Keskustelua Jatkoajan kolumneista ja artikkeleista

[obi-wan]

FB:ssa tapahtuneiden jakojen käyttäminen mittarina laadusta on todella, todella säälittävää.

Jos taas suoraan myönnetään että toimituksellinen laatu voidaan hylätä ja halutaan vain klikkauksia niin sitten ok

 

[Flonaldo]

FB:ssa tapahtuneiden jakojen käyttäminen mittarina laadusta on todella, todella säälittävää.

Luitko nyt edes vähän alusta? tant ihmetteli miksei tehdä sisältöjä, joita lukijat haluaisivat jakaa SoMessa. Ei se laadun mittari ole, mutta SoMe-jakamisen halun mittarina FB-jakojen määrä lienee aika relevanttia.

 

[obi-wan]

Liljaniemen kolumni näyttäisi keränneen 1400 FB-jakoa. En ainakaan nopeasti selattuna löytänyt yhtään muuta Jatkoajan juttua, jota olisi jaettu enemmän - koskaan. Että mitä että?Mitä siis pitäisi kirjoittaa, jotta sinulta ja kavereiltasi saataisiin FB-jakoja ja kehuja? Pitäisi kirjoittaa juuri sinua ja kaltaisiasi miellyttäviä juttuja. Näin ajattelee jokainen. Ja sellainen media, missä on vain minua miellyttäviä juttuja on a) helvetin tylsä ja b) palvelee kaikkia muita kuin minua hemmetin huonosti.

Ja tähän sisältyi tietysti se oletus, että tässä on kovalla vauhdilla menty huonompaan suuntaan. Minä muistan tällä palstalla jo yli 10 vuoden ajan kritisoidun Jatkoaikaa siitä kuinka jatkuvasti mennään huonompaan suuntaan. 10 vuoden jälkeen luulisi olevan jo pohjasta menty läpi.

Ja jos taas se on juttujen kantaaottavuus ja kolumnien lukumäärä matskussa mikä närää aiheuttaa, itse ainakin muistaisin Juha Hiitelän (2004-2007) päätoimittaja-ajan sellaisena, että kolumnien määrä oli varmaan tuplat nykyiseen verrattuna eivätkä mielipiteet olleet yhtään sen tasoitullempia.

Jos oikeasti ollaan tilanteessa että FB-jaot ovat laadun merkki niin ei morjens. Itse haluaisin esittää päätoimittajalle seuraavan kysymyksen:

Jos kyseessä olisi painettava tuote, moniko teksti päätyisi lehteen?

Vaikka nykyään nettiaikana paljous voi olla etu niin silti. Pitääkö kaikki paska pistää ilmoille?

Golden AWe mietti että kummin pitäisi tehdä. Palstalle vai ei. Miksi joko tai? Miksei niin, että on mahdollista kommentoida jos haluaa? Ja ne joilla on munaa sen tekevät. Olkoot sitten Wennströmit ja muut piilossa. Ne jotka haluavat tulla nimellään esille niin niillä olisi mahdollisuus.

Paljon lukijoista on myös palstan käyttäjiä. Ja jos tällainen interaktiivisuus olisi mahdollista niin varmasti sitä käytettäisiin enemmän. Nähdäänkö tämä enemmän riskinä kuin mahdollisuutena?

Ja sitten asia joka vie keskustelun omalla tavallaan uudelle tasolle. Ensin lainaan pikkaisen Jatkoajan säännöistä:

10 §
Nimimerkin ja hänen oikean nimensä yhdistäminen tai aiheeseen liittyvä vihjailu sekä arvuuttelu ovat poikkeuksetta äärimmäisen rangaistavia. Tämä koskee myös Jatkoajan toimittajien ja moderaattorien nimimerkkejä ja henkilöllisyyksiä. Pykälää ei sovelleta, mikäli nimimerkki on itse tietoisesti paljastanut henkilöllisyytensä tai se on muuten yleisesti tiedossa. Käytä palstakirjoituksissa silti vain nimimerkkiä.

Ja sitten linkki Jatkoajan keskusteluun:

Terve tuloa Jatkoajan keskustelupalstoille! - Jatkoajan keskustelupalsta

Otin vielä varmuudeksi kuvan ettei tuo katoa ja säännöt käänny minua vastaan:

12765419.jpg - Image - Aijaa.com

Jännä juttu miten vanha herää kommentoimaan juuri nyt.

 

[Flonaldo]

Joo, sä olet kyllä kova jätkä. Oikein fakiiri ja Sherlock samaan aikaan. Voit taputella loppuillan itseäsi selkään, olet kyllä edistänyt Jatkoajan tasonnostoa aimo harppauksin.

 

[Vesuri]

Joo, sä olet kyllä kova jätkä. Oikein fakiiri ja Sherlock samaan aikaan. Voit taputella loppuillan itseäsi selkään, olet kyllä edistänyt Jatkoajan tasonnostoa aimo harppauksin.

Koetko itse nostaneesi joko keskustelupalstan tai JA:n toimituksellista tasoa tällä viimeaikaisella keskustelullasi. Väität, ettei toimittajia kiinnosta täällä kirjoitettu ripulipaska, eikä täällä kommentoinnista ole mitään hyötyä. Silti tunnut sitä paskaa itseesi ahmivan ja keskustelukin näyttää maittavan. Juuri sitä ylimielisyyttä, josta muutamat kirjoittajat ovat asiallisesti yrittäneet puhua. Onnittelut siitä, että olet sen konkreettisesti pystynyt osoittamaan todeksi.

