Pinaattikeitto ja kananmuna. Se oli ala-asteella painajainen.
Onneksi se sattui aina sellaisiin päiviin, jolloin päästiin ruokailun jälkeen kotiin.
Ruokailun lopuksi tarkistettiin, että kaikki ovat syöneet kaiken. Opettajan ohi ei päässyt ilman lautasen tsekkausta. Minäkin söin pinaattikeiton nopeasti, mutta sitä opettaja ei ikinä huomannut, että olin piilottanut kananmunan poskeeni. Se oli hyvä piilo, koska en vain pystynyt syömään sitä.
Noina päivinä minulla oli kova kiire koulusta kotiin. En voinut jäädä kavereiden kanssa lorvimaan koululle. Lähdin koulun portista lähes juoksemalla. Koulu sijaitsi mäellä. Heti kun oltiin vähän alamäessä, kaivoin kananmunan poskestani ja heitin sen mäkeen.
Se helpotuksen tunne oli käsittämätön.
Nykyiset koululaiset osaavat kyllä kieltäytyä syömästä jotain ruokaa. Eteenpäin on menty.