Kauhajoen ammuskelun jälkipyykit: Minne menet, yhteiskunta?

[vilperi]

Nostan myös mielestäni yhden tärkeän pointin vielä esille tästä nyky-yhteiskuntamme tilasta. Täällä ihannoidaan aivan liikaa Amerikkaa. Ja nuoret ottavat mallia myös muiden mukana tuon maan tapahtumista ja sieltä nämä ammuskelutkin on tänne rantautunut.

En tiedä olisiko maailma parempi paikka elää ilman Amerikkaa, mutta ainakin tuota Amerikan ihannointia voisi selvästi vähentää.

 

[dana77]

Itseäni ihmetyttää suuresti aina, että miten kaikki sonta aina tungetaan "yhteiskunnan" kontolle. Me kaikki olemme osa sitä yhteiskuntaa. Ikinä ei voida syyttää henkilöä itseään, vaan aina se on jonkun muun syy. Milloin yhteiskunnan, millon eduskunnan ja milloin jonkun muun syy. Jengi on vaan niin uskomattoman saamatonta porukkaa nykyään, ei osata ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa asioita kuntoon.

Olet oikeassa siinä, että me kaikki olemme se yhteiskunta. Nyt siis tehtävänämme on päättää, että otammeko me sen vastuun ja mietimme, että mikä on vikana, vai ollaanko me uskomattoman saamatonta porukaa ja todetaan vain, että syy ei ole yhteiskunnan vaan jonkun muun.

 

[Tykki]

Apua saa kyllä jos sitä osaa hakea, jos ei osaa niin se on oma vika ja sille ei kukaan mitään voi.Tietty tässä vaiheessa vanhempien vähän pitää tsekata ettei kaveri ole ihan läpimätä päästään.

Lapsilla, nuorilla ja monella aikusellakaan ei vaan taida olla muuta käsitystä ongelmanratkaisutavoista kuin se, mitä on telkkarissa ja tietokonepeleissä nähnyt. Ja ei, en sano että telkkari ja pelit ovat Saaren teon syynä.

Mutta tuo ongelmanratkaisu. Jos katsotte telkkarista vaikkapa kolmoselta tai neloselta lapsille tarkoitettuja ohjelmia aamuisin, voitte helposti todeta että ongelmanratkaisu perustuu lähestulkoon aina taisteluun ja voimankäyttöön. Ja siitä sitten siirrytään jouhevasti tietokoneen ääreen pelaamaan räiskintäpelejä, joissa pahiksista pääsee eroon ampumalla.

Väkivaltaa tarjotaan ratkaisumalliksi siis jo pienestä pitäen. Sitten kun päästään katsomaan vähän vanhemmille tarkoitettuja elokuvia, joissa sankari lahtaa pahiksia sen minkä ehtii, varhaisnuori ei todennäköisesti enää kyseenalaista tuota toimintatapaa millään tavalla. Normitoimintaa.

Fiksut tyypit tietenkin ymmärtävät, että kyse ei ole oikeasta maailmasta, mutta olenkin huolissani niistä vähemmän fiksuista tyypeistä, joille ei edes vanhemmat kerro missään vaiheessa miten ongelmia pystytään ratkomaan rauhallisemmin keinoin.

 

[Spiit]

Huolestuttavaa tässä on mielestäni se, että Saaren opettaja kertoi pojan olleen sosiaalisen ja fiksun - ei siis mikään yksikseen vetäytynyt erakko. Mikä siis ajaa normaalin ihmisen saatanalliseen tekoon?

Jep, näinhän se menee. Samalla tavallahan tämä Auvinen oli erittäin fiksu ja älykäs kaveri. Vaikka Auvinen taisikin olla hieman epäsosiaalisempi tapaus, ei kyseessä ollut ilmeisesti kuitenkaan aivan totaalisesti kaikesta muusta elämästä syrjäytynyt kaveri.

Kuten sanotaan, nerouden ja hulluuden raja on hyvin häilyvä. Jos mietitään perinteistä kadulla liikkuvaa hullua, joka huutelee muille ihmisille ja liikkuu holtittomasti ja sekoilee muutenkin erittäin näkyvästi, niin eihän nämä ole niitä ketkä menevät kouluun ja vetävät kymmenen luokkakaveria sileäksi. Tällainen tapaus saattaa kyllä puukottaa yksittäisen vastaantulijan, mutta ei nämä kykene suunnittelemaan tai toteuttamaan tällaisia harkittuja murhia.

Sen sijaan tämä Saari, kuten Auvinenkin olivat ulospäin erittäin älykkäitä ja lukeneita kavereita, jotka tietävät varmasti tasan tarkkaan kuinka ns. "normaalin ihmisen" tulee käyttäytyä. Tiedostavat varmasti myös sen, että heidät leimataan hulluksi, jos tuovat ajatuksensa liian voimakkaasti esille. Uskallan väittää, että tällaisia tapauksia ei läheskään aina pystytä paljastamaan, vaikka henkilöä haastattelisi ihan alan ammattilaiset useaankin otteeseen. Sen pienen hetken nämä todelliset psykopaatit pystyvät esittämään täysin normaalia ihmistä, kunnes pääsevät taas sinne kotiin punomaan sairaita suunnitelmiaan. Valitettavasti vain luoja tietää kuinka paljon näitä vastaavia tapauksia ihan oikeasti on..

 

[dana77]

Sen sijaan tämä Saari, kuten Auvinenkin olivat ulospäin erittäin älykkäitä ja lukeneita kavereita, jotka tietävät varmasti tasan tarkkaan kuinka ns. "normaalin ihmisen" tulee käyttäytyä.

