Ketju eettisesti ja moraalisesti monimuotoisille kysymyksille abortista eutanasiaan

[mjr]

En myöskään täysin allekirjoita lyhyttä yhteenvetoasi, koska annan monille ihmiselle toisella tapaa arvon vaikka he eivät jaa minun filosofiaani ja elämänmalliani esim. vaikka en allekirjoita Hitlerin teesejä kaikessa karuudessaan, ymmärrän tietyssä mielessä ne lähtökohdat miksi joku allekirjoittaa hänen kirjoittamansa teesit, miksi joku haluaa olla natsi ja kannattaa natsismia vaikka tiedän, että itse joutuisin "mielisairaana" välittömästi leirille koekaniiniksi. Annatko sinä arvon tai ymmärryksen heille tällaisessa asiassa vai meneekö sinun hyväksyntäsi ja ymmärryksesi raja natsismin tai kommunismin raadollisimmissa toteutusmalleissa?

No jaa, pohjimmiltaan väkivaltaisten ideologioiden toteuttaminen romahduttaa niiden ideologian, osoittaa lopuollisesti niiden arvottomuuden. Sinulla en näkisi olevan väkivaltaista ideologiaa kuten en Nietzschelläkään - Himmlerillä, tuolla hullun Friedrichin uskollisella fanittajalla, toki sellainen oli. Olen jossain mielessä sangen neutraali vastustamieni asioiden suhteen - en hukkaa kauheasti energiaa niiden todistamiseksi jonkinlaiseksi universaaliksi, metafyysiseksi pahuudeksi vaan vain erityisen epätoivottavaksi käyttäytymiseksi maailmassa, joka tulisi eliminoida historiasta. Eli vaikka toki näen että Himmlerilläkin tai vaikka Jammu Siltavuorella on universaali ihmisarvo, mikä oikeuttaa heidät esimerkiksi puolueettomaan ja kiihkottomaan liberaalidemokraattiseen oikeuskäsittelyyn, niin en usko että tämä ihmisarvo olisi jonkinlainen kaikesta vastuusta vapauttava kortti. Se ei vapauta heitä vastuustaan, eikä meitä, jotka vastustamme heitä: velvollisuutemme on minimoida ei-toivottavien asioiden tekeminen yhteiskunnassa.

Joten en kyllä näe mitään merkittäviä ristiriitoja tai rajoituksia liberalismissani - vielä kun mielestäni pragmaattisuus ja tiettyyn asteeseen asti menevä sopeutuminen maailman rajoituksiin ovat edellytyksenä kaikelle rationaaliselle ideologiselle ajattelulle niin minun on ihan helppo esimerkiksi hyväksyä sen, ettei kaikissa olosuhteissa tarvitse kunnioittaa demokraattisten vaalien tuloksia tai ettei aina voida edes taata puolueettomia oikeudenkäyntejä vaikka kaikilla pitäisikin, ideaalisessa maailmassa, olla siihen oikeus. Sitten on myös ehdottomia rajoja: en koskaan luopuisi liberalismista pelastaakseni sen - kompromisseja voi tehdä, jos niiden tarkoitus on säilyttää vapaus, ei muuten.

 

[ms.qvist]

Kiitokset arvon palstakirjoittaja mjr!

***

En edes väitä kykeneväni tällaisen asian tiimoilla mahdollisimman suureen objektiivisuuteen mutta epäilen ettei juuri kukaan pysty, koska kyseessä on niin henkilökohtainen asia millaisen mieltää olevan "inhimillisesti arvokkaan elämän" tai elämän edes sinne suuntaan. Minulla tietyt asiat vaikuttavat arvoihini ja aivan varmasti myös mjr:n kohdalla hänen taustansa vaikuttavat siihen millaisena hän kokee elämän ja mitä pitää arvostettavana ja inhimillisesti arvokkaana elämänä ja missä menee raja mahdolliselle abortille. Se on itsekunkin omien arvojensa mukaan määritettävä ja arvot pääsääntöisesti muodostuvat subjektiivisista kokemuksista.

En myöskään väitä, että olisin omassa elämässäni aina kyennyt elämään sellaista elämää, jota yleisesti ottaen pidän elämisen arvoisena elämänä - kokemuksena tästä pari sairaalareissua ja runsainmitoin nautittua lääkehiiltä sekä vietettyä aikaa psyk.osastolla. Niinpä olen päättänyt, että vast' edes tulen elämään elämäni siten, että se on parhaalla mahdollisella tavalla omissa käsissäni ja jos siltä tuntuu, että nyt saa riittää, päätän mielummin elämäni kuin jatkan elämää tilassa, mikä ei täytä minun määritelmääni inhimillisesti katsoen arvokkaasta elämästä. Kolmannella kerralla homma hoidetaan siten, että sairaalakeikkaa ei tule tai jos tulee niin se on siinä vaiheessa jo myöhäistä.

Pidän jo nyt omaa elämääni jotakuinkin nollan arvoisena, oikeastaan subjektiivisesti tarkasteltuna oma elämäni on arvotonta, sen arvo on nolla, mutta koska jollekin elämäni voi olla arvokasta, lavennan käsitettä hiukan ja pidän elämääni "jotakuinkin nollan arvoisena". Ei siis täysi nolla mutta jotakuinkin nolla, pieni mutta merkityksellinen ero. En siis todellakaan koe itseäni niin merkittäväksi ihmiseksi, että elämälläni olisi arvo minulle arvoa.

Olen sanonut sanonut sen useammankin kerran, että minun ja muiden kannalta parasta olisi ollut jos en olisi koskaan edes syntynyt tänne - aborttikin olisi ollut järkevämpi toimenpide kuin synnyttää minut. Mitä vanhempanikin oikein ajattelivat tuolloin? En tiedä! Mutta minun toivetta he eivät täyttäneet synnyttäessään minut. Kenties oman toiveensa, jonkin haavekuvan, mikä ei sitten osunutkaan oikeaan kun kohdalle tulikin sairalloinen ja tautinen marko josta oli enemmän riesaa kuin iloa.

Tässä kalpea aavistus siitä millaisena minä näen maailman peilatessani sitä itseni kautta. Kylmä, karu ja elämälle vihamielinen! Täysin subjektiivinen näkemys eikä missään nimessä ehdoton totuus. Jokaisella on oma kuvansa ja oma "totuutensa" jonka mukaan elää ja antaa muidenkin elää. Kenties palstalainen mjr nyt ymmärtää elämänfilosofiani hiukan paremmin.

vlad.

