Karmein ruoka, jota olet elämäsi aikana leipäläpeesi pistellyt

[Trenchtown]

EU on kieltänyt ennen fetaksi kutsuttuin juustoin nimittämisen feta-juustoiksi.

Niin mutta Pirkkahan on ystävä. En kyllä tiedä riittääkö sekään, mikäli pahoinpitelet sen oliiviöljyllä muutoin, kuin hellästi hersyttämällä.

 

[Uleåborgir]

Niin mutta Pirkkahan on ystävä. En kyllä tiedä riittääkö sekään, mikäli pahoinpitelet sen oliiviöljyllä muutoin, kuin hellästi hersyttämällä.

Eiväthän nuo ole kuutioita? En millään jaksaisi liimata paloja yhteen saadakseni niistä höylättävää kimpaletta. Lisäksi tässä on se vaikeus, että automaattisesti kaikki Pirkka-tuotteet ovat bulkkia, joten tuo feta maistuu varmaan LÄHTÖKOHTAISESTI GENEERISELTÄ eli sen voi listata tänne maistamatta.

 

[Trenchtown]

Lisäksi tässä on se vaikeus, että automaattisesti kaikki Pirkka-tuotteet ovat bulkkia, joten tuo feta maistuu varmaan LÄHTÖKOHTAISESTI GENEERISELTÄ eli sen voi listata tänne maistamatta.

Ei ole muistaakseni kuutioitu. Eikä Pirkka Ihan Oikeesti Joo Joo -fetajuustossa ole mitään bulkkia, harvoille ja valituille noita vaan myydään. Kuulut niihin, mikäli tiskistä tuotetta löytyy.

Noin muutoin olen sitä mieltä, että ainakin tuore kreikkalainen salaatti (ilman oliiveja) on oikeinkin hyvää. Minähän syön tätä* aina (2 krt.) välimeren rannalla, joten ehkä siellä kaikki maistuu paremmalta.

Kreikkalaista salaattia, en pirkka-fetaa.

 

[abianos]

Täällä mainittu lehmänvatsa(pötsi)keitto maistuu itelle varsin hyvin!

Sen sijaan en voi sietää, mitään ruokaa (esim. monet thaikkusafkat), jossa käytetään kookosta.

 

[ms.qvist]

Ukrainassa reissatessani minulle on tarjottu sikäläisiä herkkuja joita en kovinkaan mielelläni suuhun ole pistänyt - osasta olen jopa hienotunteisesti kieltäytynyt. En ole mikään läskin ja silavan suurin ystävä, joten tiukkaa teki maistella sikäläistä herkkua, mikä oli käytännössä savustettua silavaa makkarankaltaisen tangon muodossa, joukossa oli joitain sattumia lihasta. Yhden siivun sain vaivoin tätä herkkua nieltyä ja vähällä oli ettei se tullut samaa tietä takaisin.

Samaten sikäläinen löysää lihahyytelöä muistuttava punajuurimuhennoksen kera nautittava alkupala jäi minulta syömättä. En pidä suomalaisestakaan lihahyytelöstä mutta se oli monin verroin kammottavampaa herkkua ja vieläpä punajuurimuhennoksen kera nautittuna - kaksi kammotusta löi siis kättä yhdellä kertaa.

Ukrainassa minulle tarjottiin ystäväni toimesta jotain mädäntyneen piimän kaltaista juomaa ja se tuli välittömästä takaisin samaa reittiä ylös mitä oli mennyt alaskin. En muutoinkaan pidä piimästä tai maitojuomista - kaakaota lukuunottamatta - mutta tämä ukrainalainen juoma oli jo hajultaan jotain mikä laittoi mielikuvitukseni villisti liikkeelle yrittäessäni kuvitella kuinka se juoma oikein valmistettiin.

vlad.

