Kauhajoen ammuskelun jälkipyykit: Minne menet, yhteiskunta?

[Morgoth]

Epäilen vahvasti, että näistä vajaakykyisistä ja itsensä tappamisessa epäonnistuneissa kavereista ei tulisi välttämättä edes kenenkään seuraavan kouluampumista suunnittelevan sankari. Nythän nämä molemmat ovat sankareita ja idoleita näille seuraaville sekopäille.

Pakko olla Pekka Saurin kanssa samaa mieltä, joka oli tänään MTVn Huomenta Suomessa, että onko ihan pakko valtamediassa hirveästi esitellä tämän tekijän videoita, kuvaa ja muita manifesteja. Juuri siitähän se ampuja saa 'kuolemattomuutensa' ja hänen nimensä jää elämään, kun nimi on jokaisessa lehdessä ja uutislähetyksessä esillä. Toki ihmisillä on hirveä tarve saada tietoa tekijästä ja media sitä yrittää ihmisille tuottaa, mutta auttaako se mitään että jokaisessa uutislähetyksessä katsomme miten tekijä ampuu jossakin ampuradalla tai muita vastaavia videoita tai katsomme iltapäivälehdissä tekijän kasvoja?

 

[Väsyneet Kädet]

Olivathan nämä kaverit epätasapainoa huomanneet. On kuitenkin todella suuri askel lähteä siitä siihen, että kaveria ilmoittelee poliisille.

Joo, näin luin jostain muualtakin. Mutta ensimmäisenä tulisi mieleen soittaa vanhemmille, kysyä ovatko he huomanneet jotain ja kertoa omista havainnoista.
Tokihan sekin vaikuttaa, että koska sen huomaa. Ja joskushan sitä ei huomaa laisinkaan.

 

[dana77]

Niin, tässähän ensimmäisenä herää kysymys: eivätkö vanhemmat/sisarukset/kaverit huomanneet mitään? Ja jos ei ole kavereita, niin sen olisi vanhempien luullut huomaavan ja jotain asialle tekevän. Kyllä sekin jotain ihmisestä kertoo, jos ei ole kontakteja.

Mitä vanhemmat sille voivat jos nuorella ei ole kavereita?

Uskoisin muuten, että näillä nuorilla kavereiden puutettakin isompi ongelma on vastakkainen sukupuolen kanssa toimeen tuleminen eli suomeksi että tytöt eivät anna pillua. Tokihan isi voisi viedä pojat huoriin kuten katolilaisissa maissa.

 

[Viljuri]

Sukupuolijakauma uhreissa on kyllä melkoinen, eli tekijän taustalla on saattanut olla myös näihin asioihin liittyviä ongelmia.

 

[Burtonn]

http://www.fazergroup.com/templates/Fazer_News.aspx?id=55239&epslanguage=FI

Jotenki tulee tämä voittoisa mainos mieleen, kun tätä keskustelua lukee.

Kävin peruskoulun pääasiassa 80-luvulla ja silloin ei kukaan ollut kuullutkaan mistään psygologeista tai muista hihhuleista. Vaikka meidän koulussa tehtiin se kaksoismurha kerrosta paria alempana ja tunsin kaikki osalliset ei kukaan ole ikinä tarjonnut kenellekään muille kuin luokassa olleille mitään apua enkä ole kuullut että kukaan olisi kaivannutkaan. Varmasti, jos keneltä tahansa terapoitavalta kysyttäisiin, otatko terapian vai sen kustannukset sivukuluineen omaan taskuun, niin ei tarvitisisi kauaa miettiä. Kaikenlainen pahoinvointi voidaan niputtaa Enbusken ohjelman otsikon alle "Masennus, huono tekosyy".

Mitenkään väheksymättä omaisten tuskaa, mutta tässä maassa on jo ihan tarpeeksi "ymmärtäjiä".

 

[YksinLäpi]

Tuska lisääntyy oppilaissa, opettajissa ja kaikissa muissakin.