 

[mjr]

Kenties palstalainen mjr nyt ymmärtää elämänfilosofiani hiukan paremmin.

vlad.

Olen kyllä melko pitkälle ymmärtänyt tämän näkökulmasi, mutta se vain vaikuttaa turhan melankoliselta... Oleminen on kuitenkin pakostakin, määritelmänomaisesti enemmän kuin olemattomuus, ja useimmiten selkeästi kaiken vaivan väärti. Ei tietenkään voi sanoa, että mikään arvotus olisi objektiivisesti väärä, mutta, anyway, omasta mielestäni maailma on hyvin kiintoisa paikka ja meillä hyvin kiintoisa kokemus täällä, toki ilman mitään suojaverkkoja, mikä tavallaan kyllä lisää sitä kiinnostavuutta. Totta kai olemme myös mielialojemme ja refleksiemme armoilla, mutta rationaalisesti ajateltuna, irrallaan näistä emotionaalisista reaktioista, sanoisin että tämä positiivisempi arvio vaikuttaa ihan koherentilta ja loogiselta.

 

[Kisapuisto]

Tässäpä hieman pohdiskeltavaa palstalaisille: Leikkaukset epäonnistuivat - Transsukupuoliselle miehelle armokuolema Belgiassa (linkki HS)

Lyhyesti: nainen halusi muuttua fyysisesti mieheksi, ensimmäisen leikkauksen jälkeen itsensä nähdessään hän tunsikin inhoa ja vastenmielisyyttä, pari leikkaust tehtiin vielä senkin jälkeen. Sitten hän masentui ja halusi kuolla. Ja lääkärit hyväksyivät perusteen.

 

[ämjiijii]

Tässäpä hieman pohdiskeltavaa palstalaisille: Leikkaukset epäonnistuivat - Transsukupuoliselle miehelle armokuolema Belgiassa (linkki HS)

Lyhyesti: nainen halusi muuttua fyysisesti mieheksi, ensimmäisen leikkauksen jälkeen itsensä nähdessään hän tunsikin inhoa ja vastenmielisyyttä, pari leikkaust tehtiin vielä senkin jälkeen. Sitten hän masentui ja halusi kuolla. Ja lääkärit hyväksyivät perusteen.

Kaikin puolin ikävä tapahtumasarja ja eiköhän tästä taas joku keksi alkaa vastustaa sekä eutanasiaa että sukupuolenkorjausleikkausta yms. muuten ajamaan omaa agendaansa asialla joka on yksinomaan tämän kyseisen ihmisen ja hänen lähipiirinsä asia.

Mielipiteeni eutanasiaan on se, että se on ihan jees vaihtoehto niille jotka eivät yksinkertaisesti enää halua elää mutta jotka eivät halua tehdä itsemurhaa. Luulisin että joissain tapauksissa voi olla myös lähiomaisille parempi vaihtoehto nähdä vakavasti sairaan ihmisen elämän päättyvän mieluummin tällä tavalla kuin oman käden kautta tai sairaalavuoteessa kärsien. Mielestäni sivistysvaltion tehtäviin kuuluisi taata ihmiselle oikeus ja mahdollisuus kivuttomaan kuolemaan. Totta kai eutanasiassa on kyse ihmisen hengestä joten sitä ei tietenkään tule suorittaa kevein perustein.

Jeesustelijat joiden mantrana on "elämä on aina pyhää" eivät tunnu tajuavan sitä, että on olemassa pahasti sairaita ja kärsiviä ihmisiä joiden elämässä ei ole jäljellä muuta kuin maata vuoteessa kipulääketokkurassa.

 

[Musta Nuoli]

Kaikin puolin ikävä tapahtumasarja ja eiköhän tästä taas joku keksi alkaa vastustaa sekä eutanasiaa että sukupuolenkorjausleikkausta yms. muuten ajamaan omaa agendaansa asialla joka on yksinomaan tämän kyseisen ihmisen ja hänen lähipiirinsä asia.

Mielipiteeni eutanasiaan on se, että se on ihan jees vaihtoehto niille jotka eivät yksinkertaisesti enää halua elää mutta jotka eivät halua tehdä itsemurhaa.

Sukupuolenvaihdosleikkaus, ei sukupuolenkorjaus. Sellaista ei voi korjata, mikä ei ole rikki. Ainoa, mikä pitäisi korjata on rikki mennyt mieli ja identiteetti, mutta psykiatrisella hoidolla luulisi pystyvän tähänkin vaikuttamaan, jos nainen kuvittelee "syntyneensä väärään sukupuoleen, oikeasti olen mies", ihminen kuvittelee syntyneensä "väärään lajiin, oikeasti olen hobitti" ja niin edelleen.

Ei kukaan synny väärään kehoon tai sukupuoleen, jokainen syntyy ihan oikeaan kehoon ja sukupuoleen, koska tietoisuus omasta itsestä kehittyy vasta vauvaiän jälkeen. Se voi kehittyä vituralleen, mutta ei se ole kehon vika, joten kyseessä on sukupuolenvaihdos, ei korjaus. Ainakaan valtion rahoja ei tämmöisiin projekteihin pitäisi senttiäkään pistää eikä toimintaa tukea, sen sijaan tukea voisi antaa terapiahoitoon, jotta tädiksi tahtova tajuaisi, että tätä, jolla on munat, onkin setä.

Se on eri asia, jos on hermafrodiitti tai syntymässä on ollut muuten vain hyvin epämääräinen käsitys siitä, onko kyseessä lintu vai kala. Sitten voi tietysti korjailla sen mukaan miten parhaaksi katsoo, kun on kerran monivalinta mahdollista.

Eutanasia on hyvä vaihtoehto, mutta jos ei ole kysymys fyysisistä kivuista tai vaikkapa vanhuudenheikkoudesta, niin sitä pitäisi kyllä miettiä tavallistakin kovemmin. Toki hengenlähtö parantaa masennuksen kertalaakista, mutta masennusta pystyttäneen hoitamaan vähän kevyemmilläkin hoitomuodoilla. Tässä tapauksessa ongelmana oli siis lähinnä masennus ja sukupuolenvaihdosleikkauksien taustalla alun perin ollut identiteettikriisi, johon olisi ehkä voinut vielä vaikuttaa.