 

[abianos]

Ukrainassa reissatessani minulle on tarjottu sikäläisiä herkkuja joita en kovinkaan mielelläni suuhun ole pistänyt - osasta olen jopa hienotunteisesti kieltäytynyt. En ole mikään läskin ja silavan suurin ystävä, joten tiukkaa teki maistella sikäläistä herkkua, mikä oli käytännössä savustettua silavaa makkarankaltaisen tangon muodossa, joukossa oli joitain sattumia lihasta. Yhden siivun sain vaivoin tätä herkkua nieltyä ja vähällä oli ettei se tullut samaa tietä takaisin.

Samaten sikäläinen löysää lihahyytelöä muistuttava punajuurimuhennoksen kera nautittava alkupala jäi minulta syömättä. En pidä suomalaisestakaan lihahyytelöstä mutta se oli monin verroin kammottavampaa herkkua ja vieläpä punajuurimuhennoksen kera nautittuna - kaksi kammotusta löi siis kättä yhdellä kertaa.

Ukrainassa minulle tarjottiin ystäväni toimesta jotain mädäntyneen piimän kaltaista juomaa ja se tuli välittömästä takaisin samaa reittiä ylös mitä oli mennyt alaskin. En muutoinkaan pidä piimästä tai maitojuomista - kaakaota lukuunottamatta - mutta tämä ukrainalainen juoma oli jo hajultaan jotain mikä laittoi mielikuvitukseni villisti liikkeelle yrittäessäni kuvitella kuinka se juoma oikein valmistettiin.

vlad.

Puoli vuotta Kiovassa asuneena ja lukuisia kertoja Ukrainassa käyneenä voin yhtyä vladin kirjoittamaan. Vaatii kyseiset herkut hieman totuttelemista, mutta itelle maistuu jo jotenkin. En tiedä kertooko totuuden vaiko ei mitään ukrainalaisesta keittiöstä se, että jo heidän pääsiäiskakkunsa on nimeltään PASKA, haha!
Ja kaikille tietämättömille lisättäköön semmoinen trivia, että borssi-keitto on Ukrainan lahja maailmalle, ei Venäjän.

 

[jiitu]

Täytyy sanoa, että varmasti kersana oli niin paljon nirsompi, että sieltä on ne pahimmat muistotkin ja nyt näin aikuisiältä ei tule mieleen mitään yhtä ehdotonta kuvotusta, vaikka paljon onkin sellaista, josta en ole kauheasti tykännyt.

Ukrainassa reissatessani minulle on tarjottu sikäläisiä herkkuja joita en kovinkaan mielelläni suuhun ole pistänyt - osasta olen jopa hienotunteisesti kieltäytynyt. En ole mikään läskin ja silavan suurin ystävä, joten tiukkaa teki maistella sikäläistä herkkua, mikä oli käytännössä savustettua silavaa makkarankaltaisen tangon muodossa, joukossa oli joitain sattumia lihasta. Yhden siivun sain vaivoin tätä herkkua nieltyä ja vähällä oli ettei se tullut samaa tietä takaisin.

Mutta itsellänikin varmaan pahimmat aikuisiän muistot on Ukrainasta, jossa useana päivänä söimme paikallisen oppaamme johdolla eräässä ostarin yläkerran kanttiinassa, josta sai jos jonkinmoista mössöä ja useimmat niistä oli juuri tuollaisia limaisia läskillä vuorautuneita sitkeitä lihankappaeita jossain mauttomissa, tai pahanmakuisissa kastikkeissa. Useimpia kyllä söi, mutta jotkut alkoi mennä kuvottavan puolelle.

Juttuhan on, että Ukrainassa on hedelmälliset pellot ja hyvä tuotanto, mutta suurin osa hyvälaatuisesta kamasta myydään ulkomaille ja halvoista paikallisista paikoista saakin sitten sitä c-luokan raaka-aineista valmistettua jöötiä. Esimerkiksi ruokakulttuurissa sinänsä on hyvin paljon yhtäläisyyksiä Puolan kanssa, jossa on paljonkin tullut vietettyä aikaa ja herkkua, jos toistakin tullut maistettua (päässyt siellä vihdoin mm. yli noista ala-asteen kaalikammoista ja monista muistakin), mutta ukrainan paikalliset halvan kanttiinan tekeleet eivät iskeneet.