 

[Tumpe]

Koetko itse nostaneesi joko keskustelupalstan tai JA:n toimituksellista tasoa tällä viimeaikaisella keskustelullasi.

Keskustelupalstan toimituksellinen taso? Eikö tämä ollutkaan anonyymien nimimerkkien temmellyskenttä jossa huudetaan rohkeasti ripulipaskaa anonyymiteetin takaa ja ihmetellään miksei saada omalla nimellä esiintyviltä palautetta?

 

[obi-wan]

Keskustelupalstan toimituksellinen taso? Eikö tämä ollutkaan anonyymien nimimerkkien temmellyskenttä jossa huudetaan rohkeasti ripulipaskaa anonyymiteetin takaa ja ihmetellään miksei saada omalla nimellä esiintyviltä palautetta?

Toki tuon voi lukea niin että tarkoitetaan joko keskustelupalstan tasoa tai Jatkoajan toimituksellista tasoa.

Epäonnistuit.

 

[Osmo Rapeli]

Kolumnit nykyään ovat kuitenkin mielipiteissään niin vahvasti sementoituja, että niitä on vaikea nostaa keskusteltavaksi, sillä esiin nostaminen saattaa aiheuttaa enemmän närää kuin goodwilliä ainakin näin varttuneemman väen parissa.

Ovatko ne kaikki kolumnit oikeasti "vahvasti sementoituneita"? Onko Jatkoajan kolumneilla oikeasti joku yhteinen tyyli? Onko Jatkoajan jutuilla joku kollektiivinen tyyli?

Tietyn mielikuvan kokonaisuus tottakai jättää, oli se sitten yhdestä tai useammasta syystä, mutta tässä yhteydessä ihmettelen kyseistä niputusta.

Otsikkoasiaan kommentoisin sen verran, että syliin oksennettujen kohuotsikoiden leimaamalla "amppari-aikakaudella" unohtuu valitettavan usein se tosiseikka, että otsikon tulisi aina ensisijaisesti herättää lukijan kiinnostus asiaa kohtaan uskottavasti, informatiivisesti ja totuudenmukaisesti.

Kummasta muuten sinä luet Jatkoajan otsikot, amppareista vai Jatkoajan etusivulta? Mites muut täällä otsikoihin kantaa ottaneet, käytättekö itse amppareita?

Minä muistan tällä palstalla jo yli 10 vuoden ajan kritisoidun Jatkoaikaa siitä kuinka jatkuvasti mennään huonompaan suuntaan. 10 vuoden jälkeen luulisi olevan jo pohjasta menty läpi.

"There are two rules to living well. The first is, don't sweat the little shit. The second is, it's all little shit. In other words, it's all okay. We may be lost, but we're way ahead of schedule."

pitäisi miettiä motiiveja niiden suositteluklikkausten takana. Kuinka moni suosittelee otsikkoa ja kuinka moni sisältöä, kuinka moni taasen suosittelee huonoa journalistista esimerkkiä?

Samalla tavalla pitää tietysti olla sekä kriittinen että vastaanottavainen kaikkea palautetta kohtaan. Mitkä ovat motiivit kehua tai haukkua täällä?

Tunnistan kyllä tuon viittaamasi ilmiön. Ainakin suurin osa iltapäivälehtiä jakavista yleensä on vihainen lukemalleen jutulle (esim. Huonot toimittajat vauhdissa -ketju). Ja silti lukee samaa lehteä uudestaan.

 

[passenger]

...

Tunnistan kyllä tuon viittaamasi ilmiön. Ainakin suurin osa iltapäivälehtiä jakavista yleensä on vihainen lukemalleen jutulle (esim. Huonot toimittajat vauhdissa -ketju). Ja silti lukee samaa lehteä uudestaan.

Mitenkään nyt itse topikkiin liittymättä, tämä ilmiö ihmetyttää meikäläistä aina kerta toisensa jälkeen. Ihmisillä on ihme vimma nostaa esiin ja tavallaan itse täten lujittaa sellaisia asioita joista he eivät pidä. Toisaalta olisi mahtavaa jos samalla vimmalla hehkutettaisiin juttuja joista pidetään ja ovat lukijan mieleen, kuin niitä jotka saavat sapen kiehumaan.

Itsellä on ainakin helppo olla avaamatta amppareita ollenkaan, tai jättää iltapuluista, urheilulehdestä, tai mistä tahansa julkaisusta jutut joiden otsikko tai kirjoittaja ei miellytä. Ja jos vahingossa avaa, niin paras ratkaisu asian sivuuttamiseksi on jättää kommentoimatta tai jakamatta mihinkään. Jää parempi mieli niin itselle, kuin muille ja jää moni turha suidenpieksäntä väliin.

 

[Osmo Rapeli]

Itsellä on ainakin helppo olla avaamatta amppareita ollenkaan, tai jättää iltapuluista, urheilulehdestä, tai mistä tahansa julkaisusta jutut joiden otsikko tai kirjoittaja ei miellytä. Ja jos vahingossa avaa, niin paras ratkaisu asian sivuuttamiseksi on jättää kommentoimatta tai jakamatta mihinkään. Jää parempi mieli niin itselle, kuin muille ja jää moni turha suidenpieksäntä väliin.

Minäkin olen opetellut samaa. En suosittele Amppareita kenellekään, jota otsikot ärsyttävät. Yhdessä vaiheessa jätin IP-verkkosivut pois pariksi vuodeksi about kokonaan. Jossain vaiheessa etäisyyteen sitten oppii, eikä provosoidu samalla tavalla enää. Sitten palasin taas hyvien kuvien katseluun. Kun jättää provosoitumisen väliin, voi tarkastella asioita kliinisemmin.