Tosin varmaan tämä yhteiskunnalle tuli halvemmaksi, kun ei tarvitse vuosikymmeniä kustantaa masennus- ja mielenterveyshoitoja, mutta tämä johtaa helposti kaltevaa polkua pitkin tilanteeseen, jossa eutanasiaa tarjotaan vähän joka vaivaan, jotta valtioiden sosiaali- ja terveyspuolen kulut pysyisivät aisoissa.

Toisaalta laajempi massaväestön eutanasia tarjoaisi ainakin tulevaisuudessa siistimmän tavan lähteä tästä maailmasta kuin junan alle meneminen, Rengon keinuun hyppääminen tai omatoiminen haulikonlaukaus suuhun. Kukapa nyt ei haluaisi päiviään aikanaan päättää vanhana, kun tietää missä suomalaisessa vanhustenhoidossa mennään?

Kyllä minulle vanhana varmasti eutanasia maittaa, omatoiminenkin, jos ei valtio sitä vielä takaa eläkepäivien ratoksi. Ja kuolema kelpaisi siinäkin vaiheessa, jos maata pötköttelisin loppumattomissa tuskissa parantumattomasti sairaana ja viimeisenkin parasta ennen -päivän ohittaneena. Mutta en silti ihan heti haluaisi sellaista mallia, jossa lopetuspiikki sujahtaa suoneen heti kun vähän valittelen lääkärille, että kylläpä ovat viime aikoina TuTon peliesitykset ottaneet pannuun.

 

[mjr]

Sukupuolenvaihdosleikkaus, ei sukupuolenkorjaus. Sellaista ei voi korjata, mikä ei ole rikki. Ainoa, mikä pitäisi korjata on rikki mennyt mieli ja identiteetti, mutta psykiatrisella hoidolla luulisi pystyvän tähänkin vaikuttamaan, jos nainen kuvittelee "syntyneensä väärään sukupuoleen, oikeasti olen mies", ihminen kuvittelee syntyneensä "väärään lajiin, oikeasti olen hobitti" ja niin edelleen.

Empiirisesti tämä vaikuttaisi olevan väärä käsitys. Ja tietysti myös anti-liberaali, mutta se tuskin on sinulle mikään erityisen negatiivinen asia. Anyway, jos henkilö ei vahingoita muita tai mitenkään rajoita heidän vapauttaan niin ainakin minulle on jotakuinkin ihan sama, mitä haluavat olla. Olkoot. Eletään ja annetaan elää - onko se niin vaikeata?

 

[Musta Nuoli]

Empiirisesti tämä vaikuttaisi olevan väärä käsitys. Ja tietysti myös anti-liberaali, mutta se tuskin on sinulle mikään erityisen negatiivinen asia. Anyway, jos henkilö ei vahingoita muita tai mitenkään rajoita heidän vapauttaan niin ainakin minulle on jotakuinkin ihan sama, mitä haluavat olla. Olkoot. Eletään ja annetaan elää - onko se niin vaikeata?

Ihan sama se minullekin on, jos joku kokee olevansa eri sukupuolta, kunhan tätä tuntemusta ei paikata veronmaksajien rahoilla tehdyllä kirurgisella operaatiolla. Ei tarvitse myöskään tehdä muita operaatioita jos joku kokee itsensä ja minäkuvansa niin riittämättömäksi, että vain uudet silikonitissit, uusi nenä, uudet sukupuolielimet tai vaikka implantilla vahvistettu glutteus maximus voi tilanteen korjata hetkellisesti, kunnes taas tarvitaan uusi operaatio jne jne.

Yksityisellä sektorilla asia on eri, silloin kukin saa halujensa ja varojensa mukaan vaikka muuttaa itsensä rotevasta mustasta miehestä valkaistuksi zombieksi kuten Michael Jackson teki. Mutta ei tuo mikään ihmisoikeus tai joka kansalaisen perusoikeus ole.

Lääketieteen eettisestä näkökulmasta ei muutenkaan pitäisi turvautua kirurgin veitseen silloin, kun ongelma on lähtökohtaisesti jossain muualla eli lähinnä korvien välissä. Leikkaukset eivät silloin auta. Ei ole Johanna Tukiainenkaan paremmaksi ihmiseksi muuttunut, vaikka häntä on monesti operoitu, ongelmat ja minäkuvan vääristymät tuntuvat oikeustuomioista päätellen vain lisääntyneet niistä ajoista kun Tukiainenkin oli vielä ihan tavallinen julkisuustyrkky.

Toisenlainen esimerkki: jos joku haluaa omilla rahoillaan vaikkapa tatuoida itsensä täyteen, niin siinäpä sitten tatuoi. Mutta jos sama henkilö kokee olevansa niin erilainen ja ihmeellinen, että hän haluaa tehdä vaikkapa raajojensa typistysleikkauksia ja leikellä esim. sorminiveliä tai varpaita irti, niin ensinnäkään siihen ei pitäisi minkään julkisen sairaalan tai kirurgin suostua, ja ylipäätään pitäisi tarvittaessa estää sellainen mutilaatio, mikä aiheuttaa pysyviä vammoja ja hoitokuluja.

Iltalehdessä oli artikkeli australialaisesta naisesta, joka halusi pyörätuoliin ja halusi olla halvaantunut:

Chloe Jennings-White käyttää pyörätuolia vaikka hän on täysin kykenevä kävelemään, kertoo australialainen uutissivusto News.com.au. Nyt Jennings-White haluaa leikkaukseen halvaantuakseen oikeasti.
Jennings-White kärsii harvinaisesta psyykkisestä Body Integrity Identity Disorder (BIID) -oireyhtymästä, joka saa hänet tuntemaan halua olla vammautunut. Jennings-White kertoo, että diagnoosin saaminen viisi vuotta sitten oli hänelle helpotus.
Jennings-White kertoo, että ainoa asia, mikä häntä estää menemästä leikkaukseen, on raha. Hän kertoo löytäneensä ulkomailta lääkärin, joka on valmis leikkaamaan iskias- ja reisiluuhermonsa.
- Minulla ei tule ikinä olemaan varaa siihen. Mutta tiedän, että en tulisi koskaan katumaan sitä enkä ymmärrä, miksi haluni järkyttää ihmisiä.
- Se on sama asia kuin se, että transsukupuoliselta leikataan penis pois. Sitä ei saa koskaan takaisin, mutta he tietävät, mitä he haluavat.
Halu olla vammautunut on niin kova, että Jennings-White on yrittänyt tahalleen joutua onnettomuuksiin, joissa hän voisi menettää jalkansa.