Viime vuonna myös Kiinassa tuli työmatkalla syötyä kaikkea kummallista. Suurin osa oli ihan jees, osa tosi hyvää ja sitten oli sitä sarjassamme, mit vit...tosin oksennus ei sielläkään ollut missään vaiheessa lähellä. Lähinnä tyypillinen esimerkki oli tuo suuri paikallinen herkku, eli kananjalat keitettynä. Siinä sitten pureskellessa sitä vähän suolalta maistuvaa ja muuten täysin mautonta kumimassaa, eli nahkaa (joka siitä on tarkoitus syödä) irti muista osista rustot raksahdelleen sitä jäi miettimään, että kyllä voi jollekin sana "herkku" merkitä aika eri asiaa kuin itselle. Lyhyesti voisi sanoa, että Kiinassa tuntui tulevan sitä kummallisempia asioita eteen, mitä juhlavampi tarjoilu oli kyseessä. Arkiruoka työmatkakohteen kanttiinassa, sekä katukeittiöissä oli ihan hyvää ja mitä pienempiin katukeittiöihin meni, niin sitä paremmaksi se muuttui.

Mut noin yleisesti, sisäelimet pääosin kuvottavat. Ne täytyy todella osata valmistaa, muuten ne oksettavat minua. Poikkeuksena olen kaksi kertaa saanut suorastaan herkullista maksaa ja nyt ihan vast'ikään vasikan kateenkorva oli suorastaan herkkua eräässä fine dining setissä. Mutta pääosin siis sisäelimet ovat mulle ne kuvottavimmat raaka-aineet.

 

[mjr]

Kouluruoat ovat monta lasta traumatisoineet sellaisille ruoka-aineille, jotka voivat myöhemmin paljastua suuriksi herkuiksi.

Aamen, esim. maksa on tälläinen ruoka-aine. Samaten jos kokeilee perinteiseen tapaan kotona tehtyä pitomaksalaatikkoa niin se vain ei ole se maksalaatikko, jota saa parilla eurolla Saarioisilta vaan pehmeän makuista herkkua. Kieli ja sydän ovat myös loistavia raaka-aineita. Sisäelimistä suurimman haasteen muodostavat munuaiset, joita en oikein osaa pitää, hmm, omialtaisena ruokana... Vaikea sanoa sitten, mikä olisi pahinta syömääni ruokaa, mitään täydellisiä inho-kokemuksia ei ainakaan tule mieleen.

 

[Vanha Len]

Olin aikoinaan Etelä-Amerikassa ja tarkemmin Brasiliassa. Lähdimme oppaan kanssa Amazonian sademetsään. Kolmen viikon kuluttua tulimme paikallisen heimon kylään. Siellä oli ollut jokin kahakka naapuriheimon kanssa ja purtavaksi olikin sitten ihmistä, saatana. Oli pakko maistaa sillä jos et tuota olisi tehnyt niin kieltäytyminen olisi ollut erittäin epäkunnoittavaa. Ihmisen liha maistui ihan ok mutta kokemus edelleen mietityttää aika paljon. Tuo taisi olla karmein ruoka, jota olen kitusiin heittänyt. Vieläkin puistattaa.

 

[Jne]

Kokeilin kerran tehdä kotona opiskelijan kinkkupiirakan.
Uunivuoan ostin lähi-Siwasta ja sitä rataa!

Maku oli aivan kauhea, mutta pakkohan se oli syödä loppuun. Pyysin vielä silloisen deittini maistamaan kinkkuvuokaa; väitti, että tykkäsi mutta olen edelleen skeptinen asian suhteen...

Suhdeen päättymisen syy ei ollut kuitenkaan valmistamani kinkkupiirakka, vaan muut syyt!