Se täytyy myös sanoa, että löydän IP-lehdistä kuvien lisäksi jotain muutakin hyvää. Paperiversiossa on joskus hyviäkin artikkeleita. Ei toki kovin monta itseäni kiinnostavaa. Vanha LLL:n sketsi iltapäivälehdestä (nopeutetulla kuvalla suoritettu pikaluku) pitää hyvin pitkälti kutinsa ikuisesti.

Kaarina Hazard on kuitenkin ihan hemmetin hyvä kirjoittaja, ja hyvä vieras myös Pressiklubilla. Onhan Hazardillakin ollut epäonnistumisensa, mutta parhaimmillaan erittäin hyvä.

Suomessa on silti oikeastaan vain yksi kirjoittaja, jonka tekstit tietoisesti ignooraan. Se on tämä Hesarin Virpi Salmi. En yksinkertaisesti pysty lukemaan hänen tekstejään provosoitumatta. Hesarissa taas on ihan hemmetisti muuta hyvää. Löydän itseni lukemasta joskus kulttuuri- talous- tai kaupunkisivuja, jostain ihan ihme minua kaukana olevasta aiheesta, koska juttu on hyvin tehty.

Miten tämä liittyy Jatkoaikaan? En suosittele Jatkoajan ärsyttäviä kolumnisteja niille, joita kyseiset kolumnistit ärsyttävät. Todisteena siitä sanoisin, että joku tuon äskeisen kirjoittamani lukenut kokee asiat juuri toisinpäin, toisen mielestä Hazard on vitun ärsyttävä ja Virpi Salmi ihan helmi.

Kuvitelkaapa muuten heitä Jatkoaikaan. Varmasti joku haluaisi heistä toisen tai molemmat pellolle. Kolumnistiin suhtautuu helposti hieman tunteikkaammin, sillä tyylilaji altistaa siihen.

 

[Sekera]

Samalla tavalla pitää tietysti olla sekä kriittinen että vastaanottavainen kaikkea palautetta kohtaan. Mitkä ovat motiivit kehua tai haukkua täällä?

Motiiveja on varmasti monia aina poskensoitosta perustellumpaan palautteeseen, joku haluaa antaa provosoivaakin kritiikkiä ja joku esittää asian perustellummin oma näkökulma ja lähtökohdat huomioiden. Oma motiivini liittyy tekstin/artikkelin laadullisen sisällön korostamiseen ja yliampuvan huomiohakuisuuden välttämiseen. No, itse en mediabisneksessä ole sisällä, vaan kohdeyleisön puolella, joten kaipa sisällä olevilla on eriävä näkemys kuin kohdeyleisöllä.

Missä menee se sopiva rajapinta näiden eri näkökulmien välillä lienee se ydinkysymys. Nettimedian tie taitaa kallistua kärjistämisen tielle entistä enemmän, mutta jos kaikki vuorollaan kärjistävät eri asioita, onko media olemassa enää alkuperäistä tarkoitustaan varten, eli tiedonvälittämistä ja perusteltujen näkökulmien esiintuomista varten? Jos jokaisesta helpon tarttumapinnan ilmiöstä (Gillies, Ruutu ym..) aletaan veistelemään kärjistäviä artikkeleita ja kolumneja, jaksetaanko varsinaista asiaa enää tuottaa vastaavalla innolla?

Kohdeyleisössä on tietysti monen eri lähtökohdan edustajaa, jotkut haluavat puhdasta viihdettä lukemaltaan ja selailevat välilehdestä toiseen päivän ratoksi, toiset hakevat laajennusta omiin näkökulmiinsa kiinnostavista asioista lukemalla toisten perusteltuja näkökulmia ja kolmannet voivat vasta tutustua asiaan jonkun artikkelin tms. kautta. Medialukutaito on ns. yksilölaji eivätkä kaikki osaa suodattaa lukemaansa "niin kuin pitäisi" yksinkertaisesti koska media on ihmisen kehittämä tuote eikä synnynnäinen ominaisuus kuten äidinkieli. Medialukutaitoa pitää oppia ja opetella, kaikilta kriittinen lukeminen ei siltikään onnistu ja tässä tullaankin tuohon viittaamaani asiaan suositteluklikkausten motiiveista: minkä tähden hiiri tai sormi viedään siihen "tykkää"-napin tms. päälle ja painetaan sitä "hyväksyen" sisältö?

Tunnistan kyllä tuon viittaamasi ilmiön. Ainakin suurin osa iltapäivälehtiä jakavista yleensä on vihainen lukemalleen jutulle (esim. Huonot toimittajat vauhdissa -ketju). Ja silti lukee samaa lehteä uudestaan.

Niin, vihaisia iltapäivälehden nettisivuilta lukemalleen jutulle vai huvittuneita lukemastaan? Suhtautumisia on monia ja muutamalla heikommalla tekstillisellä tuotoksella saa perustuksiaan mädännytettyä joidenkin silmissä yllättävänkin tehokkaasti. Kyse on siitä, että onko tähän varaa? Iltapäivälehtiin vertailu ei tässä tapauksessa mielestäni täysin tue todellisuutta, koska iltapäivälehtien nettiuutisilla on paljon laajempi lukijakunta kuin vain tietylle elämänalueelle keskittyneellä jatkoaika.com-sivustolla. Kohdeyleisön ja sen mieltymysten määrittely yhtenäisenä kokonaisuutena määrittelee yksittäisen median sisällöntuottoa.