Pitääkö yhteiskunnan taipua Jennings-Whiten kaltaisten ihmisten vaatimuksiin ja leikata hänen hermonsa poikki, jotta hänen fantasiansa toteutuu? Onko se ihmisoikeus tai kansalaisen perusoikeus, saada psyykkisen oireyhtymän aiheuttama pakkomielle toteutetuksi fyysisen kirurgian avulla? Vai olisiko kansalaisen perusoikeus pikemminkin saada psykiatriasta hoitoa oireyhtymäänsä ja helpotusta elämäänsä, halusi hän sitten hermonsa poikki tai vaikkapa munansa pois?

Minä kallistuisin jälkimmäiseen. Jennings-White on sairas, oireyhtymästään kärsivä ihminen, joka aivan oikein rinnastaa oman tilansa transsukupuolisuuteen. Kumpaankin löytyisi varmasti muu ratkaisu kuin peruuttamaton silpominen. Jennings-Whitekin on kuitenkin tähänkin asti selvinnyt 58-vuotiaaksi asti liikuntakykyisenä, sopivalla terapialla ja lääkkeillä hän varmasti pääsisi pahimman yli ns. loppuun asti.

 

[Trenchtown]

Sukupuolen korjaamisesta:

Tutustuin pari-kolme vuotta sitten erääseen homoseksuaalinaiseen, joka eli rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa. Vaikuttivat ihan "stereotyyppisiltä" lesboilta, mukana oli kaikkea vegaaniruoasta joogaamiseen ja näin, kyllähän te tiedätte. Näyttivät myös stereotyyppisiltä lesboilta. Jos joku tahtoo jeesustella, ettei sellaista ole, niin ihan vapaasti. Stereotypia täyttyi myös siltä osin, että tämän suhteen "miehen" mielipiteet olivat erittäin kärkkäitä ja ainoastaan yhdestä tulokulmasta tarkasteltuja.

No kuitenkin, nykyään molemmat ovat virallisesti miehiä. Eivät enää ole "naimisissa", vaan käsittääkseni jonkinlaisessa vapaassa suhteessa ja molemmilla on myös uusi (vapaa?) suhde. Yhteiskunta tuon prosessin käsittääkseni hoitaa, enkä sen oikeudellisuuteen nyt haluakaan ottaa kantaa. En edes tiedä, että mitä kaikkea tuohon prosessiin kuuluu, jotain hormonihoitoja nyt ainakin ja pitkä hoitosuhde psykiatrin kanssa.

En itse ymmärrä tuollaista kimpoilua ja itsensä jatkuvaa etsimistä - ikää näillä kuitenkin on vähän yli ja vähän alle 40 vuotta - ja lisäksi tuntuu, että näillä (tai ainakin toisella heistä) on jatkuvasti päällä ihan älytön maailmantuska ja koko ajan joku asia on niin mahdottoman väärin. Ja varmaan onkin, mutta miten paljon tuo vääryyden näkeminen joka puolella liittyy siihen, että aikoinaan on mahdollisesti joutunut omia näkemyksiään salailemaan, sitä en tiedä. Hyväksyn kuitenkin heidän maailmankuvansa, vaikka en sitä ymmärräkään ja kunnioitan heidän valintojaan.

Joskus huvitin itseäni spekulaatiolla heidän nykyisestä seksuaalisesta suuntautumisestaan, mutta sekin on hauskaa vaan hetken. Aiemmin he kuitenkin olivat avoimesti ja ylpeästi lesboja. Nyt kun molemmista on sosiaaliturvatunnuksia myöten kuoriutunut mies, niin tuskin ovat enää homoseksuaaleja, kun kumpaakin näyttäisi kiinnostavan seksuaalisessa mielessä vastakkainen sukupuoli. Eli olivat nähdäkseni naisia, jotka luulivat olevansa lesboja, mutta ovat sitten kuitenkin heteroseksuaaleja miehiä.

Toki voidaan aina vaientaa ihmettely möykkäämällä "sukupuolettomuudesta" ja siitä, että voihan sitä olla bi. Voihan sitä, en minä sitä kiellä, mutta ulkopuolisen silmin katseltuna vaikuttaa ihmeelliseltä ämpyilyltä.

Eivät kuitenkaan haittaa minun elämääni millään lailla ja ovat ihan hauskoja tyyppejä, kun vähän oppii tuntemaan, joten miksipä minä sitä tuomitsisin, vaikka kovasti ihmettelenkin. Eivät vahingoita ketään, tai korkeintaan itseään, joten antaa mennä vaan.

 

[mjr]

Ihan sama se minullekin on, jos joku kokee olevansa eri sukupuolta, kunhan tätä tuntemusta ei paikata veronmaksajien rahoilla tehdyllä kirurgisella operaatiolla. Ei tarvitse myöskään tehdä muita operaatioita jos joku kokee itsensä ja minäkuvansa niin riittämättömäksi, että vain uudet silikonitissit, uusi nenä, uudet sukupuolielimet tai vaikka implantilla vahvistettu glutteus maximus voi tilanteen korjata hetkellisesti, kunnes taas tarvitaan uusi operaatio jne jne.

Niin, no tuolla viittauksella empiriaan vähän yritin hakea sitä, ettei tämä asia, syystä tai toisesta, vaikuta olevan ihan noin pinnallinen. Että se siis olisi ei-rinnasteinen rintojen laajennukseen. Askel on ikäänkuin suurempi. Volyymitkin lienevät sen verran pieniä, ettei sinulta tai minulta, meiltä kunniallisilta veronmaksajilta, kovin montaa euroa tähän toimintaan peritä. Notta eiköhän sovita, että antaa mennä vaan.

 

[Trenchtown]

Volyymitkin lienevät sen verran pieniä

Totta kai jos verrataan sukupuolen korjausta vaikka mielenterveysongelmiin ja niiden hoitoon, niin volyymit ovat pieniä. Kyllä siihen ihan pirusti ja pitkän aikaa kuuluu kuitenkin kaikenlaista jonka kustannuksiin yhteiskunta osallistuu tai jonka se tarjoaa kokonaan.