 

[Uleåborgir]

Lidlin Milbona-emmentaljuusto. Käytin kyseistä juustoa uunivoileipien täytteenä toissa iltana. On ihmeellisen teollisen pistävä maku hänessä. Lisäksi dunkkis on hirmuinen, jos juustoa käsittelee ilman laboratorio-olosuhteista ilmanvaihtoa. Lisäksi juusto muuttuu sulaessaan vaahtomaiseksi, aivan omituista törkyä, hyi helevetti, älkää erehtykö.

 

[Carlos]

Puoli vuotta Kiovassa asuneena ja lukuisia kertoja Ukrainassa käyneenä voin yhtyä vladin kirjoittamaan.

Itsellä taitaa olla myöskin yksi traumaattisimmista kokemuksista Ukrainalainen ravintola, joka oli tosin Moskovassa. Hyi helvetti. Vieläkin oksettaa. Ja kiskurihinnat. Sekin oksettaa edelleen.

Ylipäätänsä venäläinen ruokakulttuuri on tosi ällöttävä. Mautkin vielä ovat mitä ovat, mutta miksi sen ruoan pitää aina olla haaleaa/kylmää? Siksi että madot pysyvät tarpeeksi kohmeessa etteivät kiemurtele suussa? Plääh.

Noin keskimäärin kuitenkin pääasiassa positiivisia kokemuksia ruokailuista ympäriinsä, vaikka kaikenlaista paikallista erikoisuuttakin on tullut kokeiltua.

 

[Anu Saukko]

Nakkikeitto.

 

[Mosku]

Mykyrokka.. vai mikä perkele se savolaisten perinteinen sisälmyskeitto on nimeltään? Vieläkin muistuu mieleen se haju, ja kun kohteliaisuussyitä jouduin vielä maistamaan. Huh huh.

 

[Mosku]

Nakkikeitto.

Makuja on tietysti monia, mutta mikäs ihme nakkikeitossa pahalta maistui?

 

[Anu Saukko]

Makuja on tietysti monia, mutta mikäs ihme nakkikeitossa pahalta maistui?

En tiedä, kyllä tykkään nakeista ja kaikista makkaroista, mutta heti kun se laitetaan johonkin liemeen jossa on porkkanoita sun muita lanttuja, niin nakit alkavat maistumaan p-askalta. Heti kun sitä lientä suuhun tungen niin tulee melkoinen yökkäysreaktio. Kaikesta muusta tykkään mitä olen maistanut :)...

 

[Tähtipakki]

Kesäkeitto oli ala-asteella aina sellaista myrkkyä, etten vielä tähäänkään päivään mennessä ole vastaavaan törmännyt.

 

[Oijennus]

Hernekeitto. Vittu meinasi henki lähteä, kirjaimellisesti.

 

[Bacon]

Borssikeitto. Joskus koulussa sattui olemaan Venäjä-viikko ja koko viikko saatiin nauttia venäläisestä ruoasta, mutta tämä keitto oli nautinnosta kaukana. Ei ole edes pahasti kärjistetty jos sanon, että ruokaa meni ihmisillä jäteastiaan lähes yhtä paljon kuin sitä otettiin lautaselle.

Toinen paha oli samassa koulussa kaalikääryleet. Yksi puraisu riitti, aivan järkyttävää kuraa sekin.

 

[Musta Nuoli]

Borssikeitto. Joskus koulussa sattui olemaan Venäjä-viikko ja koko viikko saatiin nauttia venäläisestä ruoasta, mutta tämä keitto oli nautinnosta kaukana. Ei ole edes pahasti kärjistetty jos sanon, että ruokaa meni ihmisillä jäteastiaan lähes yhtä paljon kuin sitä otettiin lautaselle.

Toinen paha oli samassa koulussa kaalikääryleet. Yksi puraisu riitti, aivan järkyttävää kuraa sekin.

Näissä kahdessa kokemuksessasi on yksi yhteinen avainsana. "Koulussa".