Kyllä on taas erittäin älykkään ja lukeneen raja asetettu alas, jos AMK toisen luokan oppilas tai lukiolainen on jo erittäin lukenut, niin mitähän uskomattomia uber-neroja keskuudessamme onkaan. Aika pseudoälykkäitä kavereiden jutut ovat parhaimmillaankin.

 

[koo]

Minne menet, yhteiskunta?
Tämä maa menee entistäkin sallivammaksi ja suvaitsevammaksi eikä ihmisillä ole enää mitään käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä tai todesta ja valheesta. Vanhemmat eivät joko osaa, ehdi, jaksa tai viitsi kasvattaa lapsiaan. Opettajilta on otettu auktoriteetti pois ja yhden jos toisenkin ihmisen oikea todellisuus hämärtyy tositeeveitä katsellessa.
Virkakoneistoilta peräänkuulutetaan lisäresursseja sosiaali- ja sivistystoimeen, lisää vakansseja siihen ja tuohon laitokseen, poliiseille nyt ainakin.

Koulumaiilmassa tuo toivo laitetaan kouluavustajiin.
Puhutaan ja paasataan kuinka kaikki olisi toisin jos vaan saataisiin lisää avustajia. Rahanpuutteen vuoksi kouluavustajia ei kuitenkaan palkata joten kannattaisi varmaankin alkaa valmistelemaan jotain muuta, ilmasta juttua.

Valtiovalta voisi nyt ensihätään perustaa työryhmän joka miettisi päänsä puhki miten niinkin yksinkertainen asia kuin asennemuutos vaikuttaisi kasvatus- ja kouluilmapiiriin.
Voitaisiinko kouluissa sittenkin vielä tehdä työtä niin, että elettäisiin sen pienenevän enemmistön ehdoilla ja ongelmaoppilaat, heidän vanhempansa ja psykologinsa sopeutettaisiin tuohon kuvioon.
Aikuisväestölle painotettaisiin kanssaihmisten kunnioittamisen tärkeyttä.
Vanhemmat velvoitettaisiin kertomaan lapsille pienestä pitäen mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Opetettaisiin oikea ja väärä, vähintäin käsitteenä.
Opettajat kertoisivat oppilailleen, että jos hän kääntää selkänsä se ei tarkoita sitä, että silloin nipistetään porukalla Petteriä, vaan silloin jatketaan sitä hommaa mitä opettaja on kehottanut tekemään. Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä, ollaanhan koulussa.
Jos nuo kuitenkin nipistäisivät ei vaadittaisikaan lisää kouluavustajia perään katsomaan. Ei myöskään istutettaisi kuraattoria, terveydenhoitajaa, vanhempia ja kahta psykologia neuvottelemaan opettajan ja oppilaiden kanssa nipistelystä vaan kerrattaisiin heti verekseltään vaikka vanhempien kanssa ja jälki-istunnon merkeissä koulun sääntöjä.
Ei syyllistettäisi opettajaa että hän ei huomaa oppilaiden pahoinvointia, vaan kiellettäisiin edelleen se nipistely jonka suoritti muutama oppilas Petterille.

Voisin jatkaa loppumattomiin mutta en viitsi. Surullisia aikoja elellään mutta siitä olen kuitenkin iloinen, että Vilperillä oli eilen vapaapäivä koulusta.

Terveisin koo

 

[vilperi]

Opettajilta on otettu auktoriteetti pois ja yhden jos toisenkin ihmisen oikea todellisuus hämärtyy tositeeveitä katsellessa.
Virkakoneistoilta peräänkuulutetaan lisäresursseja sosiaali- ja sivistystoimeen, lisää vakansseja siihen ja tuohon laitokseen, poliiseille nyt ainakin.

Näinpä. Opettajille ihan oikeasti takaisin mahdollisuus vähän sillä karttakepilläkin lyödä näpeille. Eipä tuo kuitenkaan kauheasti satuta, eikä sitä tarvitsisi käyttää kuin silloin jos oppi ei mene muuten perille. Kun oppilailla olisi oikeasti syytä miksi totella opettajia niin opettajien auktoriteettikin olisi parempi.

Taitaa vaan ne lapset ja nuoret ottaa enemmän mallia aivan jostain muusta kuin tositv-ohjelmista. Ok, kyllähän nyt Aidolsissa vähän kiroillaan ja BB:ssä sekä BB:ssä myös hässitään, mutta eihän niissäkään tappamaan opeteta? Pikeminkin BB:ssähän opetetaan homoiksi jos jokskin opetetaan?

Kyllä ne väkivaltaiset tv-ohjelmat ja elokuvat, räiskintäpelit ja internetin eräät sivustot eniten niitä vaikutuksia antaa ja kasvuympäristö.

Mutta nämä ovat niin vaikeita kysymyksiä ja ongelmia että näihin on niin pirun vaikea antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Nyt pitäisi vaan vanhempien, koulujen ja tasavallan herätä. Noh, toivottavasti tulevat vanhemmat ottaisivat näistä opikseen! Ainakin itse voin luvata, että jos ja toivottavasti kun allekirjoittaneesta isä jonain päivänä tulee, niin pyrin kasvattamaan lapsistani hyvnikäyttäytyviä kakaroita, joiden harrastuksiinkin mieluummin kuuluu Jatkoajan keskustelupalstalle kirjoittelu kuin ampumiskohtausten suunnittelu. Ja olen ottanut tästä niin opikseni ja muutenkin, että varmasti kasvatusmetodeihini tulee kuulumaan perinteiset kasvatusmetodit, joissa lapsi saa vähän tukkapöllyäkin mikäli ei muuten usko. Tällaiset kurinpalautukset VÄHÄISISSÄ määrin osoittavat loppuen lopuksi vain välittämistä. Välittämistä siitä, ettei halua lapsestaan kasvavan mitään umpihullua. Se saattaa tuntua hetkellisesti lapsesta kivuliaalta, mutta varmasti saattaa kiittää sitten jälkeenpäin. Mutta täytyy muistaa, että tässäkin liiallisuus on liiallisuutta ja en missään nimessä hyväksy väkivaltaa mikä kohdistuu lapsiin.

