Kauhajoen ammuskelun jälkipyykit: Minne menet, yhteiskunta?

  • 42 176
  • 335

grace

Jäsen
Suosikkijoukkue
CBJ
Traagisen koomista on se: että molemmat ampujat ovat olleet asenteiltaan eriarvoitunutta yhteiskuntaa vastaan. "Ihmisvihaus" tullee sitä kautta. Tämänpäiväiset uhrit mitä todennäköisimmin ovat vain korvikkeita päättäjiä kohdistunutta vihaa kohtaan.

Molemmat vihasivat ihmiskuntaa (eivät siis pelkästään eriarvoistunutta sellaista), mutta että viha olisi eriarvoistuneen yhteiskunnan (ja tätä kautta hallituksemme) syy kaipaa hieman lisää perusteluja mielestäni. Jos kaikilla olisi tasapuolisesti kaikkea niin vältyttäisiinkö näiltä teolta suuremmalla todenäköisyydellä silloin? Olen myös kysynyt sinulta aiemmin tässä ketjussa asioita joihin ilmeisesti et ole ehtinyt vielä vastaamaan.
 
Viimeksi muokattu:

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Menee toistoksi, mutta eihän rattijuopoillekaan mitään tehdä vaikka nämä tappavat Suomessa huomattavasti enemmän ihmisiä kuin kouluammuskelijat.
menee toistoksi, mutta minä olen käsittänyt, että alkoholin vaikutuksen alaisena autolla ajaminen kriminalisoitiin jo useita vuosikymmeniä sitten ja poliisi säännöllisesti kampanjoisi ja pitäisi ratsioita asian takia.

uutena tietona voin esittää väitteen että ilman noita toimia Suomessa kuolisi vuodessa rattijuopouden seurauksena helposti 5-10 kertaa enemmän ihmisiä.
 

Kaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Jets, Green Bay, ENCE, Tazen ARTA-viha
Tämä ilmiö kiinnitti huomioni jo Jokelan tapahtumien jälkiselittelyissä.

Poliisi sanoi tärkeimmäksi kriteerikseen työturvallisuuden, kun samaan aikaan ampuja mellasti koulussa. Nyt poliisi toimi täsmälleen samoin. Sen ensimmäinen kriteeri oli oma työturvallisuus, joka ohitti siis uhrien puolustamisen.

Suomen poliisi ei ryntää sisään, vaikka tiedossa on ampujan aktiivinen toiminta uhreja vastaan rikospaikalla. Uhreja saa tulla vaikka koko koulullinen, mutta työturvallisuudesta poliisi se ei tingi.

Ei kuulosta kovin turvalliselta poliisilta. Älkääkä nyt repikö pelihousujanne, ajatelkaa mieluummin uhrien kannalta, mitä he miettivät kun uskovat poliisin olevan paikalla, mutta eivät vaan tule sisälle,,,,,,

Parempi niin että sinne mennään suunnitellusti, kuin niin että siellä on pari poliisia ja ambulanssimiestä uhrien joukossa.. Niin kauan kun ei ole kokemusta saati kolutusta tuollaisesta eristämisestä/sisäänmenosta niin kannatta olla ihan hissukseen. Ja tuossa poliisin tiedotustilaisuudessahan (mm. ilta-sanomien netti-tv) sanottiin, että sisään mentiin heti, kun paikalle oli saatu tarpeeksi voimaa.

Niin, voitaisiinhan me ottaa tuosta idästä mallia ja vastaavissa tilanteissa käyttää vaan hermokaasua. Tulee hieman lisää uhreja, mutta onpahan suoraviivaista toimintaa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Molemmat vihasivat ihmiskuntaa on totta, mutta että viha olisi eriarvoistuneen yhteiskunnan (ja tätä kautta hallituksemme) syy kaipaa hieman lisää perusteluja mielestäni. Jos kaikilla olisi tasapuolisesti kaikkea niin vältyttäisiinkö näiltä teolta suuremmalla todenäköisyydellä silloin? Olen myös kysynyt sinulta aiemmin tässä ketjussa asioita joihin ilmeisesti et ole ehtinyt vielä vastaamaan.

Oikeastaan kummastakaan tapauksesta ei ole mitään kovin konkreettista dataa tullut. Sellainen vaikutelma Auvisesta kyllä jäi, että oli jotenkin eristäytynyt jo varhaisessa vaiheessa ja samantyyppiseltähän tämä Kauhajoen tapauskin vaikuttaa. Ehkä ensimmäisenä on ollut tämä sosiaalinen eristäytyminen (tai eristetyksi joutuminen), jolle sitten on - kun lukupäätä on kerran ollut - keksitty hienompia ja vähemmän nöyryyttäviä rationalisointeja. On ryhdytty vihaamaan sitä, mitä ei ole pystytty tavoittamaan. Voisi kuvitella, että näissä tapauksissa voi olla myös hyvää onnea, esim. vaikka urheilu-harrastus tai jokin muu terve mielenkiinnon kohde, jota kautta sitten pystyy vähitellen integroitumaan takaisin yhteisöön. Sitten vastaavasti voi joutua huonoille ja yhä eristäytyneimmille urille ja lopulta, ääritapauksissa, jopa tälläisiin tekoihin. Kuvittelisin että monesti näiden murhenäytelmien syntyminen tai syntymättä jääminen on aivan veitsenterällä aivan arkipäiväisissä tilanteissa. Outoa - ja karuakin - on elämä täällä.
 

Spiit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kuten otsikon kysymys kuulu, minne menet yhteiskunta? Keskustetuani hetki sitten päivän tapahtumista vanhempieni kanssa, pohdin siinä samalla mikä on se asia, joka minun sukupolvessani on mennyt pieleen, mikä saa oman ikäiseni nuoren miehen.. tai nuoret miehet.. tekemään tällaista? Yleispätevää vastausta tähän ei osaa antaa kukaan, mutta päivänselvää on ainakin se, että minun sukupolveni käsitys maailmasta ja elämänmenosta on hyvin erilainen kuin vanhempieni sukupolven.