Kauhajoen tempun jälkeen tehdyt uhkaukset esim. Seinäjoella ja Joroisissa kertovat vellihousujengin älynväläyksistä. Sairaasta huumorista, josta yhteiskunnan tulisi rangaista tekijöitä mitä ankarimmalla kädellä. Vastuu toisten uhkailusta ja häirinnästä on tehtävä selväksi.

Olisi erittäin loistavaa, kun näiden pommiuhkausten ilmoittajat saisivat suoraan vankeutta ja/tai pakkohoitoa lisäksi vielä mahdollisimman monelta korvausvaatimukset täysimääräisinä.

Noita idiootteja ei pidä hyssytellä!

 

[leivoja]

Mutta kenelle se kertoo jos niitä kontakteja ei kerran ole?

Auvinenhan oli hoitoa saanut, jätti vain salaa lääkkeensä ottamatta. Miten tätäkään kontrolloit ilman A-klinikka-tyyppistä valvontaa, joka taas vie pohjaa mielenterveystyöltä luottamuksenpuutteena.

Mietin viimeksikin tuota Auvisen tapaa toimia. En tiedä oliko se ohjattu "pakosta" hoitoon, josta hieman kielii tuo lääkkeiden syömättömyys. Jos ihminen hakeutuu omasta tahdostaan hoitoon, niin se myös syö ne lääkkeet.

Itse olen siinä tilanteessa aikanaan ollut, ettei venkulan osa ole ollut kovinkaan kaukana. Ilman ulkoista apua, tai siis ystävä/suku -akselilta ei juurikaan herunut, vaan itse oli aisoista otettava selvää ja selvittävä. Joku Auvinen on päättänyt, että minähän en hoitoon mene.

Nuorison oma käyttäytyminen toisia kohtaan on radikaalisti muuttunut siitä kun itse oli koulussa. silloin tekotapa koulukiusaamisella oli turpareissu tai lumipesu. Haukkumista nyt tuskin kannattaa edes mainita. Nykypäivänä kiusaamisesta on jollain tapaa tullut anonyymiä, joten se mahdollistaa huomattavasti rankemmat keinot.

80-luvulla uskallettiin vetää lättyyn ja kampata. Nyt on sen lisäksi tullut netissä solvaaminen. Siihen kun yksin oleva juniori joutuu, niin pääsy ulos on aika toivoton. Samalla kun solvausta aiheuttaviin paikkoihin on sidoksissa siten, että siellä ovat mahdollisesti ainoat sosiaaliset kontaktit, niin yhtälö on aika mahdoton.

En voi kuin kuvitella mitä sellaisen ihmisen päässä pyörii, joka kokee tänä päivänä vastaavaa kuin olen itse kokenut. Jos pojan vanhemmat eroavat samana päivänä kun poika täyttää 9-vuotta, ja vielä kesken juhlien, niin kyllä se vaatii ihan vitusti tässä hektisessä paskamaailmassa. Sitä se nimittäin vaati jo vuonna 1981.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Dali toi mielestäni aiheellisesti esiin nuorten miesten ongelmat. Olisi hyvä arvioida laajasti, mistä kaikesta tässä on olla kysymys. Ovatko nuoret miehet tosiaan niin yksin murheidensa kanssa, siis he jotka eivät ole sosiaalisesti lahjakkaimpia?

Paljon on puhuttu myös siitä, että yhteiskunnan tarjoama kasvatusputki lastentarhasta peruskoulun loppuun on todella kovalla prosentilla naisten pyörittämä. Yleensä tämä otetaan esille tietynikäisten poikien ja tyttöjen oppimistulosten ja koulussa viihtymisen vertailujen yhteydessä. Toinen aiheellinen kysymys on se, mitä hyvää ja kenties ei niin hyvää tällainen vahvasti feminiinisin eväin ohjattu oppimisympäristö tuottaa poikaoppilaille. Osa pojista on yksinhuoltajaäitien lapsia, jolloin miesten kanssa ei välttämättä olla tekemisissä sen enempää koulussa kuin kotona. Vielä yleisempää on se, että isä on paljon poissa kotoa työnsä takia, ja yhteinen elämä isän kanssa rajoittuu lähinnä viikonloppuihin ja loma-aikoihin, ja silloinkaan yhteistä aikaa ei ehkä ole paljoa. Isän merkitys pojan kasvamisessa mieheksi ei ole ollenkaan vähäinen, mitenkään tytärten isätarpeita aliarvioimatta. Vanhempien läsnäolo ja objektiivisesti ottaen "hyvin hoidettu vanhemmuus" eivät tietenkään yksin takaa henkisesti tasapainoisia ja kaikin puolin tervehenkisiä lapsia, mutta edesauttavat näiden päämäärien saavuttamista äärimmäisen paljon.

