Ketju eettisesti ja moraalisesti monimuotoisille kysymyksille abortista eutanasiaan

[ernestipotsi]

Itse olen myös kuolemantuomiota vastaan, mutta samoista syistä mitä pernis tuossa ylempänä sanoo. Mihin vedetään raja? On helppo näin maallikkona sanoa että vedetään raja vaikka koulusurmaajiin ja raiskaaja-tappajiin. Mutta kuinka vahva pitää näytön olla? Aina on mahdollisuus myös virheelliseen tuomioon. Koska ihminen on erehtyväinen en näe mitään systeemiä jossa aukottomasti poistettaisiin syyttömän tuomio.

Henkilökohtaisesta näkökulmasta en pitäisi yhtään huonona jos Penttilän ja Jammun kaltaiset tyypit päästettäisiin päiviltä. Mutta miten voimme rakentaa järjestelmän jossa ei ole mahdollisuutta tuomita syytöntä kuolemaan?

Hyvin merkittävä osa amerikkalaisista kuolemantuomioista ja/tai life withour parole -tuomioista on annettu silminnäkijähavaintojen pohjalta.

Silminnäkijä on hyvin epäluotettava todiste, sillä ihmiset valehtelevat tahallisesti ja tahattomasti. Erityisesti uhrin henkilökohtaisesti tuntevat silminnäkijät vasta epäluotettavia ovatkin. Paikalla todistettu tragedia sotkee ihmisen muistin usein totaalisesti.

Yhtään ainoaa kovaa rangaistusta (kuolema/elinkautinen) ei pitäisi antaa pelkän silminnäkijätodistuksen perusteella. Edes epäillyn tunnustus ei aina ole luotettava


Toinen pointti elinkautisten (ilman ehdonalaista) vastustamiseen on se, että ei sitä oikeudenkäyntihetkellä kukaan voi sanoa, että onko joku sopeutuvainen ehdonalaiseen 10/20/30 vuoden päästä.
Ei sillä, etteikö Suomen "13 vuotta linnassa ja automaattisesti ulos" -käytännössä olisi ongelmia. Elinkautisessa on hyvä olla aina ehdonalaismahdollisuus, mutta oikeasti vaarallisest ja parantumattomat pitäisi pitää lukkojen takana niin kauan kuin on tarpeen. Vaikka sitten aidosti lopun ikäänsä.

 

[pernaveikko]

Edes epäillyn tunnustus ei aina ole luotettava

Mitä tarkoitat tällä, tunnustushan on melkein silmähavaintoa huonompi todistuskappale.

En jaksa googlata kuinka moni ihminen on tunnustanut vaikka Olof Palmen murhan. Tai minkä tahansa.

Ihmiset vain tunnustelee kaikkea ja syyt voivat olla esimerkiksi se, että tein sen oikeasti, joku maksoi minulle tästä tai olen vain muuten mielenterveysongelmainen. Tai minua kidutettiin.

Tunnustus on vain osa tutkintaa. Toki joissain maissa sitten viedään hirsipuulle samantien, kunhan nyt vaan joku viedään,

 

[Ollakseni]

Roko's basilisk - RationalWiki

Rokon basiliski. Eli ajatus siitä, että pitäisikö ihmisen palvella tulevaa tekoälyä etukäteen, varmistaakseen oman selviytymisensä? Eli olisitteko valmiita auttamaan tulevaa ihmiskunnan tuhoavaa tekoälyä saadaksenne elää hetken kauemmin. Ja kaikki tämä pitäisi tehdä ennen koko tekoälyn keksimistä.

 

[Sonny Burnett]

"Vankeinhoitomme ei saa olla psykopaattien avioliittovälitys" – Ihailijattarien käynnit sukellusvenemurhaajan luona halutaan estää Tanskassa

Edit. Linkki Ksml:ään

Tässä ketjussa on taidettu jo ennenkin käsitellä raakuuksiin syyllistyneiden murhaajien osakseen saamasta naisten ihailusta ja rakastumisista. Ilmiölle on oikein Wikipedia artikkelikin.

Hybristophilia - Wikipedia

Tällä kertaa Tanskan vasemmisto-oppositio haluaa estää ihailijattarien yhteydenotot päänleikkaaja-Peter Madseniin. Aiemmin Madsenilla oli suhde naispuoliseen vanginvartijaansa. Ovstko nämä kaikki ihailijanaiset itsekin psykopaatteja kuten jutussa väitetään vai onko taustalla kuitenkin jotain biologista alitajuista primitiivikäyttäymistä? Ilmiö kuitenkin on tunnettu, melko toistuva ja maailmanlaajuinen.