Voisin jatkaa loppumattomiin mutta en viitsi. Surullisia aikoja elellään mutta siitä olen kuitenkin iloinen, että Vilperillä oli eilen vapaapäivä koulusta.

Terveisin koo

Kiitos. Niin minäkin kiitän Luojaani siitä etten minä ollut yksi noista kuolonuhreista tai edes niistä pakenijoista. Toisaalta kysyn myös Luojaltani, miksi näin? Miksi minulla oli tälläkin kertaa näin hyvät suojelusenkelit mukanani? Eihän minun esimerkiksi olisi tarvinnut kuin aloittaa kouluni pari vuotta myöhemmin niin olisin ollut tuolla koetilanteessa ja varmasti minut olisi kannettu sinkkiarkussa hautaan tämän jälkeen kun olen yleensä viimeisenä tekemässä tenttiä.

Kysyn myös Luojaltani, miksi tällaista tapahtuu? Onko tämä sittenkin Luojan tahto? Suorittaako Luoja eräänlaista evoluutiota? Karsii heikot ja säilyttää vahvat ja tekee niistä vieläkin vahvempia? Onko tämä Luojan pyrkimys saada ihmisten välit läheisimmiksi? Herättää ihmiset ajattelemaan missä mennään?

 

[mjr]

Jep, näinhän se menee. Samalla tavallahan tämä Auvinen oli erittäin fiksu ja älykäs kaveri. Vaikka Auvinen taisikin olla hieman epäsosiaalisempi tapaus, ei kyseessä ollut ilmeisesti kuitenkaan aivan totaalisesti kaikesta muusta elämästä syrjäytynyt kaveri.

Ne Auvisen kirjoitukset eivät kuitenkaan olleet mitään kovin omaperäisiä vaikka toki poikkesikin normiteinistä lukeneisuudellaan. Voi hyvinkin olla, että niin myös Saari. Kiinnostavaa olisi tietää, miksi kummatkin kuitenkin selvällä tavalla (etenkin kai Auvinen) eristäytyivät yhteisöistään. Vakava kiusaaminen jossain vaiheessa koulu-aikaa voisi olla selitys, mutta ilmeisesti se ei ole mikään universaali selittäjä kaikissa koulusurmissa. Selvästi noita kahta kuitenkin yhdistää jonkinlainen katkera ylemmyydentunne - mikä vaikuttaisi jotenkin käänteiseltä vihalta sitä kohti, mitä ei ole pystynyt saavuttamaan (eli hyväksyntää vertaistensa joukossa). Ehkäpä sitten tietynlainen älykkyys, joka ei kuitenkin ole johtanut mihinkään sosiaaliseen menestyksen vaan lähinnä päinvastoin, saa halveksimaan "joukkoa". Kai näistä tapauksista tehdään todella tarkka taustatutkinta ja pyritään sitten oppimaan kaikki mahdollinen ennaltaehkäisyn tehostamiseksi. USA:n mallit eivät välttämättä päde sellaisinaan Suomessa.

 

[SergeiK]

USA:n mallit eivät välttämättä päde sellaisinaan Suomessa.

Onneksi meillä ei vielä ole nähty USA:sta tuttuja "going postal" murhia.

Voisi kuvitella, että jatkuvat irtisanomisuutiset olisivat otollista kasvualustaa moiselle, mutta Luojan kiitos tuntuisi että Suomessa nämä kilahtamis-ilmiöt koskettavat lähinnä parikymppisiä jätkiä.

 

[ms.qvist]

Kurista jo lienee kirjoitettu ties kuinka monta viestiä mutta jälkijunassa tullaan...

Lienee syytä erottaa lapsiin kohdistuva väkivalta siitä, että joskus lasta joutuu tarttumaan käsipuolesta, kun meno yltyy turhan kovaksi. Itse en missään tapauksessa hyväksy minkäänlaista lyömistä tai muuta kovakouraista kurinpalautusta, enkä vihastuksissaan suoritettua näpsyäkään. En näe mitenkään hälyyttävänä, jos vanhempi saattelee riekkuvan penskan pois tilanteesta esim. niskasta tai käsivarresta hiukan tiukemmin pidellen, mutta kuten täällä on muutamaan otteeseen mainittu, on touhu jo lähtökohtaisesti pielessä, mikäli fyysinen pelote on keino saada lapsi tottelemaan. Kuri voi olla määrätietoista ilman remmiäkin ja loppupelissä kai kyse on vanhempien yhtenäisestä linjasta.

Samoilla linjoilla sampion kanssa. Jos kasvatusmetodit pitävät sisällään hakkaamista, voimakkaita luunappeja ja kunnollisia tukkapöllyjä (tai laisinkaan niitä) niin minunkin mielestä ollaan kasvatuksellisesti pielessä. Kasvaako väkivallan pelossa eläneestä lapsesta loppujen lopuksi itsenäinen ja tasapainoinen aikuinen vai ei? Oman näkemykseni mukaan ei kovinkaan usein, toki otanta ei ole suuren suuri mutta useampia henkilöitä kuitenkin.