Bottom line: miehiä lisää tarhoihin ja kouluihin, isille ja äideille vähän enemmän aikaa jaettavaksi lasten kanssa. Perheen arvostus yhteiskunnassa nousuun.

OT: Puhuimme aamuvarhaisella Kauhajoen tapahtumista kotona 5- ja 7-vuotiaiden lastemme kanssa. Tämä siksi, että asia tulisi ainakin 7-vuotiaan kohdalla esille viimeistään koulun pihamaalla. Keskustelu oli hyvin antoisa ja hedelmällinen, jos ilmaisuja sallitaan tässä yhteydessä käytettävän. Tarkoituksemme vanhempina oli, että lapset kohtaavat tällaisen asian turvallisesti kotona vanhempien kanssa, mieluummin kuin kuulevat jotain levottomia juttuja alaluokkalaisten suusta aamulla. Kuulostelemme miten he ottavat asiat lähipäivinä. Lasten on hyvä ymmärtää jo pienestä, että maailmassa on vaaroja ja pahoja asioita, mutta tämä tietoisuus on hyvä ottaa haltuun alusta lähtien ikään kuin oikein päin, oikealla tavalla.

 

[ilman sukkia]

Paljon moitittu euroviisumme tiivisti asian:
Olkoon edessä tuhoa
ja takana lemmen lumoa
On miehellä velvollisuus
muistaa urhoollisuus

Ei kukaan voi välttää kipua
ja vain elämän virrassa lipua
Kentät kutsuu sankareita
eikä suinkaan pelkureita

Ongelmista on paljon keskusteltu mutta yhtä toimivaa ratkaisua ei ole. Jokainen varmasti ymmärtää että melko helposti tuollaisten ajatusten kanssa jää yksin. Tuskin kauhajoen kokoisesta paikasta löytää ymmärtää juttuseuraa omista ajatuksistaan. Netistä löytää, tekstipohjaisen keskustelun ongelma on vaan ettei ikinä tiedä varmasti onko joku vakavissaan vai ei. Joku saattaa "pilailumielessä" yllyttää jotain tämän kaltaisiin raakuuksiin ymmärtämättä välttämättä tekoaan joka saattaa antaa sen viimeisen kimmokkeen toimintaan.

Nyt pitää vaan yhteiskunnan tehdä näille pommiuhkauksia jättäville selväksi että ne ovat kaikkea muuta kuin pilailunaiheita. Pakkohoitoon tietyksi ajaksi keskustelemaan ammattilaisten kanssa kuinka vakavasta asiasta on kyse, siinä ei paljon ala-ikäistä sakot kosketa, pappa betalar
EDIT: Tämä tuli jo näköjään tuossa ylempänäkin muiden toimesta....

 

[Janiz80]

Mielestäni ollaan väärillä jäljillä, mikäli pääministeri kokee tarpeelliseksi jälkiviisastella maanantaisen kuulustelun lopputuloksesta. Mediassa ei edelleenkään ole esitetty julkisesti mitään, mikä olisi antanut aiheen aseen takavarikoinnille tai edes luvan peruuttamiselle. Ja luvan tutkimisestahan tuossa kuulustelussa oli nimenomaisesti kyse.

Niillä valtuuksilla, mitä poliisi Suomessa tällä hetkellä omaa, ei maanantaina olisi voitu tiistaista tragediaa estää millään tavalla.

Ja vaikka se ase olisikin perusteettomasti takavarikoitu, asefriikki olisi vain hakenut toisen aseen teurastukselleen. Yksilön ongelmiin puuttumisesta tässä on kyse, ja aseen evääminen ei niitä ongelmia korjaa.

