Karmein ruoka, jota olet elämäsi aikana leipäläpeesi pistellyt

[Leon]

Te, jotka ette pysty yökkäämättä syömään mitään, oletteko koskaan itse laittaneet ruokaa? Siis laittaneet niin kuin raaka-aineista, ei pelkästään lämmittämällä jotain puolivalmisteita.

 

[sampio]

Tämän ketjun ruikutus vain vahvistaa epäilykseni siitä, että suurella osalla jengistä on pikkulapsen makutottumukset. Tarhaikäisiä vikiseviä pikkutyttöjä, joille pitää voileivistä leikata reunat pois, siivilöidä jogurtti ja valkata leikkeleistä tasalaatuiset. Äiti käy imuroimassa ja pesemässä lattiat, samalla tuo mukanaan kiisseliä, mutta siitäkin poimitaan kokonaiset marjat pois. Pala mustikkapiirakkaa, toivottavasti ei ole kantoja, yököttää. Viikon päästä Kreetalle, hotellialtaalla koko loma ja aamupalaksi Juhla Mokkaa sekä Reissumiestä.

 

[Shardik]

Joo, hyi helvetti. Tarhassa muistan joskus maistaneeni kunnes oksensin. Allergian nojalla (oikeasti vain raa'at herneet) reissaattiin ala-aste ja sen jälkeen hernekeittopakkoa ei tietysti ole vastaan tullut, kunnes vuonna 2010 intin ekalla viikolla päätin, että opettelen syömään sitä kun täällä voi ruuasta olla pulaa jossain vaiheessa. Ja vitut, lusikallisen maistoin ja karmeaa tavaraa se oli edelleen. Läpi intin vedettiin metsässäkin sitten muitten kauhoessa rokkaa, niin patukoita ja näkkäriä. Viimeisellä viikolla tuli sitten vastaan elämän todennäköisesti viimeinen hernekeittokokemus mun pari edellistä lämmintäruokaa oli jouduttu heittäämään mäelle spadejen rautalankaa sisältäneiden ruokien takia.

Melko lailla samat kokemukset. Koskaan en ole hernekeitosta tykännyt, mutta intissä päätin, että opettelen syömään, kun muuten voi tulla torstaisin nälkä. Helvetti siitä mitään tullut, vaikka kuinka yritti tursottaa sinappia sekaan. Hernarissa vituttaa vielä sekin, että ainakin meidän oppilaitoksessa hernekeittovaihtoehdon mukana tulee pannukakku ja hilloa. Minkään muun ruuan kanssa ei koskaan ole ilmaista jälkiruokaa. Vituttaa, että se lyödään sitten sen paskimman safkan kanssa yhteen. Jää pannukakut syömättä.

 

[pettter]

Joo intissä torstaisin söin vaan pannukakkuja. Kerran tungin väkisin sitä kuvottavaa hernekeittoa naamaan ja yrjöhän se lensi.

 

[Valioyksilö]

Tämän ketjun ruikutus vain vahvistaa epäilykseni siitä, että suurella osalla jengistä on pikkulapsen makutottumukset.

Tästä voidaan kiittää mm. ilmaista kouluruokailua. Suomessakin pitäisi mennä Ranskan malliin, jossa tarhasta asti nautitaan kolme ruokalajia - kiireettömästi ja makuja harkiten. Makuaistia kehitetään kuin mitä tahansa elämäntaitoa. Täällä tuota pidettäisiin turhana snobbailuna.

Mielikuvani suomalaisesta ruokakasvatuksesta on, että pitää vartissa mättää näkkäriä ja tunnistamatonta pataa naamariin, jonka jälkeen äkkiä takaisin pulpettiin. Kakaroille voidaan ostaa vuosittain 600 euron iPhonet ja tonnin stiflat, mutta maksullisesta lounaasta ei voida edes keskustella "koska sen kuuluu olla ilmaista." Sitten ihmetellään, miksi meidän ruokakaupoissa on universumin laajimmat einestiskit ja lihana tunnetaan vain vakuumipakattu sikanauta. Kova juttu on, jos siitä jauhelihasta pystyy jotain valmistamaankin.