Nykynuoren elämän tulee olla helppoa. Elämässä ei lähtökohtaisesti ole ongelmia, ne ovat ikään kuin elämään kuulumattomia asioita, jotka tulee elämästä poistaa tai joita ei elämässä edes kuuluisi olla. Kun ongelmia sitten tulee, ollaan kusessa. Ensimmäisen riidan jälkeen harkitaan avioeroa, pieni nuha-kuume vaatii välittömästi lääkäriä tai ainakin terveydenhoitajaa, ja paha mieli ja pieni masennus vaatii heti psykiatria tai muuta ammattiauttajaa. Eikä tässä lopulta ole kyse pelkästään nuorista. Em. suuntaus näkyy vallitsevana käsityksenä jo valitettavan monilla vanhemmillakin ihmisillä, jotka ovat modernia maailmaa riittävän pitkään nähneet. Sieltä vanhemmistahan tätä samaa yhteiskuntakäsitystä on alettu alunperin eteenpäin meille nuorille toitottamaan.

Kun näitä nykysukupolven näkemyksiä vertaa vaikkapa viisikymppisten käsitykseen elämästä, on monen näkemys varmasti hyvin erilainen. Kun näitä vertaa kuusi-seitsemänkymppisen kanssa, hänen mukaansa ollaan vielä enemmän hakoteillä. Elämä ei tule olemaan, eikä sen edes kuulu olla helppoa. Ongelmia tulee halusit tai et. Avioliitto kestää vähän isommatkin riidat, koska riidat kuuluvat avioliittoon. Pieni nuhakuume paranee itsekseen ja paha mielikin katoaa aikanaan. Isomman vitutuksen voi purkaa puiden potkimiseen tai halkojen hakkaamiseen. Masennuksen voi parantaa tekemällä jotain muuta, kuin miettiä masennusta. Ja tarvittiinko tähän aikanaan mitään helvetin psykiatria? Harvemmin. Näin siksi, että ei kukaan ole väittänyt että elämä tulisi olemaan helppoa, päinvastoin. Tämä totuus on varmasti opittu jo lapsena, siinä missä nykylapsi on liian usein oppinut vastavat asiat täysin päinvastoin.

Nykyisin ihmiset yksinkertaisesti vain kasvatetaan totaalisen erilaiseen maailmaan kuin vaikkapa 50-vuotta sitten. Toki maailmakin on nykyään erilainen, mutta ei sentään niin erilainen, että normaaliin elämään liittyvät vastoinkäymiset olisivat mihinkään kadonneet. Tekstini voi jonkun mielestä kuulostaa jeesustelulta ikäni vuoksi, mutta olenpa ainakin tätä nuorempaa sukupolvea päässyt seuraamaan helvetin läheltä.

Yksilöt luovat yhteiskunnan ja suurin vastuu yksilön kehityksestä on mielestäni vanhemmilla. Muista tahoista media on merkittävä tekijä. Esimerkiksi tv-mainoksilla suorastaan tähdätään siihen, että ihmiselle luodaan erilaisia mielikuvia, epätodellisiakin sellaisia. Siltäkin suunnalta ruokitaan nykyisin taukoamatta sitä käsitystä, että kaiken tulee olla mahdollisimman helppoa ja sujuvaa. 50 vuotta sitten ihmisten ongelma oli se, että monella ei ollut varaa kunnolla edes ruokaan ja ryssä kolkutteli oven takana. Nykyihmiselle ongelma on se, että raha ei kasva puussa ja netti ei toimi. Miten tulevaisuudessa? Onko 30 vuoden päästä elävälle nuorelle ongelma se, että pitää itse nousta sängystä aamulla? Jos tarkastellaan nykyistä suuntausta, niin luultavasti. Mitä tuolloin sitten tehdään, kun kohdataan sellaisia vastoinkäymisiä, jotka joskus ennen ihan oikeasti olivat merkittäviä ongelmia? Kuinka tällöin käsitellään vaikkapa henkilökohtaista konkurssia tai läheisen kuolemaa? Lisää määrärahoja mielenterveyshoitoon entisestään ja vielä vähemmän aseita, niinkö? Mielestäni todelliset syyt löytyvät paljon syvemmältä. Siinä mielessä jopa pelottavan syvältä, että voiko näihin todellisiin syihin nykymaailmassa enää edes vaikuttaa?
 
Viimeksi muokattu:

kritiikki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Molemmat vihasivat ihmiskuntaa on totta, mutta että viha olisi eriarvoistuneen yhteiskunnan (ja tätä kautta hallituksemme) syy kaipaa hieman lisää perusteluja mielestäni. Jos kaikilla olisi tasapuolisesti kaikkea niin vältyttäisiinkö näiltä teolta suuremmalla todenäköisyydellä silloin? Olen myös kysynyt sinulta aiemmin tässä ketjussa asioita joihin ilmeisesti et ole ehtinyt vielä vastaamaan.


Kun pääministeri puhui tiedotustilanteessa yhteisöllisyydestä, niin se on tietty ideloginen valhe.

Oikeistohallitukset eivät yleisen käsityksen mukaan ole "yhteisöllisiä" hallituksia, vaan niiden johtoajatus on yksilön edut ja oikeudet. Käytännössä ne näkyvät vastatekijänä yhteisöllisyydelle.

Aselait mm. ovat ns. oikeistohallitusten käsittelyssä aina yksilön oikeuksiin kuuluva joillain kriteereillä. Korostetaan metsästystä, ampumarataharrastusta jne. On olemassa tutkimustietoa asevapauksien vaikutuksista väkivaltarikollisuuteen, mutta nykyhallitusten kaltaiset korostavat aina laittomia aseita. Nämä, nyt jo 9+11= 20 uhria on surmattu laillisilla vehkeillä.

Kyllä minä pidän yhteiskunnan arvojen koventumista osasyynä tapahtumiin, eikä jo etukäteen koviin arvoihin profiloituva hallitus asiaa paremmaksi muuta.
 

grace

Jäsen
Suosikkijoukkue
CBJ
Kun pääministeri puhui tiedotustilanteessa yhteisöllisyydestä, niin se on tietty ideloginen valhe.

