Ketju eettisesti ja moraalisesti monimuotoisille kysymyksille abortista eutanasiaan

[Alamummo]

Järkyttävä ilmiö: Massamurhaaja Breivik saa rakkauskirjeitä vankilaan | Ulkomaan uutiset | Iltalehti.fi

(linkki Iltalehden juttuun)

Saihan poliisinmurhaaja Steen Christensenkin suomalaisnaiset kirjoittelemaan hänelle kasapäin lemmenviestejä vankilaan. En kyllä tajua ollenkaan, miksi. Ehkä nämä naiset kuvittelevat rakkautensa "parantavan" murhaajan.

En hyväksy väitettäsi siitä, että massamurhaajat olisivat alfauroksia yleisillä naismarkkinoilla. Ovat sitä korkeintaan joidenkin rajatapausten ja itsekin hoitoa tarvitsevien naisten mielissä. Vai onko joku tuntemasi nainen hehkuttanut sinulle Breivikin ihanuutta?

 

[dana77]

Jossain määrin ymmärrän näiden vankilassa istuvien suosion naisten parissa. He eivät lyhyellä tähtäimellä ole ainakaan vapaaehtoisesti pettämässä puolisoitaan

 

[Sonny Burnett]

Saihan poliisinmurhaaja Steen Christensenkin suomalaisnaiset kirjoittelemaan hänelle kasapäin lemmenviestejä vankilaan. En kyllä tajua ollenkaan, miksi.

Juu, niin sai. En minäkään ymmärrä miksi ja siksi asiaa pohdinkin.

Kuten sanottua, asiaa ei ole tieteellisesti vaivauduttu tutkimaan, joten ilmiö on vain mutujen varassa, joten ei ole tietoa millaisella taustalla, mielenterveyshistorialla- ja nykytilalla nämä säkkikaupalla rakkauskirjeitä lähettävät ihmiset ovat varustettu. Jos tutkittaisiin, niin ehkä otos voisi olla erilainen kuin perstuntumalta voisi kuvitella.

Sanavalintani "vapailla markkinoilla" oli huonosti muotoiltu kärjistys, myönnetään. Naisfaniposti ja sen valtava määrä monissa eri tapauksissa on kuitenkin fakta. Voisi sanoa että ilmiö on yleismaailmallinen.

Edit. Hannu Kailajärvi tuskin on saanut kovinkaan montaa kosimakirjettä vankilaan. Mutulla mennään edelleen mutta uskoisin että fanipostin vähäisyys johtuu hänen tekemänsä rikoksen luonteesta. Julkisuuden määrä olisi ollut ainakin riittävä kiinnostuksen saamiseen.

edit. 2. kiitti Vlad. En ollut Lundin tapauksesta kuullutkaan mutta hämmästyttävältä kuulostaa.

 

[ms.qvist]

Ketjun aiheita löyhästi sivuten minua on mietityttänyt seuraava ilmiö eri muodoissaan:

Järkyttävä ilmiö: Massamurhaaja Breivik saa rakkauskirjeitä vankilaan | Ulkomaan uutiset | Iltalehti.fi

(linkki Iltalehden juttuun)

Laulussahan jo kysytään miksi naiset rakastuvat renttuihin. Jos tätä massamurhaajaa voi edes rentuksi ylentää. Mutta melkoinen alfa-uros olisi naismarkkinoilla jos päästettäisiin vapaasti kyntämään.

Naisten hoivaviettiä on tarjottu selitykseksi näihin tappajiin rakastumisiin, mutta aihetta ei ole koskaan kuulemma kunnolla tutkittu.

Kannattaa lukea ruotsalaisen Micael Dahlenin teos Ihmispedot jossa teemaa myös käsitellään suhteellisen laajasti kirjan loppupuolella vaikka koko kirjassa teema kulkee mukana. Poikkeukselliset murhaajat tai sarjamurhaajat kiinnostavat ihmisiä ja vetävät seksuaalisesti puoleensa eikä kyse läheskään aina ole hoivavietistä vaan myös siitä, murhaaja (mies) on varustettu poikkeavalla kyvyllä - hän on poikkeukselinen, hän erottuu joukosta, hän on vaarallinen ja kenties salaperäinen ja sellaisin ominaisuuksin varustettu ihminen on vetovoimaisempi monien mielestä kuin vaikkapa Jatkoaikaan viestejä kirjoittava vlad. Eivät nämä miehet - miksei naisetkin - kaikkia kiinnosta mutta osaa meistä ja osalla kiinnostus, kiihko ja halu etenevät niin pitkälle, että pn päästävä fyysisesti kokemaan halujen ja kenties seksuaalisten unelmien kohde.

Siksi esim. tanskalainen Peter Lund on ollut jopa seksisymboli maassaan ja naiset ovat olleet valmiita vaikka mihin päästäkseen sänkyyn hänen kanssa, tietäen samalla sen että heidän kiihkonsa kohde nussi jokaista halukasta naista. Hän oli alfa-uros joka sai (ja saanee edelleen) mitä haluaa. Toisaalta luonteeltaan hän on sellainen, että koskaan ei tiedä milloin seuraavan kerran napsahtaa. Hän janoaa murhien tuomaa julkisuutta ja jos hän huomaa menettävänsä jotain, jäävänsä paitsi jostain tilanne voi olla se, että tapetaan ihminen jotta saadaan sitä mitä kaivataan. Tälläinen kiinnostaa osaa meistä ja joku haluaa kokea tällaisen ihmisen ja kenties joku kuvittelee voivansa voittaa hänet ja "parantaa" hänet mutta harvoin, jos koskaan, näin käy.

vlad.

edit: Dahlenin teoksessakaan ei kuitenkaan tutkittu sitä millaisia nämä ihmiset olivat/ovat jotka ovat kiinnostuneita syvällisemmin murhaajista, jopa niin paljon, että haluavat naimisiin tai edes sänkyyn heidän kanssa. Kirjassa tutkittiin ennemmin ilmiötä itsessään.

 

[ämjiijii]

Niinpä minusta jatkokysymys on, että kun täällä ansioistakin maksetaan progressivista veroa, joilla pidetään heikoimmista huolta, niin eikö pelkästään looginen seuraava steppi olisi, että parisuhdemarkkinoiden alpha-yksilöt velvoitettaisiin tasapuolisuuden nimissä jakamaan osa seksistään parisuhdemarkkinoiden heikoimmille yksilöille?