Itse olen lähinnä huvittunut nykymedian kehityksestä ja ihmisten altistamisesta tyhmyydelle muun muassa kärjistyksiä kirkuvilla otsikoinneilla ja paikoin olemattomalla tiedonvälityssisällöllä. Se on tietysti sitten valittu toimituksellinen linja, jos kolumneja perustellaan nuorten kykyjen kokeileviksi teksteiksi sinällään ottamatta kantaa sisältöön, fb-suositusten määritellessä suosiota kansan keskuudessa.

 

[Osmo Rapeli]

Missä menee se sopiva rajapinta näiden eri näkökulmien välillä lienee se ydinkysymys. Nettimedian tie taitaa kallistua kärjistämisen tielle entistä enemmän, mutta jos kaikki vuorollaan kärjistävät eri asioita, onko media olemassa enää alkuperäistä tarkoitustaan varten, eli tiedonvälittämistä ja perusteltujen näkökulmien esiintuomista varten? Jos jokaisesta helpon tarttumapinnan ilmiöstä (Gillies, Ruutu ym..) aletaan veistelemään kärjistäviä artikkeleita ja kolumneja, jaksetaanko varsinaista asiaa enää tuottaa vastaavalla innolla?

No tässä asiassahan on tekijöiden osalta se hyvä ja huono puoli, että kaikki eivät halua/osaa tehdä samanlaista sisältöä. Eivätkä tee. Eikä tarvitsekaan, paitsi jos menet töihin sellaiseen, jossa sinut lyödään tiettyyn muottiin, etkä saa tehdä omien vahvuuksiesi mukaista sisältöä. Siis nimenomaan niin, että jotain kielletään kokonaan, oli se sitten kokeilua tai muuten vain massasta poikkeavaa. Tai vaikkapa nyt joihinkin kommentteihin viitaten kielletään tekemästä kolumneja! :)

Eli ei se kolumni ole välttämättä lainkaan hitaalta sisällöltä pois, koska tekijä on eri henkilö. Linjauksena se voi jopa olla edistävä tekijä. Toiset saavat näpertää kaikessa rauhassa syvempää sisältöä, kun ne toiset puskevat päivittäisiä juttujaan eetteriin sillä välin.

Täytyy myös koko ajan muistaa, että siellä missä saa kokeilla yhtä tyylilajia vapaammin, saa todennäköisesti kokeilla toistakin tekemistä vapaammin. En oikein usko, että jokainen kiekkolehti saisi pääjuttunaan julkaista lacrosse-artikkelia. Jokainen ei saisi julkaista sitä edes sivujuttunaan. Tai edes Pat Brissonista kertovaa juttua. Brisson on aika kova agentti, mutta ei myy kuten Teemu.

Enkä tähän jatkumona usko millään, että "näpertäminen" ja HC-aiheet sekä syventyminen hiipuvat. Päinvastoin, ne saattavat hyvässä tiimissä ja nosteessa jopa lisääntyä. Osuus koko tarjonnasta voi olla pienempi kuin joskus, mutta vanhaan verrattuna määrällisesti jopa suurempi. Tämä siitäkin huolimatta, että joku toinen osio tai tyyli olisi suositumpi. Eivät siitä menestyksestä kaikki kuitenkaan sokaistu. Ja siihenkin vielä lisänä se, että ne räväkät paukutukset tuovat lisää yleisöä myös sille näperrykselle.

Niin ja on tässä vielä sekin vaihtoehto, että jos yksi taho ei sitä halutulla tavalla tuota, niin toinen taho synnyttää sitten tarpeeksi voimakkaan vastareaktion ja rupeaa tuottamaan juuri sitä vastakkaista materiaalia. Eli jos hätä on todellinen, joku siihen huutoon vastaa. Oppositio nousee hallitukseen. Niin kai omalla tavallaan Jatkoaikakin on syntynyt.

Kohdeyleisössä on tietysti monen eri lähtökohdan edustajaa, jotkut haluavat puhdasta viihdettä lukemaltaan ja selailevat välilehdestä toiseen päivän ratoksi, toiset hakevat laajennusta omiin näkökulmiinsa kiinnostavista asioista lukemalla toisten perusteltuja näkökulmia ja kolmannet voivat vasta tutustua asiaan jonkun artikkelin tms. kautta. Medialukutaito on ns. yksilölaji eivätkä kaikki osaa suodattaa lukemaansa "niin kuin pitäisi" yksinkertaisesti koska media on ihmisen kehittämä tuote eikä synnynnäinen ominaisuus kuten äidinkieli. Medialukutaitoa pitää oppia ja opetella, kaikilta kriittinen lukeminen ei siltikään onnistu ja tässä tullaankin tuohon viittaamaani asiaan suositteluklikkausten motiiveista: minkä tähden hiiri tai sormi viedään siihen "tykkää"-napin tms. päälle ja painetaan sitä "hyväksyen" sisältö?

Samaa mieltä. Toki nyt verkkolehdillä on tuon lisäksi myös muita merkitseviä "klikkilähteitä". Esimerkiksi se, mistä liikenne tulee ja kuinka kauan juttua keskimäärin luetaan. Tuo viipymisaspekti kertoo kuinka keskittynyttä ja kiinnostunutta lukeminen on, ja kuinka moni lukee myös toisia juttuja samalla reissulla.

Liikenne taas ei kerro miksi joku tykkää, mutta sen mukaan voi sitten muokata painopisteitään mainonnassa. Tämä myös selittää sitä, mitä keinoja esimerkiksi otsikoihin valitaan. Tietyllä alustalla, jossa näkyvät pelkät otsikot, ovat näkyvissä sen palvelun käyttäjiä sopivasti kiinnostavat keinot. Etusivulla taas on ingressi ja kuva mukana, eikä otsikko ole niin hallitseva.