Karmaisevin ruokakokemukseni oli lapsena, kun söin kaverin äidin valmistamaa kesäkeittoa. Maitopohjainen lötköistä vihanneksista koostuva mauton keitto ei kertakaikkiaan toiminut millään tasolla. Mieluummin olin nälissäni koko päivän. Olen silti melko varma, että kesäkeitostakin saa osaavissa käsissä jos ei nyt uutta lempiruokaani, niin ainakin herkullista apetta. ohjetta? Intissä oli välillä myös suht mielenkiintoisia gastronomisia suorituksia taattuun laitostyyliin.

Jos miettii vaikka parikymppistä suomalaista nuorta miestä. Tällaisen ihmisen pääasiallinen ravinto on koostunut 15 vuotta todella heikkotasoisesta ja yksipuolisesta laitosjätteestä, jota ruuaksikin kutsutaan. Ei se varmaan omilleen muuttaessa yhtäkkiä innostu kokeilemaan haute cuisinea tai uskalla ravintolassa tilata muuta kuin pippuripihvin. Poikkeuksiakin on.

 

[Musta Nuoli]

On se elämä kyllä vaikeata, jos ei edes hernerokkaa pysty syömään ja yrjö lentää muutenkin jos ei jostain ruoasta tykkää. Kai teillä on omat oksennuspussit mukana lounailla, jos sattuu tarjolla olemaan jotain muutakin kuin herkkuruokaa?

Hernekeitto on suomalainen perusruoka, ei mikään laitoskeittiön mustuneiden kinder-perunoiden tai nälkäpäivän klimppisopan kaltainen yökötys, joka on oikeasti kyseenalaista.

Valioyksilöllä on vinha perä asiassa, makutottumukset eivät kehity jos niitä ei kehitetä, joten ei ole ihmekään, että ne monella jäävät pikkulapsen asteelle kuten sampio tokaisi. En minäkään pienenä pitänyt monesta mausta, esimerkiksi aurajuustosta, simpukoista tai edes sinapista. Totuttelua nuo vaativat, kunnes oppii niitä syömään ja muutenkin laajentamaan skaalaa perusmössöstä.

Hernekeittoa on aina oltava pari tölkkiä kaapissa, muuten ei ole elämä kohdallaan. Mikään ei ole niin hyvää varsinkin talvikaudella kuin Jalostajan hernekeitto, johon voi halutessaan nakata vähän lihanpaloja sekaan hautumaan. Sitten päälle vaikkapa pentagrammikuvio Auran sinapilla ja hernerokkaa naamaan saatanallisen herkullisissa merkeissä.

Armeijan soppatykeistä saatava hernekeitto on käsittämättömän maukasta, joskus olen sitä ostanut mukaanikin kun ovat myyneet joidenkin tilaisuuksien yhteydessä. Armeijan soppatykin hernerokka on keittojen vastine orgasmille, ja maultaan niin hyvää, että se miltei oikeuttaisi Suomen joutumisen sotaan jos saisi tuota soppaa säännöllisemmin.

 

[Vesuri]

Tästä voidaan kiittää mm. ilmaista kouluruokailua. Suomessakin pitäisi mennä Ranskan malliin, jossa tarhasta asti nautitaan kolme ruokalajia - kiireettömästi ja makuja harkiten. Makuaistia kehitetään kuin mitä tahansa elämäntaitoa. Täällä tuota pidettäisiin turhana snobbailuna.

Ennemminkin kiittäisin vanhempia, jotka eivät osaa, ehdi tai viitsi panostaa kunnon ruokaan. Ihmiset syövät kotonaankin valtavasti eineksiä ja puolivalmisteista tehtyä ruokaa. Kotoa se esimerkki ja kasvatus näissäkin asioissa lähtee. Yhteinen ruokahetki, jolloin syödään hyvää oikeata kotiruokaa tuntuu olevan entistä kaukaisempi käsite.