Huolestuttavaa tässä on mielestäni se, että Saaren opettaja kertoi pojan olleen sosiaalisen ja fiksun - ei siis mikään yksikseen vetäytynyt erakko. Mikä siis ajaa normaalin ihmisen saatanalliseen tekoon?

 

[Tekno-Kekko]

Yksi näkökohta, jota pyöritin mielessäni jo Jokelan jälkeen: leimaa-antava piirre Gerdteille ja Auvisille, ja nyt Saarellekin, on armoton totisuus. Auvisen kohdalla etenkin se liippasi fanaatikon kuolemanvakavuutta.

Saa nauraa tälle kysymykselle, mutta auttaisiko yhtään, jos näille tyypeille hankittaisiin jostakin ripaus huumorintajua? Olisiko se mahdollista ja kuinka se kävisi päinsä. Sillä konstilla kuitenkin useimmiten selviää ankeasta elämästään.

 

[Väsyneet Kädet]

Mitä vanhemmat sille voivat jos nuorella ei ole kavereita? ..

No ainakin voi koittaa selvittää mielentilaa, koittaa saada puhumaan, tarvittaessa viedä vaikka ammattiauttajalle.

 

[Eino_Mies]

Saa nauraa tälle kysymykselle, mutta auttaisiko yhtään, jos näille tyypeille hankittaisiin jostakin ripaus huumorintajua? Olisiko se mahdollista ja kuinka se kävisi päinsä. Sillä konstilla kuitenkin useimmiten selviää ankeasta elämästään.

Henkilö, joka kertoo vihaavansa ihmisrotua ja ihmiskuntaa, niin ei sellaiselle kannata mitään "keittiöpsykologiaa" opettaa.

 

[Kyynikko]

Henkilö, joka kertoo vihaavansa ihmisrotua ja ihmiskuntaa, niin ei sellaiselle kannata mitään "keittiöpsykologiaa" opettaa.

Aivan, saunan taakse ja niskalaukaus on ainut parannuskeino.

 

[Gagne]

Kasvatuksesta, tai oikeastaan siitä laistamisesta, pieniä triviaaleja esimerkkejä:

Meikäläinenhän on siis luokanopettaja. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun puhelin on soinut siinä kuuden maissa illalla. Vanhemmat ovat soittaneet että heidän pikku Jiri Petterinsä ja Marko Alexanderinsa ovat joutuneet tappeluun siinä neljän-viiden aikaan iltapäivällä takajäällä pelien tiimellyksessä. Joskus on joku naapurin poika iltahämärässä heittänyt kivellä talopaketin olohuoneen ikkunan paskaksi.

Lähes kaikissa näissä soitoissa on päällimmäisenä ajatuksena ollut se että minun pitäisi kurittaa koululla jollain tapaa pahantekijöitä ja selvittää tapahtuneet. Poikkeuksetta olen saanut osakseni ymmärtämättömyyttä sanoessani noiden tapahtumien olevan ns. siviilipuolen asioita, eli en todellakaan ryhtynyt silloisen työpaikkani naapuruston skismoja selvittelemään. Eihän meikäläisellä siihen mitään juridista oikeutta/velvollisuuttakaan ole ollut. Se on eri asia jos opea vain infotaan mitä on tapahtunut. Niin pitääkin tehdä.

Eniten näissä tapauksissa on kummastuttanut vanhemmista aika ison osan täydellinen kyvyttömyys puuttua lastensa kasvatukseen. Tai siis tämän osan järkyttävän suuri lisääntyyminen. Kaikissa sosiaaliluokissa. Eräskin äiti, jonka kolmasluokkalainen poika oli jäänyt kiinni fillarin pöllimisestä taloyhtiön pyörävarastosta, kysyi että "mitä mä sille sanon?" Öööh... Miten olisi vaikka noin alkuun vaikka semmoinen että "se on niinku väärin ottaa ilman lupaa kenenkään toisen omaisuutta itselleen."

Omaa ainutkertaista elämää on niin kiva viettää itseään kehittäen ja laatuaikaa viettäen. Lapsiakin on kiva tehdä, nehän ovat elämän rikkaus. Kun joku muu vaan olisi niiden kanssa ja kasvattaisi ne.

