Kauhajoen ammuskelun jälkipyykit: Minne menet, yhteiskunta?

[Spiit]

Lienee syytä erottaa lapsiin kohdistuva väkivalta siitä, että joskus lasta joutuu tarttumaan käsipuolesta, kun meno yltyy turhan kovaksi. Itse en missään tapauksessa hyväksy minkäänlaista lyömistä tai muuta kovakouraista kurinpalautusta, enkä vihastuksissaan suoritettua näpsyäkään. En näe mitenkään hälyyttävänä, jos vanhempi saattelee riekkuvan penskan pois tilanteesta esim. niskasta tai käsivarresta hiukan tiukemmin pidellen, mutta kuten täällä on muutamaan otteeseen mainittu, on touhu jo lähtökohtaisesti pielessä, mikäli fyysinen pelote on keino saada lapsi tottelemaan. Kuri voi olla määrätietoista ilman remmiäkin ja loppupelissä kai kyse on vanhempien yhtenäisestä linjasta.

Ehdottomasti näin. Siinä kohtaa kun isä tai äiti lastaan lyö, ollaan jo pitkän matkaa aidan väärällä puolen. Mainitsin edellisessä viestissäni kurinpitokeinoiksi mm. luunapin tai tukistamisen. Näissäkin on toki monia eri "tasoja"; sen luunapin voi antaa niin, että kallossa tärisee vielä huomennakin ja tukistaessakin voi repiä puolet hiuksista päästä. Toisaalta näistä molemmat voi toteuttaa niinkin, että kivun tuottamisen sijaan ko. teko toimii näpäytyksenä lapsen kuvitelmalle siitä, että hän määrää itse omista tekemisistään. Se, että lapselle näyttää kaapin paikan, ei vaadi sitä, että kyseisiä tai mitään muitakaan kurinpidon keinoja käytetään kivun ja sitä kautta pelon synnyttämiseen.

 

[Kipelov]

Miten lisääntynyt, ja yhä lisääntymään päin oleva, ajankäyttö median parissa ja joukkoviestinnän sisällöissä tapahtunut muutos sitten vaikuttaa siihen kuvaan, jonka saamme uutistapahtumista? Olemme kuitenkin valveilla viettämistämme tunneista leijonanosan joukkoviestinten ääressä, vaikka osa tästä ajasta onkin niin sanottua passiivista kuluttamista, esimerkiksi niin, että radio on työpaikan taustameluna, tai että Hesarin etusivu on auki yhdellä välilehdellä.

Erittäin mielenkiintoisia ajatuksia. Toisaalta monipuolisen ja yksityiskohtaisen kuvan saaminen esimerkiksi tämänpäiväisen kaltaisista tapahtumista varmasti auttaa niiden jäsentämisessä, mutta koska ihmisen kapasiteetti vastaanottaa tietoa on tunnetusti rajallinen, meneekö tällainen yhden asian pakkosyöttö yli laidan, ja voiko se lopulta vaikuttaa ihmismieleen jopa haitallisesti? Varmasti maailman kuudelle miljardille ihmiselle on tapahtunut tänään muutakin kuin tapaus Kauhajoki. Tuleeko ensimmäistäkään otsikkoa mieleen, lukuun ottamatta päivän liigakiekon tuloksia ja niin ikään surullista Jussi Markkasen tapausta?

Sellainen mututuntuma on, että syypäiksi voidaan nimetä jo moneen otteeseen mainitut globalisaatiosta, kilpailun kiristymisestä jne. johtuvat kasvatuksen puutteet ja vanhempien roolin pieneneminen sekä näiden aiheuttama vääristymä, jossa pikkulasten arvotyhjiö niin sanotusti täytetään bikineillä terveiden perhesuhteiden asemasta. Toisaalta tapahtumia on varmasti edesauttanut myös nykyajalle tyypillinen ihmeellinen lässyasenne, joka pakottaa hakemaan ammattiapua pienimpäänkin vastoinkäymiseen, kuten Spiit ansiokkaasti edellisellä sivulla totesi.

Ainakin tähänastisten tietojen perusteella (jep, olen tänään viettänyt eri viestinten parissa tuntikausia :P) tuorein murhaaja ei vaikuttanut olevan samalla lailla yliahdistunut kuin esimerkiksi Columbinen pojat Jenkkilässä, vaan auvismainen übermensch-asenne tuntui olevan suurimmassa roolissa. Olisi poika vain keskittynyt siihen kaljaan ja seksiin, jotka mainitsi jossain harrastuksikseen.