Jos lapsi riehuu ja käyttäytyy muulla tavalla häiriköiden on mielestäni sopivaa ottaa lapsi pois tilanteesta sampion mainitsemin ottein tai sitten napata hänet rauhallisesti syliotteeseen ja siirtää sivummalle. Pitää häntä sylissä/otteessa kunnes tilanne rauhoittuu.

vlad.

 

[ms.qvist]

On aivan aivan turha kuvitella, että vain helppoja ratkaisuja olisi tarjolla monimutkaisiin ongelmiin.

Samoilla linjoilla liikutaan - harvinaista mutta totta.

Veikkaan kuitenkin, että loppujen lopuksi tämänkin tapauksen yhteydessä tyydytään tekemään niitä helppoja ratkaisuja sen sijaan, että "kourittaisi" pohjamudista saakka ja koetettaisi saada aikaan perustavaa laatua olevia muutoksia - mitä nämä muutokset sitten olisivat? Minun tietotaidolla niitä on vaikea lähteä nimeämään mutta uskoisin, että maasta löytyy asiansa osaavia henkilöitä jotka, sen sijaan, että ratsastaisivat irtopisteiden metsästykseen ryhtyisivät muokkaamaan kokonaisuutta pienten yksityiskohtien sijaan.

On helppoa sanoa, että kun lapset pelaavat väkivaltapelejä (ehkäpä ne ovat realistisempia kuin lapsuuteni sotaleikit mutta kuoli niissäkin populaa ja todella paljon). Miksei sen sijaan pontevammin sanota, että lapset joutuvat elämään ilman rakastavia vanhempia viideteollisuuden kasvattamana - tässä lienee vain yksi syy siihen miksi osa lapsista kasvaa "vinoon"... ja syitä on paljon paljon muitakin niiden muutamien irtopisteiden heittojen suhteen. nettinettinetti... se suuri saatana!

Kuten sanottua minä en osaa kertoa mitä kaikkea pitäisi tehdä, sen sijaan osaan sanoa, että jotain pitäisi tehdä jotta ongelmat eivät lisääntyisi vastaisuudessa.

vlad.

 

[ms.qvist]

Mietin viimeksikin tuota Auvisen tapaa toimia. En tiedä oliko se ohjattu "pakosta" hoitoon, josta hieman kielii tuo lääkkeiden syömättömyys. Jos ihminen hakeutuu omasta tahdostaan hoitoon, niin se myös syö ne lääkkeet.

Tämän asian olen pannut monasti merkille. Jos potilaalla/kuntoutujalla (olipa termi sitten mikä tahansa) ei ole omaa halua panostaa kuntoutumiseensa tai hän suhtautuu muutoin kielteisesti sairauteensa on hyvinkin mahdollista, että hän jättää lääkityksen ottamatta tai sitten käyttää lääkitystä väärin (eli jättää ottamatta säännöllisesti ja vetää ne sitten kerralla alas joko ilman alkoholia tai sitten sen kanssa - tämä pätee etenkin pameihin tms. tabuihin mutta kyllä tätä toimintaa harrastetaan monien muidenkin lääkkeiden kanssa).

Toisaalta ongelmia voi myös tulla tunteesta, että on jo parantunut. On käyttänyt lääkkeitä vuosia ja huomaa ettei enää ole laisinkaan oireita, joten kynnys lopettaa lääkitys itsenäisesti laskee ja seurauksena voi olla lääkityksen lopettaminen ja siitä sitten ongelmien syntyminen - hyvin jos asiat menevät niin joudutaan vain sairaalaan ja alkaa uusi lääkitys ja mahdollisesti kontrollijakos sairaalassa. Jos huonosti käy seurauksena voi olla sitten aivan mitä tahansa voi kuvitella maan ja taivaan väliltä. Psykoosiin joutuneen ihmisen kanssa ei ole mukava olla tekemisissä, etenkin jollei tiedä kuinka toimia.

vlad.

 

[Solomon]

Vakava kiusaaminen jossain vaiheessa koulu-aikaa voisi olla selitys, mutta ilmeisesti se ei ole mikään universaali selittäjä kaikissa koulusurmissa. Selvästi noita kahta kuitenkin yhdistää jonkinlainen katkera ylemmyydentunne - mikä vaikuttaisi jotenkin käänteiseltä vihalta sitä kohti, mitä ei ole pystynyt saavuttamaan (eli hyväksyntää vertaistensa joukossa).

Hyväksynnän (hmm, syystä, jota en osaa nyt aukoa, puhuisin mielummin tunnustuksesta..) saamisen puute ja kiusaaminen on kai määriteltävä eri asioiksi, koska nuoren tai kenen muunkaan kokemus syrjityksi tai hyljityksi tulemisesta ei ajankohtaisen kolkosti sanottuna viime kädessä vaadi muuta aiheuttajaa kuin "ihmiskunnan", kun taas kiusaajilla poikkeuksetta on naamat. Hyväksynnän puute ja kiusaaminen esiintyvät tietenkin usein symbioosissa, mutta takuulla nuori on vaarassa masentua ja katkeroitua ilman näkyvää kiusaamista, jos esimerkiksi vertaistensa piireihin ei jostakin syystä pääse tai vastakkainen sukupuoli ei pidä kiinnostavana.

Lyönnit ja haukkuminen sinänsä harvoin ketään vammauttavat, mutta kun nämä välittävät tietoa kohteen asemasta sosiaalisissa hierarkioissa, niin juttu käy äkkiä tuskalliseksi. Ja pahenee vain, sillä itse ainakin kestäisin esimerkiksi jatkuvaa henkistä turpaanlyöntiä kollegoiltani helpommin kuin kokemusta siitä, etten olisi kenenkään mielestä seksuaalisesti kiinnostava.