Joo, tässä voisi olla ideaa. Näiden geneettisten seikkojen lisäksihän ihmisten ominaisuuksiin vaikuttaa myös kasvatus, joten jos aidosti haluttaisiin yhteiskuntaa tasapäistää, ei kenellekään lapselle tulisi antaa kasvatuksessa minkäänlaisia virikkeitä joista olisi hyötyä myöhemmässä elämässä. Yritysjohtaja voisi sanoa lapselleen että "kyllä susta vielä hyvä duunari tulee mutta ei siinä sossussakaan ole mitään häpeämistä".

Todella hälyttävän monelle tulee yllätyksenä että ihmisten välinen epätasa-arvo johtuu pohjimmiltaan yksinkertaisesti siitä, että toiset yksilöt omaavat toisia paremmat ominaisuudet. Kun tämän ottaa puheeksi filosofisissa baarikeskusteluissa niin ihmiset yleensä ampuvat viestintuojan ja saa kuulla olevansa ties mikä eugenisti tai Josef Mengele. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Eikä tuo esittämäni väite missään vaiheessa sano että vain koska toiset ihmiset ovat heikompia kuin toiset, vahvemmilla on oikeus sortaa heitä miten haluavat.

 

[mjr]

Todella hälyttävän monelle tulee yllätyksenä että ihmisten välinen epätasa-arvo johtuu pohjimmiltaan yksinkertaisesti siitä, että toiset yksilöt omaavat toisia paremmat ominaisuudet.

Tuota, hmm, pätikös tämä muuten aristokraattisessa yhteiskunnassa? Entä sellaisessa, jossa hyvän koulutuksen voi ostaa vain rahalla? Johtuukohan eriarvoisuus myös ihan pikkiriikkisen vanhempien ja esivanhempien puuhistakin? Vai olisiko niin, että jos ottaisimme synnytyksestä suoraan huostaan 1000 korkeatuloisten ja sisäisesti tasapainoisten perheiden lasta ja vaihtaisimme heidät päittäin moniongelmaisiin köyhiin perheisiin niin silti nämä 1000 vaihdettua lasta ponnistaisivat läpi perhehelvettien ja slummikoulujen ja voittaisivat kaikki nuo 1000 parempiin olosuhteisiin lähetettyä ikätoveria?

 

[ämjiijii]

Tuota, hmm, pätikös tämä muuten aristokraattisessa yhteiskunnassa? Entä sellaisessa, jossa hyvän koulutuksen voi ostaa vain rahalla? Johtuukohan eriarvoisuus myös ihan pikkiriikkisen vanhempien ja esivanhempien puuhistakin? Vai olisiko niin, että jos ottaisimme synnytyksestä suoraan huostaan 1000 korkeatuloisten ja sisäisesti tasapainoisten perheiden lasta ja vaihtaisimme heidät päittäin moniongelmaisiin köyhiin perheisiin niin silti nämä 1000 vaihdettua lasta ponnistaisivat läpi perhehelvettien ja slummikoulujen ja voittaisivat kaikki nuo 1000 parempiin olosuhteisiin lähetettyä ikätoveria?

Niin tosiaan unohtui laittaa tuohon viestiin että nuo ominaisuudet eivät johdu pelkästään genetiikasta vaan myös kasvatuksella yms. ympäristötekijöillä on vaikutuksensa, vieläpä erittäin suuri. En todellakaan usko siihen jos tuollainen lapsenvaihtokoe tehtäisiin että slummeihin asetetut "paremman väen" lapset ponnistaisivat sieltä minnekään.

Pointtina oikeastaan viestilläni oli tuoda sitä esiin, että eriarvoisuus aikuisena johtuu pitkälle siitä, miten asiat on ollut lapsena ja nuorena. Toimeentulotuella elävien jälkeläiset elävät myös usein toimeentulotuella ja akateemikkojen lapset hakevat yliopistoon. Ja tämä kaikki tapahtuu tasapäisessä yhteiskunnassa, jossa ei pitäisi olla luokkaeroja ja jossa kuka tahansa voisi perustaa vaikkapa firman ja rikastua. Perheestä siis ei siirry jälkipolville pelkästään erimääriä materiaalista varallisuutta (mikä tietenkin aiheuttaa myös epätasa-arvoa), vaan myös immateriaalisia asioita, kuten määrätietoisuutta, kunnianhimoa, yms.

 

[mjr]

Niin tosiaan unohtui laittaa tuohon viestiin että nuo ominaisuudet eivät johdu pelkästään genetiikasta vaan myös kasvatuksella yms. ympäristötekijöillä on vaikutuksensa, vieläpä erittäin suuri. En todellakaan usko siihen jos tuollainen lapsenvaihtokoe tehtäisiin että slummeihin asetetut "paremman väen" lapset ponnistaisivat sieltä minnekään.

Eli siis erot eivät johdukaan täysin yksilöistä vaan olosuhteista ja taustoista, joihin nämä eivät voi vaikuttaa? Yhteiskunta voi ja siksi meillä on esim. kaikille avoin koululaitos ja universaali sairausvakuutus. Minkä johdosta meillä tapahtuu paljon sosiaalista nousua, huomattavasti enemmän kuin esim. USA:ssa. Tästä näkökulmasta sinun alkuperäinen argumenttisi "todella hälyttävän monelle tulee yllätyksenä että ihmisten välinen epätasa-arvo johtuu pohjimmiltaan yksinkertaisesti siitä, että toiset yksilöt omaavat toisia paremmat ominaisuudet" tuntuukin hieman harhaanosuvalta, koska siitä ei tyhmempi huomaa, ettet tässä tarkoita pelkästään (tai aina edes ollenkaan) heidän ominaisuuksiaan vaan myös heidän vanhempiensa ja esivanhempiensa ominaisuuksia.

Tässä mielessä siis on ehkä kuitenkin mahdollista nähdä, ettei aina ole hyvä kuin käy vaan että paljon lahjakkuutta menee hukkaan ja paljon lahjattomuutta pärjää lähinnä vain vanhempiensa turvin...