Itsellä on ainakin toiminut tenavien kanssa erittäin hyvin, kun mukulat ovat saaneet olla mukana ruuan laitossa aivan pienestä asti. Ovat nähneet mistä tarpeista ruoka tehdään ja miten se tehdään. Pienet kädet ovat jatkuvasti ojossa pyytämässä maistiaisia, kun tarpeita pilkotaan. Monille lapsille vieraat sienet uppoavat erinomaisen hyvin, kun porukalla käydään metsässä poimimassa ja sitten yhdessä laitetaan safkaa. Sama sipuleiden kanssa. Kesä kasvatellaan pienellä kasvimaalla, syksyllä korjataan satoa ja porukalla laitetaan ruokaa. Tärkeintä on, että tietävät mistä ruoka tulee ja miten sitä tehdään.

Karmaisevin ruokakokemukseni oli lapsena, kun söin kaverin äidin valmistamaa kesäkeittoa. Maitopohjainen lötköistä vihanneksista koostuva mauton keitto ei kertakaikkiaan toiminut millään tasolla. Mieluummin olin nälissäni koko päivän. Olen silti melko varma, että kesäkeitostakin saa osaavissa käsissä jos ei nyt uutta lempiruokaani, niin ainakin herkullista apetta. ohjetta? Intissä oli välillä myös suht mielenkiintoisia gastronomisia suorituksia taattuun laitostyyliin.

Avainsanat boldattuna. Peli on takuuvarmasti menetetty, kun tuoreet hyvät vihannekset erehtyy keittämään ylikypsäksi. Sen takia koulussa saatu kesäkeitto on mitä on. Kantsii kokeilla tehdä itse ja kypsennellä siten, että jäävät sopivan rapsakoiksi. Lötkön mössön sijaan jää mukavasti purutuntumaa ja ennen kaikkea tuoreen maku. Ja tarpeet tietenkin tuoreena, eikä mitään esikeitettyä ryönää pakastealtaasta.

Jos miettii vaikka parikymppistä suomalaista nuorta miestä. Tällaisen ihmisen pääasiallinen ravinto on koostunut 15 vuotta todella heikkotasoisesta ja yksipuolisesta laitosjätteestä, jota ruuaksikin kutsutaan. Ei se varmaan omilleen muuttaessa yhtäkkiä innostu kokeilemaan haute cuisinea tai uskalla ravintolassa tilata muuta kuin pippuripihvin. Poikkeuksiakin on.

Kukin tavallaan, mutta oli ainakin juuri toisin päin. Yläaste ja lukio tuli käytyä koulussa, jonka laitosruokaa ei parhaallakaan tahdolla voinut kehua erityisen hyviksi. Sama jatkui kotoa pois muutettua jatko-opintoihin lähdettyä. Huonon laitosruuan vastapainoksi halusin sitten kotona syödä hyvää safkaa.

Intin aikaan huomasin, ettei laitosruoka suinkaan välttämättä tarkoita mautonta paskaa. Peruskoulutuskaudella Kainuun rajavartiostossa sain parasta ja todella hyvää laitosruokaa. Sitten tuli siirto Rajakouluun Immolaan ja kontrasti oli karmaisevan suuri. Molemmissa paikoissa tehtiin safkat prikulleen samoilla määrärahoilla ja pitkälti samoista tarpeista. Ruuan laatu on huomattavasti enemmän kiinni tekijästä kuin rahasta. Sama se on kotiruokailussakin. Hyvää safkaa saa laitettua todella edullisesti ja kalliista raaka-aineista saa tehtyä aivan täyttä scheissea.

 

[Hiker]

Tämän ketjun ruikutus vain vahvistaa epäilykseni siitä, että suurella osalla jengistä on pikkulapsen makutottumukset. Tarhaikäisiä vikiseviä pikkutyttöjä, joille pitää voileivistä leikata reunat pois, siivilöidä jogurtti ja valkata leikkeleistä tasalaatuiset.

Minulla heräsi vähän samat ajatukset. Minulla on kyllä muistikuva, että jotain niin pahaa ruokaa olisin joskus syönyt, että en saanut sitä alas, mutta en muista että mitä se oli. Kuitenkin suurin osa tähän ketjuun kirjatuista ruoista ovat minusta ihan hyviä, kuten lähes kaikki mitä minulle on syötäväksi koskaan tarjottu. Vanhan Lenin messiin en tässä ehkä kuitenkaan lähtisi.