 

[mjr]

Minne menet, yhteiskunta?
Tämä maa menee entistäkin sallivammaksi ja suvaitsevammaksi eikä ihmisillä ole enää mitään käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä tai todesta ja valheesta. Vanhemmat eivät joko osaa, ehdi, jaksa tai viitsi kasvattaa lapsiaan. Opettajilta on otettu auktoriteetti pois ja yhden jos toisenkin ihmisen oikea todellisuus hämärtyy tositeeveitä katsellessa.
Virkakoneistoilta peräänkuulutetaan lisäresursseja sosiaali- ja sivistystoimeen, lisää vakansseja siihen ja tuohon laitokseen, poliiseille nyt ainakin.

Mutta noin laajalla perspektiivillä, mitä suvaitsevaisemmaksi yhteiskunta on tullut ja mitä vähemmän lapsia on fyysisesti kuritettu, sitä vähemmän väkivaltaa on esiintynyt. Täysin vapaa ja hemmotteleva kasvatus on toki pahasta, mutta tuskinpa sitä nykyään kauheasti esiintyykään. Parasta olisi yhdistää rajat ja rakkaus ja kaikkein pahinta olisi kieltää lapselta rakkaus ja sen ulkoinen osoittaminen. Toki aivan viime vuosien trendit kohti yhä väsyneempää aikuisväestöä ja aivottomampaa viihdeteollisuutta ja materialistisempaa yhteiskuntaa ovat erittäin huolestuttavia, mutta ei silti kannata ihannoida mitään "vanhoja hyviä aikoja". Ne eivät olleet erityisen hyviä.

 

[ms.qvist]

Apua saa kyllä jos sitä osaa hakea, jos ei osaa niin se on oma vika ja sille ei kukaan mitään voi.Tietty tässä vaiheessa vanhempien vähän pitää tsekata ettei kaveri ole ihan läpimätä päästään.

Tässä taasen mennään metsään ja rankasti. Jos ihminen ei käsitä, että on sairas niin kuinka hakeutua hoitoon? Hyvin moni mt-ongelmainen ei todellakaan tajua mikä on taudinkuva, ei ole ymmärrystä siihen, että nyt mennään alaspäin koska usein tilanne on edennyt hivuttaen ja sitten ollaankin pisteessä, että kaikki romahtaa. Tilanne on toinen äkillisen trauman kokeneilla, he saavat usein hoitoa varhaisemmassa vaiheessa - he monasti osaavat hakeutua hoitoon tai sitten lääkäri ohjaa heidät mt-sektorille mutta ihminen joka "kasvaa" sairauteensa ei todellakaan ymmärrä sitä, että nyt tarvitaan hoitoa (poikkeuksiakin on).

Usein (todellakin hyvin usein) ulkopuolinen taho huomaa ensinnä sen, että nyt on kyse tilanteesta jossa tarvitaan hoitoa ja siitä alkaa prosessi hoitoon pääsemiseksi - ja tämäkin prosessi voi olla kuukausien mittainen, jona aikana potilas on jonossa ja vailla kunnollista hoitokontaktia. Mutta tämä ulkopuolinenkin taho huomaa tämän hoidontarpeen hyvin usein todella myöhään, kenties vasta siinä vaiheessa kun "törmätään" ensiapupolilla potilas ranteet auki viiltäneenä ja asiansa osaava lääkäri kykenee tekemään oikean diagnoosin ja passittamaan potilaan toipumisen jälkeen psyk.polille tai mt-laitoksen piiriin. Mutta sittenkin edessä voi olla se jonottaminen ja pahimmillaan kuukausien mittaisena. Tai sitten, jos huonosti käy, potilas passitetaan samana päivänä kotiin teippaukset ranteessa. Tätä todella tapahtuu tänä päivänä Suomessa - potilas tuodaan illalla/yöllä sairaalan ensiapuun itsemurhayrityksen jäljiltä ja jo seuraavana/samana päivänä potilas passitetaan kotiin ilman tietoakaan jatkohoidosta.

Monilla ei ole niitä vanhempia, veljiä, siskoja, kavereita jotka voisivat tehdä havaintoja tai sitten he eivät yksinkertaisesti huomaa sitä kuinka hitaasti "potilas" on luisunut kohti pohjaa. Ihminen voi olla todella yksin, joten kuka kantaa huolta jollei osaa/kykene itse hakeutumaan avunluo? No joo... eipä tälle mitään voi. Mutta kun pitäisi voida jotta Jokela, Kauhajoki tai Savion koripallotytön tappaminen ei toistuisi tulevina vuosina. Ja lyön vetoa, että kuulemme kenties piankin siitä, että joku pitkään jonossa ollut mt-ongelmainen joutuu vaikeuksiin ja tuhoaa oman elämänsä ohella useiden muiden elämän. Surullista mutta totta.

vlad.

 

[mjr]

Hyväksynnän (hmm, syystä, jota en osaa nyt aukoa, puhuisin mielummin tunnustuksesta..) saamisen puute ja kiusaaminen on kai määriteltävä eri asioiksi, koska nuoren tai kenen muunkaan kokemus syrjityksi tai hyljityksi tulemisesta ei ajankohtaisen kolkosti sanottuna viime kädessä vaadi muuta tekijää kuin "ihmiskunnan", kun taas kiusaajilla poikkeuksetta on naamat. Hyväksynnän puute ja kiusaaminen esiintyvät tietenkin usein symbioosissa, mutta takuulla nuori on vaarassa masentua ja katkeroitua ilman näkyvää kiusaamista, jos esimerkiksi vertaistensa piireihin ei jostakin syystä pääse tai vastakkainen sukupuoli ei pidä kiinnostavana.