Oikeistohallitukset eivät yleisen käsityksen mukaan ole "yhteisöllisiä" hallituksia, vaan niiden johtoajatus on yksilön edut ja oikeudet. Käytännössä ne näkyvät vastatekijänä yhteisöllisyydelle.

Nyt on kuollut 11 ihmistä, nyt ei tehdä politiikkaa, johon mainitsemasi "yleinen käsitys" sopii. Olisiko ollut porvareille osuvampaa ilmoittaa, että laittakaa raha-anomus sisään niin katsotaan jos jotain ropoja liikenee teidän ongelmaanne...

Aselait mm. ovat ns. oikeistohallitusten käsittelyssä aina yksilön oikeuksiin kuuluva joillain kriteereillä. Korostetaan metsästystä, ampumarataharrastusta jne. On olemassa tutkimustietoa asevapauksien vaikutuksista väkivaltarikollisuuteen, mutta nykyhallitusten kaltaiset korostavat aina laittomia aseita. Nämä, nyt jo 9+11= 20 uhria on surmattu laillisilla vehkeillä.

Kyllä minä pidän yhteiskunnan arvojen koventumista osasyynä tapahtumiin, eikä jo etukäteen koviin arvoihin profiloituva hallitus asiaa paremmaksi muuta.

Politisoidutaan nyt sitten hetkeksi. Jos hallitus olisi vasemmistolainen niin olisiko se ehkäissyt tämän päivän tapahtumat tai Jokelan viime vuonna? Monessako maassa johtavat poliitikot tai virkamiehet ovat eronneet, kun vastaavia asioita on tapahtunut? Tämän kysyin sinulta pari sivua sitten.

Miksi vasemmiston ollessa hallituksessa aselakeja ei tiukennettu? Toivottavasti demarit ja vasemmisto muodostavat hallituksen seuraavaksi kaudeksi niin mitään pahaa ei tapahdu ja kaikki epäoikeudenmukaisuudet häviävät itsestään.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Kun näitä nykysukupolven näkemyksiä vertaa vaikkapa viisikymppisten käsitykseen elämästä, on monen näkemys varmasti hyvin erilainen. Kun näitä vertaa kuusi-seitsemänkymppisen kanssa, hänen mukaansa ollaan vielä enemmän hakoteillä. Elämä ei tule olemaan, eikä sen edes kuulu olla helppoa. Ongelmia tulee halusit tai et. Avioliitto kestää vähän isommatkin riidat, koska riidat kuuluvat avioliittoon. Pieni nuhakuume paranee itsekseen ja paha mielikin katoaa aikanaan. Isomman vitutuksen voi purkaa puiden potkimiseen tai halkojen hakkaamiseen. Masennuksen voi parantaa tekemällä jotain muuta, kuin miettiä masennusta. Ja tarvittiinko tähän aikanaan mitään helvetin psykiatria? Harvemmin. Näin siksi, että ei kukaan ole väittänyt että elämä tulisi olemaan helppoa, päinvastoin. Tämä totuus on varmasti opittu jo lapsena, siinä missä nykylapsi on liian usein oppinut vastavat asiat täysin päinvastoin.
Erittäin hyvä kirjoitus kauttaaltaan, vaikka lainasinkin vain tämän kappaleen. Juuri samoin olen ajatellut nykyisestä maailmanmenosta.

Ahistaa, masentaa... Tylsää olla tavis... Naapuri osti uuden mersun, taitaa olla rikas... Minen oo rikas, vituttaa... Muija jätti, vedänpä itseni jojoon... Vai tappaisiko ensin muutaman muun kun ei ole mitään välii... Kun mikään ei tunnu miltään...

Ei tälle loppua näy, tälle yltiöpäiselle hedonismille ja nautinnon kokemusten tavoittelulle. Media tosiaankin tuuttaa silmille ärsykettä niin että hirvittää. Pelkkää helppoutta, tavaraa elämänlaatua "parantamaan"... Ollaan niin extremeä, niin extremeä.

Tavallinen, rauhallinen, tylsäkin elämä on tehty näyttämään typerältä. Se on väärin.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Kurituksella kuntoon?

Kiitokset vaan säälistä. Ja plääh...Tutkijoina toimivat samat sosiaalitantat ja kukkahatut jotka sen yhteiskunnan hyvinvoinnin tuhoavan lainkin alunperin säätivät. Ympäri mennään-yhteen tullaan.
On käsittämätöntä kuinka muutamat sossutantat ja asioista päättävät elimet saavat tuhottua koko valtion hyvinvoinnin näinkin pienessä ajassa. Ja aivopesukin on näköjään sujunut moitteetta.

Kyllä niitä tutkimuksia tekevät ihan psykologian ammattilaiset, eli tiedemiehet sekä -naiset. Voisit myös hieman tarkentaa "hyvinvoinnin tuhoutumista" tämän kotiväkivaltaan yhä tiukemmin suhtautuvan lain pohjalta. Varmasti esität tilastoja ja viitteitä väitteidesi tueksi.

Ruumiillisen kurituksen vahva kannatus puhuu lähinnä sen puolesta, että Suomessa väkivaltakasvatuksella on pitkä historia. Mikään tieteellinen tutkimus ei ole tuonut (tietääkseni) väkivaltaa kasvatuksen välineenä tukevia väitteitä esiin, päinvastoin. Wikipedia ei ole tieteellinen lähde, mutta tässä asia summataan aika hyvin:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuritus#Kuritus_mustan_kasvatuskulttuurin_ilmentym.C3.A4n.C3.A4

Ruumiillista kuritusta käsittelevä tutkimus voidaan summata lyhyesti: kurituksesta ja väkivallasta on lapselle pelkkää haittaa. Kurituksella ei saavuteta mitään kasvatuksellista hyötyä, ja sen avulla saadaan vain joko silmänpalvontaa tai sokeaa tottelevaisuutta ilman omaa harkintakykyä. Väkivalta traumatisoi, lisää nuoruus- ja aikuisiän aggressiivisuutta, ja haitat ulottuvat aikuisikään saakka.
 

kritiikki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Miksi vasemmiston ollessa hallituksessa aselakeja ei tiukennettu? Toivottavasti demarit ja vasemmisto muodostavat hallituksen seuraavaksi kaudeksi niin mitään pahaa ei tapahdu ja kaikki epäoikeudenmukaisuudet häviävät itsestään.