 

[MusanMake]

Mä en voi tajuta mikä pistää nuoren miehen tekee tollasta!

Vituttaa niin helvetisti, enkä mä voi tehdä asialle mitään!

Vaimon kaveri oli siellä ja onneks se on ok. Mut liian helpolla se tekijä selvisi...

En edes tiedä mitä tekisin jos oma lapsi olis siellä.

Tosi outoa et tällasia juttuja tapahtuu täällä.


Kaikkea hyvää teille joita asia koskee...

Rukoilen teidän puolesta..

 

[Dani]

Miten voi selvitä liian helpolla jos kuolee? En usko, että monikaan tosissaan haluaa kivitys, persraiskaus, tai muita kidutuskuolemia Suomen lainsäädäntöön. Suuri osa näitä heittäneitä kun ovat vielä samaa porukkaa jotka jaksavat jauhaa pohjois Afrikan ja lahi-idän barbaariuudesta.
Oli syyt ja seuraukset mitä tahansa, tekijä on kuollut, poissa. eikä hän tule enää koskaan tekemään yhtään mitään. Valitettavasti hän lopetti myös muiden ihmisten elämiä, mutta en usko, että uhritkaan olisivat mitään kivityksiä sun muita Suomen lakijärjestelmän alasajoja halunneet.

 

[Ramchester]

Miten voi selvitä liian helpolla jos kuolee? En usko, että monikaan tosissaan haluaa kivitys, persraiskaus, tai muita kidutuskuolemia Suomen lainsäädäntöön.

Sanoin tämän jo Auvisen kohdalla, mutta kerrataan. Jos jumala olisi olemassa, Auvinen makaisi neliraajahalvaantuneena sairaalassa ja ihmettelisi miten helvetissä tässä nyt näin kävi. Sama kohtalo olisi ollut oiva myös tälle Saarelle.

Epäilen vahvasti, että näistä vajaakykyisistä ja itsensä tappamisessa epäonnistuneissa kavereista ei tulisi välttämättä edes kenenkään seuraavan kouluampumista suunnittelevan sankari. Nythän nämä molemmat ovat sankareita ja idoleita näille seuraaville sekopäille.

 

[Tommy]

Sanoin tämän jo Auvisen kohdalla, mutta kerrataan. Jos jumala olisi olemassa, Auvinen makaisi neliraajahalvaantuneena sairaalassa ja ihmettelisi miten helvetissä tässä nyt näin kävi. Sama kohtalo olisi ollut oiva myös tälle Saarelle.

Juurikin näin. Ja tämä olisi hyvä esimerkki seuraavalle sekopäälle joka miettii tälläisen tekoa. Jotenkin on sellainen kutina ettei seuraavaa vastaavaa tarvitse odottaa kauaa.

Suomi on täynnä sekopäitä ja aseita on liian helppo saada. Huono yhdistelmä.

Kuuntelin eilen YLE Suomen lähetystä jossa "asiantuntijat" keskustelivat tapahtuneesta. Yksi osallistuja otti esille kuinka hänen 10-vuotias lapsena oli nähnyt miehen masturboivan jossain Big Brotherin päivälähetyksessä ja tämänkin takia nuoret voivat pahoin.

Jos päättäjät ja "asiantuntijat" ovat todellakin näin heikoilla hangilla, niin ei mikään ihme jos tälläistä sattuu vielä uudestaankin. Tulisi kyllä keski-ikäisten havahtua ettei nyt olla enää kultaisella 80-luvulla. Herätkää todellisuuteen.

 

[peruspata]

Kuuntelin eilen YLE Suomen lähetystä jossa "asiantuntijat" keskustelivat tapahtuneesta. Yksi osallistuja otti esille kuinka hänen 10-vuotias lapsena oli nähnyt miehen masturboivan jossain Big Brotherin päivälähetyksessä ja tämänkin takia nuoret voivat pahoin.

Kuulin myös tämän. Suoraa syy-yhteyttä tapahtuneeseen on vaikea löytää, mutta olen kyllä suht. samoilla linjoilla tämän osallistujan kanssa, tai sen kanssa, mitä ymmärsin hänen tarkoittavan. En näe, mitä hyviä asioita edistää se, että lapsilla on täydet mahdollisuudet katsoa tuollaista ennen kuin äiti tai isä tulee kotiin töistä. Henkilökohtaisesti en usko, että se edistää lapsen henkistä hyvinvointia.