 

[Trenchtown]

Kaivoin tämän ketjun ylös vaikka olisin kysymykseni voinut sekalaisten kysymysten ketjussakin esittää, vaan ehkä tämä on parempi ketju, koska aiheen voinee laskea moraalisesti arveluttavaksi.

Sairastan MS-tautia, tarkemmin sanoen sen sellaista muotoa, että välillä pystyn kävelemään lähes normaalisti ja ilman apuvälineitä, välillä taas kävely onnistuu vain apuvälineillä ja niidenkin kanssa pystyn kävelemään vain hyvin lyhyitä matkoja kerrallaan.

Käyn melko usein laivalla ja terminaalissa järjestely on sellainen, että jos mulla on kyynärsauvat käytössä, pääsen laivaan muiden liikuntarajoitteisten ja sviittimatkustajien tavoin 10-15 minuuttia ennen muita matkustajia, eikä tarvitse edes mennä sinne "lähtöaulaan" ihmismassojen joukkoon. Toki fyysisesti terve vaimonikin pääsee tuota kautta saattajanani. En tykkää ihmismassoista enkä jonottamisesta, joten suurella ilolla olen tätä mahdollisuutta käyttänyt. Koska tämä järjestely on tiedossani, liikun laivaan mennessä aina kyynärsauvoilla, tarvitsen niitä sitten oikeasti tai en. Silloin kun menee laivaan kyynärsauvoja apuna käyttäen vaikka ei niitä oikeasti tarvitsisi, tuppaa siitä aina tulemaan vähän huono omatunto, mutta laivaan pääsy rauhassa ja käytännössä jonottamatta hiljentää omatunnon vaimean äänen.

Samoin pysäköin invapaikalle koska siihen lupa on, vaikka kauempaakin käveleminen onnistuisi. Tästä toisinaan tulee ihmisiltä pahaa silmää, kun invapaikalle pysäköineestä autosta nousee ilman apuvälineitä ihminen, jonka sairaus ei juuri sillä hetkellä ulospäin näy. Vaikka ihmisten tuomitsevat katseet rekisteröinkin en jaksa niistä sen enempiä välittää, mulla on vammaisen pysäköintilupa eli oikeus pysäköidä siihen invapaikalle, että siinähän katsovat pahalla silmällä, aivan sama. Tästäkin omatunto pyrkii toisinaan kitisemään, mutta nekin kitinät hiljenevät viimeistään kun ajattelen, että tämä sairaus on tuonut niin paljon paskaa, vienyt elämästä mm. mahdollisuuden harrastaa hikiliikuntaa ja käydä töissä ja rajoittaa muutenkin elämää niin paljon, että mulla on oikeus käyttää julkeasti hyväkseni niitä harvoja hyviä puolia, mitä sairaus on mukanaan tuonut.

Mitä mieltä olette, onko hyväksyttävää noiden esimerkkien mukaisesti ns. käyttää sairautta hyväksi, vai pitäisikö moinen lopettaa ja päälle hävetä niin saatanasti?

 

[Individual]

@Trenchtown Jos on hyviä päiviä ja on huonoja päiviä, niin eikö homma ole kuitenkin niin, että olet parantumattomasti sairas, sekä liikuntarajoitteinen ja se on asia mikä ei muutu. Niinä hyvinä päivinä, kun liikkuminen onnistuu paremmin, saa varmasti olla ihan iloinen siitä ja silti pysäköidä invapaikalle, tai mennä sen vartin ennen muita laivaan. Ei kai se kalenteria katso? Heitän mutulla myös sen, että voiko kondis olla laivaan mennessä hyvä ja takaisin tullessa huonompi (heh heh tiedän) noin niin kuin liikkumisen kanssa? Eli varmaan ihan hyvä, että on kepit mukana ja jos joku antaa pahaa silmää parkkiksella, niin älä maindaa niistä. Seuraavalla kerralla ku on kepit mukana, niin kopautat kuin lätkäpelissä pohkeeseen.

 

[godspeed]

Mitä mieltä olette, onko hyväksyttävää noiden esimerkkien mukaisesti ns. käyttää sairautta hyväksi, vai pitäisikö moinen lopettaa ja päälle hävetä niin saatanasti?

Minun (mieli)sairauteni ei näy päälleppäin eli näytän ja kuulostan monesti aivan täysipäiseltä tyypiltä, jota välillä vain vähän masentaa. Se on vain murto-osa mikä näkyy ulospäin, vaikka todellisuudessa sisuskaluissa ja aivoissa myllertää aivan valtavasti suuresta ilosta täydelliseen suruun ja vaikeisiin itsemurha-ajatuksiin, jolloin voi puhua toisinaan myös sekamuotoisesta taudinkuvasta. En ole oikeutettu invapysäköintiin, eikä tarvitsisikaan, koska jalat kantaa, kädet toimii ja toisinaan suusta pääsee ulos jotain järkevääkin, mutta se on vain pieni osa totuudesta. Olen hyvin vakavasti ja parantumattomasti sairas. On hyvin vanhanaikaista ja silkkaa änkyröimistä olettaa, että kaikki sairaudet ovat jotain selkeää konkretiaa ja selkeästi havaittavissa, sillä niin ei suinkaan ole. Meillä kaikilla on kuitenkin myös hyvät ja huonot päivämme, jolloin jonain päivänä ei ole oireita ja toisena taas kaikenlaista.

No, pointti oli kai se, että sairaus voi olla pahasti invalidisoiva, vaikkei se näkyisi päälleppäin. Ei aina pidä tai tarvitse kulkea pää kainalossa, jolloin muiden (= tietämättömien) katseista voi vain olla välittämättä ihan hyvällä omallatunnolla.

 

[1stApril]

@Trenchtown Itse toimisin luultavasti sinun tilanteessa hyvin samankaltaisesti.
Jos olisi hyvä päivä ja invapaikoille ruuhkaa, niin silloin jättäisin ne niitä enemmän tarvitseville. Olen nykyisin harvemmin enää pysäköinyt perhepaikoille, kun lapset ovat jo tulleet kouluikään. Ruuhkien ulkopuolella ehkä vielä saatan niihin pysäköidä.

Kyttääjille sen verran, että se terveen oloinen kaveri saattaa olla myös kuskaamassa invalidia eli jätetään ne kivet heittämättä, jos lupalappu autosta löytyy.

 

[vetti]

@Trenchtown Ei ole ollenkaan väärin että käytät "hyväksesi" sinulle annettua oikeutta esim invapaikkaan. Monta kertaa olen ollut faijani kanssa invapaikalla (hänellä on siis lupa) ja minä olen noussut autosta ulos käymään kaupassa, niin paheksuvia katseita riittää. Ja faija sitten viiden minsan päästä lähti lottoamaan.

Jos sinulle on invapaikka annettu, käytä.

 

[UnenNukkuja]

Oman sairauteni kanssa tiedän, että tilanteet voi myös hyökätä väärään aikaan väärässä paikassa. Eli ehdottomasti myötäilyä tuolle toiminnalle @Trenchtown

Tuo parkkipaikka-juttu hyvää tutkailua siihen, mitä asenteita ihmisillä on. Voi sitä mystisen hankalaa vaivaa kantaa, vaikkei se fyysisesti ulospäin näkyisi.

 

[Trenchtown]

Heitän mutulla myös sen, että voiko kondis olla laivaan mennessä hyvä ja takaisin tullessa huonompi (heh heh tiedän) noin niin kuin liikkumisen kanssa?

Noinhan se on joo. Vaikka jo vuosikausia olen keppeihin joutunut toisinaan turvautumaan, on niiden "varmuuden vuoksi" mukana roudaaminen edelleen henkisesti vaikeaa, tiedä sitten mistä se johtuu. Tai no, esim. noilla risteilyillä se ei ole vaikeaa, koska niiden mukana roikottaminen tuo kuvailemaani selvää hyötyä. Eikä tuossa ole pelkästään kyse omasta mukavuudenhalustani ja puhtaasta ilosta kun saa "ohittaa" jonon. En ole koskaan tuntenut oloani erityisen hyväksi ihmisjoukoissa, mutta nykyään kun tasapaino on mitä on ja korjausaskeleita tulee otettua milloin mihinkin suuntaan, pelkään aivan saatanasti astuvani tai pahimmassa tapauksessa kaatuvani esimerkiksi jonkun muksun päälle ja tämä siis varsinkin silloin, kun liikun ilman keppejä. Keppien kanssakin pelottaa, mutta ei niin paljon, koska ihmiset (jopa lapset) tuntuvat ne rekisteröityään jättävän reilummin turvaväliä. On siinä tietenkin sekin, että kyynärsauvoja käyttäessä on vähän kuin neliveto päällä ja tukipintaa tai -pisteitä enemmän, jolloin horjahtelu ja korjausaskeleet vähenevät huomattavasti.

Kiitos vastauksista myös @godspeed, @1stApril, @vetti ja @UnenNukkuja, vähän salaa odotinkin tuollaista "anna mennä vaan" palautetta. Olen tätä asiaa monesti pohtinut ja aina tullut loppujen lopuksi siihen tulokseen, että kuten jo kuvailinkin on sairaus riistänyt minulta niin monta asiaa, pysyvästi sulkenut niin monta ovea ja tuonut elämääni niin paljon negatiivisia asioita ja rajoituksia, että on minulla oltava (ehkä vähän itsekkäästikin) oikeus nauttia niistä harvoista hyvistä jutuista joita sairauden mukana on tullut.

Parkkipaikoilla minuun kohdistetut tuntemattomien ihmisten kiukkuisen oloiset tuijotukset eivät paljoa paina vaikka joskus olenkin miettinyt, että koskahan ensimmäinen tietämätön pässi käy naarmuttamassa auton konepeltiä tmv. Tai mistä mä tiedän vaikka joku olisi niissä aikeissa jo ollutkin, mutta on sitten luopunut ajatuksesta nähtyään autossa olevan pysäköintiluvan. Toivon kuitenkin, että kukaan ei sellaisissa aikeissa ole ollut. Muutaman kerran on joku tullut sanomaan, että "pysäköit muuten invapaikalle" tai vastaavaa. Näihin tapaan todeta jotain että "niin pysäköinkin ja lupa siihen pysäköintiin on siellä autossa näkyvillä". Yhtäältä tekisi toisinaan mieli alkaa valistamaan siitä, miten kaikki sairaudet eivät ole näkyviä jne, toisaalta ei mulla ole mitään halua käydä keskusteluun tuntemattoman ihmisen kanssa enkä koe mitään velvollisuutta antaa tuntemattomalle selvitystä tilanteestani. Jos ja kun joku ei tajua, se on pelkästään sen jonkun ongelma ja häpeä.

Vaikka onhan se niinkin, että eivät nämä tietämättömät ja siksi ehkä ahdasmieliset ihmiset ikinä ymmärrä eivätkä saa tietoa, jos joku ei sitä heille syötä. Minä en kuitenkaan ole ollut enkä tule olemaan se "joku". Jatkan siis hyvillä mielin invapysäköintiä ja jonojen ohittamista silloinkin, kun niille ei välttämätöntä tarvetta olisi, olkoon ylenkatsojat mitä mieltä haluavat. Seuraavan kerran kun omatuntoni yrittää jotain nillittää sanon sille että "ollos vaiti, olen tätä asiaa Jatkoajasta selvittänyt ja siellä sanottiin toimintani olevan kaikin puolin jees".

 

[UnenNukkuja]

Vaikka jo vuosikausia olen keppeihin joutunut toisinaan turvautumaan, on niiden "varmuuden vuoksi" mukana roudaaminen edelleen henkisesti vaikeaa, tiedä sitten mistä se johtuu.

Tätä jotenkin ymmärrän. Olen itse liiankin kiltti ja muita ajatteleva silloin kun potilaan roolissa olen. Oli taannoin tilanne, jossa olisin voinut soittaa lanssin ja siten päästä päivystyksessä muiden edelle, mutta ei, soitin taksin ja menin jonoon. Itsekkyys hieman hakusessa. Onneksi jotain tuuria muuten reissussa oli.

 

[Byvajet]

Yllättävän suuri osa ihmisistä näyttää uskovan, että ihmisellä on tahto. Ovatko tahtoon uskovat valmiita kieltämään terveydenhuollon ylipainoisilta ja liian vähän liikkuvilta?

Jos hoitoa saisivat ainoastaan normaalipainoiset, jotka pystyvät osoittamaan harrastavansa aktiivisesti liikuntaa, yhteiskunta säästäisi paljon rahaa.

Kysymyshän on vain tahdosta, siitä, tahtooko syödä oikein ja liikkua. Jos ihminen voi valita syödä oikein ja liikkua riittävästi, miksi emme rakentaisi yhteiskuntaa, jossa normaalipainoon kannustetaan rangaistuksin. Luulisi, että terveydenhuollon piiristä tipahtaminen olisi riittävä kannuste pitää itsestään huolta.

Lihavuusongelma on länsimaissa polttava. Suuri osa kansasta laihduttaa koko ajan, mutta tilastojen mukaan ylipaino-ongelmat eivät katoa vaan pikemminkin lisääntyvät. Ongelma on myös koko ajan vähenevä liikunnan määrä. Suurten massojen fyysinen aktiivisuus vähenee.

Ehdotan terveydenhuollon mallia, jossa vallitsee kokoomuslainen mahdollisuuksien tasa-arvo. Juuri kukaan ei synny maailmaan ylipainoisena, joten jokaisen lähtötilanne on sama. Sen jälkeen kysymys on vain tahdosta. Miksi meidän tulisi hoitaa ihmisiä, jotka valitsevat lihoa ja elää epäterveellisesti?

 

[Individual]

Niin, elämä on täynnä valintoja ja loppupeleissä aika moneen asiaan pystytään itse vaikuttamaan kaikkein eniten. Ja aika moni asia riippuu tuosta mainitsemastasi "tahdosta", tai siitä, että sitä ei ole. Tai on siinä mielessä, että nyt tahdotaan itselle makeita juttuja ja mielihyvää. Keskiössä on Minä Itse. Tämän kaiken on mahdollistanut ennennäkemätön vauraus, kun siitä jokapäiväisestä leipäpalasta ei joutune tappelemaan enää niin kovin ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja saada yhä suurempia elämyksiä ja nautintoja kasvaa. Digi loikkaa, mutta pitää meidät paikallaan päätteiden ääressä ja miksei tämä kaikki näkyisi sitten myös ruokailutottumuksissa, tarkemmin ottaen vyötäröllä. Aikuistyypin diabetes liitännäissairauksineen on uusi kansantauti ja prosessoitu moska vetää syöpätapauksetkin katosta läpi, mutta samalla puhutaan terveydestä ja hyvästä elämästä kai enemmän kuin koskaan älyvointikellojen ja personal traineredein tarjotessa juuri nyt avaimet elämänmuutoksen. Ei kuitenkaan näy, muuta kuin sillä vyötäröllä.

Olisihan tuo @Byvajet n malli aikamoinen muutos tähän meidän nyt vallalla olevaan ajattelutapaan, jossa kaikkia ei voida pelastaa, mutta kaikki pyritään pelastamaan ja hoitamaan, myös omilla elämänvalinnoillaan elintasosairaudet itselleen hommanneet. Ei kai tämä maa muuten olisi ollut kohta puolitoista vuotta enemmän ja vähemmän kiinni. Vaikea tätä keskustelua on kuitenkaan irrottaa rahasta, eli yhä kasvavista terveydenhoitokustannuksista ja niiden merkityksestä Suomen taloudelle. Sen pohtiminen, että onko reilua, kun omasta kunnostaan ei tarvitse pitää huolta tuskin näyttelee ainakaan nyt keskusteluissa kauhean suurta osaa. Tällä tarkoitan sitä, että niin suuri on usko siihen, että valtio pitää huolen omistaan ja jos suurin osa on jo läskejä (täällä yksi o/), niin tuskin he, tai me ovat omassa "viiteryhmässään" ripottelemassa tuhkaa ylleen, kun ovat niin pahoja kansalaisia, vaikka ehkä pitäisi? Silloin kuvaan voi tietenkin astua silkka pakko sen oman olemattoman selkärangan tilalle. Eli jokainen tekisi riskianalyysin, että onko tämä elämäntyyli sen arvoista, että hoitoon pääsy vaikeutuu, tai vaatii mahdollisesti erittäin suuria summia rahaa. Mutta tuleeko tämä "pakko" siitä, että rahat ei kohta yksinkertaisesti riitä, vai nihilistisemmästä ajattelutavasta, jossa heikon tahdonvoiman omaavat kansalaiset saavat hävitä omiin sairauksiinsa, jos eivät edes pakon edessä pysty ottamaan itseään niskasta kiinni?

Lisätään vielä sekin, että jos joka paikassa ja ihan koko ajan kerrotaan, että elämäntyylillä x on kuolema lähellä ja jos usealla vasta esim. infarkti on se final wake up call, niin lieneekö radikaalit heikennykset hoidon laadussakaan, tai niiden uhka se tarpeeksi suuri pelote?

 

[Ollakseni]

aika moni asia riippuu tuosta mainitsemastasi "tahdosta", tai siitä, että sitä ei ole. Tai on siinä mielessä, että nyt tahdotaan itselle makeita juttuja ja mielihyvää. Keskiössä on Minä Itse.

Taitaa olla viittaus siihen, että vapaata tahtoa ei oikeastaan ole olemassa, vaan biologia määrää tietyllä tavalla ihmisen valintoja. Täten ei voi valita terveellisiä elämäntapoja sillä ihmisellä ei oikeasti ole mahdollisuutta tehdä sitä valintaa.