Valitettavasti sinäkin osoittaudut keskustelukyvyttömäksi asenteidesi vuoksi. Minä yritän pitää ketjun aloituskysymyksen mielessä ja pohtia asiaa yhteiskunnallisen merkityksen kannalta. Ei näin vakavien ilmiöiden edessä voida ohittaa hallituksen yhteiskunnan ohjauksen vastuuta.

Hyvää jatkoa.
 

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Minusta sinä et ole sisäistänyt vastuista kirjoitettua säännöstöä ja sen suhteuttamista konkreettisen vastuun toteutumiseen.

En voi siis jatkaa keskustelua kanssasi- puhtaasti ymmärtämättömyytesi vuoksi.

Sorry.

Hyvä, että sait syyllisen jälleen selville. Ainahan sen täytyy olla joku muu, "muut ei ymmärrä".
 
Viimeksi muokattu:

trivekku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, IFK
Elämä

on muuttunut 2000-luvulla raadollisemmaksi, oikeastaan muutos alkoi laman aikaan. Silloin lähes kaikilla meni huonosti tai ainakin huonommin. Keskiluokallakin, jolla oli vielä työpaikka, kurittavit korkea korot ja kiristivä verotus sekä pelko työpaikasta. Työttömyys kosketti huomattavasti enemmän työväestöä.

Mikään tälläinen teko johdu yhdestä tekijästä, mutta omasta mielestäni erilainen osattomuus ja näköalattomuus on lisääntynyt. Lama-aikana kasvaneena, työttömyys oli yleistä nuorilla, oltiin samassa veneessä. Kannatti opiskella. Ja kuitenkin monen lapsuus oli paljon turvatumpi 80-luvulla, esim. silloin pääsi töihin vielä ilman koulutusta ja erilaisia aputöitä oli tarjolla. Monessa lähiösssä kuitenkin lasten vanhemmat olivat töissä ja sitä kautta lapsilla oli suht. turvattu lapsuus, ongelmia oli silloinkin toki, mutta eivät ne tulleet esiin tälläisinä hirmutekoina.

Omasta mielestä suurimpia yksittäisiä tekijöitä on polarisoituminen eli eriarvoistuminen. Lapset jotka ovat kasvaneet lamasuomessa, heille maailma on näyttäytynyt ehkä vanhempien toivottomuutena. Kun lamasta noustiin, osa kuitenkin syrjäytyi pysyvästi. Näiden lapsissa on varmasti paljon syrjäytyneitä, jotka saattavat elää että millään ei mitään väliä. Internet ja väkivaltaviihde pahentavat vielä ja saavat maailmankuvan kapeaksi ja kieroon.

Lisäksi nykyinen raadoillinen työelämä, jossa työntekijä on pelkkä kuluerä, josta yritetään päästä eroon, kaikki kilpailevat verisesti toisiaan vastaan heijastuu vanhempien kautta lapsiin. Lisäksi työnteko pitäisi nuoret poissa pahanteosta, mutta enää ei ole aputöitä ja töihin pääsy on vaikeaa ilman koulutusta tai nuorella ei ole mitään pohjaa tai apua hakea töitä.
Osaltaan tässä maksetaan hintaa nykyisestä kvartaalitaloudesta ja turbokapitalismista, ihmiset eivät välitä toisistaan riittävästi, kun kaikki mitaan vain rahalla. Yrityselämän opit valuvat pikku hiljaa myös ihmisten arkeen, miksi auttaa ketään, jossen saa siitä hyötyä-ajattelun muodossa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Muutamia ajatuksia...

Minä en suoraltakädeltä lähde kaikissa tapauksissa syyttämään vanhempia tuntematta tapausta sen paremmin - tunteeko kovin moni esim. Kauhajoen ammuskelijan taustat kovin hyvin?

Monasti kotiolot voivat olla jopa hyvät, lapsi kasvatettu kunnolla - hänellä voi olla rajat joita hän noudattaa säntillisesti mutta silti jokin voi mennä pahasti pieleen (jollainen tämäkin voi olla), eikä tilanne välttämättä ole enää yksittäistapauksista vaan laajemmasta olotilasta tässä yhteiskunnassa.

Toisinaan pitkään jatkunut pahaolo voi purkautua ikävälläkin tavalla. Tämän pahanolon on voinut aiheuttaa pitkään jatkunut kiusaaminen jonka lapset/nuoret voivat onnistua salaamaan todella hyvin. Olen tutustunut tapauksiin joissa nuoria on kiusattu vuosia kunnes todellisuus paljastuu - onneksi kukaan heistä ei ole tarttunut aseeseen mutta jokaiseen se on jättänyt jälkensä. Osa on ajautunut itsemurhakandeiksi, osa on turvautunut muulla tavalla yhteiskunnan entistäkin heikompiin mt-resursseihin.

Aina se kotikaan ei parhaimmasta yrityksestä huolimatta kykene tarjoamaan sitä suojaa kasvavalle lapselle/nuorelle vaan ulkopuolinen maailma voi sysätä lapsen/nuoren kierteeseen, mikä voi sitten päättyä hyvinkin ikävällä tavalla.

Toki on suuri joukko tapauksia joissa kotiolot vaikuttavat suoralta kädeltä siihen kuinka lapsi käyttäytyy ja kuinka hän kohtelee toisia ihmisiä elämässään. Mutta näiden tapauksien kohdalla tilanne on usein se, että heihin voidaan jopa kiinnittää huomiota koska yhteisö havaitsee potentiaalisen vaaramomentin - jos vain on resursseja tähän (läheskään aina ei ole). Ehkäpä tällaisen lapsen/nuoren tuska ei etene niin pitkälle, että hän tarttuu aseeseen tappaakseen toisia - kenties korkeintaan itsensä (onpa lohdullista tekstiä).