Mitä näytetään ja milloin, siinähän television tuotannot ovat "hieman" tainneet muuttua, eikä aina välttämättä hyvään suuntaan. En lähtisi puusilmäisesti syyttämään mediaa, että teidän tähden nyt kävi näin, mutta joku jossain joskus voisi miettiä asiaa siltä kannalta, että mikä kaikki vaikuttaa nuorisoomme.

Voi olla, että näistä puhellessa saa jonkun konservatiivin leiman otsaan, mutta onhan täällä mielipiteenvapaus.

 

[Ramchester]

En näe, mitä hyviä asioita edistää se, että lapsilla on täydet mahdollisuudet katsoa tuollaista ennen kuin äiti tai isä tulee kotiin töistä. Henkilökohtaisesti en usko, että se edistää lapsen henkistä hyvinvointia.

Juuri näin. Ihan sama vaikka näyttäisivät 22:00-04:00 miten BB-talon hinttarit panee toisiaan perseeseen, mutta ei sitä nyt jumalauta tarvitse keskellä päivää näyttää.

 

[Viljuri]

Kehityspsykologia tai pikemminkin (neuro)psykiatria ei ole mitään konservatismia, vaan tiedettä.

Audivisuaalisten ärsykkeiden tulva vaikuttaa tieteellisellä varmuudella joidenkin ihmisyksilöiden kasvamiseen ja persoonan muotoutumiseen adversiaalisilla tavoilla. Erityinen alttius vaikutteiden omaksumiseen voi johtua yksilön geno- tai fenotyypistä.

Kausaliteettia ei voida perustaa väkivaltafilmien, pornon, musiikin, tietokonepelien ja häiriintyneiden ja epätasapainoisten yksilöiden ei-hyväksyttyjen tekojen ja käyttäytymisen välille, mutta korrelaatio epätasapainoisten persoonallisuuksien ja tiettyjen riskitekijöiden välille voidaan tilastollisessa mielessä postuloida.

On aivan aivan turha kuvitella, että vain helppoja ratkaisuja olisi tarjolla monimutkaisiin ongelmiin.

 

[Shejbal]

Minun mielestä mediassa ja tässäkin ketjussa on vähän kummallinen näkökulma tästä tapauksest. Tapauksesta puhutaan, kuin joku koulukiusattu teinipoika olisi tämän tehnyt jossain yläasteella. Eikös tekijä ollut 22-vuotias AMK-opiskelija?

Kysehän ei ole mistään lapsesta, vaan häiriintyneestä olevasta nuoresta aikuisesta. Nyt vaan vatvotaan jotain lasten kasvatusta ja mietitään suurin piirtein johtuiko tapaus siitä, että mielipuoli joutui olemaan yksin kotona koulun jälkeen.

 

[vilperi]

Minun mielestä mediassa ja tässäkin ketjussa on vähän kummallinen näkökulma tästä tapauksest. Tapauksesta puhutaan, kuin joku koulukiusattu teinipoika olisi tämän tehnyt jossain yläasteella. Eikös tekijä ollut 22-vuotias AMK-opiskelija?

Kysehän ei ole mistään lapsesta, vaan häiriintyneestä olevasta nuoresta aikuisesta. Nyt vaan vatvotaan jotain lasten kasvatusta ja mietitään suurin piirtein johtuiko tapaus siitä, että mielipuoli joutui olemaan yksin kotona koulun jälkeen.

No näinhän tämä kyllä on. Ja itseäni ärsyttää tämä kun tekijää säälitään, sen takia kun oli vittu joku syrjäytynyt tms. Saatana, olen minäkin hieman syrjäytynyt, ja on muakin kiusattu lukioon asti, mutta ei helvetti en silti tekisi mitään tällaista. Hullu mikä hullu!

Ja ampuja oli 22-vuotias tosiaan ja opiskeli toisella vuosikurssilla.

 

[mjr]

No näinhän tämä kyllä on. Ja itseäni ärsyttää tämä kun tekijää säälitään, sen takia kun oli vittu joku syrjäytynyt tms. Saatana, olen minäkin hieman syrjäytynyt, ja on muakin kiusattu lukioon asti, mutta ei helvetti en silti tekisi mitään tällaista. Hullu mikä hullu!

Ja ampuja oli 22-vuotias tosiaan ja opiskeli toisella vuosikurssilla.

