Kisat päättyivät Suomelta ja jättivät analyytikoille kissanpäivät. Sen sijaan, että kysyttäisiin mikä meni vikaan, pitää kysyä, mikä ei mennyt vikaan. Toinenkaan latviamatsi ei aiheuttanut riemunkiljahduksia, vaikka joukkue sai unelma-alun, sekään ei riittänyt motivoimaan todelliseen kasvojenpesuun. Latvia piti väkisin ottaa mukaan peliin, vain hetkittäin Suomen peli näytti sellaiselta kuin pitäisi. Toki myös aikuisten kisoissa Suomi pelaa joskus huonosti heikompiaan vastaan, mutta ei tällaisesta panoksesta. Tasoero oli niin suuri, että Suomen olisi pitänyt tehdä tuollaiset 8 maalia vähintään.
Slovakiamatsi jäi parhaaksi suoritukseksi, mitä sen jälkeen tapahtui, on täydellinen arvoitus. Aikaansaiko hyvä kenraali odotusten nousua ja kipsasiko tämä pelaajien pään? Jos jotakin lohduttavaa, Suomi oli näissä kisoissa periaatteessa kahdeksanneksi paras maa, vaikka lohkojako aiheuttikin sen, että kaksi heikointa pelasi samassa lohkossa. Tanskaa Suomi ei olisi voittanut, vaikka olisi saanut yrittää uudestaan. Viimeistely oli surkeaa eikä joukkue missään vaiheessa pelannut yhteistyön kiekkoa. Jos jotakin positiivista halutaan sanoa, niin av oli hyvällä tasolla ja jäähyiltiin hyvin vähän.
Historiallisen huono suoritus, jopa erittäin heikoilla 88 ja 89-ikäluokilla saatiin hieman parempi suoritus v. 2008. Materiaalista suoritus ei ollut kiinni, joskin formaatti olisi taannut sen, että Suomi olisi tarvinnut täydellisen onnistumisen välieriin pääsyyn. Vertauskelpoista lienee vuoden 2015 suoritus, 5 maalia alkusarjassa ja 7. sija. Tällä joukkueella oli huippuvahdit, mutta materiaali oli muuten sangen epätasaista. Yhteistä oli myös se, että oltiin puolustavia mestareita ja pelattiin Kanadassa, kokeneen valmentajan johdolla.
Entä ensi vuonna, kun perustana on kuitenkin MM-kultaa voittanut miehistö? On pakko sanoa, että vaikealta näyttää. Jälleen pelataan rapakon takana ja joukkue kootaan suurelta osin sieltä tulevista pelaajista. Ahokkaan ammattitaito on koetuksella, ainakaan näihin kisoihin hän ei kyennyt sytyttämään joukkuetta pelaamaan. Joukkueen pelitavan rakentaminen on vaikeaa kun yhdessä pelaamista ei päästä harjoittelemaan kuin parin viikon ajan. Keskeistä olisi löytää hyökkäykseen johtava sentteri, historia osoittaa, että Suomi ei ole koskaan saanut mitalia U20-kisoissa ilman kovan tason sentteriä. Jopa maalivahtipeli voi joskus olla keskinkertaista, mutta on pakko löytää huippuluokan pelintekijä, jos halutaan menestyä.