 

[Musta Nuoli]

Siksi esim. tanskalainen Peter Lund on ollut jopa seksisymboli maassaan ja naiset ovat olleet valmiita vaikka mihin päästäkseen sänkyyn hänen kanssa, tietäen samalla sen että heidän kiihkonsa kohde nussi jokaista halukasta naista. Hän oli alfa-uros joka sai (ja saanee edelleen) mitä haluaa. Toisaalta luonteeltaan hän on sellainen, että koskaan ei tiedä milloin seuraavan kerran napsahtaa. Hän janoaa murhien tuomaa julkisuutta ja jos hän huomaa menettävänsä jotain, jäävänsä paitsi jostain tilanne voi olla se, että tapetaan ihminen jotta saadaan sitä mitä kaivataan. Tälläinen kiinnostaa osaa meistä ja joku haluaa kokea tällaisen ihmisen ja kenties joku kuvittelee voivansa voittaa hänet ja "parantaa" hänet mutta harvoin, jos koskaan, näin käy.

Tämä Dahlenin teos oli hyvä maininta. Teos kannattaa ehdottomasti lukea, se on raadollisen realistinen katsaus siitä, miten maailma todellisuudessa makaa ja miten ns. poikkeusyksilöihin kohdistuu kova vetovoima. Ketään ei kiinnosta, jos on tavallinen vähän hiljaisempi mutta muiden ihmisten oikeutta elämään kunnioittava pulliainen. Mutta jos pistää ihmisiä kylmäksi, saavuttaa välittömästi synkän karismaattisen auran ja pillua alkaa tulla ovista ja ikkunoista.

Tämä Lundin, nykyisin Bjarne Skounborg, on oikein hyvä esimerkki. Ei puhettakaan, että hän olisi jonkinlainen synkän miehekäs tappajahahmo, joka olisi vankilassa "nuoruuden väärien valintojen" tai mukanaan vieneen kadun kovan lain takia. Lundin oli alun perin surkea nilkki, joka teinipoikana kuristi oman äitinsä. Sitten hän sai julkisuutta leikkimällä tv-haastattelussa jotain goottia ja lausumalla hölynpöly-tason runoutta jostain elämän synkistä ja valoisista puolista. Sehän sitten kostutti yhden jos toisenkin neidon pöksyt märiksi. Ah, kuinka ihana ja henkevä mies, jolla on syvällinen filosofia!

Lundin vapautui (totta kai, mitäs sitä psykopaattia telkien takana pitämään) ja oli vähän aikaa yhdessä erään yh-äidin kanssa. Sittemmin tämä katosi kahden pikkulapsen kanssa, ja Lundinin todettiin oikeudessa murhanneen sekä äidin että pikkulapset ja hävittäneen näiden ruumiit. Siitä sitten päälle uusi tuomio - ja lähes loputon naisvieraiden virta, kun nämä tulivat jakamaan persettä tälle kiihottavalle suurelle sankarille, jonka meriitit koostuvat oman äidin, kahden pikkulapsen ja yhden yh-äidin julmasta murhaamisesta.

Tosiaan, ei ole kyse vain hoivavietistä ja sen vääristymistä. Murhaaminen on seksikästä, se tekee ihmisestä poikkeusyksilön joka kiihottaa. Voima ja valta kiihottavat monia muutenkin, ja väkivaltakin on valtaa - valtaa toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta.

Dahlenin kirjassa oli esillä myös japanilainen kannibaali, joka on aikoja sitten vapautunut, ja melkoinen julkkis on hänestäkin Japanissa tullut. Hänen vain teki aikoinaan mieli maistaa naisenlihaa, ja sen hän sitten toteutti murhaamalla naisen ja syömällä tätä. Vienti lienee tälläkin herralla kova.

 

[ms.qvist]

Dahlenin kirjassa oli esillä myös japanilainen kannibaali, joka on aikoja sitten vapautunut, ja melkoinen julkkis on hänestäkin Japanissa tullut. Hänen vain teki aikoinaan mieli maistaa naisenlihaa, ja sen hän sitten toteutti murhaamalla naisen ja syömällä tätä. Vienti lienee tälläkin herralla kova.

Tämän japanilaisen Issei Sagawankin tarina oli ja on hyvin mielenkiintoinen, kuinka syrjitty ja kenties rumalta näyttävä mies muuttuu kiihkeällä tavalla halutuksi joidenkin ihmisten silmissä kun tilillä on yksi lihoiksi pistetty nainen - hollantilainen kansallisuudeltaan ja murha tapahtui vuosikymmeniä sitten Pariisissa. Yksi murha muutti kaiken ja Sagawasta tuli symbolinen kulttihahmo joka vieraili ja vierailee talk showssa ja jonka maalauksia jonotetaan. Ironista ja kenties julmaa on se, että Sagawa elää julkisuudestaan ja kuten hän viittasi sivumennen, jos julkisuus loppuu kenties on palattava entisen "harrastuksen" pariin. Milloin Sagawa tappaa seuraavan kerran vai riittääkö saamansa julkisuus hänelle?

Yksi murha voi muuttaa paljon, kuinka paljon sellainen muuttaisi vaikkapa minun elämää jos sellaisen tekisin ja onnistuisin "markkinoimaan" itseni medialle oikein?

vlad.

 

[Buddha]

Jossain määrin ymmärrän näiden vankilassa istuvien suosion naisten parissa. He eivät lyhyellä tähtäimellä ole ainakaan vapaaehtoisesti pettämässä puolisoitaan

Ukot pitää naisen aina hyvällä tuulella ja puhuu paskaa, minkä kerkeevät. Naista ei saa päästää koskaan tapaamisista huonolla tuulella pois, ettei pettäisi ja aina se huomio ei ole pyyteetöntä. Monesti kiinnostuksen syy on naisen kontrollointi, halutaan vaan tietää, että missä menee ja kenen kanssa.

Naisfaniposti ja sen valtava määrä monissa eri tapauksissa on kuitenkin fakta. Voisi sanoa että ilmiö on yleismaailmallinen.

Kyllä miehetkin tuon osaa. Ja osaa helvetin hyvin.