En oikein usko, että syiden hakeminen on mitään säälimistä. Näistä tapauksista on hyvä oppia se mikä on mahdollista oppia, se auttaa aivan oikeasti ennaltaehkäisyssä. Mitä sitten tulee - mahdolliseen - kiusaamiseen niin sillä voi olla pitkät jäljet. Jos se osuu sellaiseen vaiheeseen, kun rakennetaan kodin ulkoista sosiaaliverkostoa niin voi käydä niin että se verkosto jääkin hyvin pitkälle rakentamatta eikä sitten ole pohjaa terveelle integraatiolle vaikkapa opiskeluyhteisöön. Ihmettelen kyllä että pitäisi jättää kaikki analyysit asteelle "että sairas paskiainen ja kaikkina aikoina on sairaita paskiaisia eikä mitään ole tehtävissä paitsi ottaa kidutustuomiot ja kansalaisten suorittamat lynkkaukset käytäntöön". Näitä asioita on pohdittava analyyttisesti ja objektiivisesti ja mietittävä aivan vakavasti mitä olisi tehtävissä niiden estämiseksi. Eikä tämän sanominen vielä ole mikään ideologinen kannanotto - ratkaisut voivat olla niin konservatiivisia (rangaistukset, valvonta, perinteinen moraali) kuin liberaalishenkisiä (perhe-rakenteen tukeminen, suojaverkot, mielenterveystyö, kouluterveydenhoitoon ja oppilashuoltoon panostaminen jopa, gasp, tuloveron alennusten kustannuksella). Tai jopa näiden lähtökohtien yhdistelmä.

 

[Väsyneet Kädet]

..Epäilen vahvasti, että näistä vajaakykyisistä ja itsensä tappamisessa epäonnistuneissa kavereista ei tulisi välttämättä edes kenenkään seuraavan kouluampumista suunnittelevan sankari. Nythän nämä molemmat ovat sankareita ja idoleita näille seuraaville sekopäille.

Tai sitten se seuraava päättäisi, että tarvitaan jotain pistoolia järeämpää. Mielestäni täysin turha arvuutella tuollaisten ihmisten mielenliikkeitä, koska se on mahdotonta - asioita voi tulkita niin monin tavoin.
Enkä usko, että millään toiminnalla saataisiin tällaisia tapahtumia kitkettyä. Ihminen on kompleksi, ja jos jokin nitkahtaa, niin pahoja asioita tapahtuu. Netti on pullollaan pommien jne rakennusohjeita, aseita saa hankittua pimeästi jne jne - jos joku haluaa jonkun/ihmisiä yleensä tappaa, hän siinä onnistuu.

Nämä ovat traagisia tapahtumia. Mutta en näe, että on mitään varsinaista keinoa näiden estämiseksi - valitettavasti.

 

[Neloskenttä]

Nämä ovat traagisia tapahtumia. Mutta en näe, että on mitään varsinaista keinoa näiden estämiseksi - valitettavasti.

Aina on keinoja, millä voi vähentää tai estää. Mietitäänpä, miksi esim. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ei vastaavanlaisia tapauksia ole ollut? Tai vaikka kuinka monessa muussa maassa..?

Aselakia on ehdottomasti tiukennettava, jollain tavoin. Onhan se Suomessa löysempi kuin lähes missä muussa Euroopan maassa tahansa.

Kaikissa kouluammuskeluissa on tutkimusten mukaan yhteisenä tekijänä koulukiustun rooli. Tähän kun lisätään muita oiretekijöitä, joistakin voi näköjään tulla niin kovia ihmisvihaajia, että tälläiset teot ovat mahdollisia.
Asiantuntijat keksikööt nyt, mihin rahaa tarvitsee suunnata, jotta voitaisiin näitä auttaa/välttää.

Media voisi mielestäni jättää julkaisematta näiden tappajien omat poseerauskuvat kokonaan.. juuri sitähän varten ne on otettu ja sitten niillä vielä mässäillään.. Annetaan juuri se huomio, mitä he hakevatkin. Näihin pitäisi ottaa erilainen linja median puolelta, ehdottomasti!

Tälläisiä haja-ajatuksia tulee mieleen, niin kuin monella muullakin...

 

[Tarkkailija]

Kaippa tämä tähän jälkipyykkiin liittyy...
Joroisissa keskuskoulu tyhjennetty pommiuhan takia, toivottavasti jää ainoaksi uhaksi tänä päivänä.

Lähde: luotettava taho

 

[10]

Kaippa tämä tähän jälkipyykkiin liittyy...
Joroisissa keskuskoulu tyhjennetty pommiuhan takia, toivottavasti jää ainoaksi uhaksi tänä päivänä.