Omien havaintojeni perusteella juuri ne hiljaiset ja kiusatut ja kenties sitä kautta ahdistuneet ja syrjityt - jotka monasti eivät ole hakeutuneet mt-hoidon piiriin tai jos ovat hakeutuneet eivät sitä saa - eivät lopulta kestä sitä taakkaa mikä harteilla on vaan seurauksena on tuskaa ja murhetta joko omaisille tai sitten suuremmalle joukolle ihmisiä. Voisin jopa ennustaa, että Myyrmanni, Jokela ja nyt Kauhajoen jälkeen saamme kuulla lisää vastaavista tapauksista (oikeastaan Savion koripallotytön tappaminenkin voidaan laskea tähän lukuun mukaan) - ainakin kolmessa tekijät ovat olleet syjäytyneitä tai syrjäytyvässä olevia nuoria. Kauhajoen tapausta en tunne niin hyvin, että voisin sanoa onko kyseessä syrjäytynyt, vaikuttaa kyllä siltä.

Kodilla on ehdottomasti vastuu mutta yhteiskunnan olisi kyettävä auttamaan heikompiaan jos muu turvaverkko repeää. Minusta on huolestuttavaa, että pahimmillaan nuori/lapsi voi joutua odottamaan yli ½-vuotta päästäkseen nuorisopsykiatriaan hoitoon, ja tuolloinkin hoito voi olla sitä, että tapaamisia on muutamia ja sitten kontrollikäyntejä todella harvoin. Pahimmillaan tilanne voi olla jopa se, että lätkäistään resepti kouraan ja sanotaan, jotta menehän kotiin ja tule sitten ½-vuoden kuluttua takaisin.

vlad.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tavallinen, rauhallinen, tylsäkin elämä on tehty näyttämään typerältä. Se on väärin.

Tämä on aika pitkälti tosiasia.

Hyvin moni nuori ja aikuinen (nykyään jopa reilusti keski-ikäinen) kaipaa elämäänsä jatkuvasti uusia ärsykkeitä ja uusia tuulia joiden mukaan rynnistää. On oltava tapahtumia ja toimintaa - kokeiltava vähintäänkin rajojaan yhtenään. Joko kokeilee niitä turvallisella tavalla aiheuttamatta vaaraa toisille, toiset sitten kokeilevat rajoja tavoilla jotka voivat olla kohtalokkaita muillekin - ikävä kyllä on todettava, että moni mt-kuntoutuja on ihminen joka samalla ei halua palata tylsään tavalliseen elämäänsä vaan kaipaa ympärilleen sitä kaaosta, kenties luomaan turvallisuutta josta he eivät halua poistua.

Mutta kuinka moni loppujen lopuksi kaipaisi jatkuvasti niitä muutoksia elämäänsä jollei ympäristö loisi paineita niiden muutosten hakemiseen? Jatkuvalla syötöllä tulee jokaisesta mahdollisesta tuutista milloin mitäkin extremeä jonka perään pitäisi singahtaa tai jota vähintäänkin pitäisi katsoa 24h/vrk. Ehkäpä osa ihmisistä on tyhmiä koska jatkuvasti singahtelevat näiden muutosten perään mutta toisaalta tekisi kyllä mieli osoittaa sormella viihdeteollisuutta siitä, että se luo monasti standardit jonka mukaan toimia. Ihmiselle ei anneta aikaa olla oma itsensä vaan on oltava jotain muuta, jollei muuta niin idolsia palvova teini... ja jos aikuiset on monasti helppo saada koukkuun ties mihin niin entäpä sitten kasvuiässä olevat teinit?

En haluaisi olla kukkahattu-täti mutta minusta tosi-tv on asia joka olisi saanut jäädä keksimättä. En voi ymmärtää sitä kuinka joku täysijärkinen aikuinen jaksaa seurata viikosta toiseen jonkin formaatin etenemistä televisiossa.

vlad.
 

grace

Jäsen
Suosikkijoukkue
CBJ
Valitettavasti sinäkin osoittaudut keskustelukyvyttömäksi asenteidesi vuoksi. Minä yritän pitää ketjun aloituskysymyksen mielessä ja pohtia asiaa yhteiskunnallisen merkityksen kannalta. Ei näin vakavien ilmiöiden edessä voida ohittaa hallituksen yhteiskunnan ohjauksen vastuuta.

Hyvää jatkoa.

Olet viesteissäsi toitottanut sitä, että hallituksen tulee kantaa vastuu ja asianosaisten ministereiden tulee erota. Ja sitten toteat minut keskustelukyvyttömäksi asenteideni vuoksi (kuten myös Gentlemanin)... onko argumenttisi loppunut vai miksi et vastaa niihin kysymyksiin joita olen sinulle esittänyt ja lopetat keskustelun yksipuolisesti lakonisella toteamuksella.

Mielestäsi hallituksen surunvalittelut eivät ole tosia eikä hallitus voi peräänkuuluttaa yhtenäisyyttä, koska se on oikeistolainen. Olisitkohan itse hieman asenteidesi vanki?

Yhtä hyvin vastuuseen voidaan vaatia koulun rehtoria, opettajia, kuraattoria, terveydenhoitajaa tai ketä tahansa joka on ollut Saaren kanssa tekemisissä. Istuvan hallituksen niskaan on kansalaisten vain niin helppo vierittää kaikki epäoikeudenmukaisuus. Nyt pitää katsoa mitä toimia tämän päivän tapahtumat aiheuttavat vastaavien tapahtumien ennaltaehkäisyn hoidossa.
 

Rike.K

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kissapedot
Syrjäytyminen on minusta suurin syy näihin viimeaikojen ikäviin tapahtumiin. Nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa on todella helppo syrjäytyä, jos on vähänkin erilainen, eikä sovi massaan. Etenkin nuorelle on todella kova paikka jäädä ns. porukan ulkopuolelle. Jokainen haluaa tuntea itsensä hyväksytyksi, se tunne on todella vahva ihmisessä. Ikävä kyllä on niitä, jotka eivät pysty luomaan yhtä helposti sosiaalisia kontakteja kuin toiset.