Ihmissuhteet on linnassa ajankulua ja miksei sitä paskaa jauhaisi, kun joku roudaa perseen perhetapaamisiin ja antaa vielä kaupanpäälle. Monesti se on ihan sama, että kuka sinne tulee.

 

[scholl]

Tuskin Sini Saarela pääsee vapaaksi takuuta vastaan. Muutenhan hän voisi yrittää paeta maasta kuten suomalaiset lätkäpelaajat Amerikasta. Merkillepantavaa on se, että toistaiseksi vapaaksi päässeet ovat ensinnäkin olleet kaikki venäläisiä ja toisekseen ei-terroristeja eli esim. laivalla mukanaollut toimittaja ja lääkäri. Niinpä kumivene-Sini, joka lähti rynnäkköön öljynporauslautalle, ei mielestäni missään tapauksessa voi päästä vapaaksi, eikä pidäkään päästä, koska hän on terroristi. No kohtahan se nähdään, käykö näin vai tapahtuuko eettisesti ja moraalisesti vääriä asioita.

 

[erku]

En tiedä tuleeko nyt ihan oikeaan ketjuun, mutta omasta mielestäni on väärin, että ex-hiihtäjä Janne Immonen sai potkut rajavartijan työstään: Dopingtuomio toi Janne Immoselle potkut | Urheilu | Iltalehti.fi

Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että poliisi voi varsin mitättömin seurauksin rikkoa virkavelvollisuuttaan urkkimalla esimerkiksi arkaluontoisia kuolintietoja, joihin hänellä ei ole mitään asiaa. Mutta sitten kun rajavartija töppäilee siviilissä ehdollisen vankeusrangaistuksen arvoisesti, hän saa kenkää vaikka olisi hoitanut työnsä kuinka hyvin ja tunnollisesti. Enkä nyt tarkoita etteikö oikeudessa valehtelu todistajan roolissa olisi vakava rikos, mutta minusta siinä oli lieventävänä asian haarana se, että totuuden puhuminen olisi selkeästi tahrannut hänen mainettaan siinä kohdin. Luulisi, että oikeuden langettama rangaistus olisi ollut täysin riittävä Immoselle.

 

[Everton]

Tämä nyt ei ole mikään kovin vakava juttu, mutta ehkä kuitenkin laitan ennemmin tänne kuin vaikkapa "On aika oluen" -ketjuun... Luin tänään artikkelin Hollannista, enkä oikein tiennyt miten suhtautua asiaan.

Ovat nimittäin keksineet Amsterdamissa palkata deekuja kaljapalkalla siivoamaan katuja. Saavat aamulla kaksi olutta, että saavat koneet käyntiin, puoliltapäivin lämpimän aterian (ja kyytipojaksi toiset kaksi kaljaa) ja työpäivän päätteeksi vielä yhden kiitoskaljan. Lisäksi vielä 10 euroa palkkaa ja puoli toppaa sätkätupakkaa. Vastineeksi siis siivoavat katuja roskista ym.

Tuon jutun mukaan kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Asukkaat siihen, että on siistimpää niin kaduilla kuin puistoissakin - kun ryyppyporukat eivät siis valloita puistoja päivisin. Viranomaiset siihen, että kaupunki hyötyy lähes ilmaisesta puhtaanapidosta, juopot saavat syödäkseen ja elävät aiempaa terveellisemmin. Ja juopot tykkäävät ainakin kaljapalkasta, tosin monien mielestä on varmaan ihan kiva, että on jotain järkevää tekemistäkin.

Periaatteessahan tuo siis kuulostaa win-win-tilanteelta, mutta toisaalta taas tuntuu siltä, että voi onnistua vain 'damissa. Ajatelkaapa, jos joku ehdottaisi samaa Suomessa. Ammattiliitot, viranomaiset ja poliitikot kaivaisivat kynnet veressä esille pykäliä, joita tuossa rikotaan. Asukkaat puolestaan valittaisivat, kun joku rantojen reiska erehtyisi lakaisemaan heidän jalkakäytäväänsä. Ja juopot katoaisivat takaisin pusikkoon heti ne ilmaiset aamukaljat haettuaan.

 

[Musta Nuoli]

Joustava pragmaattisuus toimii Hollannissa ja joissain muissakin maissa, täällä tuo ei tosiaan tulisi kuuloonkaan. Pekka Puska, demaritantat ja leegio narisevalla äänellä kommentoivia konsultteja iskisi heti ehdotukseen kiinni.

Puska kertoisi, kuinka aamukalja spurgulle olisi vastuutonta ja voisi aiheuttaa krapulaa. Demaritantat haluaisivat estää sen, että eniten pohjalla olevat voisivat aktiivisesti tehdäkin jotain passiivisen oleilun ja dokaamisen sijasta, ja kiertävä dosentti valittelisi, että kuka kantaa vastuun, jos spugge siivoaakin huonosti ja puistoon jää jäätelöpaperi koiran tai pikkulapsen nuoltavaksi.

 

[Kisapuisto]

Periaatteessahan tuo siis kuulostaa win-win-tilanteelta, mutta toisaalta taas tuntuu siltä, että voi onnistua vain 'damissa. Ajatelkaapa, jos joku ehdottaisi samaa Suomessa. Ammattiliitot, viranomaiset ja poliitikot kaivaisivat kynnet veressä esille pykäliä, joita tuossa rikotaan. Asukkaat puolestaan valittaisivat, kun joku rantojen reiska erehtyisi lakaisemaan heidän jalkakäytäväänsä. Ja juopot katoaisivat takaisin pusikkoon heti ne ilmaiset aamukaljat haettuaan.

Tuo olisi todellakin win-win -tilanne. Samaa voisi kokeilla ihan hyvin Suomessakin, sillä ilmeisesti tuolla Amsterdemissakaan kukaan ei pakota näitä alkoholisteja tekemään tuota duunia saadakseen jotain, vaan kyse on vapaaehtoisuudesta. Luulisin, että Suomessakin voisi mennä läpi, kun mitään sossun tukia tai jotain pakkokuntoutusta tai muuta ei sidottaisi mahdolliseen työpanokseen, vaan tosiaan nämä rantojen reiskat saisivat itse päättää siivoavatko vai eivät. Jos eivät, niin siitä ei olisi kenellekään mitään haittaa verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Ehkäpä joku saattaisi saada taas elämän syrjästäkin kiinni tuollaisen toiminnan myötä ja elämälle jotain muutakin sisältöä kuin päivittäinen viinan juominen.