Esimerkiksi intin hernari oli ihan hyvää ja vaikka kaikki ruoat, joita siinä laitoksessa tarjottiin eivät ehkä olleet kovin hyviä, niin kyllä ne syötäviä olivat. Pidän kyllä hyvästä ruoasta ja vaikka opiskelijana ei rahaa ole hirveästi ruokaan laittaa, niin välillä tulee käytyä jossain kohtuullisen laatuisessa ja hintaisessa ravintolassa. Sen lisäksi laitan arkena päivällisen itse, niin ruuasta tulee hyvää. Mutta hyvän ruoan ja karmean ruoan välillä on aika monta väliastetta. Hyvää ruokaa olen syönyt paljon, kohtuullista vähän vähemmän ja karmeaa tuskin ollenkaan. En tosin ole ehtinyt kokenut 80-luvun koulukeittiötä, josta monella nämä pahimmat kokemukset varmaan ovat.

 

[Jupa]

Joskus nuorempana varsiselleri oli ainoa raaka-aine/ruoka mistä en pitänyt. Nyt ei ole sitäkään vaivaa. Herkuttelen näitä nykyään sellaisenaan iltapalaksi :)

Jonkin maun vierastamiseen nivoutuu aina siihen kytketty tunnekokemus. Tämä vahvistuu toistolla "tästä ja tästä en pidä". Siksi koko ällötysilmiön voi yhtä hyvin purkaa halutessaan. Puhdasta psykologiaa.

Onneksi ruokalaruokaa ei ole tarvinnut syödä opiskelun jälkeen yli 10 vuoteen. Toistan mitä täälläkin on toistettu, että tehkääpä vaikkapa hernekeitto itse eikä mistään purkkipohjista. Ja kunnon luisen lihan liemet hauduttamalla tunteja...

En käytä itse ruuanlaitossa mitään valmisteita, lihat mielellään suoraan tuottajalta jne. Raaka-aineiden merkitys on lopputuloksen onnistumisen elinehto. Siksi jostakin hernekeitosta ja toisesta hernekeitosta keskusteleminen on about sama kuin vertaisi Gato Negroa Zenaton Amaroneen.

Jupa

 

[Wiljami]

Minulla heräsi vähän samat ajatukset. Minulla on kyllä muistikuva, että jotain niin pahaa ruokaa olisin joskus syönyt, että en saanut sitä alas, mutta en muista että mitä se oli. Kuitenkin suurin osa tähän ketjuun kirjatuista ruoista ovat minusta ihan hyviä, kuten lähes kaikki mitä minulle on syötäväksi koskaan tarjottu.
...

Samoilla linjoilla ollaan. Pentuna oli runsain mitoin inhokkiruokia (ensimmäinen taisi olla pinaattikeitto, jonka luulin aiheuttavan aina oksetusta jos yhtään yrittää syödä, kerran sitten testasin ja muuttui välittömästi yhdeksi lempiruuista), mutta nykyisin menee kyllä hyvin pitkälti kaikki eteen tarjottu. Kaalikääryleiden kanssa taisi mennä pisimpään, mutta sellaisetkin toimii kyllä nykyisin ihan täysiä ja tulee valittua jos koululla lounasvaihtoehdoissa niitä (kaalikäärylepäivänä toinen lihavaihtoehto on kebabkastike, joka on aika mitäänsanomaton pakastevihannes+kebablastu hässäkkä). Toisesta ääripäästä löytyy kyllä tuttuja, yksi kaveri taitaa syödä ainoastaan jauhelihakastiketta ja makaronilaatikkoa, se pippuripihvikin liian eksoottinen ruoka hänelle.

Aikuisiällä ainoa ruoka joka on oikeasti aiheuttanut pahoinvointia, oli vaihdossa ollessani, kun kamerunilainen heppu keitteli jotain kotipaikkansa erikoisuutta. Kalaa siinä oli ainakin, en sitten tiedä oliko sen tarkoitus olla vanhaa/pilaantunutta, mutta siltä maistui. Vaikka olen esimerkiksi suuri madekeiton ystävä, niin tuossa ruokalajissa häiritsivät suunnattomasti jopa sopassa uivat parsinneulan kokoiset ruodonkappaleet. Pitkin hampain muutama lusikallinen ja kiittelyt päälle naama peruslukemilla, että kerkesin jo syödä aiemmin, eikä ole nyt nälkä.