Facebookiin taas voi mainostaa kysymysten ja kuvien kanssa. Kaikissa vähän eri säännöt, jotka sitten näyttäytyvät kullekin käyttäjälle tämän omien mieltymysten mukaan positiivisesti tai negatiivisesti. Se taas ei kerro välttämättä lainkaan sitä, miten hän käyttäytyy. Keskimäärin klikkiotsikoita vihaavakin mieluummin painaa klikkiotsikkoa kuin tylsää otsikkoa, väitti mitä muuta tahansa.

Niin, vihaisia iltapäivälehden nettisivuilta lukemalleen jutulle vai huvittuneita lukemastaan? Suhtautumisia on monia ja muutamalla heikommalla tekstillisellä tuotoksella saa perustuksiaan mädännytettyä joidenkin silmissä yllättävänkin tehokkaasti. Kyse on siitä, että onko tähän varaa? Iltapäivälehtiin vertailu ei tässä tapauksessa mielestäni täysin tue todellisuutta, koska iltapäivälehtien nettiuutisilla on paljon laajempi lukijakunta kuin vain tietylle elämänalueelle keskittyneellä jatkoaika.com-sivustolla. Kohdeyleisön ja sen mieltymysten määrittely yhtenäisenä kokonaisuutena määrittelee yksittäisen median sisällöntuottoa.

Tässä olen kyllä kanssasi aika eri linjoilla. Ensinnäkin, mitä eroa oikeasti on näillä "huvittunut" ja "vihainen" kommenteilla? Samalla lailla siinä syntyy vastareaktio kyseiseen uutiseen. Ainakin minulle tulee aina se tunne, että "huvittunut" on oikeasti vähän provosoitunut.

Mitä taas tuohon "yllättävän tehokkaasti" tulee, niin kyllä, toiset muodostavat kantansa hyvin yksittäisistä asioista. Toiset polttavat päreensä samantien. Siltä kun vaan ei voi millään tavalla tekemällä välttyä, joten kiinnostavuuden sekä menestyksen pitää perustua mahdollisimman jämerään tiiliskiveen ja sopivaan määrään uuden kokeilua ja opettelua siihen päälle. Ts. kokonaisuus ei saa olla vain yhden kortin varassa, kokonaisuuden ei kannata olla pelkkää kokeilua, muttei myöskään pelkkää ainajaikuisestisamaa™.

Muista myös se, että kyllä jääkiekkolukijoitakin on hyvin monenlaisia, jo eri sarjoista lähtien.

Se on tietysti sitten valittu toimituksellinen linja, jos kolumneja perustellaan nuorten kykyjen kokeileviksi teksteiksi sinällään ottamatta kantaa sisältöön, fb-suositusten määritellessä suosiota kansan keskuudessa.

Tässä olet tulkinnut kyllä vastoin pyrkimystäni. Totta kai sisältöä pitää olla. Periaatteena vain pitää kehitysvaiheessa pystyä kokeilemaan rajoja, ja se joskus merkitsee sitä, että kaikki eivät jonkun kolumnin tyyliä ja sen perusteluja osta. Eli sisältö ei muodon tai perustelujen vuoksi vakuuta lukijaa. Entä sitten? Kaikki eivät ole koskaan samaa mieltä kaikesta. Pitkässä juoksussa kirjoittaja kehittyy ilmaisemaan ydinajatuksensa selkeämmin ja lukija tulkitsemaan tyyliä. Katsotaan mitä tästä voi oppia, oppirahoja ja kohti seuraavaa koitosta.

 

[aquanqua]

Juttujen taso on kyllä romahtanut viime aikoina. Ilmeisesti asiasisällön sijaan nyt on tärkeämpää saada fb-tykkäyksiä ja sivuklikkauksia ja "herättää huomiota/kohua". Harmi homma, että JA on vajonnut tälle iltapäivälehtitasolle, Ylellä käynyt vähän sama homma.

 

[tant gredulin]

Ovatko ne kaikki kolumnit oikeasti "vahvasti sementoituneita"? Onko Jatkoajan kolumneilla oikeasti joku yhteinen tyyli? Onko Jatkoajan jutuilla joku kollektiivinen tyyli?

Tietyn mielikuvan kokonaisuus tottakai jättää, oli se sitten yhdestä tai useammasta syystä, mutta tässä yhteydessä ihmettelen kyseistä niputusta.

Onko tuohon kysymykseen olemassa universaali totuus :)? Kerroin mielipiteeni, joka oli että kolumnit minusta ovat vahvasti sementoituneita. Jutuista en kitissyt yhtään.

Ymmärrän vastauksestasi, että minun pitää jättää 'ärsyttävät' kolumnit lukematta, jonka toki tiesin ihan itsekin. Jatkoaika on kuitenkin media, johon suhtaudun aivan toisenlaisella tunteenpalolla kuin iltapuluihin tai U-lehtiin ja -sanomiin. Haluan, että se on paras, haluan olla ylpeä sen ainutlaatuisuudesta.
Ja olenkin! Jatkoaika on yhä paras.

Kertoessani mielipiteeni en todellakaan olettanut, että muutatte linjaanne 'miellyttääksenne minua tai kavereitani', hain perusteluja mielestäni muuttuneelle, klikkivetoiselle tyylille. Mielestäni löysin ne kun kerroit että teillä on dataa 'sisäänvetotuotteesta', jonka jälkeen siirrytään muihin juttuihin. Ostan perustelun vaikka en siitä pitäisikään.