 

[Musta Nuoli]

En tiedä tuleeko nyt ihan oikeaan ketjuun, mutta omasta mielestäni on väärin, että ex-hiihtäjä Janne Immonen sai potkut rajavartijan työstään: Dopingtuomio toi Janne Immoselle potkut | Urheilu | Iltalehti.fi

Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että poliisi voi varsin mitättömin seurauksin rikkoa virkavelvollisuuttaan urkkimalla esimerkiksi arkaluontoisia kuolintietoja, joihin hänellä ei ole mitään asiaa. Mutta sitten kun rajavartija töppäilee siviilissä ehdollisen vankeusrangaistuksen arvoisesti, hän saa kenkää vaikka olisi hoitanut työnsä kuinka hyvin ja tunnollisesti. Enkä nyt tarkoita etteikö oikeudessa valehtelu todistajan roolissa olisi vakava rikos, mutta minusta siinä oli lieventävänä asian haarana se, että totuuden puhuminen olisi selkeästi tahrannut hänen mainettaan siinä kohdin. Luulisi, että oikeuden langettama rangaistus olisi ollut täysin riittävä Immoselle.

Tästä on vähän aikaa, mutta olen samaa mieltä. Potkujen antaminen oli tässä tapauksessa kohtuutonta, koska kyse oli Immosen siviilissä tekemästä teosta, josta on kaiken lisäksi aikaakin ja joka ei mitenkään liity hänen siviilityöhönsä eikä vaaranna hänen kykyään työskennellä ammatissaan.

Eri asia, jos Immonen olisi vaikka syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn tai raiskaukseen (josta heruu myös samantyyppinen ehdollinen sekä pikku rapsut). Tai jos hän olisi virassaan syyllistynyt valehteluun oikeudessa, kavallukseen tai muuta vastaavaa.

Väärin Immonen totta kai teki, mutta kuitenkin lopulta totuuden myönsi, ainoana mieshiihtäjien porukasta. Ja hän oli ainoa, joka tällä tavalla asiasta kärsi. Muut dopingista kärähtäneet jatkavat sinnikkäästi asian kieltämistä eivätkä suostu myöntämään mitään, ja tämän takia tämäkin asia on edelleen avohaava maastohiihdon maineessa.

Immosen kohdalla olisi voinut senkin huomioida, että hän on ollut pidätettynä virastaan vuoden 2012 marraskuusta alkaen, ja tällöinhän ei taida palkkakaan juosta, ei ainakaan täysimääräisesti. Rahalliset menetykset ovat jo nyt olleet melkoiset.

 

[Musta Nuoli]

Minkälaisia tuntemuksia herättää kanssakirjoittajissa ajatus siitä, että joutuisi asiakaspalvelussa palvelemaan murhamiestä? Vieläpä lapsenmurhaajaa? Murhaaja on jo vapaalla jalalla ja teoriassa siis "tuomionsa sovittanut", mutta voiko pikkulapsen murhaamista oikeastaan koskaan sovittaa?

Pitäisikö vain pystyä palvelemaan murhaajaa muina miehinä, toivottaa hymysuin hyvää päivänjatkoa ja palvella parhaansa mukaan, vaikka tekisi mieli käskeä murhaajan painua helvettiin - tai jopa passittaa murhaaja itse helvettiin jos vain se mahdollista olisi?

Lisäbonuksena lapsenmurhaajan mahdolliseen asiakaspalveluun tulee vielä sekin, että tiedostaa voineensa huonommalla tuurilla olla itse uhrina. Pienellä todennäköisyydellä, mutta kuitenkin realistisena mahdollisuutena.

Kyseessä oleva henkilö on entinen antikvariaatinpitäjä Jorma Patjas (linkki vie suomi-wikiin), joka kylmäverisesti ensin pahoinpiteli ja vangitsi antikkaansa tulleen 11-vuotiaan pikkupojan Janne Aikalan, jätti illaksi antikan kellariin ja palasi myöhemmin takaisin kuristamaan tämän hengiltä köydenpätkällä. Sitten Patjas jätti ruumiin antikkaan ja meni kotiin rauhassa nukkumaan. Seuraavana päivänä mies piti firmaa pystyssä normaalisti, kunnes sitten illalla otti ruumiin ja nakkasi tämän tien varrella olleeseen ojaan kuin minkäkin roskan tai jätteen.

Patjas teki tekonsa 1986, sai elinkautisen ja vapautui jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Nykyisin hän asustelee Turun Halisissa vapaana miehenä ja onnellisena eläkeläisenä.

Tarkennetaan sen verran, että minä en ole Patjasta kohdannut, enkä asu Halisissa päinkään, mutta eräät kollegat ovat siellä suunnassa töissä ja ovat erittäin todennäköisesti Patjasta joutuneet työssään palvelemaan. Minäkin olen tuolla suunnalla tehnyt vuosia sitten pari tuurausta, ja olisin voinut Patjakseen törmätäkin huonolla tuurilla.

Ajatus miehen kohtaamisesta ja auttamisesta millään tavoin lähinnä kuvottaa. Todennäköisesti voisin ja saisin asiat hoidettua, mutta se ei varmaan sentään mihinkään humanistien liberaaleihin ihmisoikeuskitinöihin kuulu, että Patjaksen tapaisia paskiaisia pitäisi palvella hymysuin tai tehdä yhtään mitään ylimääräistä, mitä tämä ei erikseen huomaa kysyä.

Se omakohtainen mahdollisuus joutua Patjaksen uhriksi juontaa siitä, että minä olin pienenä poikana ahkera antikoissa kävijä ja tuonakin vuonna olin kiertänyt monta kertaa läpi Turun keskustan antikoita, myös Patjaksen putiikkia. Jos pari vuotta vanhempi Janne Aikala pahoinpideltiin, vangittiin ja kuristettiin hänen "ärsytettyään" Jorma Patjasta, niin silloin Patjas olisi voinut tehdä saman oikeastaan kenelle tahansa innokkaalle pikkupojalle, joka tuli antikkaan ns. häiritsemään Patjaksen dokaamista ja kyselemään jotain.