Lähde: luotettava taho

Valitettavasti ei jää... Toivottavasti näistä uhkauksista tulee kova lasku tekijöille.

 

[pongo]

Marraskuussa Jokela ja nyt Kauhajoki. Noin kaksikymmentä ihmishenkeä. Väkivallan tekijöiden lisäksi suurin osa sattumanvaraisesti valikoituneista uhreista on nuoria. KTL:n mukaan 15 % suomalaisnuorista kärsii mielenterveysongelmista, joista suurimpaan osaan ei olla edes puututtu.

Tekoja ei ole tarkoitettu ketään yksittäistä ihmistä kohtaan jostain tietystä syystä, vaan kaikkien tekojen tarkoituksena on ollut herättää huomiota ja ilmaista tekijän pahaa oloa. Sekä Jokelan, että Kauhajoen tapauksissa surmaaja riisti hengen myös itseltään. Molempien väkivallantekojen taustalla on ollut suunnaton ahdistuneisuus, syrjäytyneisyys, ihmisviha sekä katkeruus yhteiskuntaa kohtaan: ajatus siitä, ettei kelpaa muille eikä pysty olemaan sellainen kuin yhteiskunnan 'normit' edellyttävät. Syrjäytyneisyys on näissä äärimmäisissä tapauksissa kärjistynyt sairaudeksi ja vienyt mielenterveyden. Näiden nuorten miesten ajatusmaailma oli kieroutunut niin äärimmilleen, että heistä oli tullut pysäyttämättömiä aikapommeja, jotka aikanaan räjähtivät tiedossa olevin seurauksin.

Pahoin pelkään, että nämä tapahtumat eivät jää viimeisiksi mikäli yhteiskunnassa ei tapahdu suuria muutoksia nuorten kasvun tukemiseksi ja mielenterveyspalvelujen edistämiseksi. Päätöksentekoa ja resursseja tulee suunnata entistäkin enemmän ennaltaehkäisevään työhön, jossa mahdollisiin mielenterveysongelmiin puututaan jo siinä vaiheessa, kun todelliset ongelmat alkavat näyttää vasta mahdollisilta. Halvin lääke tähän on yhteisöllisyys ja lähimmäisyys.

Lapsen kasvu nuoruuden kautta aikuisuuteen voi olla nykyisenlaisessa, yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä korostavassa arvomaailmassa, erittäin haavoittavaa ja raskasta. Vaikka me nykynuoret emme keskimääräisesti olekaan karaisseet itseämme justeerin kahvassa tai heinähangon varressa, on meillä vastassamme vähintäänkin ison tukkisuman veroinen vastus yrittäessämme kasvaa maailmassa jossa ihmisarvosta on tulossa vain kaunis sana historiankirjan sanastossa. Oman elämän vakiinnuttaminen ja siihen liittyvät mahdolliset häpeän tunteet, epäonnistumiset ja takapakin ottamiset voivat väsyttää ja ahdistaa. Tätä ei missään nimessä saisi kuitata sanomalla vain: 'Tervetuloa maailmaan, mulla on omat ongelmani, sulla omasi. Pärjäile!'.

Ketään ei saa jättää yksin. Meistä ihmisistä jokainen tarvitsee läheisiä ihmisiä ja meidän jokaisen tulee olla läheinen ihminen jollekin. Me nuoret tarvitsemme aikuisia, me emme pärjää ilman että joku aikuinen on elämänkokemuksellaan ja välittämisellään turvaamassa kasvuamme. Ihmisen tulee kasvaa osaksi yhteisöä jo lapsesta saakka. Tarvitaan vanhempia, sisaruksia, ystäviä, opettajia, nuorisotyöntekijöitä, opoja, kuraattoreita, psykologeja, ryhmätöitä, kerhoja, nuorisotiloja, urheiluseuroja, näiden kaikkien yhteistyötä sekä ketä tai mitä tahansa, jotka saavat nuoren tai lapsen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja osaksi jotakin suurempaa.