 

[tant gredulin]

Eniten näissä tapauksissa on kummastuttanut vanhemmista aika ison osan täydellinen kyvyttömyys puuttua lastensa kasvatukseen. Tai siis tämän osan järkyttävän suuri lisääntyyminen. Kaikissa sosiaaliluokissa.

Olen kuvitellut että eroperheissä tämä on melko tavallista - ei uskalleta pitää jöötä, koska eronnut vanhempi kokee syyllisyyttä siitä, että on eronnut. Yritetään hyvittää lapselle tämä karmaiseva trauma jotenkin niin, ettei kielletä mistään, ja ettei se lapsi nyt vaan mene mieluummin sinne toisen vanhemman luo, jos olen liian tiukka. Mutta jospa tätä syyllisyyttä kantavatkin sitten kaikki vanhemmat - kuka uran, kuka oman syrjähyppynsä, kuka minkäkin johdosta? Ollaan mielummin mukavissa väleissä lapsen kanssa, ja päästetään lapsi laumanjohtajaksi? Käsittääkseni lapsen turva on siinä, että vanhempi määrittää elämän pelisäännöt.

 

[Gagne]

Ollaan mielummin mukavissa väleissä lapsen kanssa, ja päästetään lapsi laumanjohtajaksi? Käsittääkseni lapsen turva on siinä, että vanhempi määrittää elämän pelisäännöt.

Suurin osa vanhemmista tiedostaa onneksi kasvatusvastuunsa. Siellä alakoulussa katedeerilla huseeraavaan ihmisen ammattinimikehän on yleensä luokanopettaja. Tottakai kasvatus kuuluu olennaisena osana toimenkuvaan. Tuosta ammattinimikkeen ja kouluissa vallitsevan todellisuuden ristiriidoista voisi kertoa vaikka mitä, mutta siihen ei nyt täältä Afrikasta ole tällä hetkellä tarvetta. Sitten taas kun kotomaahan ammuttavien hommiin palaillaan...

Ihan oikein sanot lapsen turvasta. Onhan se nyt ihan helvettiä että pikkulapset joutuvat tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä. Eihän niillä siihen resursseja ole. Vanhempien ehkä tärkein tehtävä on tarjota lapselleen turvallisia epäonnistumisen/pettymyksen kokemuksia. En siis tarkoita tällä niitä "Joo mennään Lintsille huomenna" ja sitten kun se huominen tulee niin faija/mutsi/molemmat ovat "Villiruusussa" vetämässä kolmen euron nollanelosia. Lapsen ei pidä saada kaikkea mitä se haluaa. Lapselle pitää sanoa "ei". Lapsen kanssa ei tarvitse neuvotella/perustella kaikkia ratkaisujaan. Aikuinen on auktoriteetti.

 

[Valkohuulikyy]

Itseäni ihmetyttää suuresti aina, että miten kaikki sonta aina tungetaan "yhteiskunnan" kontolle. Me kaikki olemme osa sitä yhteiskuntaa. Ikinä ei voida syyttää henkilöä itseään, vaan aina se on jonkun muun syy. Milloin yhteiskunnan, millon eduskunnan ja milloin jonkun muun syy. Jengi on vaan niin uskomattoman saamatonta porukkaa nykyään, ei osata ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa asioita kuntoon.

Apua saa kyllä jos sitä osaa hakea, jos ei osaa niin se on oma vika ja sille ei kukaan mitään voi.Tietty tässä vaiheessa vanhempien vähän pitää tsekata ettei kaveri ole ihan läpimätä päästään.

Nykymeno on mielestäni yksinkertaisesti vain liian "pehmoa". Joudut tehdä intissä 20punnerrusta ilman syytä = oikeuteen. Joku kirjoittaa/sanoo pahasti= oikeuteen. Itsekin vihasin inttiä esimerkiksi, mutta vaikka kakkaa tulikin niskaan niin tollaset jutut on vaan hoidettava. Tarkoitan tällä sitä, että elämä ei voi aina olla sitä ruusukedolla tanssimista, vaan pitää pystyä ottamaan sitä paskaa niskaan. Kuitenkin loppujen lopuksi elämä on niin hemmetin hienoa aikaa, että muutama vastoinkäyminen ei voi sitä pilata.