Minä en sattunut tuona päivänä Patjaksen antikkaan, Janne Aikala sattui. Ja kuoli murhattuna tuskaisen pahoinpitelyn ja kauhun täyttämän illan jälkeen, kunnes päätyi dumpattuna ojaan.

 

[Musta Nuoli]

Yksityishenkilönä ylläkuvattu teko kuvottaa minua, mutta sen ei saa/saisi antaa vaikuttaa työntekoon. Tämä siis ainakin silloin, jos ollaan tekemisissä esim. terveys-/sospuolen asioissa.

En ole mainittujen alojen kanssa tekemisissä ammatillisesti, siellä varmasti kohtaisikin kaikenlaista epattoa säännöllisesti. Mutta "asiakas on aina oikeassa"-ajattelu tuottaisi ainakin tässä tapauksessa mietittävää. Todennäköisesti asiakas Patjas ei saisi minulta mitään haistavittu-ylireagointia, mutta kyllä tuollaisen mulkun kanssa asiointi päivän pilaisi ja saisi muistelemaan herran vanhoja edesottamuksia.

Ehkä olen vain saanut tarpeekseni suomalaisen oikeuslaitoksen hyysäämisestä ja paapomisesta, mutta ei minua oikeastaan haittaisi yhtään, jos jotkut Patjaksen naapurit vähän kovistelisivat miestä tai vaikkapa lynkkaisivat tämän. Mieshän sai tapauksen jälkeen runsaasti tappouhkauksia ja varmasti vankilassakin heppu oli ns. pelkääjien puolella.

Mitään villin lännen meininkiä en kaipaa, ja normaalitapauksissa riittävän rangaistuksen istuminen riittäköön teon sovitukseksi, mutta erikoistapauksissa kuten lapsien murhaamisessa ei kyllä tuntuisi missään, jos joku sikäläinen "huolestuneiden vanhempien" huppukomitea tekisi miehelle selväksi, ettei ole liikkumista missään missä on lapsia, kirjoja tai viinaa lähettyvillä. No, onneksi ei asu täällä päin missä minä asun, eikä tarvitse asiaa miettiä samalla tavoin kuin jos joku jormapatjas asuisi naapurissa ja tulisi aina hississä vastaan.

Kansalaistottelemattomuuden ja omankädenoikeuden kysymykset ovat toki myös tämän ketjun asiaa eli eettisesti ja moraalisesti monimuotoisia kysymyksiä. Jos ei laki suojele eikä oikeus toteudu, niin silloin omankädenoikeutta alkaa esiintymään. Ennemmin riittävän kovat rangaistukset (ts. oikea elinkautinen ilman armahdusta tämmöisissä tapauksissa), niin kansalaisten oikeustaju täyttyy paremmin.

 

[ms.qvist]

Minkälaisia tuntemuksia herättää kanssakirjoittajissa ajatus siitä, että joutuisi asiakaspalvelussa palvelemaan murhamiestä? Vieläpä lapsenmurhaajaa? Murhaaja on jo vapaalla jalalla ja teoriassa siis "tuomionsa sovittanut", mutta voiko pikkulapsen murhaamista oikeastaan koskaan sovittaa?

Pitäisikö vain pystyä palvelemaan murhaajaa muina miehinä, toivottaa hymysuin hyvää päivänjatkoa ja palvella parhaansa mukaan, vaikka tekisi mieli käskeä murhaajan painua helvettiin - tai jopa passittaa murhaaja itse helvettiin jos vain se mahdollista olisi?

Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla, tarkemmin sanottuna vanhuspalveluiden parissa, jossa on tietenkin olemassa vähintäänkin teoreettinen mahdollisuus olemassa sille, että joku päivä joudun hoitamaan asukasta/potilasta, jonka taustalta löytyy tekoja joita minun on hyvin vaikea hyväksyä ja tekoja jotka monilla mittareilla mitattuina voivat tuntua anteeksi antamattomilta.

Työssäni tällaisen henkilön kohtaaminen tarkoittaisi tietenkin sitä, että joutuisin käytännössä lähes jokaisella työvuorolla tekemisiin hänen kanssa ja hoitamaan häntä, joten tällaisessa tilanteessa on yksinkertaisesti kyettävä työntämään mahdolliset tunteet syrjään ja tehtävä työ ammatillisesti parhaimmalla mahdollisella tavalla siitä huolimatta, että henkilö kenties tekojensa puolesta olisi hyvinkin kuvottava. En näe muuta mahdollisuutta toimia kuin tämän, tai jos näkisin, niin tuolloin minun olisi parempi etsiä toinen työ, koska periaatteeni on kuitenkin se, että työ on tehtävä ammatillisesti hyvin ja henkilökohtaisten tunteiden ei saa antaa vaikuttaa (liikaa) työnjälkeen. Sen tietenkin ymmärrän ettei koskaan voi kohdella asukkaita/potilaita täysin tasapuolisesti, mutta henkilön taustan ei missään nimessä kuitenkaan saa vaikuttaa niin paljon, että se olennaisella tapaa heikentäisi työmoraaliani ja vaikuttaisi samaten heikentävästi työnjälkeen.

Sosiaali- ja terveysalalla on kuitenkin huomattavasti raskaampiakin yksiköitä, joissa omia moraalisia ja eettisiä valintoja joutunee pohtimaan vieläkin rajummin ja miettimään suhdettaan asiakkaisiin. Yksiköitä joissa vieläkin konkreettisemmalla tapaa joudutaan auttamaan henkilöitä, jotka ovat tehneet tekoja joita on todella vaika pitää hyväsyttävinä millään mittareille - tekoja jotka ovat pahoja, silti tällöinkin ammatillisuus on säilytettävä ja kyettävä tarjoamaan tarvittava apu. Muiden tehtävä on sitten tuomita henkilö, hoitohenkilökunnan tehtävä on tehdä työnsä ammatillisesti niin hyvin kuin mahdollista.

vlad.

