Ainahan vika ei ole autossa, jos matka ei taitu riittävän nopeasti. Ongelma voi olla vaikkapa roudan nimismiehen kiharalle raiskaama alusta, sitkeässä kännissä kiemuralle piirretty tien linja tai vaikkapa laitumelta karanneet oikein vittumaiset vuohet.
Kun omaan silmään näyttää, että tuo joukkue yrittää kenkiä tätä menopeliään sellaisella tahdolla, että jalka menee pohjasta läpi. Silti köyhän talon kiharapäät painaa Vespalla ohi ja lällättävät mennessään.
Piti oikein miettiä, miten itse rakentaisin tähän Ferrarina myytyyn Renault Meganeen ketjut tässä hetkessä.
1.
Kaskimäki - Paajanen - Hirvonen
Roolituksen suhteen kohtalaisesti kettukarkin makuinen yhdistelmä, mutta surullinen totuus tuntuu olevan, ettei käsissä olevista legoista saa oikein roolitettua millään. Siksi kaikki munaskuukkelit samaan koriin, eli taitoa omaavat hyökkääjät saman ketjun laitoihin. Näin olisi yksi ketju, joka pystyisi kiekottelemaan kentällä, eikä Hirvonen jäisi kädellisenä liian yksin.
Varmasti useammalla on mokkalatte väärässä kurkussa Paajasesta. Onhan se ollut huono, mutta mä en usko, että se luovuttaa tai pelaa muuten kuin logolle. Tässä laidoissa olisi nopeutta ja taitoa. Paajanen tehoilee parhaiten, kun voi ajaa suoraan maalille. Olisi samalla se laitojen nuorille orille artistisia vapauksia antava kahdensuunnan jyyrä. Ehkä silloin ei tarvisi Kaskimäkeä uhata nuorisovankilalla yhdestä helposta virheestä.
2.
Halttunen - Koivistoinen - Pakarinen
Pakarinen on hyökkääjä, joka on osannut tehdä tällä kaudella maaleja. Mielestäni tässä tilanteessa sitä mahdollisuutta ei voi suitsia vain koska senttereitä on liian vähän.
Samalla Koivistoinen pääsisi henkisesti vähän Pakarisen selän taakse, koska harvoin ketju jossa Pakarinen pelaa on sysisyvältä ja poikittain. Jos ei muuta, niin ainakin Iiro pääsisi vapaammin jakamaan sonnimasia taklauksia ja olemaan niiden kautta joukkuetta sytyttävä pelaaja.
Halttunen saisi vastuuta, jota varmasti lähes kaikki toivoo ja toisi toivottavasti juonikkuutta ja käsiä.
Eli valokeila siirtyisi Koivistoisen ohimolta Iirolle ja Kasperille (jotka kuulostaa joltain Storyvillen to illan jazzduolta). Ehkä se avaisi turvotusta päässä ja mielessä, kun nyt näyttää, että heppu on Aapeli Räsänen sillä erotuksella, että puuttuu luonne sekä syke. Ei hän kuitenkaan noin huono kiekkoilija ole, vaikkei mielestäni olekaan oikea värväys HIFK:n tyylisen jengin ykkösen keskelle.
3.
Teissala - Jääskä - Palola
Niin, jonkun laiturinhan vissiin on pakko keskellä pelata. Jos pitää miettiä, kumpi luo laiturina suuremman maalintekouhan Jääskä vai Pakarinen, huomaan vastaavani aukottomasti Pakarinen. Niinpä tässä ajatusleikissä lyhyt tikku jää Jääskän kouraan.
Teissalle lupa tehdä virheitä ja artistimaisia ratkaisuja ja sormet ristiin, että kiekko tippuisi jotenkin passeliin paikkaan Palolan lapaan ja saisi 5vs5 pelissäkin vetoja aikaiseksi. Uskon myös, että Jääskä ei varasta puolustusvelvoitteestaan keskellä.
4.
Åsten - Seppälä - Tallberg
Nelonen on ollut suhteessa rooliinsa joukkueen paras ketju. Sinänsä ikävä tiputtaa KarvisOtto ulos, mutta tulosurheilua ja silleen ja tässä vertailussa Tallberg menee ohi. Karvinen voi olla se ylimääräinen hyökkääjä, joka käy tarpeen tullen kirjoittamassa kuitin Tikalle.
Seppälä on mielestäni paikannut nelosen keskellä hyvin. Siis kun huomioidaan kokemus. Ei ole ollut järkyttävä ikävä Väänästä toistaiseksi.
Pakkiparit pelatkoon ennallaan, kun ei tämä tosiaankaan ole heistä jäänyt kiinni. Toki Salin olisi kiva nähdä ylivoimalla.
Ymmärrän, ettei kaikki laiturit ole heille optimaalisilla laidoilla, mutta se on sitten vaan sellainen sitkeä keksi se juttu. Joskus umpisolmu pitää vaan avata leikkaamalla.
Mitä ylivoimaan tulee, niin enpä tiedä. KalPa-pelin perusteella pitäisi laittaa Taponen pelintekijäksi, kun käytti ainakin käsiään enemmän kuin meidän hyökkääjät yhteensä koko pelin aikana.