Ja tämä ottamatta kantaa toiminnan oikeudellisuuteen, kunhan vaan sanoin. En tiedä mitä nuo hormonihoidot sun muut maksavat, mutta osaan veikata, että halpaa se(kään) ei ole.

Sukupuolenvaihdosleikkaus, ei sukupuolenkorjaus.

Tämän varmaan tiesitkin, mutta sukupuolenvaihdosleikkaus on vanha termi, nykyään nykymaailman avaran näkemyksen alla käytetään termiä sukupuolenkorjaus.

 

[Musta Nuoli]

Totta kai jos verrataan sukupuolen korjausta vaikka mielenterveysongelmiin ja niiden hoitoon, niin volyymit ovat pieniä. Kyllä siihen ihan pirusti ja pitkän aikaa kuuluu kuitenkin kaikenlaista jonka kustannuksiin yhteiskunta osallistuu tai jonka se tarjoaa kokonaan.

Ja tämä ottamatta kantaa toiminnan oikeudellisuuteen, kunhan vaan sanoin. En tiedä mitä nuo hormonihoidot sun muut maksavat, mutta osaan veikata, että halpaa se(kään) ei ole.

Volyymit ovat kohtalaisen pieniä, koska onneksi aika harva kansalaisista näistä syndroomista kärsii, mutta kallistahan lystiä yksittäiset tapaukset varmasti ovat. Syndroomiin tulisi tarjota psykiatrista apua ja lääkehoitoa syndrooman oireiden lieventämiseksi tai sen voittamiseksi, mutta jos ei tämä apu kelpaisi, niin siitä sitten omilla rahoillaan kustantamaan leikkaukset ja hormonihoidot. Sen kuin potee loputonta identiteettikriisiä ja -syndroomaa, mutta sen voi tehdä omilla rahoillaan.

Saman periaatteen saisi ulottaa tietysti muihinkin sellaisiin tapauksiin, jossa ongelmaan tai oireeseen on olemassa apua ja hoitoa sekä tukea mutta siitä kieltäydytään jatkuvasti täysin tahdonvaltaisesti ja tietoisesti. Jos vaikkapa juoppo juo maksansa rikki ja sitoutuu päihteettömään elämään, niin maksansiirto on perusteltu, mutta jos dokaaminen jatkuu tämän jälkeen ja uusikin maksa hajoaa, niin saa sitten olla, annettakoon seuraava sopiva maksa jollekin sitä enemmän kaipaavalle.

Saa sitä jokainen kokea olevansa vaikka sisäinen ambomaalainen ja hommata pigmenttihoitoja sekä hankkia afron, mutta ei se julkisen terveydenhuollon ongelma tai maksettava ole.

Tämän varmaan tiesitkin, mutta sukupuolenvaihdosleikkaus on vanha termi, nykyään nykymaailman avaran näkemyksen alla käytetään termiä sukupuolenkorjaus.

Minä puhun asiasta mieluummin sen oikealla nimellä, ei se siitä miksikään muutu: jos jokin asia ei ole rikki, se ei kaipaa korjaamistakaan. Se voidaan vaihtaa, mutta silloin on kyse vaihdoksesta, ei korjaamisesta.

Sitten on tietysti eri asia, jos pystytään todistamaan, että sekä mies- että nais"sielut" ovat Taivaan suuressa tehtaassa valmiiksi ohjattuina syntymään mies- ja naiskehoihin. Sitten jonkun krapulaisen arkkienkelin mokan takia liukuhihnassa tapahtuu häiriö, ja miessielu putkahtaakin naispuoliseksi kehittyvän sikiön sisuksiin. Muutama vuosi siinä sitten menee, kunnes miessielu tajuaa, että kyllä se on kulli saatava, maksoi mitä maksoi - ja yhteiskunta maksakoon.

 

[Trenchtown]

Minä puhun asiasta mieluummin sen oikealla nimellä, ei se siitä miksikään muutu: jos jokin asia ei ole rikki, se ei kaipaa korjaamistakaan. Se voidaan vaihtaa, mutta silloin on kyse vaihdoksesta, ei korjaamisesta.

Kyllähän mä sen tajusin, mutta korjasin koska viestistäsi sai sen kuvan, että sukuuolenvaihdos on korrekti termi. Ei ole. Ymmärrän ihan täysin näkemyksesi ja olen jossain määrin samaa mieltä, mutta et sä neekeriäkään saa kutsua neekeriksi, vaikka se sellainen on. Tuollaisten vanhojen termin käyttäminen antaa kirjoittajasta/puhujasta juntin ja takapajuisen kuvan, enkä sellaisia määreitä ole sinun kirjoituksiisi tottunut liittämään.

Edelleen ymmärrän ja osittain kannatan tuota sun näkemystä, en ehkä ihan noin jyrkäksi kuitenkaan alkaisi. Nämä ovat pirun vaikeita asioita silloin, kun mielipide pitää muotoilla olemalla itselleen ja muille rehellinen, mutta kuitenkin niin, ettei loukkaa ketään. Täällä palstallahan se on helppoa, livenä omalla nimellä ja naamalla ei niinkään.

 

[Musta Nuoli]

Edelleen ymmärrän ja osittain kannatan tuota sun näkemystä, en ehkä ihan noin jyrkäksi kuitenkaan alkaisi. Nämä ovat pirun vaikeita asioita silloin, kun mielipide pitää muotoilla olemalla itselleen ja muille rehellinen, mutta kuitenkin niin, ettei loukkaa ketään. Täällä palstallahan se on helppoa, livenä omalla nimellä ja naamalla ei niinkään.

Näinhän se on. Tosin sitä vartenhan nämä palstatkin ovat, että ihmiset voisivat puhua asioista suoremmin kuin muuten voisivat. Normaalissa arjessa ihmisten keskustelut laajemmassa porukassa tai ns. julkisesti ovat usein "on ilmoja pidellyt"-tasoa, täällä sen sijaan väki vääntää peistä uskontoketjussa, poliittisissa ketjuissa, homoketjussa, romaniketjussa, mamuketjussa ja niin edelleen.

