Maksa on jännä juttu, se jakaa rajusti mielipiteitä. Jopa omiani.
Maksalaatikko on nimittäin aivan tajutonta epäruokaa. Vain elukat ja potentiaaliset latvabeet syövät maksalaatikkoa. Muistan vieläkin tuoreen maksalaatikon löyhkän kouluajoilta, kuin olisi kuumennetun oksennuksen höyry noussut lautaselta. Kuka saatanan tollo tunkee maksaa, riisiä ja rusinoita samaan astiaan ja väittää lopputulosta ruoaksi? Tuollaisen kanssa ei sovi minkäänlainen viini, ja kuten jokainen mistään mitään ymmärtävä tietää, niin kelvokkaan ruokalajin perusvaatimus on että sitä nautitaan sopivan viinin säestyksellä. Maksalaatikko on tollojen mahantäytettä.
Sen sijaan paistettu maksa on ehdottomasti herrojen herkkua. Tätä maksa on varsinkin oikean tyyppisen kermakastikkeen kanssa, tai sellaisessa hyvin haudutettuna. Maksaa kannattaa paistaa kuumalla pannulla tai parilalla sopivasti kahdelta puolelta niin, että sisus jää halutulle puna-asteelle. Klassinen roseeväritys on yleensä passeli useimmille kulinaristeille, mutta moni tykkää selvästi punaisemmasta tai jopa raakaraitaisesta sisuksesta. Naudanmaksan klassinen viiniseuralainen on chianti, mutta italialaisista jokin mukava ripasso tai sagrantino ovat hyviä kavereita maksalle.
Hanhen- ja ankanmaksa ovat erinomaisia herkkuja jumaliste! Foie gras ja makea alsacelainen ovat mitä parhain yhdistelmä. Tryffelöity hanhenmaksa ja jalohomeinen makea pinot gris on yhdistelmä, joka on saatava eteen edes kerran elämässään.