 

[kake619]

Ainoa sapuska mikä meikäläiseltä on jäänyt vuodesta toiseen lautaselle on kouluruokalassa tarjoiltu maksakastike. Hyvä jos puoliakaan kalvoista oli poistettu, mistä johtuen nuo epämääräiset lihamöykyt jäivät suuhun kiepumaan ilman toivoakaan alas menemisestä. Kastikkeessa oli käytetty aivan liikaa suurustetta, mikä teki kastikkeen koostumuksen "kettaiseksi", ei ainakaan lisännyt nautintoa. Kaiken kukkuraksi maustamisessa oli tasan kaksi vaihtoehtoa, joko kastiketta oli maustettu aivan jäätävällä määrällä suolaa (ja todellakin vain suolaa), taikka sitten oli tuo suolakin jätetty pois. Ala-asteella oli vielä sellainen ihanuus kun keittäjät jotka annostelivat ruuan lautaselle (pahaa ruokaa sait aina liikaa ja hyvää et ikinä tarpeeksi) ja jos et ollut riittävän nopeasti tyhjentämässä tuota moskaa biojäte astiaan, toivo oli menetetty ja keittäjä siirtynyt vahtimaan ettei kukaan heitä "hyvää ruokaa" roskiin.

Tämä siis 90-luvulla Mikkelin "ison-padan" antimista. Sellaisen trauman tuosta sai, että maksakastiketta en ole kertaakaan tuon jälkeen suuhuni pistänyt, vaikka muuten kaikkiruokainen olenkin.

 

[fat of the land]

Joo, samansuuntaista ihmettelyä täältäkin tulee että pahimmat paskat mitä on ikinä jouduttu syömään on luokkaa hernekeitto ja maksalaatikko ym. perusruoat.

Myönnettäköön, että itsellänikin on aikanaan tökkinyt kesäkeitto, lanttulaatikko, maksapihvit ja karjalanpaisti jossa oli maksaa ja munuaista aika rankasti, mutta kyllä kyseessä on ollut sellaista lapsen elämään kuuluvaa että joku maku tai rakenne tökkii ja aiheuttaa yökkäämistä. Mutta nykypäivänä suurin osa ruuista menee ihan hyvin alas, vaikka kyllä välttelen vaikkapa kesäkeittoa koska en siitä pidä, mutta ei sitä minään paskana voi kyllä pitää sitten millään.

Itselläni tiukimman "madcook-hetken" on aiheuttanut vuonna 2009 Tansaniassa tilanne, jossa nautin paikallisen kanssa vuohen tuoretta juuri irroitettua munuaista viipaleen lähestulkoon vuohen ruumiinlämpöisenä. Kuselle se maistui ja aiheutti monta tuntia vuohen kusen makuisia röyhtäyksiä. Hampaiden pesu ja kymmenisen paikallista olutta ei auttanut tuohon makuun.

No heti siitä toivuttuani aloin sisäistämään vuohen sisäelimistä, suolista ja ja muista jämäpaloista ja verestä tehdystä paltusta koottua ikäänkuin paellaa, joka oli kyllä riisin osalta hyvn maustettu, mutta esim. suolten tekstuuri tökki niin pahasti että ei vaan pysynyt sisällä. Oli muuten aika hävettävää ettei pysynyt sisällä kun paikallisille jannuille vieressä kyseessä oli herkkuruoka jota vetää ainoastaan miehet. Paikallinen banaanista keitetty kiljun, sahdin tai kotikaljan tyylinen bege siinä sivussa aiheutti jälkikäteen lähes psykoottisen jurrin yhdistettynä paikalliseen kannabikseen.

Kyhäsin äijille kuitenkin kunnostani huolimatta vuohen jalasta rosvopaistin joka oli kuulemma parasta vuohta koskaan ikinä, mutta omasta mielestäni se vuohi maistui samalta miltä se vielä aamupäivällä pihalla käyskennellyt vuohi haisi. Eli meikäläisen näkökulmasta aika heikko esitys.