 

[SimBLi]

Eritellään omia ajatuksia tähän keskusteluun liittyen ihan ranskalaisilla viivoilla, jotta virkerakenteet eivät häiritse pointin esiintuloa.

- Jatkoaika on muuttunut lähemmäs "iltapäivälehtiä" koko sisältönsä kanssa. Johtuu siitä, että vapaaehtoistyöntekijät ovat vaihtuneet nykyisen aikakauden toimittajiin.
- Raha ratkaisee niin paljon. Rahaa on saatava klikeillä. Klikkejä ei tule tylsillä otsikoilla. Sen vuoksi LIKEjä ja jakoja on puolusteltava.
- Täällä on muutamia todella nasevia mielipiteitä Jatkoajan kolumneista, mutta sitten tietyt nimimerkit tulevat ja lyttäävät heidän mielipiteensä.
- Todella harmi, että LIKEn tarkoitusta ei pysty erittelemään. Nyt mennään sokeasti sillä, että LIKE on LIKE ja se on erittäin hyvä asia.
- Jatkoaika (=toimittajat) eivät kasva palautteenottokykynsä kanssa nykymaailman kanssa samaa vauhtia. Nykyisessä SoMessa jokainen pystyy kertomaan mielipiteensä. Ja on se "ripulipaskakin" palaute.
- Se, että jaksaa kirjoittaa fb-kommenttikenttään tai vastaavaan, että "olipa paska kirjoitus", kertoo mielestäni enemmän kuin LIKEn painaminen jutusta. Silti vain LIKEt huomioidaan positiivisena palautteena. Negatiivista palautetta ei oteta huomioon, korkeintaan lytätään.

Gillies-kolumnista: Hyvä nopea reagointi, sisällön kanssa en ole täysin samaa mieltä. Tällä kirjoituksella tietty ryhmä näyttää takapuolta Jatkoajalle, tietty ryhmä kumartaa. Näin käy jokaisen kirjoituksen kanssa. Yhtäläistä on kuitenkin se, että pyllistyksen kohde on aina Jatkoaika, ei kulloisenkin tekstin väsääjä.

Ruutu: Lyhyt, mitäänsanomaton, lähellä puhdasta nollaa. Kannattaa uhrata hieman ajatusta kolumnille ennen kuin laittaa julki. Vai oliko tarkoitus olla nopea ja kerätä jokerileirin LIKEt talteen?

Päätoimittajan juttu: Halusi ilmeisesti vain olla osa tätä saagaa. Yritystä kirjoittaa hyvin on enemmän kuin taitoa. On ilmeisesti asennettu automaattisesti enteriä tykittävä laite näppäimistölle. Miten olisi enemmän asiaa yhteen kappaleeseen?

 

[Osmo Rapeli]

Onko tuohon kysymykseen olemassa universaali totuus :)? Kerroin mielipiteeni, joka oli että kolumnit minusta ovat vahvasti sementoituneita.

Jep, ei ole universaalia totuutta. Ja kolumnit ovat tyylilajina sellainen, että mielikuva vaikuttaa sen käsittelyyn enemmän. Ts. kun lukee pari juttua joista ei pidä, harvemmin pitää kolmannestakaan. Sitten taas jotain Enbusken kollaria, josta on eri mieltä, käsittelee "suopeammin", koska on aiemmin todennut jannun perustelevan hyvin "vääriäkin" mielipiteitä.

Ymmärrän vastauksestasi, että minun pitää jättää 'ärsyttävät' kolumnit lukematta, jonka toki tiesin ihan itsekin. Jatkoaika on kuitenkin media, johon suhtaudun aivan toisenlaisella tunteenpalolla kuin iltapuluihin tai U-lehtiin ja -sanomiin.

Kiekossa on muuten yksi ihan erikoistunut instanssi, jonka jutuista en enää suuremmin välitä. Se on The Hockey News. Artikkeleissa on ajoittain nykyään melkoista fantasiasoopaa ei-fantasy-hockey-aiheena, eivätkä kolumnit ole erityisen teräviä. Tämä siis lehdessä, joka tuntui 90-luvulla about kiekkoraamatulta. Tekijäkaarti on kokenut suuren muutoksen.

- Jatkoaika on muuttunut lähemmäs "iltapäivälehtiä" koko sisältönsä kanssa. Johtuu siitä, että vapaaehtoistyöntekijät ovat vaihtuneet nykyisen aikakauden toimittajiin.

Aukaisetko tätä hieman kattavammin?

- Todella harmi, että LIKEn tarkoitusta ei pysty erittelemään. Nyt mennään sokeasti sillä, että LIKE on LIKE ja se on erittäin hyvä asia.
- Jatkoaika (=toimittajat) eivät kasva palautteenottokykynsä kanssa nykymaailman kanssa samaa vauhtia. Nykyisessä SoMessa jokainen pystyy kertomaan mielipiteensä. Ja on se "ripulipaskakin" palaute.
- Se, että jaksaa kirjoittaa fb-kommenttikenttään tai vastaavaan, että "olipa paska kirjoitus", kertoo mielestäni enemmän kuin LIKEn painaminen jutusta. Silti vain LIKEt huomioidaan positiivisena palautteena. Negatiivista palautetta ei oteta huomioon, korkeintaan lytätään.