Näin yleisesti ottaen en myöskään kauheasti pidä nykypäivän trendistä, jossa kehitellään erilaisia kiertoilmauksia ja peiteilmaisuja asioille, koska asioista ei voida tai haluta puhua suoraan, ettei vain joku jossain loukkaannu. Ongelmalapsista ja nuorisorikollisistakin pitäisi puhua "haastavina tapauksina", kaikki on aina haastavaa.

Omasta mielestäni Orwellin Big Brother -henkinen uusiokieli vain vaikeuttaa asioiden käsittelyä ja hankaloittaa myös vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaa, koska asioista pitää puhua kapulakielellä tai tiedostavin termein.

Englanninkielinen ilmaisu sex reassignment on muuten paljon selkeämpi termi kuin suomenkielinen, epätarkka sukupuolenkorjaus. Reassignment eli uudelleenjärjestely on selvästi parempi ilmaisu kuin korjaus, ja parempi oikeastaan kuin vaihdoskin.

 

[Kisapuisto]

Näin yleisesti ottaen en myöskään kauheasti pidä nykypäivän trendistä, jossa kehitellään erilaisia kiertoilmauksia ja peiteilmaisuja asioille, koska asioista ei voida tai haluta puhua suoraan, ettei vain joku jossain loukkaannu. Ongelmalapsista ja nuorisorikollisistakin pitäisi puhua "haastavina tapauksina", kaikki on aina haastavaa.

Tätä samaa olen ihmetellyt itsekin. Nykyaikana pitää varoa viimeiseen asti, ettei joku nyt vaan loukkaannu. Mitä sitten jos loukkaantuu?

Jos joku fyysisesti täysin terve nainen tuntee, että hänen olisi parempi olla halvaantunut, niin kyllä se on silloin sairas, sillä on mielenterveyden häiriö. Sama kuin jos joku mies tuntee, että hän on oikeasti nainen, niin hänellä on mielenterveyden häiriö. Jotkut ihmiset haluavat muokata itsestään vaikkapa tiikerin näköisen tekemällä kaikenmaailman leikkauksia implanteista tekohäntään, koska ilmeisesti tuntevat olevansa tiikereitä. Tällaista kuitenkin pidetään yleisesti sekopäisyytenä, mutta "väärään kehoon" syntymistä ei.

 

[abianos]

Ei, en ole pahoinpidellyt yhtään naista, mutta mietityttää miksi naisen hakannut on maailman alinta kastia, kun niin moni kuitenkin hyväksyy lapsen fyysisen kurittamisen.

Nainen on miehen edessä (alla?) puolustuskyvytön - mies ei voi kurittaa fyysisesti huonosta käytöksestä, pullan leipomatta jättämisestä tai korkkareiden laittamisesta, vaikka mies käski laittaa kumpparit.
Lapsi on kaikkien edessä täysin puolustuskyvytön, luottamukseen kasvava ja kaikin puolin heikko ja heiveröinen - häntä saa kurittaa fyysisesti, jos pudottaa jokeltelevasti naurahten tuttinsa koiran ulosteeseen, tekee itselleen mekon äidin sukkahousuista tai piilottaa iskän tupakat, koska ei halua hänen kuolevan.

Viisaas jatkoajan älymystö ja etenkin jokainen lapsen fyysistä kurittamista kasvatusmielessä kannattava - vetoan teihin ja nostakaa minut tyhmyyteni rumentamasta maailmastani ulos oikeaan maailmaan, jossa yksisarvisen sarvi on katkennut, jossa satakieli laulaakin kuin höyryveturin pilli, ja jossa Tauno Palo ja Ansa Ikonen eivät koskaan saanet toisiaan.

 

[Musta Nuoli]

Tänään tai oikeastaan juuri äsken tuli televisiosta dokumentti CP-vammaisesta suomalaisnaisesta Heljästä, joka ei pysty edes sängystä nousemaan ylös omin avuin, mutta joka tekee kotonaan ns. keikkaa prostituoituna ja joka on jo 13-vuotiaana treenaillut suihinottoa mieheltä. Dokumentti löytynee varmaan YLEn areenaltakin, tässä kertaukseksi Iltalehden juttua aiheesta.

- Perheeni ei ole kanssani juuri missään tekemisissä. Paikkaan prostituutiolla myös läheisyyden ja ihmissuhteiden puutetta, Heljä sanoo Peter Walleniuksen ohjaamassa dokumentissa.
Se onkin yksi syy, miksi Wallenius on ylipäätään lähtenyt kertomaan Heljän tarinaa. Hän haluaa nostaa julkiseen keskusteluun ne vammaiset, joilta Heljän tavoin puuttuu elintärkeä tukiverkko.
- Suurimmalla osalla näistä ihmisistä on turvanaan lähimmäisiä ja perhettä, ja useimmilla meistä on joku, johon nojata, kun omat voimat loppuvat. Mutta mitä sitten, kun läheisten tukiverkko puuttuu eikä ole ketään, joka lohduttaisi, Wallenius kysyy.

Minusta tämä tapaus kuuluu selvästi ketjuun eettisesti ja moraalisesti monimuotoisille kysymyksille. Hieman hämmentäväähän se on lukea CP-vammaisesta, joka ei pääse edes vessaan ilman avustajiaan mutta jota käyvät äijät panemassa säännöllisesti rahasta, ja joka selittää prostituutiotaan sekä rahan tarpeella että myös läheisyyden kaipuulla.

Useinhan se menee toisin päin, eli osa prostituoiduista pitää prostituutiota myös eräänlaisena lähipalveluna sellaisille miehille, jotka eivät muuten seksiä tai laajemmin toisen ihmisen kosketusta koskaan saisi, vammaisista ja ns. fyysisesti vajavaisista henkisesti vajavaisempiin tapauksiin. Mutta näin päin asia taitaa olla aika lailla harvinaisempaa.

Tähän voi ottaa monta näkökulmaa.

Heljän näkökulma ja sen perustelut: haluaako Heljän mieltää aktiiviseksi toimijaksi ja oman tilanteensa (köyhyys, läheisyyden kaipuu) ratkaisijaksi? Perinteinen femakkolinjahan olisi toki, että Heljä olisi patriarkaalisen sovinistiyhteiskunnan uhri. Tai sitten voi ajatella että Heljä olisi henkisesti jotenkin niin rikki ja solmussa, että hän olisi turvautunut tähän toimintaan.