Nuoret suomalaiset miehet ovat todella riskiryhmässä, heidän toiveitaan ja ongelmia vähätellään yleisesti. Kun nämä kaverit syrjäytyvät, niin heille ei ole mitään kunnollista kanavaa tai tukiverkkoa, jonka avulla he voisivat päästä taas elämästä kiinni. Niin kauan kun yhteiskunta ei kiinnitä tähän epäkohtaan huomiota, niin kauan uskon näitä ikäviä uutisia tulevan. Surullista, mutta totta tässä maassa.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Kaikki me kuolemme pian

Kannanpa oman vaatimattoman korteni tähän keskusteluun. Hieman on jo saanut ajatuksia järjestykseen.

Tämän tapahtuman myötä pintaan nousi vanha pelko, että meillä on käsissämme hiljaa tikittävä aikapommi. Moni lienee huomannut, että viime vuosina paljon julkisuutta saaneiden veritöiden takana on ollut valitettavan usein nuori mies. Kouluammuskelujen ohella pikaisella mietinnällä tulevat ensiksi mieleen Myyrmannin pommimies Petri Gerdt, Kotkassa nuori mies tappoi sisaruksensa, Tampereella, Evijärvellä ja Imatralla nuori mies tappoi nuoren tytön. Nuorten miesten syrjäytyminen on ilman näitäkin tragedioita todella paha ongelma, joka useimmiten on hiljainen, toisaalta onneksi toisaalta valitettavasti, koska se tekee sen tunnistamisen vaikeaksi ennen kuin on liian myöhäistä.

Juttelin tästä asiasta rouvani kanssa ja keskustelussa tultiin jotenkin sellaiseen lopputulemaan, että pojat ja nuoret miehet sulkeutuvat ongelmiensa kanssa, kun taas tytöt puhuvat pahasta olostaan herkemmin.

Tässä yhteydessä mieli palaa taannoiseen keskusteluun mielenterveysongelmista. Ketju nousi pintaan kesällä, kun nuori tyttö tapettiin Korsossa. Mielenterveyden ongelmista puhuminen on Suomessa yhä tabu eikä esimerkiksi masennuksella ole yhtä legitiimiä asemaa sairauksien joukossa kuin jollain keuhkoputkentulehduksella. Hullun leimaa tuskin kukaan haluaa otsaansa, koska siis niiq omg, älä vaan mua tapa, senkin hullu. Ja, kun olet kerran siirtynyt aidan toiselle puolelle, sinut pidetään myös sillä puolen.

Kyynisesti voisi todeta myös, että vaikka halua olisikin, niin ei ole ketään kelle asiasta puhua. Tällä viittaan mielenterveystyön puutteellisiin resursseihin ja toisaalta myös siihen, että esimerkiksi masennusoireista on vaikeaa puhua läheisillekään.

Paljon on puhuttu myös siitä, miten kaikki lähtee kotikasvatuksesta. On totta, että arvot opitaan pitkälti vanhempien mukaan eikä vastuuta tästä voi sysätä koululle tai vaikka urheiluseuroille, vaikka nekin osaltaan opettavat toimimaan osana ryhmää, tottumaan erilaisiin ihmisiin yms.

Snellmanilaisen ajatusmallin pohjalta rakennetussa Suomessa naisen paikka oli kotona lasten kasvattajana, kun miehet tekivät ansiotyöt ja vaikuttivat politiikassa. On hienoa, ettei naisia ole kahlittu enää hellan ääreen, mutta onko meille kuin huomaamatta käynyt niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole kotona kun uraa rakennetaan? Kovin raakoihin yleistyksiin en lähde, mutta mieltäni vaivaa se, että mihin nykyinen kilpailuyhteiskunta meitä ajaa. Jo pelkästään vuorotöiden lisääntyminen on muuttanut monella tapaa perhe-elämää niin, ettei koko perhe näe toisiaan päivän aikana välttämättä ollenkaan.

Toisaalta pohdin, onko tässä henkisessä pahoinvoinnissa materiaalisen hyvinvointivaltion kolikon kääntöpuoli? Meillä menee taloudellisesti lujaa, rahaa on enemmän kuin koskaan, kaupasta saa rahalla mitä haluaa, katto löytyy kaikkien päiden päälle ja kodeista löytyy pleikkarit ja läppärit, minkä parissa viettää aikaa. Eikö se ollutkaan lottovoitto syntyä Suomeen? Eikö ihmismielen softa vain kestä tätä onnea, vai olemmeko siirtyneet elämään huxleyläiseen dystopiaan?

Median toiminta herättää varmasti lähipäivinä paljon keskustelua ja ajattelin sanoa siitä pari sanaa.

Paljon on muuttunut aivan parin lähimmän vuosikymmenen aikana. Joukkoviestinten parissa käytetty aika on lisääntynyt merkittävästi samalla kun tarjonta on lisääntynyt roimasti. 20 vuotta sitten telkkarissa oli reilusti vähemmän kanavia, ei ollut internetiä eikä facebookia. Uutisvirran rytmi on kasvanut miltei eksponentiaalisesti ja se on muokannut myös sisältöjä samoin kuin se yksinkertainen fakta, että uutisesta on tullut markkinoilla myytävä tuote uutuusauton ja ipodin tavoin.

Miten lisääntynyt, ja yhä lisääntymään päin oleva, ajankäyttö median parissa ja joukkoviestinnän sisällöissä tapahtunut muutos sitten vaikuttaa siihen kuvaan, jonka saamme uutistapahtumista? Olemme kuitenkin valveilla viettämistämme tunneista leijonanosan joukkoviestinten ääressä, vaikka osa tästä ajasta onkin niin sanottua passiivista kuluttamista, esimerkiksi niin, että radio on työpaikan taustameluna, tai että Hesarin etusivu on auki yhdellä välilehdellä.