Borssikeitto on erinomaista, sitä syön mielelläni aina jos on tarjolla. Kaalikääryleet eivät ole erityistä herkkua, mutta menevät toki alas jos kaali on kunnolla kypsennetty. Kouluruokaversiot aiheesta saattavat sitten olla jotain aivan muuta, ainakin minun kouluaikojeni kaalikääryleet olivat tosiaan melkoisen pahoja.

 

[Bacon]

Näissä kahdessa kokemuksessasi on yksi yhteinen avainsana. "Koulussa".

Joo se tosiaan voi myös johtua tuosta koulusta. En ole sen jälkeen kumpaakaan maistanut eikä ihme. Vähemmästäkin jää traumoja.

 

[Musta Nuoli]

Joo se tosiaan voi myös johtua tuosta koulusta. En ole sen jälkeen kumpaakaan maistanut eikä ihme. Vähemmästäkin jää traumoja.

Kannattaa joskus kokeilla varovasti vaikkapa aidolla kunnon borssikeitolla smetanan kera. Koulutraumoista on mahdollista eheytyä ja parantua, vaikka se viekin välillä aikaa. Moni ruokalaji on omallakin kohdallani vaatinut koulumuistojen unohtamista ja usean vuoden kulumista.

Minunkin karmeimmat ruokamuistoni taitavat olla kouluruokamuistoja kun tarkemmin ajattelen. Limppisoppa, erään nälkäpäivän niljakas mönjäsoppa, ties mitä kinder-perunoita.

 

[syndi]

Kebab riisillä Itävallanmalliin. Ensi haarukallisen jälkeen jäi sikseen. Oikeastaan maku oli niin universaalinen pohjanoteeraus, että pääsi samaan syssyyn kirosanojakin pärskiessäni sitä takaisin lautaselle. Välttäkää tätä annosta Itävallassa ollessanne. Liha täynnä jänteitä, salaatti ikivanhaa ja riisiin olisi voinut antaa mavasigerin eikä olisi käynyt mitään.

 

[pehtoori]

Kukkakaali kaikissa muodoissaan. Kukkakaalista tulee muutenkin huonoja muistoja mieleen. Muistan kun olin vielä niin pieni, että piti kulkea vanhempien mukana reissuissa ja satuimme saaristoon jollekin mutsin opettajakaverille kyläilemään kun eteen lyötiin kukkakaalia niin sivistyneesti ilmoitin isännälle, että en valitettavasti syö tuota kuvotusta. Tai voin syödä, mutta voin myös antaa ylen suoraan siihen pöytään. Porukat olivat siinä vähän että ei ole pakko, onhan tätä jo ennenkin kokeiltu eikä uponnut, mutta isäntä suorastaan vaati ja kyllähän sitä sitten vedet silmissä maistettiin. Tuloksena tietenkin oksennus. Isäntä pomppasi välittömästi ylös alkaen huutaa ja repi kädestä sivummalle, ettei pöytäliinalle vaan käy kuinkaan. Siinä teki viimeisen virheensä. Ainoa kerta kun olen nähnyt isäni vihaisena huutavan oli tuolloin ja kyllä oli isäntä melko hiiri sitten siinä vaiheessa. Ja pieni poika omasta isästään ylpeä.

Että sellaista kukkakaalista. Olipa muuten isäntämies hakannut ja retuuttanut omia lapsiaan ja vaimoaan myös. Tämä selvisi minulle vasta vanhempana. Levätköön rauhassa siellä jossain helvetintapaisessa paikassa missä nykyään vaikuttaa. Mulkku. Kukkakaalimulkku.

 

[Hanson]

Norjan Narvikissa tilasimme porsaankyjyksiä. Saimme porsaankyljyksiä jotka oli kypsytetty jollain oudolla menetelmällä väriltään harmaiksi. Maku oli uskomaton : voimakkain maku ei ollut sianlihan maku, vaan kalan maku. Ihan karseen makuisia turskaporsaankyljyksiä. Kuopiossa on kalakukkoja, Norjassa turskaporsaita.