Sitten on Heljän asiakkaiden näkökulma. Kokeeko joku heistä olevansa auttaja, joka antaa Heljälle sekä tämän kaipaamaa ihmiskontaktia että mahdollisuuksia elää parempaa elämää? Vai katsookohan kukaan peiliin ja näkee siellä perverssin, joka saa kinkit kiksinsä siitä, että panee CP-vammaista joka ei karkuunkaan pääse? Tunteekohan joku syyllisyyttä - ja palaa silti?

Halutessaan voi nähdä myös sukupuolien välisen epätasa-arvon räikeän kärjistymän - nimittäin miehiin kohdistuvan epätasa-arvon, joka heijastuu muutenkin parisuhdemarkkinoilla kun alemman markkina-arvon miehet ovat yhä enemmän pulassa eivätkä saa normaalia naista, koska norminaiset ovat "Because I'm Worth it"-minäkuvansa pauloissa ja haikailevat ylemmän markkina-arvon miehiä.

Peruslähtökohtahan on monessa tapauksessa se, että kuka tahansa nainen saa halutessaan seksiä, vaikka ei juuri siltä mieheltä jota eniten haluaa, kun taas kuka tahansa mies ei saa seksiä vaikka miten sitä haluaisi. Naisilla on myyjän markkinat, miehillä ostajan markkinat ja markkinoilla on jatkuva epäsuhta, mikä johtaa sekä sinkkujen määrän kovaan lisääntymiseen että muun muassa seksin sääntelyyn parisuhteissakin eli tutummin pihtaamiseen, jolla voi käydä kauppaa eri asioista ja jota voi käyttää vipuvartena.

Tästä näkökulmastahan CP-vammaisella naisella ovat asiat selvästi paremmin kuin mitä CP-vammaisella miehellä. CP-vammainenkin nainen voi myydä itseään ja/tai saada seksiä miehiltä, kun taas CP-vammainen mies joko ei saa seksiä ikinä tai joutuu ostamaan sitä.

Tuskin tulee koskaan dokumenttia läheisyyttä kaipaavasta ja köyhästä CP-vammaisesta miehestä joka pysyy köyhänä ja vailla ihmisen kosketusta, koska ei hänelle kukaan seksistä maksa. Korkeintaan hän voi maksaa jos saa jostain perintörahaa ja jos eivät demaritantat kiellä koko prostituutiota Suomesta siihen mennessä.

Minä en tarjoa mitään vastauksia, ylläolevat ovat vain näkökulmia. Heljällä on täysi oikeus seksiä myydä ja ottaa niin paljon poskeen rahasta kuin vain jaksaa, mutta tietysti sitä toivoisi, että vammaiset ihmiset, sekä miehet että naiset, saisivat tarpeitaan tyydytettyä sekä riittävästi rahaa inhimilliseen elämään muutenkin. Tai ihan kaikki ihmiset: seksin ja tarkemmin ottaen inhimillisen kontaktin ja kosketuksen puute aiheuttaa Suomessakin melkoisesti vitutusta, masennusta, katkeruutta ja vieraantumista yhteiskunnan oravanpyörästä. Lisäinfoa Naisasiat-ketjun 600+ sivusta.

Sen verran voin sanoa omakohtaisesti, että minusta ei kyllä olisi nussimaan sängyssä avuttomana makaavaa CP-vammaista rahasta. Ajatuskin tuntuisi hyvin, hyvin ilkeältä ja hyväksikäytöltä siitä huolimatta, että olisin maksava osapuoli. Mutta lähtisikö joku Heljän asiakkaaksi?

 

[MustatKortit]

Tänään tai oikeastaan juuri äsken tuli televisiosta dokumentti CP-vammaisesta suomalaisnaisesta Heljästä, joka ei pysty edes sängystä nousemaan ylös omin avuin, mutta joka tekee kotonaan ns. keikkaa prostituoituna ja joka on jo 13-vuotiaana treenaillut suihinottoa mieheltä..

Minä olin kyllä varsin järkyttynyt tästä ohjelmasta, enkä oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella.

Kuten tuossa pitkän tekstisi lopussa kysyit, niin kuka tämän Heljän asiakkaaksi lähtisi?

Vaikea kuvitella, että maksaisin kyseisestä huvista. Itse asiassa jäin miettimään, paljonko minulle pitäisi maksaa, jotta suostuisin tuohon puuhaan.

Elokuvassa Miehen työ Tommi Korpela näyttelee mieshuoraa, joka myös leffan aikana sekstailee tällaisen vammaisen kanssa. Tai tarkemmin sanottuna taitaa pestä tämän selkää kylpyammeessa.

Ainakin tuon perusteella epäilisin tilanteen olevan niin outo (kiusallinenkin?), että vaikea sitä olisi mihinkään "hommiin" tuossa keskittyä.

 

[Solomon]

Hyvä dokumentti, jossa kohde auttajineen oli huomion keskipisteessä. Epävakaa persoonallisuus -diagnoosi taisi Heljällä olla, ja jossakin välissä viitattiin siihen, että tunteet heittelevät niin paljon, että auttajienkin työ on raskasta. Vaan näistä lähtökohdista ei kovin kummallista.

Kyllä Heljä järjissään oleva naikkonen tuntui olevan. Jos maailmalla ei ole tarjota muuta intiimiä läheisyyttä kuin vaimojaan pettävät miehet, niin en kyllä viitsisi edes asettaa moraaliseen puntariin nykyistä menoa. Se, että prostitutioitu sanoo hakevansa läheisyyttä, on kyllä poikkeuksellinen ja rohkeakin veto. Mutta ovat puitteetkin vähemmän tyypilliset. Monipuolisempaa rakkaussuhdetta, ainakaan fyysisesti vähemmän rajoittuneen ihmisen kanssa, voi olla vaikea saada aikaiseksi. Jos intiimin suhteen haluaa, niin minkälaiset haaveet ja unelmat ovat toteutettavissa?

Heljä on niin vaikeasti liikuntarajoitteinen, että ystävyys- ja rakkaussuhteiden syntymiseen vaaditaan paitsi Heljän omaa toimintaa, julkisen vallan instituutioiden ja muiden kanssaeläjien tukea. Tässä suhteessa tilanne ei mitenkään mahdottomalta vaikuttanut. Eläke tosin on pieni tulonlähde ihmiselle, jolle leveämmän leivän hankinta työtä tekemällä on todella vaikeaa. Prostituutiota käsiteltiin lyhyesti myös työn kannalta, ja vielä vähän enemmän raflaavassa dokumentissa tätä olisi voitu kärjistääkin. Kyllähän Heljä kenties voisi jotakin muutakin työtä tehdä, mutta ei se kaukaa haettua ole, että prostituutio olisi nykyisellään hänelle ainoa mahdollinen työnkuva vähänkää vapailla palkkatyön markkinoilla.