 

[Aatos]

Yksiköitä joissa vieläkin konkreettisemmalla tapaa joudutaan auttamaan henkilöitä, jotka ovat tehneet tekoja joita on todella vaika pitää hyväsyttävinä millään mittareille - tekoja jotka ovat pahoja, silti tällöinkin ammatillisuus on säilytettävä ja kyettävä tarjoamaan tarvittava apu. Muiden tehtävä on sitten tuomita henkilö, hoitohenkilökunnan tehtävä on tehdä työnsä ammatillisesti niin hyvin kuin mahdollista.

vlad.

Ammatillisuus on asia jonka oppii vuosien mittaan. Tuomitseminen ei ole - niinkuin sanot - hoitavan tahon tehtävä.

Raskaiden potilaiden hoitamisessa minulle suurin ongelma on pitää itsensä kunnossa; välttää kyynistymistä.

Mieleeni on jäänyt tähän liittyen erään palomieskonkarin sanat.
Vaikeat tilanteet - vaikka kolapaikalla jossa on lapsi silpoutunut - hoituvat ammattitaidolla joka sisältää rutiineja. Oman tiimin kanssa asiat käydään läpi. Mutta vuosien mittaan kun näitä kasautuu, alkavat ne painaa mieltä. Ja kuluttavat sitä kautta. Niistä tulee epämääräistä mössöä josta ei saa kiinni.


Aika "pahoissa" hoitopaikoissa olen ollut töissä. Mieleen tulee esim. nuori joka oli raiskannut oman siskonsa. Toimintakykyni ei petä ja kykenen potilaana olevaa auttamaan. Silti se ei poista inhoani itse tekoa kohtaan.

Tämän nuoren kohdalla koetti päivä jolloin sisko ja veli istuivat vastatusten. Veli pyysi anteeksi. Vuosien prosessin tuloksena kykenevät elämään sovussa, molemmat jollakin tavalla ollen sinut asian kanssa.

Jos tekijää/potilasta ei olisi hoidettu parempaan kuntoon, olisi tämä potentiaalinen päihteiden käyttäjä joka tulisi tekemään hirveitä tekoja. Toki takeita ei voi koskaan ihmisestä antaa.

Kyse ei ole kenenkään paapomisesta vaan teon kohtaamisesta, kasvamisesta joka sattuu.
Tekijän on itse koettava teon inhottavuus.

Eheytyminen on rankkaa puuhaa joka vaatii pitkällisiä toimia (suljettujen ovien takana, kuten tässä.)

Opetellaan elämään muita kunnioittaen.

Paikat joissa näiden äärimmäisyyksiin menneiden nuorten hoito tapahtuu ovat rankkoja paikkoja. Niin nuorille kuin hoitajillekin.

 

[Musta Nuoli]

En halua kuulostaa ihmishirviöltä tms, mutta en pidä sitä tavallaan vielä niin pahana rikoksena tappaa vastasyntynyttä lasta kuin esim. parin vuoden ikäistä. Tavallaan näissä on kuitenkin se ero, että parivuotias ymmärtää jo asioita ja joitain muistikuvia alkaa pikkuhiljaa kertyä, toisin kuin vastasyntyneellä. Väärin se kuitenkin on, tietenkin.

Tällä Oululaisäidillä ei mieli ole terve. Eikä tosin ole sillä Radio Rapun FB-päivittäjällä.

Nappasin tämän närhen munat ja oikeusvaltio -ketjusta, aihe sopii tähän ketjuun paremmin.

Eli vaikuttaako ikä tappamisen merkityksellisyyteen rikoksena? Onko yhtä paha tappaa vastasyntynyt kuin parivuotias? Tai dementoitunut eläkeläinen työikäisen perheenäidin sijaan? Tai elinkelpoisen keskos-vaiheen rajalla jo oleva sikiö vastasyntyneen sijaan?

Miten nämä pitäisi määritellä ja millä perustein?

Oululaisäidin mieli ei varmasti terve ole, mutta onko vastaavasti sellaisenkaan ihmisen mieli terve, joka hankkiutuu kerta toisensa jälkeen raskaaksi ja sarja-abortoi kun ei viitsi/halua/osaa käyttää ehkäisyä tai sulkee asiat mielestään kunnes on taas raskaana? Vai mitä näille tapauksille pitäisi tehdä, jos vastaava toistuu jatkuvasti?

Pakkosterilointi on nykyisin jonkinlainen tabu, mutta se olisi helpotus monelle joiden elämää hallitsevat kontrolloimaton promiskuiteetti ja tukahdutetut, traumaattiset ongelmat. Pantava on ja paljaalla, ja sitten koittaa ahdistava raskaus. Olisi helpompaa jos sitä raskausta ei tulisi, eivätkä moniongelmaisen traumatisoituneet ja itsestään/seksielämästään täysin kyvyttömästi huolta pitävät ihmiset ole muutenkaan hyviä vanhempia ainakaan lapsen näkökulmasta.

 

[kahden suunnan sentteri]

Eli vaikuttaako ikä tappamisen merkityksellisyyteen rikoksena? Onko yhtä paha tappaa vastasyntynyt kuin parivuotias? Tai dementoitunut eläkeläinen työikäisen perheenäidin sijaan? Tai elinkelpoisen keskos-vaiheen rajalla jo oleva sikiö vastasyntyneen sijaan?

Miten nämä pitäisi määritellä ja millä perustein?

Asiantuntijoiden mukaan vaikuttaa.

Lääketieteen etiikan tutkijat ehdottavat vastasyntyneiden laillista surmaamista - Kotimaa - Turun Sanomat

 

[Musta Nuoli]

Asiantuntijoiden mukaan vaikuttaa.

Lääketieteen etiikan tutkijat ehdottavat vastasyntyneiden laillista surmaamista - Kotimaa - Turun Sanomat

Lainaan tuosta katkelman:

Tutkijat kutsuvat laillistettua lapsensurmaa syntymän jälkeiseksi abortiksi. He huomauttavat, että itse abortti on hyvin yleisesti hyväksytty myös syistä, jotka eivät liity sikiön terveyteen. Heidän mielestään sen paremmin sikiö kuin vastasyntynytkään ei ole moraalisessa mielessä ”varsinainen ihminen”. Se, että molemmat ovat ”potentiaalisessa mielessä ihmisiä”, ei ole heistä moraalisesti olennaista. Kolmantena argumenttina he esittävät, että adoptio ei ole aina kenenkään edun mukaista.