Mutta tosiaan, eipä voi lähteä dumaamaan jos kyseessä on toisille mitä paras paikallinen herkku ja arvokas tuote mitä ei kovin usein ole tarjolla. Muutoin aika mielenkiintoinen tilanne, että suuren juhlan kunniaksi teurastetaan vuohi ja juomista kaadetaan muuten maahan aina aluksi osa esi-isille, jotta nämä pysyy tyytyväisinä.

Joten tuollaisessa tilanteessa yökkäily on jo ihan eri mittakaavassa noloa kuin hernekeiton väittäminen paskaksi. Ainoana erona, että vieläkin hävettää oma toimintani tilanteessa.

 

[Jupa]

Kiitos tämän jakamisesta. Loistava tarina! Itse asiassa tuosta tuli mieleeni, että söin jossakin helsinkiläisravintolassa jokunen vuosi sitten munuaisia, taisivat olla medium tai raakoja. Se virtsan maku ja haju ei todellakaan miellyttänyt, mutta koska oli bisneslounas, kaikki meni toki hymyllä alas :)

Jupa

 

[Kumielvis]

Tämän ketjun ruikutus vain vahvistaa epäilykseni siitä, että suurella osalla jengistä on pikkulapsen makutottumukset. Tarhaikäisiä vikiseviä pikkutyttöjä, joille pitää voileivistä leikata reunat pois, siivilöidä jogurtti ja valkata leikkeleistä tasalaatuiset. Äiti käy imuroimassa ja pesemässä lattiat, samalla tuo mukanaan kiisseliä, mutta siitäkin poimitaan kokonaiset marjat pois. Pala mustikkapiirakkaa, toivottavasti ei ole kantoja, yököttää. Viikon päästä Kreetalle, hotellialtaalla koko loma ja aamupalaksi Juhla Mokkaa sekä Reissumiestä.

En ymmärrä tälläistäkään asennetta kyllä. Mielipitäistä voi kiistellä ja ne voivat olla vääriä, mutta makuasiat ruuan ja esim musiikin suhteen ovat sellaisia, että ei niissä ole mitään oikeita ja vääriä vastauksia. Onko se väärin jos ei pidä vaikka maksasta? Ei ihmisen tarvitse olla myöskään mikään jätemylly joka ylpeänä selittää miten söi just kanan höyhenineen päivineen, kuin kova äijä!!!1 Turha nirsous on turhaa, mutta jos ketjun aiheena on pahanmakuiset ruuat niin varmaan siinä voi vastata että mikä ruoka omasta mielestä on pahaa.

Noista kannoista tuli mieleen yksi juttu kun oltiin muksuja siskon kanssa, Siiskosen kauraleivästä (joka on tuoreena aivan helvetin hyvää) piti aina muuten leikata reunat pois, mutta kantapalasta tapeltiin kuitenkin viimeiseen asti. Outoa logiikkaa.

 

[Huerzo]

Jos yksittäinen hedelmä lasketaan ruuaksi, niin siinä tapauksessa durian vie voiton. Durian on eteläisessä Aasiassa (Thaimaa, Singapore jne) popsittava hedelmä. Hedelmälihan koostumus on kuin mangon ja avokadon sekoitus. Hedelmän erikoisuushan on juurikin se haju, jota joku kuvasi termeillä pilaantuneen sipulin ja mangon risteytys.

Paikalliset kehuivat duriania kauheasta hajustaan huolimatta herkulliseksi - kantoivat sitä työpaikoilleen jopa evääksi - mutta ainakin omalla kohdallani hajuhermot ehtivät morsettaa aivolohkot tukkoon "v**** mitä paskaa"-koodillaan. Makuhermot olivat menettäneet pelin jo ensimmäisessä erässä.

Selvästi hedelmälajien "maksa"; eli jakaa ihmisten mielipiteet vahvasti puolesta ja vastaan.

 

[Sinner]

Pekoni.

Oho, ihan sama juttu ja olen ollut mielipiteeni kanssa kyllä varsin yksin. Jo sen paistetun sianläskin haju saa voimaan pahoin tiristessään pannulla. Voi olla, että olen joskus lapsena sairastunut syötyäni pekonia niin voimakas tuo inhotus minulle on. Hotellien yleensä muutoin loistavat aamupalat menevät pilalle, kun joku vieressä erehtyy avaamaan sen pekoni ja nakki lämpölaatikon väärällä hetkellä. Olen kyllä muutenkin outo, sillä en pidä myöskään pullasta, kakusta tai kekseistä.