Kuilu maallikon ja ammattiauttajan välillä ei saa olla liian suuri eikä kynnys liian korkea. Tarvitaan viisaita ja näkeviä silmiä, jotka huomaavat jos nuoren maailma alkaa pyörimään liikaa oman pään sisällä. Työsarkaa on myös auttaville käsille, jotka ohjaavat ahdistuneen ja syrjäytyneen takaisin keskelle yhteiskuntaa. Tällä hetkellä ongelmiin tartutaan liian myöhään, tulisi muistaa että mielenterveyshoitoon jonottaminen saattaa maksaa ihmishenkiä ja monen tulevaisuuden aikuisen elämän. Ennaltaehkäisevä työ on paljon pitkäjänteisempää politiikkaa, kuin ongelmien setviminen vasta sitten kun linnoittautuminen on tapahtunut ja aikapommi tikittää jo.

 

[Leicester]

No näinhän tämä kyllä on. Ja itseäni ärsyttää tämä kun tekijää säälitään, sen takia kun oli vittu joku syrjäytynyt tms. Saatana, olen minäkin hieman syrjäytynyt, ja on muakin kiusattu lukioon asti, mutta ei helvetti en silti tekisi mitään tällaista. Hullu mikä hullu!

Ja ampuja oli 22-vuotias tosiaan ja opiskeli toisella vuosikurssilla.

Et varmaan tullut ajatelleeksi, että kaikki ihmiset eivät selviä lapsuuden ja nuoruuden ongelmista läpi samalla tavalla. Jokainen reagoi vaikeuksiin omalla tavallaan. Ja osa joutuu ongelmiin hyvästä kasvatuksesta huolimatta. Erittäin minä-keskeistä ajattelua on, jos ajattelee, että kun minä pärjään vaikeuksista huolimatta niin muidenkin pitäisi - yhtään vähättelemättä Kauhajoen surmaajan vastuuta teoistaan.

Ja miksi puhutaan lapsista ja nuorista vaikka tekijä on jo nuori aikuinen. Lapsuuden vaikeudet jäävät usein tiedostamattomaan tilaan, ja tulevat suurella todennäköisyydellä vastaan myöhemmin elämässä. Toisilla vasta murrosikä tuo tietoisuuden omasta itsestään, mikä on myös kehityksen kannalta herkkää vaihetta. Tärkeintä mielestäni onkin se, ettei kenenkään tarvitsisi kantaa elämän mukanaan tuomia kysymyksiä ja ongelmia sisällään, koska pienistä asioista saattaa ihmisen päässä muodostua isoja ongelmia, jos niihin ei saa ulkopuolelta mitään näkemystä, ymmärrystä ja turvaa.

Eli vanhempien ensisijainen vastuu on luoda yhteys lapsiinsa, että he osaavat luoda myöhemmin elämässään yhteyden ympäröivään maailmaan.

 

[Väsyneet Kädet]

..Tarvitaan viisaita ja näkeviä silmiä, jotka huomaavat jos nuoren maailma alkaa pyörimään liikaa oman pään sisällä. ...

Niin, tässähän ensimmäisenä herää kysymys: eivätkö vanhemmat/sisarukset/kaverit huomanneet mitään? Ja jos ei ole kavereita, niin sen olisi vanhempien luullut huomaavan ja jotain asialle tekevän. Kyllä sekin jotain ihmisestä kertoo, jos ei ole kontakteja.

 

[Ruutiveijari]

Kyllä sekin jotain ihmisestä kertoo, jos ei ole kontakteja.

Mutta kenelle se kertoo jos niitä kontakteja ei kerran ole?

Auvinenhan oli hoitoa saanut, jätti vain salaa lääkkeensä ottamatta. Miten tätäkään kontrolloit ilman A-klinikka-tyyppistä valvontaa, joka taas vie pohjaa mielenterveystyöltä luottamuksenpuutteena.

 

[Väsyneet Kädet]

Mutta kenelle se kertoo jos niitä kontakteja ei kerran ole?
...

Tarkoitin tuolla esim. vanhempia, joiden pitäisi huomata, jos lapsella ei ole kavereita jne. Olettaisin kuitenkin, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista jne.
Ja kun kuitenkin tälläkin tyypillä oli ilmeisesti jokunen tuttu/kaveri, niin eikö heillä sitten soinut "mitä vittua"-kellot, jos toinen ihannoi massamurhaajia jne?

 

[Prof. Puck]

Kysymys on tietysti kasvatuksesta ja tavoiteltava tilanne on tietysti sellainen, jossa puhe riittää eikä luunappeja yms. tarvita.

Nyky-yhteiskunnassa on vaan vallalla sellainen ilmapiiri, jossa auktoriteeteiltä viedään työkaluja....