Loppupäätelmänä he tulevat siihen, että vastasyntyneen surmaaminen tulisi olla laillista kaikissa niissä tapauksissa, joissa aborttikin on.

Tämä jos mikä on tämän ketjun kamaa.

Olen pohjimmiltaan samaa mieltä tästä. Surmaaminen mikä surmaaminen, oli kyse sitten keskos-tason alarajalla olevasta sikiöstä tai juuri vastasyntyneestä.

Joissain tilanteissa surmaamisen tulisi kenties olla sallittua, joissain olosuhteissa siitä tulisi antaa tuomio taposta, oli riittävästi kehittynyt lapsi vielä äidin sisällä tai ei. Se on sitten oma lukunsa, mitkä nämä olosuhteet ovat.

Oma näkemykseni on, että riittävän vammaisen/pysyväissairaan saisi abortoida tai "jälkiabortoida", jos tila on parantumaton ja/tai suurta tuskaa tuottava kunnes varhainen kuolema olisi muutenkin edessä. Raiskaukset, insestit yms. ovat myös hyväksyttävä syy aborttiin, tosin ei enää jälkiabortointiin (adoptio on aina mahdollinen). Terve lapsihan ei ole vastuussa siitä, kuka sen isä on.

Sarja-abortoinnit siksi, ettei huvita käyttää ehkäisyä mutta ei huvita kantaa myöskään vastuuta taas pitäisi laittaa tarkempien rajoituksien alle. Jos tulevan lapsen isä vastustaa aborttia, niin sitä ei saisi tehdä koska lapsi on yhtä lailla isän kuin äidinkin yhteistoiminnan tulos. Jos abortti toisen osapuolen vastustuksesta tehtäisiin, siitä voisi antaa tappotuomion yhtä lailla kuin siitä, jos äiti tappaisi lapsen tämän synnyttyä ja riistäisi lapsen isältä mahdollisuuden jälkikasvuun.

 

[Kisapuisto]

Olen pohjimmiltaan samaa mieltä tästä. Surmaaminen mikä surmaaminen, oli kyse sitten keskos-tason alarajalla olevasta sikiöstä tai juuri vastasyntyneestä.

Juuri näin, surmaaminen mikä surmaaminen. Ei eroa moraalisesti mitenkään toisistaan.

Joissain tilanteissa surmaamisen tulisi kenties olla sallittua, joissain olosuhteissa siitä tulisi antaa tuomio taposta, oli riittävästi kehittynyt lapsi vielä äidin sisällä tai ei. Se on sitten oma lukunsa, mitkä nämä olosuhteet ovat.

Sekin vaikuttaa, kuka sen abortoinnin tekee. Jos lääkäri abortoi muutaman kuukauden ikäisen sikiön molempien vanhempien tai pelkästään äidin suostumuksella, niin se on nykylain mukaan ok. Jos se abortointi tehdään molempien vanhempien suostumuksella niin, että mies lyö raskaana olevaa naista pari kertaa vatsaan, niin se on vähintään törkeä pahoinpitely. Jos äiti vain yksinkertaisesti raskaana ollessaan ryyppää sikiönsä hengiltä, niin se taitaa nykylain mukaan olla ihan laillista.

Oma näkemykseni on, että riittävän vammaisen/pysyväissairaan saisi abortoida tai "jälkiabortoida", jos tila on parantumaton ja/tai suurta tuskaa tuottava kunnes varhainen kuolema olisi muutenkin edessä. Raiskaukset, insestit yms. ovat myös hyväksyttävä syy aborttiin, tosin ei enää jälkiabortointiin (adoptio on aina mahdollinen). Terve lapsihan ei ole vastuussa siitä, kuka sen isä on.

Vakavasti vammaiset sikiöt pitäisi pakkoabortoida automaattisesti jos ultraäänissä tällainen vamma selkeästi näkyy, tai jos vanhemmat haluavat välttämättä tällaisen lapsensa pitää, niin hoidot sitten omalla kustannuksella. Maailmassa ei ole paljon itsekkäämpiä tekoja kuin tuoda tieten tahtoen maailmaan vaikeasti vammainen lapsi, joka elää maksimissaankin vain pienen ohikiitävän hetken ja se hänen koko elämänsä on yhtä kidutusta, ja sitten nämä vanhemmat vielä vaativat toki parasta mahdollista hoitoa yhteiskunnan rahoilla tälle oman itsekkyytensä tuotokselle.

Sarja-abortoinnit siksi, ettei huvita käyttää ehkäisyä mutta ei huvita kantaa myöskään vastuuta taas pitäisi laittaa tarkempien rajoituksien alle. Jos tulevan lapsen isä vastustaa aborttia, niin sitä ei saisi tehdä koska lapsi on yhtä lailla isän kuin äidinkin yhteistoiminnan tulos. Jos abortti toisen osapuolen vastustuksesta tehtäisiin, siitä voisi antaa tappotuomion yhtä lailla kuin siitä, jos äiti tappaisi lapsen tämän synnyttyä ja riistäisi lapsen isältä mahdollisuuden jälkikasvuun.

Aina sanotaan, että ruumis on naisen oma ja hän saa tehdä siksi abortin ihan omalla päätöksellään. Ymmärrän toki tämän perustelun idean. Mutta jos pariskunta harrastaa seksiä ja nainen tulee raskaaksi, ja mies haluaa pitää lapsen mutta nainen ei niin mies ei mahda mitään. Jos taas nainen haluaa pitää lapsen ja mies ei, niin mies ei taaskaan mahda mitään mutta kaiken lisäksi hän joutuu vielä maksamaan elatusapua lapsesta. Onko tämä yhtälö mitenkään oikeudenmukainen? Joo, mies huolehtikoon ehkäisystään, mutta naisenko ei tarvitse?

Ja ei, abortti ei ole mielestäni automaattisesti eikä lähtökohtaisesti väärin eikä oikein vaan kaikki on tapauskohtaista, mutta abortin perusteita pitäisi tarkastella kriittisesti ja asioita muokata lainsäädännöllisesti monilta osin.