Kukaan ei kiistä sitä, etteivätkö "ripulipaska" tai "olipa paska kirjoitus" ole palautteita. Kyse on ollut siitä, ovatko ne perusteltuja palautteita, kuinka nuo palautteet on perusteltu ja siitä, miten paljon ne ilman perusteita ketään hyödyttävät. Ja jokaisella palauttella, jossa perusteita ei ole, ei ole yhtään sen enempää virkaa kuin sillä nyt vastakkaiselle puolelle asetetulla LIKE-nappulalla. Päinvastoin.

Lue tätä ketjua, esimerkiksi. Kyllä täältä erottuu, kuinka esimerkiksi nim. Ikävänkantaja pyrkii tekemään vaikka oikolukutyön toimittajan puolesta saadakseen pointtinsa perille. Veikkaan, että onnistuu "ripulipaskaa" paremmin.

Mr. Fox miettii vaihtoehtoisia tapoja otsikoida. Sekera pohtii toimitustyötä yleisesti. Sellaisesta palautteesta on varmasti hyötyä. Ei toki tarkoita, että mielipide- tai tyyliasioista pitäisi toimituksessa olla samaa mieltä, tai toimia sen mukaan, mutta se taas on jotain muuta kuin palautteenottokyvyn puutetta. Se on toisenlainen linja tai mielipide yksittäisestä asiasta.

 

[SimBLi]

Aukaisetko tätä hieman kattavammin?

Tuli kirjoitettua epäselvästi, vaikka vakaa yritys oli olla selväsanainen. No, heikkoutensa on jokaisella, ja niihin kohdistuvaa palautetta pitää käsitellä eri tavalla.

Jokakesäinen rekry viittaa siihen, että toimituksen rakenne muuttuu vuosittain. Ja nyt viime vuosina on varmasti hyväksytty sellaisia toimittajanalkuja, jotka saavat/ovat saaneet vahvasti vaikutteita nykyjournalismin "paheesta", klikkihuoraamisesta. Siksi julkaisuun asti pääsee näitä "lupaava Blues-vahti", kun puhutaan Jake Allenista.

Liljaniemen kolumnin ensisijainen tarkoitus oli varmasti tökätä muurahaispesää. Jos jotain muuta tarkoitusta oli, se hukkui tuon tökkimisen varjoon. Ja tätä ei varmasti monikaan vannoutunut lukija ole tottunut Jatkoajassa näkemään. Ja sitten kun nämä kritisoivat tällaista tökkimistä, välittömästi on pari nimimerkkiä puolustelemassa, kuinka nyt on kaikki hyvin. Ei edusta kauhean hyvää palautteenottokykyä.

 

[Osmo Rapeli]

Jokakesäinen rekry viittaa siihen, että toimituksen rakenne muuttuu vuosittain. Ja nyt viime vuosina on varmasti hyväksytty sellaisia toimittajanalkuja, jotka saavat/ovat saaneet vahvasti vaikutteita nykyjournalismin "paheesta", klikkihuoraamisesta. Siksi julkaisuun asti pääsee näitä "lupaava Blues-vahti", kun puhutaan Jake Allenista.

Yksittäisen otsikon luo varmasti se yksittäinen toimittaja, eikä varmaan kukaan yksin jokaista otsikkoa syynää, mutta kokonaisuutena lehdessä kuin lehdessä syypää/vastuullinen/kiitoksen tai "kiitoksen" ansaitseva sille, minkätyyppisiä otsikoita sallitaan tai kielletään, on päätoimittaja.

 

[obi-wan]

Päätoimittaja kestää palautteen eikä ota siitä itseensä. Saatika ala marttyyriksi.

Twitterista poimittua:

@AWennstrm: Jos Gillies saa tuomion, se on tietysti median tai kukkahattutätien vika. #Liiga #HIFK #Jokerit

 

[Juteeni]

Nathan MacKinnon - Tähtiainesta?

Oikoluku anyone?

pelitavala
Pittsburg
Drounin
P.A Parenteau
Päälimnäisenä

Sitten pieniä, mutta ärsyttäviä virheitä.

Nova Scotian saarella

Mistä lähtien Nova Scotia on ollut saari?

yhdeksän ykkösvarausta on NHL:n historiassa tulokaskautensa päätteeksi palkittu vuoden tulokkaana.

Oikea vastaus on kahdeksan. Gilbert Perreault, Denis Potvin, Bobby Smith, Dale Hawerchuk, Mario Lemieux, Bryan Berard, Alexander Ovechkin ja Patrick Kane.

Näyttää siltä, että Avalanche on löytänyt kaksi taitavaa hyökkäysduoa. Landeskogin ja Duchenen lisäksi New York Islandersista hankittu P.A Parenteau on istutettu samaan ylivoimaketjuun MacKinnonin kanssa

Hyökkäyduo viittaisi siihen, että Landeskog ja Duchene pelaisivat ilmeisesti yhdessä. Tällä kaudella Duchene ja Landeskog eivät ole pelanneet yhdessä.

Hieman on parannusta tapahtunut verrattuna ennen kauden alkua julkaistuun Coloradon ennakkopakettiin, mutta aika heikko tuotos silti. Ja nämä virheet löytyivät vain pikaisella vilkaisulla.

 

[MustatKortit]

Olenko ainoa, jonka mielestä JA:n toimituksen taso on laskenut selkeästi viime aikoina?

Meinaan näitä selväsi fanipoikamaiseen tapaan kirjoitettuja juttuja, joista mieleen tulee mm. taannoin ilmestynyt itkuinen kolumni siitä, miten Tomi Lämsän eväät on syöty jne jne.

Toisaalta paljon hyviäkin juttuja tulee mieleen, etusijalla tämä juttusarja jääkiekon lilliputtimaiden pelaajista ja sarjoista.