Vähän ehkä sekavaa tekstiä, mutta harmittaa vaan suuresti se, että aina pitää hakea syntipukkia jostain muualta kuin henkilöstä itsestään. Taas haetaan syytä ties mistä. Miten olisi vaikka itse ampuja?

 

[tant gredulin]

Kuitenkin loppujen lopuksi elämä on niin hemmetin hienoa aikaa, että muutama vastoinkäyminen ei voi sitä pilata.

Tuossa aikaisemmin Gagne kirjoitti juuri tästä - ettei osata käsitellä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, koska sitä ei ole missään opeteltu. Itse olen joskus käyttänyt termiä 'arjen sietäminen', joka tarkoittaa suurin piirtein sitä, ettei koko ajan ole kivaa. Köh.

Jostain olen lukenut ajatelman, joka meni suunnilleen näin: Aikuisuus on sitä, että kykenee tekemään asioita, joista ei välittömästi seuraa palkitseminen tai tyydytys.

 

[Valkohuulikyy]

Pitääkö sellaista pakosti edes opettaa. Mielestäni sen oppii kun elää tässä maailmassa. Vaikka himassa saisikin kaiken mitä haluaa, niin viimeistää koulussa ja muuallakin sen oppii mielestäni väistämättömästi.

Tämäkin tekijä oli niin todellinen luuseri, että mielestäni ketään muita ei voi tästä syyttää. Poliisin olisi vain jotenki pitänyt onnistua napata tyyppi.

 

[Gagne]

Pitääkö sellaista pakosti edes opettaa. Mielestäni sen oppii kun elää tässä maailmassa. Vaikka himassa saisikin kaiken mitä haluaa, niin viimeistää koulussa ja muuallakin sen oppii mielestäni väistämättömästi.

Tämäkin tekijä oli niin todellinen luuseri, että mielestäni ketään muita ei voi tästä syyttää. Poliisin olisi vain jotenki pitänyt onnistua napata tyyppi.

Tämäkö kaveri oli mielestäsi oppinut käsittelemään elämänsä pettymyksiä/"luuseriuttaan"? Montako "luuseria" poliisin vielä pitäisi napata?

 

[Gentleman]

Ihan oikein sanot lapsen turvasta. Onhan se nyt ihan helvettiä että pikkulapset joutuvat tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä. Eihän niillä siihen resursseja ole. Vanhempien ehkä tärkein tehtävä on tarjota lapselleen turvallisia epäonnistumisen/pettymyksen kokemuksia.

Nimenomaan näin, missään tapauksessa lapsia ei saa varjella pettymyksiltä vaan niitä pitää antaa tulla. Pettymyksen jälkeen on hyvä kannustaa yrittämään uudelleen.

Missään nimessä lapsen tieltä ei saa raivata esteitä, vaan lasta on yritettävä auttaa itse kiipeämään niiden yli. Ei kuitenkaan saa antaa lapselle "väärää" itsetuntoa eli kuvitelmaa omien kykyjen rajattomuudesta.

Lapsen ei pidä saada kaikkea mitä se haluaa. Lapselle pitää sanoa "ei". Lapsen kanssa ei tarvitse neuvotella/perustella kaikkia ratkaisujaan. Aikuinen on auktoriteetti.

Osa ratkaisuista on kuitenkin perusteltava, lisäksi olisi hyvä vaatia lapsilta perusteluja heidän tekemistään ratkaisuista.



Mitä taas vastuun sysäilyihin tulee, niin kyllä minä ainakin kokisin epäonnistuneeni jos joku omasta lähipiiristä päätyisi aiheen kaltaiseen väkivaltaiseen ratkaisuun.

 

[Evil]

Lapselle pitää sanoa "ei". Lapsen kanssa ei tarvitse neuvotella/perustella kaikkia ratkaisujaan. Aikuinen on auktoriteetti.