 

[sampio]

Ei ihmisen tarvitse olla myöskään mikään jätemylly joka ylpeänä selittää miten söi just kanan höyhenineen päivineen, kuin kova äijä!!!1 Turha nirsous on turhaa, mutta jos ketjun aiheena on pahanmakuiset ruuat niin varmaan siinä voi vastata että mikä ruoka omasta mielestä on pahaa.

Tästä on tullut ketju, jossa jokainen käy haukkumassa ruokalajeja, joista ei pidä, vaikka ketjun avaaja mielestäni haki karmeinta sapuskaa, mitä kukin on sattunut syömään. Nyt täällä lähinnä luetellaan perusruokaa, mistä ei satu syystä tai toisesta pitämään. Ei kaikesta tarvitse pitää, en minäkään pidä, eikä kaikkea tarvitse pystyä syömään, en minäkään pysty, mutta jotenkin hupaisaa kuitenkin on se, että kuorossa huudetaan jonkin maksalaatikon tai hernekeiton karmeutta.

Ensinnäkin, tehkää ne taidolla ja huolella itse, kuten täällä on jo viitattukin. Ei se haju maksaa käsitellessä ehkä ole mielyttävin mahdollinen mullekaan, mutta loistavaa sapuskaa siitä tulee kuitenkin. Pitäisi itse asiassa taas tehdä sitä. Toisekseen, kyllä aikuisella ihmisellä pitäisi aina olla sen verran seikkailumieltä, että ainakin maistaa jotain perusjuttuja, vaikkei täysin pitäisikään. Kielteisen kannankin voi ihan kohteliaasti ilmaista, eikä syödä kohteliaisuuttaan sitä hernaria ja yökkiä samalla.

Mulla tuli tänään viimeksi stoppi kesken maistelun, kun otin omenaoluen kalaruoan kaveriksi. Ensin tuntui kivasti natsaavalta, helpon makuiselta oluelta, mutta sitten alkoi tökkiä. En minä siitä yökkimään alkanut, mutta koska vatsa oli jo täynnä muutenkin, niin kaadoin puolet tuopista pois. Tulipahan maistettua.

 

[asyouwere]

Onhan se mun mielestäni pikkasen pöhlöä tulla vittuilemaan "Karmein ruoka..." -ketjuun siitä, kun joku nimeää omasta mielestään karmeimman/karmeimmat ruuan/ruuat. Oli sitten kuinka "perusruokia" tahansa.

Ketjun aiheeseen sen verran, että kyllä ne karmeimmat ruuat mullakin varmaan tuonne maksa-/munuais-/muu sisäelin -puolelle menee. Paljon parjatusta hernarista en pidä minäkään, mutta kyllä sitä syömään pystyy jos "pakko" on.

Loppujen lopuksi pystyn syömään kaikkea, jollei noita sisäelimiä lasketa, mutta ymmärrän kyllä ihan hyvin jos jollain tökkii vaikka niinkin perusruoka kuin nakkikeitto, kuten joku tässä ketjussa jo ilmoitti.

e. Tuosta tulikin mieleeni, että siskonmakkarakeitto menee kyllä erittäin vastahakoisesti alas. Ja jos itse pääsee annoksensa tekemään niin ei varmasti tule siitä suurimman makkarakeskittymän kohdalta kaapaistua keittoa lautaselle.

 

[sampio]

Onhan se mun mielestäni pikkasen pöhlöä tulla vittuilemaan "Karmein ruoka..." -ketjuun siitä, kun joku nimeää omasta mielestään karmeimman/karmeimmat ruuan/ruuat. Oli sitten kuinka "perusruokia" tahansa.

Voi sen noinkin ajatella, tosin pöhlömpää on olla kuvaamani kaltainen makuvammainen uusavuton henkinen teini. Sama jengi varmaan ostelee valmiiksi paistettua jauhelihaa ja vie niitä kahvipaketteja Teneriffalle mukanaan.