Lyönnit ja haukkuminen sinänsä harvoin ketään vammauttavat, mutta kun nämä välittävät tietoa kohteen asemasta sosiaalisissa hierarkioissa, niin juttu käy äkkiä tuskalliseksi. Ja pahenee vain, sillä itse ainakin kestäisin esimerkiksi jatkuvaa henkistä turpaanlyöntiä kollegoiltani helpommin kuin kokemusta siitä, etten olisi kenenkään mielestä seksuaalisesti kiinnostava.

Niin, vähän samaa tuossa mietiskelin - ei tarvita kiusaamista siihen, ettei tule tunnustetuksi tai hyväksytyksi joukkoon. Tai voihan rivien sulkemista tavallaan pitää "passiivisena kiusaamisena", mutta vaikea nähdä että sellaista voitaisiin kovin helposti tunnistaa tai kitkeä pois. Varmasti useimmat "sopeutumattomat" kuitenkin löytävät ajan myötä terveen tavan integroitua johonkin sosiaaliseen vertaisyhteisöön ilman, että katkeroituvat irrationaalisesti ja menettävät käytännössä henkisen tasapainonsa ja todellisuudentajunsa. Ehkä näissä tapauksissa mahdollinen älyllinen suuntautuminen on vienyt tuhoisille ideologisille harhapoluille. Vaikea tietysti spekuloida, kun mitään yksityiskohtaista tietoa ei ole käytettävissä. Olisi erittäin mielenkiintoista lukea hyvin dokumentoitu ja asiantunteva kirja-muotoinen analyysi näistä tapauksista (anglosaksisessa maailmassahan tälläinen korkeatasoisen rikos-journalismin perinne on olemassa) - mutta enpä sitten tiedä, onko Suomessa syytä kauheasti pidättää henkeään sellaisen suhteen...

 

[Solomon]

Niin, vähän samaa tuossa mietiskelin - ei tarvita kiusaamista siihen, ettei tule tunnustetuksi tai hyväksytyksi joukkoon. Tai voihan rivien sulkemista tavallaan pitää "passiivisena kiusaamisena", mutta vaikea nähdä että sellaista voitaisiin kovin helposti tunnistaa tai kitkeä pois.

"Passiivinen kiusaaminen" on ihan hyvä termi, mutta epäilemättä termin rajat alkaisivat pullistella melko nopeasti, ja sitä paitsi (monille yllättävän) äkkiä törmättäisiin lujaa sellaiseen valitettavan usein annettuna otettuun, ehdottomaksi ja itsestäänselväksi koettuun käsitehirmuun kuin yksilönvapaus (valitettavan usein siksi, että silloin ymmärrystä joidenkin tasa-arvon ja yksilönvapauden vaateiden lähtökohtaisesta vastakkaisuudesta ei pääse syntymään..), tässä siis esimerkiksi yksilön vapauteen valita omat ystävänsä tai oma seurustelukumppaninsa.

 

[Spiit]

Kyllä on taas erittäin älykkään ja lukeneen raja asetettu alas, jos AMK toisen luokan oppilas tai lukiolainen on jo erittäin lukenut, niin mitähän uskomattomia uber-neroja keskuudessamme onkaan. Aika pseudoälykkäitä kavereiden jutut ovat parhaimmillaankin.

Mukavaa, että pääsit tarttumaan pariin yksittäiseen sanaan, vaikka ilmaukseni olikin ehkä vähän heikonpuoleinen. Esim. tämä Auvinen oli taatusti perehtynyt helvetin paljon syvällisemmin esim. filosofiaan, historiaan ja yhteiskuntaoppiin kuin normaali lukiolainen. En jaksa noita vuoden takaisia uutisia ruveta kaivamaan mistään esiin, mutta muistaakseni kyseisen nuoren miehen joku opettajakin totesi Auvisen olleen ko. aineissa parhaita oppilaita ja huomattavasti ikäisiään edellä. Ja ei, en vertaa kaveria johonkin tohtoreihin tai professoreihin, vertaan häntä ihan vain muihin oman ikäisiinsä. Voin sanoa suoraan, että miehen kirjoitukset tuolloin vuosi sitten olivat sellaisia, että itse en samanikäisenä tuollaisia olisi osannut kirjoittaa lähimainkaan, vaikka olin aikanaan hyvä oppilas hyvässä lukiossa. Tästä Saaresta puolestaan koulun rehtori jossain mediassa kertoi tämän olleen yksi parhaita oppilaita. Kyseisestä jampasta ei ole julkisuuteen vielä kerrottu niin paljoa kuin Auvisesta, mutta ei tässäkään tapauksessa ollut kyse mistään avohoitosekopäästä.

Pointtini ei nyt ollut ehkä ihan se, että kyseiset kaverit olisivat tieteellisiä neroja tai mahdollisesti sinua lukeneempia. Ennemminkin hain viestilläni sitä, että nämä kaikkein raaimmat teot toteuttaneet tapaukset ovat loppujen lopuksi ulospäin varsin normaalin oloisia ja fiksuja, joissain asioissa jopa älykkäitä, tyyppejä, joiden synkistä ajatuksista ulkopuolisten on hyvin vaikea päästä perille ennen kuin napsahtaa.