Itsellä kokemusta nuorista, jotka huutavat sosiaalityöntekijälle tai äidilleen "Turpa kiinni, vitun huora!" ja kun heitä tästä huomautan, alkaa ahdistamaan ja ollaan tekemässä valitusta. Luokassa oppilaat kuvittelevat pystyvänsä kulkemaan opettajan yli niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja kun se raja asetetaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin, nuori on paljon onnellisempi."

Lähes kaikesta samaa mieltä, mutta tekisin kuitenkin pienen eron auktoriteetin ja fyysisen rajojen asettamisen välille (joksi en laske sitä, että esim. opettajalla on oikeus saattaa "taluttamalla" lapsi/nuori ulos luokasta tarpeen vaatiessa).

Mielestäni kaikkein tärkeintä kasvatuksessa, tapahtuipa se kotona tai luokkahuoneessa on pitää kiinni siitä, mitä sanoo, lupaa tai uhkaa ja tietysti perustella säännöt. Sitä kautta pelisäännöt ovat selvät ja lapsi/nuori jaksaa paljon paremmin. Täytyy miettiä, mitä varten kasvattaa. Yksi tärkeä tehtävä on yhteiskuntakelpoiseksi kasvattaminen, jolloin tullaan sen perusasian ääreen, mitä oikeassa (työ)elämässäkin vaaditaan; mitään ei saa ilmaiseksi!

Ymmärrän kyllä, että luetun ja kuullun perusteella Suomessa asiat ovat menneet jo liian pitkälle; jos esimerkiksi opettajalla ei ole oikeutta nostaa niskasta ulos häiriköivää oppilasta, mikäli hän ei sanallisesta kehotuksesta sieltä ulos lähde. Väitän silti, että paljon tärkeämpää kurin ja auktoriteetin saamiseksi on pelisääntöjen selväksi tekeminen ja niistä kiinnipitäminen.

Kyse on hyvin arkisista asioista ja siksi niistä on vanhempien niin helppo itsekin luistaa. Jos lasta uhataan sillä, että telkkaria ei tänään katsota/pleikkarilla ei pelata tai kaverin luona käynti peruuntuu, jos esimerkiksi läksyt ei ole tehtynä, tai huone siivottuna, niin sitten siitä pidetään kiinni! Se on oikeasti niin yksinkertaista! Mutta kun kuuntelee ja katselee monien vanhemien touhua, niin joskus tuntuu, että tämäkin yksinkertainen perusperiaate on hukassa. Ensin uhotaan ja uhataan, mutta harvoin näitä uhkauksia toteutetaan. Eihän lapset tyhmiä ole; he oppivat että kyse on vain leukojen louskutuksesta. Liian monta kertaa on saanut todistaa tilannetta, jossa vanhempi kieltää lastaan pelkästään muodon vuoksi. Elämä ei ole disneytä, jossa on aina onnellinen loppu, olitpa tai käyttäydyit kuinka hölmösti tahansa. Teoilla on seuraukset ja niistä kannetaan vastuu, tietysti lapsen/nuoren ikä huomioiden. Jos tätä ei opi lapsena, niin myöhemmin sen oppiminen voi tehdä kipeää, joillekin liian kipeää.

Voi olla, että aika ja paikka oli aivan väärä tarttua kirjoittamaasi, koska syrjäytyminen on paljon laajempi ongelma. Kyllä nämä viime vuosien tapahtumat Suomessa ovat ennenkaikkea heijastusta yhteiskunnan arvojen muutoksesta. Suomesta on tullut kovempi paikka elää. Kuitenkin minä en (ainakaan ilman hyviä perustekuja) usko, että kyse olisi varsinaisesti taloudellisen eriarvoisuuden kasvusta. Taloudellisia syitä merkittävämpänä pidän sitä, että kun yhä harvemmilla on tukena perheen/suvun/yhteisön tuki, niin myös syrjäytyminen on valitettavan helppoa. Itse elän maassa, jossa 90% väestöstä haaveilee siitä taloudellisesta elintasosta, mikä Suomen huono-osaisilla on. Silti nämä 90% ovat keskimäärin onnellisempia, kuin Suomen 10% kaikkein hyväosaisimmista, noin kärjistetysti ilmaistuna. Kyse ei siis ole ensisijaisesti rahasta, vaan siitä, että sinulla on joku paikka ja yhteisö, johon kuulua ja jossa on hyvä olla.

 

[Ruutiveijari]

Ja kun kuitenkin tälläkin tyypillä oli ilmeisesti jokunen tuttu/kaveri, niin eikö heillä sitten soinut "mitä vittua"-kellot, jos toinen ihannoi massamurhaajia jne?

