Täytyy sanoa, että varmasti kersana oli niin paljon nirsompi, että sieltä on ne pahimmat muistotkin ja nyt näin aikuisiältä ei tule mieleen mitään yhtä ehdotonta kuvotusta, vaikka paljon onkin sellaista, josta en ole kauheasti tykännyt.
Ukrainassa reissatessani minulle on tarjottu sikäläisiä herkkuja joita en kovinkaan mielelläni suuhun ole pistänyt - osasta olen jopa hienotunteisesti kieltäytynyt. En ole mikään läskin ja silavan suurin ystävä, joten tiukkaa teki maistella sikäläistä herkkua, mikä oli käytännössä savustettua silavaa makkarankaltaisen tangon muodossa, joukossa oli joitain sattumia lihasta. Yhden siivun sain vaivoin tätä herkkua nieltyä ja vähällä oli ettei se tullut samaa tietä takaisin.
Mutta itsellänikin varmaan pahimmat aikuisiän muistot on Ukrainasta, jossa useana päivänä söimme paikallisen oppaamme johdolla eräässä ostarin yläkerran kanttiinassa, josta sai jos jonkinmoista mössöä ja useimmat niistä oli juuri tuollaisia limaisia läskillä vuorautuneita sitkeitä lihankappaeita jossain mauttomissa, tai pahanmakuisissa kastikkeissa. Useimpia kyllä söi, mutta jotkut alkoi mennä kuvottavan puolelle.
Juttuhan on, että Ukrainassa on hedelmälliset pellot ja hyvä tuotanto, mutta suurin osa hyvälaatuisesta kamasta myydään ulkomaille ja halvoista paikallisista paikoista saakin sitten sitä c-luokan raaka-aineista valmistettua jöötiä. Esimerkiksi ruokakulttuurissa sinänsä on hyvin paljon yhtäläisyyksiä Puolan kanssa, jossa on paljonkin tullut vietettyä aikaa ja herkkua, jos toistakin tullut maistettua (päässyt siellä vihdoin mm. yli noista ala-asteen kaalikammoista ja monista muistakin), mutta ukrainan paikalliset halvan kanttiinan tekeleet eivät iskeneet.
Viime vuonna myös Kiinassa tuli työmatkalla syötyä kaikkea kummallista. Suurin osa oli ihan jees, osa tosi hyvää ja sitten oli sitä sarjassamme, mit vit...tosin oksennus ei sielläkään ollut missään vaiheessa lähellä. Lähinnä tyypillinen esimerkki oli tuo suuri paikallinen herkku, eli kananjalat keitettynä. Siinä sitten pureskellessa sitä vähän suolalta maistuvaa ja muuten täysin mautonta kumimassaa, eli nahkaa (joka siitä on tarkoitus syödä) irti muista osista rustot raksahdelleen sitä jäi miettimään, että kyllä voi jollekin sana "herkku" merkitä aika eri asiaa kuin itselle. Lyhyesti voisi sanoa, että Kiinassa tuntui tulevan sitä kummallisempia asioita eteen, mitä juhlavampi tarjoilu oli kyseessä. Arkiruoka työmatkakohteen kanttiinassa, sekä katukeittiöissä oli ihan hyvää ja mitä pienempiin katukeittiöihin meni, niin sitä paremmaksi se muuttui.
Mut noin yleisesti, sisäelimet pääosin kuvottavat. Ne täytyy todella osata valmistaa, muuten ne oksettavat minua. Poikkeuksena olen kaksi kertaa saanut suorastaan herkullista maksaa ja nyt ihan vast'ikään vasikan kateenkorva oli suorastaan herkkua eräässä fine dining setissä. Mutta pääosin siis sisäelimet ovat mulle ne kuvottavimmat raaka-aineet.