 

[Valkohuulikyy]

Ainakin itse opiskelijana tunnen olevani koko ajan todella tiukoilla. Kyse ei ole rahasta vaan tästä nykyisestä elämäntyylistä. Vapaata hetkeä jolloin kerkeäisi rentoutumaan ei ole kovin montaa kuukaudessa, puhumattakaan viikosta. Opiskelen itse myös AMK:ssa ja nyt kun olen ottanut normaalin määrän kursseja, eli 30opintopistettä, niin olen maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin 8-14 oppitunneilla. Näiden lisäksi ryhmätöihin pitää uhrata 2-8tuntia, riippuen kuinka hyvin kyseiset ryhmätyöt haluaa tehdä ja haluaako hyvän vai huonon arvosanan kursseista. Tiistait ja torstait olen töissä pankissa 9-16.45. Tuohon sitten lisäksi oppilaskunnan hallitustoiminnot jotka vievät mukavasti aikaa viikoittaisten kokousten ja muun toiminnan muodossa. Ja sitten pitäisi vielä jotenkin kyetä siivoamaan kotia, tekemään ruokaa, viettämään aikaa avopuolison kanssa, viettää aikaa kavereiden kanssa ja johonkin pitäisi tunkea vielä sukulaisten tapaaminenkin.

Kokonaisuutena vaan tuntuu älyttömältä, että opiskeluaikana pitää yrittää parhaansa mukaan tehdä kaikki mitä yllä mainitsin, jotta on sitten valmistumisen jälkeen hyvät mahdollisuudet saada haluamansa työpaikka.

Tähän haluan sanoa, että asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Jos on noin kiireinen aikataulu, niin pitää karsia tekemisiä. Miksi pitää kuulua oppilaskunnan hallitukseen, jos aika ei siihen riitä. Nykyään tulee mieleen, että ihmiset oikein haluavat kiirettä itselleen. Miksi osallistua kaiken maailman kissanristiäisiin ja valittaa sen jälkeen, että voi harmi kun on kiire. Tietenkään en tuomitse sellaisia ihmisiä jotka tykkäävät osallistua erilaisiin tapahtumiin, kerhoihin jne. Mutta sen jälkeen on aivan turha valittaa kiirettä.

Niin makaa kuin petaa.

 

[dana77]

Mukavaa, että pääsit tarttumaan pariin yksittäiseen sanaan, vaikka ilmaukseni olikin ehkä vähän heikonpuoleinen.

Olen mielelläni hyvinkin tarkka, että nämä idiootit eivät saa pientä tippakkaan ansaitsematonta arvostusta muka-älykkyydestään, sillä kumpikin tapaus on käsitykseni mukaan melko suoraa seurausta siitä, että he ovat ihailleet aikaisempia idiootteja, jotka tuota samaa ovat tehneet. Ihan sama vaikka Saarella olisi AMK:nsa terävin pää ja pipojakin kuluisi puhki viisi joka talvi, kyse on silti AMMATTIkorkeakoulusta, eikä siis esim korkeakoulusta. Se ei tee Saaresta tyhmää, mutta ei myöskään vielä kerro mistään suuresta oppineisuudesta.

 

[expertti]

Tähän haluan sanoa, että asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Jos on noin kiireinen aikataulu, niin pitää karsia tekemisiä. Miksi pitää kuulua oppilaskunnan hallitukseen, jos aika ei siihen riitä. Nykyään tulee mieleen, että ihmiset oikein haluavat kiirettä itselleen. Miksi osallistua kaiken maailman kissanristiäisiin ja valittaa sen jälkeen, että voi harmi kun on kiire. Tietenkään en tuomitse sellaisia ihmisiä jotka tykkäävät osallistua erilaisiin tapahtumiin, kerhoihin jne. Mutta sen jälkeen on aivan turha valittaa kiirettä.

Niin makaa kuin petaa.

Juuri näin, opiskelujen jälkeen tulee kenties jälkikasvu, joka vie leijonan osan työajan ulkopuolisesta ajasta. Tottakai kavereiden kanssa hengailu vähenee, eikä sukulaisissakaan jaksa juosta, so what? Tosi ystävät pysyy ja sukulaisiakin näkee häissä ja hautajaisissa.

Alkaa vaan karsia sieltä toisesta päästä, ei se sen kummempaa ole.

 

[mjr]

"Passiivinen kiusaaminen" on ihan hyvä termi, mutta epäilemättä termin rajat alkaisivat pullistella melko nopeasti, ja sitä paitsi (monille yllättävän) äkkiä törmättäisiin lujaa sellaiseen valitettavan usein annettuna otettuun, ehdottomaksi ja itsestäänselväksi koettuun käsitehirmuun kuin yksilönvapaus (valitettavan usein siksi, että silloin ymmärrystä joidenkin tasa-arvon ja yksilönvapauden vaateiden lähtökohtaisesta vastakkaisuudesta ei pääse syntymään..), tässä siis esimerkiksi yksilön vapauteen valita omat ystävänsä tai oma seurustelukumppaninsa.

Joo, en näkisi, että sitä voisi mitenkään pitää erityisen pahana asiana. Tietysti sitä toivoisi kaikilta yhteisöiltä tiettyä avoimuutta erilaisuuden ja kulmikkuuden suhteen, mutta vaikea syyllistää ketään siitä, että jollakin on vaikeuksia sopeutua, kun ei esiinny mitään tietoista syrjimistä tai pahansuopuutta. Kiinnostava vain tuo toisten ihmisten halveksunnan ja tietynlaisen sosiaalisen syrjäytymisen yhdistelmä (etenkin jos siinä ei olisi taustalla ollutkaan merkittävää kiusaamista) - kai sitä vain on mahdollista vähitellen ajautua yhä huonommille urille ja ääritapauksissa jopa tuollaisiin hirmutekoihin. Tietysti on ulkopuoliselle totaalisen selvää, että toiminta ei ole paitsi moraalisesti erittäin tuomittavaa vaan myös omista lähtökohdistaan täysin epäloogista ja läpinäkyvän heikkoa. Ilmeisestihän kummallekin vahvuus ja muutenkin "kovat" arvot olivat korostetun tärkeitä, mikä vaikuttaa näin maallikolle todella ilmeiseltä kompensoinnilta.