Miten se muokkaa käsitystä esimerkiksi Jokelan tai Kauhajoen tapahtumista, kun aiheen parissa viettää tuntitolkulla verrattuna esimerkiksi siihen, että asiasta kuulisi ensimmäisen kerran iltauutisisten koosteessa tai herra paratkoon lukisi vasta seuraavan aamun lehdestä? Tätä kysymystä omasta mediankäytöstä lienee jokaisen hyvä pysähtyä pohtimaan hetkeksi vaikka siinä BB:n mainostauolla, kun ei tartte kytätä läyhäämistä ja tuntea ylemmyyttä omasta paremmuudestaan.

Guy Debord on puhunut spektaakkeliyhteiskunnasta ja siitä, miten olemme vieraantuneet elämästämme. Kaikki on muuttunut representaatioiksi ja olemme oman elämämme sivustakatsojia, joille on varattu nöyrän kuluttajan rooli.

Radikaalista Debordista voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä, mutta itsehän olen tietty häntä siteeraamalla auttamatta sidottu jälleen yhdestä raajasta tähän kuvitteelliseen vasemmistosiipeen, joka vilahtelee näissäkin keskusteluissa. Siitä huolimatta jatkan kysymyksellä: Mitä on tehtävissä, jos olemme jo valmiiksi päästäneet irti ohjaksista? Debordin yhteiskuntakritiikki ei suoraan taivu tulkinnaksi mitä erilaisten (media)tuotteiden kuluttaminen meille tekee, mutta siitä voi saada alun pohdinnalle vaikkapa sille, kuinka syrjäytynyt itse kukin omasta elämästään on.

Tämän tragedian kohdalla on myös paikka mediakasvatukselle, ja sitä on oikeastaan pakko tehdä. Tärkein työ tehdään kotona, kun lapsille ja nuorille selitetään, mitä oikein on tapahtunut, tai vastaavasti suojellaan ihan pienimpiä.

Omat kouluaikaiset kokemukset mediakasvatuksesta ovat lähinnä sitä, että rehtori kokosi porukat jumppasaliin ja kertoi, ettei tarvitse pelätä, vaikka Irakissa soditaan. Toivottavasti kehitys on tästä kehittynyt.

Äh, riittäköön tältä erää. Aivoihin sattuu.
 
Viimeksi muokattu:

Miksu00

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Dalilta erittäin hienosti kirjoitettu viesti. Tuohon mielestäni kitetyi monta asiaa joiden vuoksi näitä ikäviä juttuja sattuu. Varsinkin tuo kohta, että nykyään molemmat vanhemmat ovat enemmän töissä kuin vanhaan aikaan, kait sillä on välttämättäkin joku vaikutus lapseen, kun vanhemmat ovat poissa kotoa. Suoranaisesti tähän tapaukseen ei voi tuota laittaa näillä näkymin syyksi. Mutta kyllä jossain on jotain vikaa, kun ennen niin rauhallisessa ja pienessä maassa kuin Suomi tapahtuu 11kk:n aikana kaksi identtistä tapausta, joiden vuoksi 20 ihmistä on menettänyt henkensä.
 

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Asiaa on täälläkin palstalla vatvottu jo sivukaupalla, joten en käsittele tätä sen enempää. Mutta totean vain sen, että yllä olevien nimimerkkien dali ja Rike.K kirjoitusten sisällölle annan täyden tunnustuksen. Niissä oli oikeansuuntaista pohdintaa tämän mielettömyyden mahdollisista syistä.
 

M10

Jäsen
Sairas tämä maailma on, kyllä. Näen internetin ja sen tarjoamat mahdollisuudet yhtenä suurimmista uhista. Nyt kaikilla on parempi mahdollisuus kuin koskaan omaan 15 minuuttiin julkisuudessa. Netti on valtava tietopankki. Nämä ihmiskuntaa vihaavat hörhöt, jotka ovat valmiita tappamaan itsensä aatteensa puolesta, pääsevät myös tätä kautta hyvin esille - ennen ja jälkeen teon. Jos ei ole päässyt elämään kiinni, niin tämä on loistava kanava jäädä historiaan samanlailla kuin omat idolit (Auvinen, Harris, Klebold). Varmaan siellä jo samanlaiset hörhöt tekevät fanisivuja tälle Saarelle.

En näe tätä tapausta sen suurempana suomalaisen yhteiskunnan ongelmana. Uskon, että nyt on vaan käynyt paska säkä, että Suomessa ilmestyi kuvaan Pekka-Eric Auvinen, joka toi sitten lieveilmiönä tämän Saaren. Nämä ammuskelut olisivat yhtä hyvin voineet tapahtua Hollannissa, Ranskassa, Japanissa tai jenkeissäkin. Jos Hollannissa olisi vuosi sitten tapahtunut yhden miehen kilahdus tyyliin Jokelan koulusurmat, niin todennäköisyys copycatin ilmaantumiselle olisi ollut suuri. Erittäin valitettavaa, mutta valitettavan odotettavaa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Kurin ja paattavaisyyden puute on suurempi ongelma kuin rangaistuksen laatu. Ei sen tarvitse olla mikaan ylivoimaisen kitkera ja kova rangaistus, paa-asia on etta se rangaistus tulee aina kun vaarin on tehty, ja se myos kovenee toistettaessa. Lapsen on helpompi tajuta syy-seuraus suhteita, jos ne eivat jatkuvasti muutu. Oikea ja vaara hahmottuu myos konkreettisemmin jos vaarasta tulee rangaistus (mika se sitten onkin, kunhan assosioituu vaarin tekeminen ja epamiellyttava seuraus) ja oikeasta palkinto (hyvaksynnan osoittaminen on jo palkinto, se miellyttaa).

Juuri näin. Ja tämä linja on otettava heti kun lapsi alkaa tajuamaan jotain tästä elämästä ja ympäröivästä maailmasta. Myöhemmin se on paljon vaikeampaa, jos kasvatuksen takia lapsi alkaa jo oireilla.