Totta. Lisään vielä, että lapsi tarvitsee selkeät ja ennenkaikkea johdonmukaiset rajat. Mitä saa tehdä, mitä ei. Se luo turvallisuuden tunnetta lapseen, hän huomaa että hänestä välitetään.

 

[Gagne]

Osa ratkaisuista on kuitenkin perusteltava, lisäksi olisi hyvä vaatia lapsilta perusteluja heidän tekemistään ratkaisuista.

Siksipä kirjoitinkin että "kaikkia ratkaisuja ei tarvitse perustella". Olen valitettavasti törmännyt muutamiin nuoriin kollegoihin, jotka ovat ajaneet itsensä piippuun alta puolen vuoden kun kaikista luokan kanssa tehdyistä päätöksistä on pitänyt käydä kahden tunnin periaatekeskustelut. Lapset kun osaavat aika hyvin vedättää näissä(kin) hommissa.

Tuo lasten omien ratkaisujen perustelupyyntö oli hyvä pointti. Eräs hyöty tuosta reflektoinnista on se, että sillä pääsee aika hyvin kiinni kakaran ajatusmaailmaan ja tarvittaessa "oikomaan harhaoppeja". Kehittää mukulaa (ja miksei sitä aikuista) muutenkin.

 

[Creed Bratton]

Huolestuttavaa tässä on mielestäni se, että Saaren opettaja kertoi pojan olleen sosiaalisen ja fiksun - ei siis mikään yksikseen vetäytynyt erakko. Mikä siis ajaa normaalin ihmisen saatanalliseen tekoon?

Varmaankin tämä pointti on tullut jo useaan kertaan esille täällä, mutta nykyinen erittäinen hektinen elämä aiheuttaa suurta ahdistusta ja tuskaa ihmisissä. Toisilla oletettavasti tuo tuska aiheuttaa älyttömyyksiin johtavia tekoja.

Ainakin itse opiskelijana tunnen olevani koko ajan todella tiukoilla. Kyse ei ole rahasta vaan tästä nykyisestä elämäntyylistä. Vapaata hetkeä jolloin kerkeäisi rentoutumaan ei ole kovin montaa kuukaudessa, puhumattakaan viikosta. Opiskelen itse myös AMK:ssa ja nyt kun olen ottanut normaalin määrän kursseja, eli 30opintopistettä, niin olen maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin 8-14 oppitunneilla. Näiden lisäksi ryhmätöihin pitää uhrata 2-8tuntia, riippuen kuinka hyvin kyseiset ryhmätyöt haluaa tehdä ja haluaako hyvän vai huonon arvosanan kursseista. Tiistait ja torstait olen töissä pankissa 9-16.45. Tuohon sitten lisäksi oppilaskunnan hallitustoiminnot jotka vievät mukavasti aikaa viikoittaisten kokousten ja muun toiminnan muodossa. Ja sitten pitäisi vielä jotenkin kyetä siivoamaan kotia, tekemään ruokaa, viettämään aikaa avopuolison kanssa, viettää aikaa kavereiden kanssa ja johonkin pitäisi tunkea vielä sukulaisten tapaaminenkin.

Kokonaisuutena vaan tuntuu älyttömältä, että opiskeluaikana pitää yrittää parhaansa mukaan tehdä kaikki mitä yllä mainitsin, jotta on sitten valmistumisen jälkeen hyvät mahdollisuudet saada haluamansa työpaikka.

Ja pahimmillaan tuo työpaikkakin on sitä, että on 12tuntisia työpäiviä ja työt jatkuu kotiin asti, koska pitää olla tehokas ja tehdä kovaa tulosta firmalle! Lisää työntekijöitä ei voida palkata, koska tulostehokkuus putoaisi, paremminkin pitäisi irtisanoa ihmisiä ja ottaa jäljelle jäävistä enemmän irti.

Sanon vaan että nykyinen elämäntahti polttaa ihmisiä loppuun ja tuo loppuunpalaminen näkyy erilaisina ampumisina, itsemurhina, läheisten murhina, pahoinpitelyinä ja viinankäytön lisääntymisenä. Itse en ainakaan kuvittele jaksavani tälläistä elämää loputtomiin.