Sitä en viitsi arvella, minkälaisia miehiä Heljän asiakkaina kävi, kun he eivät olleet dokkarissa suoraan mitenkään läsnä. Intiimiasioiden isossa kuvassa en kehtaa edes harmitella liian korkealle tähtääviä naisia. Rivistä ei itselläkään ole varaa osoittaa, mutta olen silti huono tyytymään. Aika ajoin se tuntuu raskaalta ja väärältä, mutta ei ole kuitenkaan tahtokysymys.

 

[Tuamas]

Sitä en viitsi arvella, minkälaisia miehiä Heljän asiakkaina kävi, kun he eivät olleet dokkarissa suoraan mitenkään läsnä. Intiimiasioiden isossa kuvassa en kehtaa edes harmitella liian korkealle tähtääviä naisia. Rivistä ei itselläkään ole varaa osoittaa, mutta olen silti huono tyytymään. Aika ajoin se tuntuu raskaalta ja väärältä, mutta ei ole kuitenkaan tahtokysymys.

Sen enempää dokkaria näkemättä, voisin kuvitella että ainakin osittain kyseessä ovat samassa tilanteessa olevat miehet.

 

[scholl]

"Oletko jo lopettanut vaimosi hakkaamisen?"

Mites muuten, esitetäänkö tässä ketjussa vain se kysymys vai pitääkö siitä jotain muutakin lätistä? No esitin kysymyksen, saatte nyt pohtia, onko se iittävän eettisesti ja moraalisesti monimuotoinen kysymys.

 

[seeyou@jäähalli]

CP-vammainenkin nainen voi myydä itseään ja/tai saada seksiä miehiltä, kun taas CP-vammainen mies joko ei saa seksiä ikinä tai joutuu ostamaan sitä.

Mielenkiintoista pohdintaa oli koko kirjoituksesi, mutta tässä kohdassa olet väärässä. Minä CP-vammaisena miehenä tiedän nimittäin kokemuksesta, että kyllä mekin voimme saada. Jotkut naiset osaavat katsoa miehessä muutakin kuin tämän vammaisuutta.

 

[ms.qvist]

Sen verran voin sanoa omakohtaisesti, että minusta ei kyllä olisi nussimaan sängyssä avuttomana makaavaa CP-vammaista rahasta. Ajatuskin tuntuisi hyvin, hyvin ilkeältä ja hyväksikäytöltä siitä huolimatta, että olisin maksava osapuoli. Mutta lähtisikö joku Heljän asiakkaaksi?

Aihetta olisi mielenkiintoista ruotia laajemmaltikin mutta tyydyn tiiviiseen käsittelyyn vain tähän näkökulmaan tukeutuen.

Minun on todella vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että maksaisin seksistä vaikeasti CP-vammaiselle naiselle (tai miehelle) koska jos haluaisin turvautua prostituoidun palveluksiin niin haluaisin - tai oikeammin asiakkaana vaatisin - että prostituoitu kiihottaa minua ulkoisesti niin paljon, että haluaisin panna juuri häntä. En asiakkaana haluaisi maksaa sellaiselle prostituoidulle, joka ei sytytä minua ja minun on todella vaikea nähdä, että joutuisin sellaiseen tilanteeseen, että tälläinen prostituoitu sytyttäisi minua. Mutta koskaan ei tietenkään voi sanoa, että "Ei koskaan" mutta tämän hetkisen tuntemuksen mukaan uskallan kuitenkin sanoa, että juuri nyt hän ei minua sytyttäisi liekkeihin eikä saisi minulla seisokkia aikaan.

Toisaalta eipä hän sytyttäisi minua millään muullakaan tapaa eli olisi vaikea kuvitella tilannetta jossa tuntisin todella voimakkaita ja syviä tunteita vaikeasti CP-vammaista henkilöä kohtaan. Tunnustan, että minulle eräs merkityksellinen seikka ihmissuhdetta - siis muuta kuin ystävyyssuhdetta - on myös se, että ihmisen ulkoinen olemus viehättää minua, mikä ei siis suinkaan tarkoita sitä, että ihmisen on oltava kaunis.

vlad.

 

[dana77]

Luin tänään sanomalehdestä kolumnin jonka nuori kirjoittaja oli sitä mieltä, että ihmisten tulisi "luopua evoluutiosta". Tällä hän tarkoitti, että kun nyky-yhteiskunnassa heikommista pidetään huolta, niin lajinsäilymisen kannalta ei ole tarpeellista nykyisenkaltaista kilpailutilannetta ylläpitää. Kirjoittaja ymmärsi, että kilpailussa suurin draivaava tekijä on tämä sukupuolivietti/tarve löytää mahd.otollinen kumppani parinmuodostusta varten.

Niinpä minusta jatkokysymys on, että kun täällä ansioistakin maksetaan progressivista veroa, joilla pidetään heikoimmista huolta, niin eikö pelkästään looginen seuraava steppi olisi, että parisuhdemarkkinoiden alpha-yksilöt velvoitettaisiin tasapuolisuuden nimissä jakamaan osa seksistään parisuhdemarkkinoiden heikoimmille yksilöille?

 

[Sonny Burnett]

Ketjun aiheita löyhästi sivuten minua on mietityttänyt seuraava ilmiö eri muodoissaan:

Järkyttävä ilmiö: Massamurhaaja Breivik saa rakkauskirjeitä vankilaan | Ulkomaan uutiset | Iltalehti.fi

(linkki Iltalehden juttuun)

Laulussahan jo kysytään miksi naiset rakastuvat renttuihin. Jos tätä massamurhaajaa voi edes rentuksi ylentää. Mutta melkoinen alfa-uros olisi naismarkkinoilla jos päästettäisiin vapaasti kyntämään.

Naisten hoivaviettiä on tarjottu selitykseksi näihin tappajiin rakastumisiin, mutta aihetta ei ole koskaan kuulemma kunnolla tutkittu.