 

[jpet]

Monessa asiassa mennään varmasti parempaan suuntaan, mutta kokonaisuutena suunta on kuitenkin vääränlainen. Ei ihmistä ja ihmiskuntaa ole tarkoitettu nykyisenkaltaiseen elämänmuotoon, johon me täällä Suomessa olemme tottuneet. Kun mietin esim. tämän viikon haasteita, joita eteeni on tullut, on tulos seuraava: 1. digiboksi meni rikki, minkä ostan tilalle ja 2. tilaamani puutarhakaluste ei ole vieläkään tullut pihalleni, perunko kaupat. Ensinnäkään en tarvitse kumpaakaan noista hyödykkeistä, mutta silti ne aiheuttavat minulle päänvaivaa.Olisin taatusti onnellisempi, jossakin varhaiskaltaisessa yhteisössä ajassa ennen teollistumista. Täällä on vain kitkuteltava. Kriisiaikoina heräämme ruususen unesta ja välitämme ehkä aidostikin toisistamme, mutta sellaisia tilanteita on harvoin.

 

[Spiit]

Olen mielelläni hyvinkin tarkka, että nämä idiootit eivät saa pientä tippakkaan ansaitsematonta arvostusta muka-älykkyydestään, sillä kumpikin tapaus on käsitykseni mukaan melko suoraa seurausta siitä, että he ovat ihailleet aikaisempia idiootteja, jotka tuota samaa ovat tehneet. Ihan sama vaikka Saarella olisi AMK:nsa terävin pää ja pipojakin kuluisi puhki viisi joka talvi, kyse on silti AMMATTIkorkeakoulusta, eikä siis esim korkeakoulusta. Se ei tee Saaresta tyhmää, mutta ei myöskään vielä kerro mistään suuresta oppineisuudesta.

Arvostuksen antaminen tällaisille tyypeille on mielestäni sairasta, enkä siihen ole missään kohtaa pyrkinyt. Kyllä ne päälimmäiset tunteet näitä kohtaan ovat ymmärtämättömyys ja syvä halveksunta. Siitä huolimatta on erittäin tärkeää tiedostaa, millaisia ihmistyyppejä tällaisten järjettömien tekojen takana on. Oli kyse sitten lukiosta, ammatikorkeasta tai mistä tahansa koulusta, ei mielestäni voi kiistää sitä seikkaa, että ainakin Auvinen (ja oletetuista motiiveista päätellen epäilen että myös tämä Saari) oli pohtinut ainakin yhteiskunnallisia seikkoja hieman erilaiselta, mutta varmasti myös keskiverto parikymppistä huomattavasti syvällisemmältä kantilta. Olkoonkin, että näkökulmat ja ajatusmaailmat ovat olleet jo lähtökohtaisesti erittäin vääristyneitä.

Näitä ihmistyyppejä analysoimalla voidaan suunnitella edelleen mm. sitä, miten näitä olisi mahdollista ehkäistä jatkossa, se kai tässä kohtaa se suurin kysymys on. Esim. näistä kahdesta tapauksesta tuskin kumpikaan olisi paljastunut, vaikka molempien kouluissa olisi ollut määrärahoja kymmeneen täysipäiväiseen koulupsykologiin ja mt-ongelmiin saisi apua välittömästi. Itse eivät hoitoon hakeudu, ja muiden mielestä ovat kuitenkin suht normaaleja. Pelottavampana riskiryhmänä minä näitä Auvisen ja Saaren kaltaisia sekopäitä pidän kuin päivänselvää "Ibi Love"-tyyppistä hullua, jonka kaikki huomaavat jo kilometrien päästä.

 

[koo]

Mutta noin laajalla perspektiivillä, mitä suvaitsevaisemmaksi yhteiskunta on tullut ja mitä vähemmän lapsia on fyysisesti kuritettu, sitä vähemmän väkivaltaa on esiintynyt.

Minä en tarkoittanut sallimisella ja suvaitsemisella sitä että nuo olisivat yhteydessä fyysiseen kuritukseen tai sen puutteeseen. Minusta täällä sallitaan ihmisen tehdä ja olla ihan kuinka itse haluaa vaikka se olisikin ristiriidassa ja haitallista ympäröivälle yhteiskunnalle ja sen normeille.
Haitallinen toiminta ymmärretään kuoliaaksi asti ja ollaan suvaitsevaisia, humaaneja ja ties mitä yliymmärtäjiä.
Vanhat "hyvät" ajat olivat aikoja jotka sopivat silloiseen yhteiskuntaan,
en minä niitä sokeasti ihannoi. Ymmärrän kyllä epäkohdat joita niihin liittyi joten en asennemuutoksella ihan niitäkään tarkoittanut, vaan juurikin tuota rajat ja rakkaus-juttua. Noista molemmat ovat tässä ajassa hakusessa.
Kuri taas on sananakin jo epätoivoon viittaava.
Alunperinhän se oli karjaa varten tehty kuja jossa lehmät ja lampaat ym. märehtijät kulkivat navetasta laitumelle.
Mitään kuria ei edes tarvittaisi jos lapset jaksettaisiin kasvattaa sekä opettaa vastaanottamaan normaali elämä, iloineen ja suruineen, haasteineen ja vastoinkäymisineen.

Terveisin koo