 

[SimBLi]

Olenko ainoa, jonka mielestä JA:n toimituksen taso on laskenut selkeästi viime aikoina?

Meinaan näitä selväsi fanipoikamaiseen tapaan kirjoitettuja juttuja, joista mieleen tulee mm. taannoin ilmestynyt itkuinen kolumni siitä, miten Tomi Lämsän eväät on syöty jne jne.

Toisaalta paljon hyviäkin juttuja tulee mieleen, etusijalla tämä juttusarja jääkiekon lilliputtimaiden pelaajista ja sarjoista.

Et varmasti ole, mutta harva sen uskaltaa täällä kirjoittaa. Joutuu sellaiseen kysymysten tulvaan, että "mikä nyt on niin huonosti?" Paljon on verkkolehden julkaisuiksi levinnyt palstamaisia avautumisia. Esimerkiksi se, kun jonkun fanipojan mielestä Hakametsässä musiikki soi liian kovaa. Mutta ne tykkäykset ovat niin tärkeitä, niin siksi juttu oli varmasti toimituksessa hyvä.

En juurikaan lue Liigan ennakoita ja raportteja. Joskus jonkun ennakon avasin ja tuli niin mitäänsanomaton olo. Jos ennakko ei ole "on mielenkiintoista nähdä" -settiä, niin sitten siinä ei tunneta vastustajaa lainkaan. Ennakko olisi todella hyvä, jos toimittaja oikeasti perehtyisi otteluun loukkaantumisten ja ketjukokoonpanojen kautta.

"Jatkuuko Bluesin nousu?" on hyvä malliesimerkki siitä, että ennakko on todennäköisesti raapaistu kasaan mahdollisimman nopeasti. Miksi kirjoittaa jokaisesta ottelusta ennakko, jos sanottavaa ei ole? Ai niin, kyllä niitäkin ihmiset lukevat, klik klik.

 

[benicio]

Pikkudetskuna peukku sille, että tällä kertaa toimittajan omaa lausetta ei oltu laitettu otsikkoon lainausmerkkeihin.
Käsittämättömin Selänne-fakta on pysäyttävää sorttia
vrt
”Olli Määttä on seuraava suomalainen NHL-tähtipelaaja”

Linkityksiä tehdessä tuli mieleen, saisiko tuon urlin toimimaan, ettei näyttäisi tältä:Käsittämättömin Selänne-fakta on pysäyttävää sorttia - NHL - 22.10.2013 - Artikkelit - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta Onko kiinni verkkolehdestä vai palstasta?

 

[BigRedCat]

Et varmasti ole, mutta harva sen uskaltaa täällä kirjoittaa. Joutuu sellaiseen kysymysten tulvaan, että "mikä nyt on niin huonosti?" Paljon on verkkolehden julkaisuiksi levinnyt palstamaisia avautumisia. Esimerkiksi se, kun jonkun fanipojan mielestä Hakametsässä musiikki soi liian kovaa. Mutta ne tykkäykset ovat niin tärkeitä, niin siksi juttu oli varmasti toimituksessa hyvä.

Vahva sama. Kyllähän se kertoo paljon, että kolumnin kirjoittaja täällä palstalla kaiken asiallisen (tai melkein asiallisen) palautteen sivuuttaen tarttuu "ripulipaskoihin" ja kieltäytyy keskustelemasta itse asiasta. Paljon tärkeämpi asiahan on tietenkin keskustella siitä, miten palautteenantajat ovat perseestä ja täällä kaikki vaan haukkuu, tietenkin täysin riippumatta siitä mitä kirjoittaa. Peilistä ei voi löytyä vikaa, eikä mihinkään itsetarkasteluun ole syytä.

Toimittajan ammatti kuuluu niihin, joissa saadaan ja kuuluu saada jatkuvasti palautetta sen hetkisistä kirjoituksista. Kaikkia ei toki aina voi miellyttää jne. mutta noin voimakas vastareaktio palautteeseen kertoo kyllä paljon, oli se sitten palautteenantajien halveksumista, ylimielisyyttä, tai epävarmuutta. Kaikille näistä vaihtoehdoista on yhteistä se, että kirjoitushommat kannattaa tällöin pitää keskustelupalstan puolella.

Ennen kuin joku toimittajien mielenrauhasta huolestunut nimimerkki ilmestyy ampumaan minut, niin kannattaa miettiä olisiko keskustelusta saatu hedelmällisempää, jos nimimerkki Flonaldo olisi kertonut toimittajien kyllä arvostavan pitkäaikaisten lukijoiden palautetta, ja että juttu sisältää useita yliampuviakin kärjistyksiä joista ei kannata ottaa itseensä. Minusta tuota kirjoistusta ei hyvällä tahdollakaan voi pitää hyvänä vakavasti otettavana journalismina, mutta kyllä omia tuotoksiaan voi puolustella ilman marttyyriksi tekeytymistäkin.

 

[Steus]

Aina annan paskaa palautetta kysyttäessä, niin kokeillaanpa toisinkin päin: TUTOn Anrei Hakulisesta tehty juttu oli hyvä ja mielenkiintoinen. Kertoi erilaisesta suomalaisesta jääkiekkoilijasta, joka on tällä hetkellä oman sarjansa kuumin pelaaja. Muutenkin henkilökuvat vähän erilaisista veijareista ovat mielenkiintoisia, sellaiset perinteiset "tää on hyvä kaupunki, hyvä jengi, hyvät harjotusmahollisuudet" -vastaukset ovat yleensäkin tylsiä luettavia. Viime vuoden Nickerson -jutut olivat koko kauden parhainta luettavaa JA:lla.