetää vaikka viemäriin. Toki jonkun ylimääräisen maksun voisi asettaa vielä niille, jotka eivät ole tajunneet jälkiehkäisyä käyttää.

Ehdoton kyllä siis abortille täältä, olipa se jonkun mielestä ehkäisyä tai ei. Pääasia on se, että se viimeistään toimii vahingon käydessä kohdalle.

 

[Puscutractori]

Käsittääkseni adoptiojonot ovat aika pitkiä ja avioparit kiilaavat kohtalaisen helposti yksinelävien edelle.

Tässä lienee paljon eroja sen mukaan, mistä maasta lapsi adoptoidaan. Eri maat asettavat erilaisia vaatimuksia lapsen tulevia huoltajia kohtaan. En tiedä, mikä tilanne on Suomen sisäisten adoptioiden osalta, mutta esim. Kiina on jatkuvasti tarkentanut vaatimuksiaan.

 

[Kisapuisto]

En laittaisi abortille täyskieltoa, mutta en hyväksy sitä ehkäisyn tapaisena keinona. Kumminkin yhdynnän jälkeenkin on mahdollisuus käyttää jälkiehkäisyä, joten aborttiin ei ole normaalisti kenelläkään perusteltua tarvetta. Toki raiskaus ja vakava vammaisuus/lääketieteelliset syyt ovat tälläinen peruste. Mutta muuten ei aborttia.

Juuri näin. Jos ei tajua, että ilman ehkäisyä seksin harrastaminen johtaa isolla todennäköisyydella raskauteen, niin silloinhan ihminen on yksiselitteisesti tyhmä. Tällaiset ihmiset toki voisivat sen abortin tehdä, mutta samalla kertaa sitten suoritettaisiin sterilisointi. Toki myös sille miehelle.

Mitä lapsen vaikeaan ja vakavaan vammaisuuteen tulee, niin mielestäni silloin abortointi on ainoa vaihtoehto, elleivät sitten lapsen vanhemmat halua maksaa lapsen (lyhyen) loppuelämän mahdollistavia sairaala- ja lääkärikuluja kokonaisuudessaan. Ei valtion tarvitse mielestäni käyttää varojaan asioihin, joiden tarkoitus on vain ja ainoastaan ihmisten (tässä tapauksessa vanhempien) itsekkäiden tarpeiden tyydyttäminen.

Raiskaus taasen on sellainen asia, että jos nainen haluaa suorittaa abortoinnin, niin siitä vaan. Se on täysin naisen oma asia.

Lisäksi en hyväksy itsekästä individualistista näkökantaa, että naisella muka pitäisi olla yksin oikeus päättää raskauden keskeyttämisestä. Lapsi on kuitenkin puoleksi miehen geenien kantaja, eikä naisen pitäisi voida noin vain päättää yksinään sikiön tappamisesta. Tämä vallalla oleva käsitys tosiasiassa polkee niin syntymättömän lapsen kuin isänkin oikeuksia. Tämä siis silloin kun yhdyntään on ryhdytty yksissä tuumin ilman pakottamisia.

Tähän vahva sama. Nainen voi päättää yksin sikiönsä tappamisesta ja samalla nainen täysin yksipuolisella päätöksellään vaikuttaa erittäin negatiivisesti lapsen siittäneen miehen elämään. Sitten myös toisinpäin, nainen haluaa synnyttää lapsen mutta mies ei sitä haluaisi. Nainen synnyttää lapsen ja mies maksaa elatusmaksuja lapsesta, jota ei koskaan edes olisi halunnut syntyvän. Mutta nainen halusi, ja siitä hyvästä vaikeuttaa miehen elämää, joissakin tapauksissa erittäin paljonkin. Miksi tasa-arvo ei merkitse mitään, kun mies on alistetussa asemassa?

 

[Musta Nuoli]

Tässä lienee paljon eroja sen mukaan, mistä maasta lapsi adoptoidaan. Eri maat asettavat erilaisia vaatimuksia lapsen tulevia huoltajia kohtaan. En tiedä, mikä tilanne on Suomen sisäisten adoptioiden osalta, mutta esim. Kiina on jatkuvasti tarkentanut vaatimuksiaan.

Minun käsittääkseni ulkomailta ei ainakaan Suomessa enää voi adoptoida jos ei ole aviopari ja jos ei ole käynyt vuosien prosessia läpi. Tuskin kovin helpolla yksinäinen henkilö saa adoptointia sisäisestikään, jos ei ole esim. uunituoreen orvon lähisukulainen, vaikkapa täti tms.

Yksinäiset naiset voivat ilmeisesti adoptiolapsen saada joissain oloissa, ainakin taatusti helpommin kuin yksinäiset miehet. Tietysti myös eri hedelmöityshoitoihin yms. halutaan yksinäisille naisille ja lesbopareille tukea ja keskinäisiä adoptointeja.

Eettisissä keskusteluissa nousevat usein esille esim. homoparien vaatimukset adoptoinneista, hedelmöityshoidoista ja vastaavista. Pidän näitäkin ongelmallisina, koska niin kauan kuin yksinäinen heteromies ei vastaavia etuja (=lasta) voi saada näillä metodeilla, niin lasta ei tarvitse myöskään myöntää adoption tai hedelmöityshoitojen kautta homopareillekaan, ei ainakaan valtion kustantamana. Pitäisin myös nurinkurisena ajatusta siitä, että lakimuutoksien yms. jälkeen kahden homomiehen "aviopari" voisi adoptoida lapsia, mutta yksinäinen heteromies ei voisi, tai ei ainakaan lasta koskaan saisi.

Lesboparien yms. sisäisessä adoptoinnissa ei olisi sinänsä ongelmaa siinä tapauksessa, että lapsella ei ole tiedossa toista vanhempaa, toisin sanoen isää (tai tämä on kuollut). Mutta jos lapsella on elossa ja tiedossa myös isä, niin tältä isältä ei saa riistää hänen isyyttään ja huoltajuuttaan vain sen takia, että lapsen äiti on parisuhteessa toisen naisen kanssa ja tästä ventovieraasta halutaan lapsen huoltaja.

Sinänsä orpojen yms. sisäistä adoptointia tulisi Suomessa helpottaa ja kannustaa esim. raskaana olevia ennemmin synnyttämään lapsensa ja antamaan sen rakastavaan, lapsettomaan kotiin kuin terminoimaan tulevan lapsen fenoliruiskeella, jota käytettiin menestyksellä jo Saksassakin aikoinaan.