Minne menet, yhteiskunta?
Tämä maa menee entistäkin sallivammaksi ja suvaitsevammaksi eikä ihmisillä ole enää mitään käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä tai todesta ja valheesta. Vanhemmat eivät joko osaa, ehdi, jaksa tai viitsi kasvattaa lapsiaan. Opettajilta on otettu auktoriteetti pois ja yhden jos toisenkin ihmisen oikea todellisuus hämärtyy tositeeveitä katsellessa.
Virkakoneistoilta peräänkuulutetaan lisäresursseja sosiaali- ja sivistystoimeen, lisää vakansseja siihen ja tuohon laitokseen, poliiseille nyt ainakin.
Koulumaiilmassa tuo toivo laitetaan kouluavustajiin.
Puhutaan ja paasataan kuinka kaikki olisi toisin jos vaan saataisiin lisää avustajia. Rahanpuutteen vuoksi kouluavustajia ei kuitenkaan palkata joten kannattaisi varmaankin alkaa valmistelemaan jotain muuta, ilmasta juttua.
Valtiovalta voisi nyt ensihätään perustaa työryhmän joka miettisi päänsä puhki miten niinkin yksinkertainen asia kuin asennemuutos vaikuttaisi kasvatus- ja kouluilmapiiriin.
Voitaisiinko kouluissa sittenkin vielä tehdä työtä niin, että elettäisiin sen pienenevän enemmistön ehdoilla ja ongelmaoppilaat, heidän vanhempansa ja psykologinsa sopeutettaisiin tuohon kuvioon.
Aikuisväestölle painotettaisiin kanssaihmisten kunnioittamisen tärkeyttä.
Vanhemmat velvoitettaisiin kertomaan lapsille pienestä pitäen mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Opetettaisiin oikea ja väärä, vähintäin käsitteenä.
Opettajat kertoisivat oppilailleen, että jos hän kääntää selkänsä se ei tarkoita sitä, että silloin nipistetään porukalla Petteriä, vaan silloin jatketaan sitä hommaa mitä opettaja on kehottanut tekemään. Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä, ollaanhan koulussa.
Jos nuo kuitenkin nipistäisivät ei vaadittaisikaan lisää kouluavustajia perään katsomaan. Ei myöskään istutettaisi kuraattoria, terveydenhoitajaa, vanhempia ja kahta psykologia neuvottelemaan opettajan ja oppilaiden kanssa nipistelystä vaan kerrattaisiin heti verekseltään vaikka vanhempien kanssa ja jälki-istunnon merkeissä koulun sääntöjä.
Ei syyllistettäisi opettajaa että hän ei huomaa oppilaiden pahoinvointia, vaan kiellettäisiin edelleen se nipistely jonka suoritti muutama oppilas Petterille.
Voisin jatkaa loppumattomiin mutta en viitsi. Surullisia aikoja elellään mutta siitä olen kuitenkin iloinen, että Vilperillä oli eilen vapaapäivä koulusta.
Terveisin koo