Edellisen saa ottaa hirmuisen tosissaan tai olla ottamatta.

 

[asyouwere]

Voi sen noinkin ajatella, tosin pöhlömpää on olla kuvaamani kaltainen makuvammainen uusavuton henkinen teini. Sama jengi varmaan ostelee valmiiksi paistettua jauhelihaa ja vie niitä kahvipaketteja Teneriffalle mukanaan.

Hirmuisen tosissani en ole, pois se minusta. Mutta silti vielä vähän jauhan, että eihän täällä kukaan ainakaan vielä ole tullut sanomaan ettei kelpaa muu kuin Mäkkärin safkat, ranskalaiset ja nauravat nakit sekä Mummon muusi. Luulisin että tähän ketjuun kirjoittaneista ylivoimaiselle enemmistölle maistuu suurin osa niistä perusruuista.

 

[sampio]

Luulisin että tähän ketjuun kirjoittaneista ylivoimaiselle enemmistölle maistuu suurin osa niistä perusruuista.

No joo, ehkä mua enemmän huvittaa tuo pikkulapsilta tuttu reaktio, "En syö, pahaa!" kuin se, ettei jostain ruoasta sen kummemmin pidä. Kuten mainitsin, en minäkään pidä kaikesta, mutta aika hyvällä prosentilla ainakin kaikkea suomalaista syön vaikka kohteliaisuudesta. Jengi luettelee täällä jotain ulkomailla koettuja peräsuolia tai kännissä väsättyjä edamin grillailuja, ja sitten tulee se kaikista pahin eli... hernekeitto!

 

[Ötökkä]

Pinaattikeitto. En kykene enää olemaan edes samassa huoneessa pinaattikeiton kanssa. Luultavasti osa tästä on psykologista: Aina se on ollut pahaa, mutta koulussa piti aina itkun kanssa yrittää syödä ku opettaja mäkätti vieressä (siis ala-asteella). Siltikään en pystynyt lusikallistakaan syömään - heti lensi laatta.

Hyi helvetti.

 

[Apmp-]

No joo, ehkä mua enemmän huvittaa tuo pikkulapsilta tuttu reaktio, "En syö, pahaa!" kuin se, ettei jostain ruoasta sen kummemmin pidä. Kuten mainitsin, en minäkään pidä kaikesta, mutta aika hyvällä prosentilla ainakin kaikkea suomalaista syön vaikka kohteliaisuudesta. Jengi luettelee täällä jotain ulkomailla koettuja peräsuolia tai kännissä väsättyjä edamin grillailuja, ja sitten tulee se kaikista pahin eli... hernekeitto!

En nyt oikein ymmärrä tätä kitinää. Miksi on sallittua inhota jotain peräsuolikastiketta, mutta ei hernekeittoa? Väärin vihattu.

Hyvää hernekeittoa en ole ikinä maistanut, eikä kyllä herneetkään ole hyviä missään. Karmeinta sapuskaa lienee kyllä nämä maksajutut. Haju on jo niin tyrmäävä, ettei kyllä houkuttele menemään edes lähelle niitä.

 

[sampio]

En nyt oikein ymmärrä tätä kitinää.

Väärin ymmärretty. Te kitisette, minä vain huvittuneena seuraan teidän kiukutteluanne siellä alhaalla. Pystyn kuvittelemaan jalan polkemisen kädet puuskassa ja väpättävän alahuulen: "Mä en haluu syödä, mua yököttää! Tahdon paakutonta jogurttia!"

 

[Nick Neim]

Silakkalaatikko.

Oksensin noin kuuden tai seitsemän vanhana, kun pakko sitä oli maistaa. Eikä maistamisella tarkoitettu meidän perheessä mitään pientä haarukallista, vaan ennenminkin puolta lautasta. Makuun tottuu kuulemma huomattavasti helpommin kun maistelee hieman enemmän. En tottunut.

Epäilen tuosta tapauksesta johtuvan mun kalaton ruokavalioni. Jos kalaa on jossain tarjolla ja muuta ei ole, niin syön sitä kyllä. En tosin mielelläni, ja vapaaehtoisesti en kalaa osta/valmista.