Itse olen joskus antanut luunappeja, jos asia ei muuten mene perille. Muuten kyllä ollaan selvitty puhumalla ja miettimällä yhdessä mikä oli väärin ja miksi niin ei voi tehdä. Lapset ovat nyt 6 ja 7.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Omat kouluaikaiset kokemukset mediakasvatuksesta ovat lähinnä sitä, että rehtori kokosi porukat jumppasaliin ja kertoi, ettei tarvitse pelätä, vaikka Irakissa soditaan. Toivottavasti kehitys on tästä kehittynyt.
Minä muistan Pellen "Sienipilven varjossa" -kiertueen koulussani käyneen, ja sen kun toivottiin että Ronnie-sedästä ja Leonid-sedästä tulisi kavereita...
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Näen niin, että ongelmia jotka saattaa aiheuttaa tällaisia kokemuksia on ainakin seuraavat:

- Kasvatuksessa mättää jokin. Lasten ei anneta olla lapsia, sanotaan jo pienestä pitäen että sä olet jo iso lapsi. Lapsille ei anneta aikaa. Vanhemmilla on työkiireitä tai sitten ramppaavat eri harrastuksissa. Ei pitäisi olla normaalia, että puhelintukeen lapset soittavat ja kertovat asioita mitä pitäis omille vanhemmille kertoa kuten mitkä oli ekat fiilikset kun heräsi aamulla? Mitä tuntee tällä hetkellä? Mitä teki tänään? Vanhemmilla ei vain yksinkertaisesti ole nykyaikana riittävästi aikaa lapsille.

- Se kuuluisa vapaa kasvatus. Vapaa kasvatuskin saattaa olla ihan hyvä kasvatuskeino, mutta se ei silti saa tarkoittaa sitä, että lapset saavat tehdä aivan mitä ne haluaa. Tietty kuri kuuluu olla, että lapsi oppii tavoille. Niin, eiväthän ne sitten opi ottamaan vastuuta? Yllättävän hyvin minäkin olen oppinut ottamaan vastuuta vaikka kovemmankin kurin olen saanut. Ei helvetti voi olla tilanne sellainen että kun sä hipaisetkin lastasi, niin johan lapsi haastaa jo oikeuteen!

- Kasvatus täytyy aloittaa jo vauvasta pitäen. Siinä vaiheessa on enää turha itkeä, kun paskat on jo housussa ja lapsi on teini-ikäisenä täysi mulkero.

- Koulukiusaamiseen on puututtava! Ihan omien kokemuksieni pohjalta voin sanoa, että koulukiusaamisessa on paha noidankehä. Kiusatun pitäisi puhua kiusaamisesta opettajille, rehtorille, vanhemmille tms. mutta uskaltaako kun jos jäät kertomisesta kinni niin sinua kiusataan kahta pahemmin vasikoinnista? Millä keinoilla oikeasti pystyttäisin vähentämään kiusaamista? Ei se sanominen ja jonkin jälki-istunnon antaminen riitä. Koulun pitäisi saada takaisin auktoritteettinsa.

- Nuoriin pitäisi suunnata entistä enemmän energiaa ja välittämisen tunnetta. Eikä sitten vasta olla huolissaan kun tällaista on jo tapahtunut kuin mitä Kauhajoellakin tapahtui. Esimerkiksi täällä Kauhajoellakaan ei kauheasti mitään aktiviteetteja ole nuorille.

- Ja kaiken A ja O: Joka asiassa se asioiden ennakoiminen on tärkeintä! Asioihin pitäisi puuttua jo siinä vaiheessa ennen kuin mitään on tapahtunut.

Joo, mutta tällaisia pohdintoja tähän väliin mitkä mun mielestä ainakin tällä hetkellä nykymaailmassa mättää.
 

Spiit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tietty kuri kuuluu olla, että lapsi oppii tavoille. Niin, eiväthän ne sitten opi ottamaan vastuuta? Yllättävän hyvin minäkin olen oppinut ottamaan vastuuta vaikka kovemmankin kurin olen saanut. Ei helvetti voi olla tilanne sellainen että kun sä hipaisetkin lastasi, niin johan lapsi haastaa jo oikeuteen!

Olen pointeistasi hyvin samaa mieltä. Tähän kyseiseen lainattuun kohtaan halusin tuoda vielä oman näkemykseni ikään kuin jatkoksi. Kyseisen tilanteen tulisi mielestäni nimittäin olla myös sellainen, että lapsi kunnioittaa vanhempiaan niin paljon, että a) vanhemman ei lähtökohtaisesti tarvitse edes "hipaista" lasta vaan pelkkä sanominen riittää ja b) kun se lapsi kuitenkin joskus kokeilee rajoja, niin tuon omien vanhempien kunnioituksen tulee olla sillä tasolla, että vaikka se isä tai äiti vähän "hipaisee" (lue: antaa sen luunapin tai tukistaa tms) niin ei sitä jumalauta millekkään ulkopuoliselle taholle lähdetä itkemään ja tuhoamaan sillä koko perhettä. Mistä tuo omien vanhempien kunnioitus sitten syntyy, niin sitä en tässä lähde sen enempää pohtimaan, mutta taas tullaan hyvin pitkälti kasvatuksellisiin seikkoihin, yhdessä vietettyyn aikaan ja sen sellaisiin.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Lienee syytä erottaa lapsiin kohdistuva väkivalta siitä, että joskus lasta joutuu tarttumaan käsipuolesta, kun meno yltyy turhan kovaksi. Itse en missään tapauksessa hyväksy minkäänlaista lyömistä tai muuta kovakouraista kurinpalautusta, enkä vihastuksissaan suoritettua näpsyäkään. En näe mitenkään hälyyttävänä, jos vanhempi saattelee riekkuvan penskan pois tilanteesta esim. niskasta tai käsivarresta hiukan tiukemmin pidellen, mutta kuten täällä on muutamaan otteeseen mainittu, on touhu jo lähtökohtaisesti pielessä, mikäli fyysinen pelote on keino saada lapsi tottelemaan. Kuri voi olla määrätietoista ilman remmiäkin ja loppupelissä kai kyse on vanhempien yhtenäisestä linjasta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös