Missä menee se sopiva rajapinta näiden eri näkökulmien välillä lienee se ydinkysymys. Nettimedian tie taitaa kallistua kärjistämisen tielle entistä enemmän, mutta jos kaikki vuorollaan kärjistävät eri asioita, onko media olemassa enää alkuperäistä tarkoitustaan varten, eli tiedonvälittämistä ja perusteltujen näkökulmien esiintuomista varten? Jos jokaisesta helpon tarttumapinnan ilmiöstä (Gillies, Ruutu ym..) aletaan veistelemään kärjistäviä artikkeleita ja kolumneja, jaksetaanko varsinaista asiaa enää tuottaa vastaavalla innolla?
No tässä asiassahan on tekijöiden osalta se hyvä ja huono puoli, että kaikki eivät halua/osaa tehdä samanlaista sisältöä. Eivätkä tee. Eikä tarvitsekaan, paitsi jos menet töihin sellaiseen, jossa sinut lyödään tiettyyn muottiin, etkä saa tehdä omien vahvuuksiesi mukaista sisältöä. Siis nimenomaan niin, että jotain kielletään kokonaan, oli se sitten kokeilua tai muuten vain massasta poikkeavaa. Tai vaikkapa nyt joihinkin kommentteihin viitaten kielletään tekemästä kolumneja! :)
Eli ei se kolumni ole välttämättä lainkaan hitaalta sisällöltä pois, koska tekijä on eri henkilö. Linjauksena se voi jopa olla edistävä tekijä. Toiset saavat näpertää kaikessa rauhassa syvempää sisältöä, kun ne toiset puskevat päivittäisiä juttujaan eetteriin sillä välin.
Täytyy myös koko ajan muistaa, että siellä missä saa kokeilla yhtä tyylilajia vapaammin, saa todennäköisesti kokeilla toistakin tekemistä vapaammin. En oikein usko, että jokainen kiekkolehti saisi pääjuttunaan julkaista lacrosse-artikkelia. Jokainen ei saisi julkaista sitä edes sivujuttunaan. Tai edes Pat Brissonista kertovaa juttua. Brisson on aika kova agentti, mutta ei myy kuten Teemu.
Enkä tähän jatkumona usko millään, että "näpertäminen" ja HC-aiheet sekä syventyminen hiipuvat. Päinvastoin, ne saattavat hyvässä tiimissä ja nosteessa jopa lisääntyä. Osuus koko tarjonnasta voi olla pienempi kuin joskus, mutta vanhaan verrattuna määrällisesti jopa suurempi. Tämä siitäkin huolimatta, että joku toinen osio tai tyyli olisi suositumpi. Eivät siitä menestyksestä kaikki kuitenkaan sokaistu. Ja siihenkin vielä lisänä se, että ne räväkät paukutukset tuovat lisää yleisöä myös sille näperrykselle.
Niin ja on tässä vielä sekin vaihtoehto, että jos yksi taho ei sitä halutulla tavalla tuota, niin toinen taho synnyttää sitten tarpeeksi voimakkaan vastareaktion ja rupeaa tuottamaan juuri sitä vastakkaista materiaalia. Eli jos hätä on todellinen, joku siihen huutoon vastaa. Oppositio nousee hallitukseen. Niin kai omalla tavallaan Jatkoaikakin on syntynyt.
Kohdeyleisössä on tietysti monen eri lähtökohdan edustajaa, jotkut haluavat puhdasta viihdettä lukemaltaan ja selailevat välilehdestä toiseen päivän ratoksi, toiset hakevat laajennusta omiin näkökulmiinsa kiinnostavista asioista lukemalla toisten perusteltuja näkökulmia ja kolmannet voivat vasta tutustua asiaan jonkun artikkelin tms. kautta. Medialukutaito on ns. yksilölaji eivätkä kaikki osaa suodattaa lukemaansa "niin kuin pitäisi" yksinkertaisesti koska media on ihmisen kehittämä tuote eikä synnynnäinen ominaisuus kuten äidinkieli. Medialukutaitoa pitää oppia ja opetella, kaikilta kriittinen lukeminen ei siltikään onnistu ja tässä tullaankin tuohon viittaamaani asiaan suositteluklikkausten motiiveista: minkä tähden hiiri tai sormi viedään siihen "tykkää"-napin tms. päälle ja painetaan sitä "hyväksyen" sisältö?
Samaa mieltä. Toki nyt verkkolehdillä on tuon lisäksi myös muita merkitseviä "klikkilähteitä". Esimerkiksi se, mistä liikenne tulee ja kuinka kauan juttua keskimäärin luetaan. Tuo viipymisaspekti kertoo kuinka keskittynyttä ja kiinnostunutta lukeminen on, ja kuinka moni lukee myös toisia juttuja samalla reissulla.
Liikenne taas ei kerro miksi joku tykkää, mutta sen mukaan voi sitten muokata painopisteitään mainonnassa. Tämä myös selittää sitä, mitä keinoja esimerkiksi otsikoihin valitaan. Tietyllä alustalla, jossa näkyvät pelkät otsikot, ovat näkyvissä sen palvelun käyttäjiä sopivasti kiinnostavat keinot. Etusivulla taas on ingressi ja kuva mukana, eikä otsikko ole niin hallitseva.
Facebookiin taas voi mainostaa kysymysten ja kuvien kanssa. Kaikissa vähän eri säännöt, jotka sitten näyttäytyvät kullekin käyttäjälle tämän omien mieltymysten mukaan positiivisesti tai negatiivisesti. Se taas ei kerro välttämättä lainkaan sitä, miten hän käyttäytyy. Keskimäärin klikkiotsikoita vihaavakin mieluummin painaa klikkiotsikkoa kuin tylsää otsikkoa, väitti mitä muuta tahansa.
Niin, vihaisia iltapäivälehden nettisivuilta lukemalleen jutulle vai huvittuneita lukemastaan? Suhtautumisia on monia ja muutamalla heikommalla tekstillisellä tuotoksella saa perustuksiaan mädännytettyä joidenkin silmissä yllättävänkin tehokkaasti. Kyse on siitä, että onko tähän varaa? Iltapäivälehtiin vertailu ei tässä tapauksessa mielestäni täysin tue todellisuutta, koska iltapäivälehtien nettiuutisilla on paljon laajempi lukijakunta kuin vain tietylle elämänalueelle keskittyneellä jatkoaika.com-sivustolla. Kohdeyleisön ja sen mieltymysten määrittely yhtenäisenä kokonaisuutena määrittelee yksittäisen median sisällöntuottoa.
Tässä olen kyllä kanssasi aika eri linjoilla. Ensinnäkin, mitä eroa oikeasti on näillä "huvittunut" ja "vihainen" kommenteilla? Samalla lailla siinä syntyy vastareaktio kyseiseen uutiseen. Ainakin minulle tulee aina se tunne, että "huvittunut" on oikeasti vähän provosoitunut.
Mitä taas tuohon "yllättävän tehokkaasti" tulee, niin kyllä, toiset muodostavat kantansa hyvin yksittäisistä asioista. Toiset polttavat päreensä samantien. Siltä kun vaan ei voi millään tavalla tekemällä välttyä, joten kiinnostavuuden sekä menestyksen pitää perustua mahdollisimman jämerään tiiliskiveen ja sopivaan määrään uuden kokeilua ja opettelua siihen päälle. Ts. kokonaisuus ei saa olla vain yhden kortin varassa, kokonaisuuden ei kannata olla pelkkää kokeilua, muttei myöskään pelkkää ainajaikuisestisamaa™.
Muista myös se, että kyllä jääkiekkolukijoitakin on hyvin monenlaisia, jo eri sarjoista lähtien.
Se on tietysti sitten valittu toimituksellinen linja, jos kolumneja perustellaan nuorten kykyjen kokeileviksi teksteiksi sinällään ottamatta kantaa sisältöön, fb-suositusten määritellessä suosiota kansan keskuudessa.
Tässä olet tulkinnut kyllä vastoin pyrkimystäni. Totta kai sisältöä pitää olla.
Periaatteena vain pitää kehitysvaiheessa pystyä kokeilemaan rajoja, ja se joskus merkitsee sitä, että kaikki eivät jonkun kolumnin tyyliä ja sen perusteluja osta. Eli sisältö ei muodon tai perustelujen vuoksi vakuuta lukijaa. Entä sitten? Kaikki eivät ole koskaan samaa mieltä kaikesta. Pitkässä juoksussa kirjoittaja kehittyy ilmaisemaan ydinajatuksensa selkeämmin ja lukija tulkitsemaan tyyliä. Katsotaan mitä tästä voi oppia, oppirahoja ja kohti seuraavaa koitosta.