Olivathan nämä kaverit epätasapainoa huomanneet. On kuitenkin todella suuri askel lähteä siitä siihen, että kaveria ilmoittelee poliisille.

 

[Axel K.]

22-vuotias on monessa asiassa vielä täysi lapsi, toki eri asteisesti riippuen yksilöstä. Ja lapsuuden kokemukset todellakin vaikuttavat jopa myöhempään aikuisuuteen. Tähän voitte kaivaa todisteita tuhansista tutkimuksista.

Kyllä tälläinen tapahtuma kertoo enemmän yhteiskunnasta kuin yksilöstä. Perheet eivät enää kanna vastuuta lapsistaan, kaikki sysätään yhteiskunnan vastuulle. Jos lapsella on koulussa ongelmia, syy on opettajan tai koulun, ei kasvatuksen. Pienet lapset laitetaan kilpailemaan keskenään jääkiekkoharjoituksissa keskellä yötä monta kertaa viikossa(tähän voitte laittaa ihan minkä tahansa harrastuksen, tämä vain esimerkki). Lapset tehdään uraputken keskellä, jolloin ei aidosti ole aika. Tehokas viikonloppuhsoppailu Ideaparkissa korvaa aidon yhdessäolon. Uutiset jauhavat taloudesta ja talouskasvun hiipumisesta, kilpailukyvn laskusta yms. jatkuvalla syötöllä ja rankentavat maailmankuvaa, jossa vain vahvat ja kilpailukykyiset pärjäävät. Reality tv rakentaa julkkismyyttiä, jokaisen on oltava julkkis. (Anteeksi sekava ajatusvirta).

Itselleni tämä tragedia aiheuttaa sen, että haluan viettää entistä enemmän aikaa omien lapsieni kanssa, vaikka urani kustannuksella. Toivon että yhteiskunta tekee samoin. Toivoin myös, että perhe alkaa saamaan ansaitsemaansa arvostusta yhteiskunnan perusyksikkönä.

 

[Tiityy]

Yhteiskunta ja yhteinen vastuu

Olemme ystäviemme kanssa keskustelleet usein Suomen nykytilanteesta (ikä tekee sellaista). Muutamia ajatuksia on tullut esiin: Jatkuva oikeistolaistuminen (myös demareiden toimesta) on tehnyt meistä hyvinkin paljon yksilön vapautta/vastuuta korostavia. Irrallisuus tuodaan kouluihin (kurssimuotoisuus) ja keskiasteen opintoihin. Henkisesti vahvat pärjäävät, mutta mitä tekevät "herkät" yksilöt? He haluavat olla vahvoja. Tavalla tai toisella, koska sitä meille syötetään.
Etsikää muita ns. sivistyneitä valtioita joissa tämmöistä pääsee tapahtumaan ja analysoikaa ovatko yhteiset tekijät sattumaa. Minua ärsyttävät Ruotsalaiset "halikokoukset" ja naapureiden kyselyt, mutta ehkä se on jotain, joka on Suomesta kadonnut ja joka pitäisi saada takaisin. Yhteiskunta on kuitenkin meitä kaikkia varten. Emme voi menestyä pienenä kansana käyttäen vain osaa voimavaroistamme.

Juon viinaa, poltan tupakkaa, ajan autolla, minulla ei ole lapsia, ja en ole tällä vuosituhannella ollut kuin yhdellä kädellä laskettavan määrän työpäiviä pois töistä. Pärjäisin 5% tasaverolla. En kuitenkaan halua sitä ja itseasiassa olisin valmis maksamaan enemmän paremmin toimivasta yhteiskunnasta. Nykyiset resurssit eivät riitä ja lisäresursseihin tarvitaan lisää rahaa.

p.s. Olen harrastanut ammuntaa ja sivuhuomautuksena (tiedän että siihen on oma ketjunsa) aseita saa aivan liian helposti. Käsiasetta ei tarvitse joka jannulle antaa. Lopetetaan aseenkantoluvat kaikilta, jotka eivät harrasta kilpa-ammuntaa. Kyllä näissä asioissa voi lyödä yli, aivan huoletta. Se ei satuta ketään. Toimimattomuus satuttaa.

p.p.s. Harmittaa tietysti että moisen seurauksena joudutuisimme tietyllä tavalla "antamaan periksi", eli muuttamaan asioiden järjestystä ääritapauksen takia.